Ärsyttääkö ketään muuta tämä nykyinen buumi, että kaikkien meidän tulisi matkustella paljon, olla uteliaita ja "avartaa maailmankuvaamme"?

Ei ärsytä mut surettaa. Ja ihmetyttää, et miten kehdataan mainostaa FB:ssa monta kertaa vuodessa eri maailmankolkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne äidit joilla on lapsia ei ainakaan ole varaa arvostella ketään lapsettomia matkailijoita. Lapsenne kuluttavat suuret määrät. Puhumattakaan perheistä jotka huvikseen lentävät kaukomatkoille joka vuosi koska onhan se nyt niin ihanaaa päästä Dubaihin/Thaimaahan/Egyptiin joka vuosi koko perheen kera! nämä suuresti matkailevat perheet eivät välitä luonnosta yhtään ja usein heittävät roskatkin maahan kun ei ehdi sitä äidin kultapuppelia joka hetki vahtia. Ja en ole lapsivihaaja, mutta tässä piilee totuuden siemen. Usein vielä valitaan mahdollisimman huonoja kohteita joissa on epätasa-arvo, ihmisoikeusrikoksia kuten Thaimaa. Koska niihin nyt vaan sattuu löytymään valmismatka ja joka vuosi uudestaan kun talvi alka. Ja niissä käydään jopa "ihan vaan tutkimassa" onko se asia nyt niin kuin väitetään, ei hyvää päivää. Yksinkertaisille ihmisille riittää yksinkertainen matkakohde kunhan on halpa viinaa ja jonkinlainen allas kakaroille. Tuovat varmaan repussa kaljat leikkipuistoonkin mukanaan ja ollaan niin truuu travelör :D

Kaukomatkojen hinnat saisi kallistaa tuhansilla euroilla samoin kaikki kaukolennot. On jokseenkin naurettavaa perheiden perustella ettei lapsista synny kulutusta ja sillä yritetään oikeuttaa kaukomatkat vuodesta toiseen ja useita kertoja. Toivottavasti käyttävät kestovaippoja, mutta tuskin olisihan se työlästä pestä kestovaippaa hotellin kylpyhuoneessa!

Mulla on lapsia enkä matkusta, niin että otapa iltalääkkeet tohon sun äitivihaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu ei sovi minulle lainkaan. En viihdy hotelleissa ja nukun huonosti muiden patjoilla ja tyynyllä.

Vatsa menee aina sekaisin muualla ja se erikoisuus erilainen ilmasto stressaa.

Koen sen lähinnä rasitteena.

Ihan näistä asioista päättelen että en ole mikään vuohipaimen, joka matkustaa jatkuvasti edes takas.

Ehkä jotkut on sellaisia vuohipaimenia luonteeltaan. Minun tapani on oleilla samalla paikalla koko elämäni ja kokea syvällisempiä sisäisiä matkoja syvälle itseeni.

Jos olisin rampa tai sokea, niin täytyy todeta että pelkkä pääni riittää.

Minä taas nautin suunnattomasti seikkailuista, uusista maisemista, uusista ihmisistä. En siedä yhtään paikallaan oloa, ellen ole levon tarpeessa. Jos pystyisin, niin lähtisin mielelläni tutkimaan maailmaa vaikka kävellen. Jos sokeutuisin ja rampautuisin, niin toivoisin pikaista kuolemaa. Vihaisin elämääni sänkyyn kahlittuna, sama ympäristö, samat ihmiset, samat rutiinit ympärillä tunnista, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Saan energiaa uusista ympäristöistä, tylsistyn ja masennun, jos elämä on samaa suorittamista samassa paikassa päivästä toiseen. Olen iloinen ja onnellinen silloin, kun pääsen uuteen ympäristöön.

Mutta näin me ihmiset olemme erilaisia.

Minä pystyisin tekemään samoja juttuja mutta nukun vain niin huonosti ja olen epäluottavainen uudella alueella.

