Millaista on arki 2-v ja 4-v lasten kanssa?

Eikö kukaan osaa kertoa?

No se on tosi hauskaa. :) Lapset leikkivät keskenään, rytmi on selkeä. Syövät molemmat itse, isompi hoitaa jo suureksi osaksi vessahommat ja pukemiset itse. Pienempi ei hoida kumpaakaan itse mutta on taitava tappelemaan vastaan puettaessa, jos ei yhtään huvita. Meillä kaksivuotias herää kerran yössä, samoin nelivuotias, mutta nukkuvat omissa sängyissään, jonne käyn heidät silittelemässä takaisin uneen. Tuon ikäiset nokkelia ja verbaalisesti hauskoja. Ehkä vähän itsepäisessä iässä, mutta milloinpas ihminen ei olisi. ;)

Oikein kivaa,ainakin vielänäin kotiäitinä. Riitelevät paljon, mutta myös leikkivät yhdessä. Heräilevät öisin useita kertoja molemmat, mutta kyllä monet tän ikäiset jo nukkuu yöt läpeensä. Isompi pukee itse muut paitsi vaikeimmat kohdat, pienempi ei pue. Yövaipat molemmilla, pienemmällä myös päivävaipat. Syövät itse, mutta paloittelen ruuat. Pienempi nukkuu päiväunet. Pienemmällä on uhmaikä. Isompikin saa raivareita päivittäin, mutta on suurimman osan aikaa hyväntuulinen ja tottelee jo aika hyvin käskyjä ihmisten ilmoilla liikuttaessa. Ylipäätään, tämä on hauskaa ja leppoisaa.

Veljekset 4 v ja kesällä 2 v leikkivät aika kivasti yhteen, mutta  toki myös riitelevät leluista ja välillä pienempi kokee painin turhan riehakkaana.

Nukkuvat yöt läpi omissa sängyissään, pienempi pinnasängyssä unipussissa (ei herää peiton karkaamiseen tms).

4 v osaa pestä itsensä suihkussa valvottuna ja pukea/riisua vaatteet takin vetoketjua lukuunottamatta. Jalkalenkkien kanssa hieman taistelua ;) Haluaa itse valita vaatteensa ja vaihdella niitä välillä turhankin innokkaasti...Pienempi on pestävä ja puettava/riisuttava, sukat  ja löysän paidan saa joskus itse pois.  2 v vastustaa periaatteesta ulkovaatteiden pukemista ja on usein aikamoinen ankerias sylissä!

Kumpikin syö itse. 2 v tarvii joskus apua, jos ei ole ihan herkkuruokaa ;) Ruokapöydässä haasteena on isomman pelleily, joka estää pienempää keskittymästä syömiseen...

Miehen lapset kun oli tuon ikäisiä (ikäeroa 1,5 vuotta) niin meno oli aika karseaa. Nuorempi varsinkin oli tosi avuton, tosin on edelleen ja ikää nyt 3,5v. Ei osannut pukea lainkaan itse, söi jotenkuten mutta aina piti auttaa. Samoin vanhempaa eli 3,5v lasta piti auttaa syömisessä ja pukemisessakin jonkun verran.

Yhteisistä leikeistä ei ollut tietoakaan eikä ole edelleenkään. Ihan jatkuvaa tappelua, toisen tahallista kiusaamista jne. Vanhempi lapsi aina selittää, että haluaisi olla ainoa lapsi ja muuta vastaavaa. Eli se siitä "niistä on seuraa toisilleen" -perustelusta tehdä lapsia pienellä ikäerolla.