Siksi se pieretys ja huonot unet (koiran uni).

Kykenisin istumaan vankilassakin kymmenen vuotta enkä masentuisi mitenkään.

Ainoa tuossa matkan tekemisessä on se pieretys ja huonot unet, mutta menihän se kahden vuoden armeijakin samoissa fiiliksissä. Ajatella että kaksi vuotta kamalia ilmavaivoja ja huonoilla yöunilla.

Elämäni rasittavimmat vuodet armeijassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut useassa maassa viimeisen kymmenen vuoden aikana, viimeiseksi Yhdysvalloissa. Kieltämättä kertaakaan en ole kuullut että joku olisi pohtinut ilmastonmuutosta lentämisen yhteydessä. Päinvastoin, kaikki matkustivat niin paljon kuin kynnelle kykenivät.

Ihanko oikeasti te siellä Suomessa ette lentomatkusta ilmaston takia? Tiedän että aate on varmasti hyvä, mutta ihmetyttää kuinka epäitsekkäitä suomalaiset ovat. Yhden suomalaisen, tai koko kansan, lentomatkustelullahan ei ole maailman mittakaavassa niin yhtään mitään virkaa. Teillä on yksi elämä, lentäkää jos se tuo teille iloa. Koska voin sanoa että Yhdysvalloissa tuskin kukaan on edes tietoinen koko vouhkauksesta ja tuossa mittakaavassa siitä ehkä olisi hyötyäkin.

Siinäpä mietteitä by Mr. Donald Trump.

Ei hajuakaan maapallon tilasta.

What a shame!🤯

Matkustelu stressaa. Oma maa mansikka.

Pieruterrori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu ei sovi minulle lainkaan. En viihdy hotelleissa ja nukun huonosti muiden patjoilla ja tyynyllä.

Vatsa menee aina sekaisin muualla ja se erikoisuus erilainen ilmasto stressaa.

Koen sen lähinnä rasitteena.

Ihan näistä asioista päättelen että en ole mikään vuohipaimen, joka matkustaa jatkuvasti edes takas.

Ehkä jotkut on sellaisia vuohipaimenia luonteeltaan. Minun tapani on oleilla samalla paikalla koko elämäni ja kokea syvällisempiä sisäisiä matkoja syvälle itseeni.

Jos olisin rampa tai sokea, niin täytyy todeta että pelkkä pääni riittää.

Mulla on sama ton nukkumisen kanssa ja sitten vatsa menee oudoksi. En suoranaisesti ripuloi mutta jotenkin kovaksi ja kokoajan pierettää vaikka en söisi mitään. Ehkä se johtuu stressistä minkä tuntematon ympäristö aiheuttaa.

Menee nautinto ja rento meininki pilalle kun pitää pidätellä pieruja koko loman ajan.

Kun miettii jotain kolmen viikon kaupunkilomaa niin ajatuksena jo ahdistaa kun tietää että se on sitten 3 viikkoa pierun pidättelyä Pariisissa esim...

Voi kuule, mulla menee vatsa tuollaiseksi pelkästään jos istun kaverilla yli pari tuntia. Jotenkin siinä vieraan luona stressaantuu ja sama jos käy vaikka ihan linnanmäellä tai korkeasaaressa lasten kanssa niin menee vatsa kipeäksi.

Pienestä pitäen on ollut sama vaiva. Pahimpia on ne viikonlopun kylpylälomat miehen kanssa tai yökyläilyt sukulaisten luona.

Kotona vatsa on ihan normaali.

Utelias, seikkailullinen ja avaramielinen voi olla muutenkin kuin konkreettisesti matkustelemalla ja kokeilemalla kaikkea itse.

En erityisemmin tykkää matkustelusta, mutta olen utelias, mitä tulee ideoihin, tietoon, taiteeseen, mielikuvitukseen, vuorovaikutukseen ja ymmärtämiseen. Eikä minun edes tarvitse lähteä ovesta ulos voidakseni seikkailla niiden parissa.

Ei matkustelusta ja vieraisiin kulttuureihin tutustumisesta vouhkaaminen minua kuitenkaan ärsytä. Matkustelkoot ja vouhottakoot ne, joita se kiinnostaa.

Itse tykkään sellaisesta matkailusta mitä eräs tuttuni tekee. Hän siis lentää yhteen maahan ja menee sinne yleensä tekemään töitä tai ainakin jotain vapaa-ehtoistyötä ja sitten saattaa jatkaa sieltä bussilla naapurimaahan ja kiertää näin monessa maassa. Elää yleensä todella vaatimattomasti ja tapaa paljon paikallisia ihmisiä, joista monesta on saanut ystäviä. Ei käy missään todella kiistellyissä kohteissa ( arabiemiraatit, qatar) ja välttää muutenkin niitä isoja kaupunkeja ja turismikohteita. Viimeksi on kiertänyt Aasiaa ja ( thaimaa, vietnam, laos, kamputsea, myanmar, bangladesh, bhutan, ja intian kautta suomeen) On myös reissulla yleensä todella pitkään. Vähintään puolivuotta ja yleensä yli vuoden. Sinä aikana pyrkii olemaan lentämättä ja kulkemaan bussilla tai vuokraamaan joskus auton.  Ehkä jonkinlaista reppureissaamista tämä. Minusta hänen matkailunsa on vielä hyväksyttävää ja on  auttanut paljon ihmisiä kaikissa projekteissa ja muutenkin matkailee kestävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu ei sovi minulle lainkaan. En viihdy hotelleissa ja nukun huonosti muiden patjoilla ja tyynyllä.

Vatsa menee aina sekaisin muualla ja se erikoisuus erilainen ilmasto stressaa.

Koen sen lähinnä rasitteena.

Ihan näistä asioista päättelen että en ole mikään vuohipaimen, joka matkustaa jatkuvasti edes takas.

Ehkä jotkut on sellaisia vuohipaimenia luonteeltaan. Minun tapani on oleilla samalla paikalla koko elämäni ja kokea syvällisempiä sisäisiä matkoja syvälle itseeni.

Jos olisin rampa tai sokea, niin täytyy todeta että pelkkä pääni riittää.

Minä taas nautin suunnattomasti seikkailuista, uusista maisemista, uusista ihmisistä. En siedä yhtään paikallaan oloa, ellen ole levon tarpeessa. Jos pystyisin, niin lähtisin mielelläni tutkimaan maailmaa vaikka kävellen. Jos sokeutuisin ja rampautuisin, niin toivoisin pikaista kuolemaa. Vihaisin elämääni sänkyyn kahlittuna, sama ympäristö, samat ihmiset, samat rutiinit ympärillä tunnista, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Saan energiaa uusista ympäristöistä, tylsistyn ja masennun, jos elämä on samaa suorittamista samassa paikassa päivästä toiseen. Olen iloinen ja onnellinen silloin, kun pääsen uuteen ympäristöön.

Mutta näin me ihmiset olemme erilaisia.

Mikä sinussa itsessäsi on niin vastenmielistä ettet siedä itsessäsi olemista?

Miksi pakenet itseäsi maailmalle?

Tiedät kait ettei itseään voi paeta.

Ärsyttää kun tuttavat ovat aina vänkymässä minua mukaansa, eikä niiden päähän saa mahtumaan että ei kiinnosta. Koti on minulle paras paikka, voin kyllä  lukea erilaisista kulttuureista ja oudoista paikoista, mutta ei minulla ole mitään tarvetta mennä paikanpäälle katsomaan ovatko kirjoitukset paikkansa pitäviä.

Joo blogistitkin haluavat avartaa maailmankuvaansa ja näyttää lapsilleen erilaisia kulttuureita. SItten hengaavat Dubaissa altaalla koko loman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu ei sovi minulle lainkaan. En viihdy hotelleissa ja nukun huonosti muiden patjoilla ja tyynyllä.

Vatsa menee aina sekaisin muualla ja se erikoisuus erilainen ilmasto stressaa.

Koen sen lähinnä rasitteena.

Ihan näistä asioista päättelen että en ole mikään vuohipaimen, joka matkustaa jatkuvasti edes takas.

Ehkä jotkut on sellaisia vuohipaimenia luonteeltaan. Minun tapani on oleilla samalla paikalla koko elämäni ja kokea syvällisempiä sisäisiä matkoja syvälle itseeni.

Jos olisin rampa tai sokea, niin täytyy todeta että pelkkä pääni riittää.

Minä taas nautin suunnattomasti seikkailuista, uusista maisemista, uusista ihmisistä. En siedä yhtään paikallaan oloa, ellen ole levon tarpeessa. Jos pystyisin, niin lähtisin mielelläni tutkimaan maailmaa vaikka kävellen. Jos sokeutuisin ja rampautuisin, niin toivoisin pikaista kuolemaa. Vihaisin elämääni sänkyyn kahlittuna, sama ympäristö, samat ihmiset, samat rutiinit ympärillä tunnista, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Saan energiaa uusista ympäristöistä, tylsistyn ja masennun, jos elämä on samaa suorittamista samassa paikassa päivästä toiseen. Olen iloinen ja onnellinen silloin, kun pääsen uuteen ympäristöön.

Mutta näin me ihmiset olemme erilaisia.

Mikä sinussa itsessäsi on niin vastenmielistä ettet siedä itsessäsi olemista?

Miksi pakenet itseäsi maailmalle?

Tiedät kait ettei itseään voi paeta.

Nyt vedät aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Se että ei aktiivisena ihmisenä halua olla kahlittuna sänkyyn ei kerro siitä, että pitäisi itseään vastenmielisenä tai että haluaisi paeta itseään. Ihan itseni kanssa ja oman pääni kanssa minä reissuillanikin olen, ei kyse ole mistään itsensä vihaamisesta. Ihmiset vain ovat erilaisia, temperamenttipiirteet, persoonallisuuset ja luonteet ovat erilaisia. Ihmiset nauttivat eri asioista ja saavat kiksejä eri asioista.

On jopa hieman törkeää ja ylimielistä väittää, että ellei nauti samoista asioista mitä sinä ja samanlaisesta elämästä mitä sinä, niin ihminen vihaa itseään ja pakenee itseään maailmalle.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskunta keksii jatkuvasti tapoja voida tuntea itsensä paremmaksi kuin muut. Nyt on vallalla tämä matkustelukulttuuri. Veikkaisin kuitenkin, että hyvin harva näistä mielensä avartajista lähtisi yhtään minnekään, ellei somea olisi.

Näin on ja tällä kertaa ylemmyyttä tuntevat ne, jotka eivät matkusta. Syinä mm. nurkkakuntaisuus tai köyhyys. Verhottuna ilmastoahdistukseen tietenkin.

Kohta muodissa on taas joku muu.

Yritän olla tuomitsematta lentomatkailijoita, kun syitäkin siihen lentomatkaan voi olla lukuisia. Mutta ihmettelen kyllä, miten jotkut jaksaa vuodesta toiseen tehdä niitä matkojaan. Jotkut jopa samoihin paikkoihin. No okei, jos on oikein ihastunut johonkin Kreikan saareen, niin ymmärrän, jos haluaa vaikka talvehtia siellä joka vuosi. Mutta nuo kaupunkikohteet. Onko oikeasti virkistävää ensin kytätä jotain tarjouslentoja homona netistä? Sitten kun onnistuu muka halvat lennot saamaan, alkaa hotellien kyttäys ja armoton hintavertailu, kun halvallahan pitää päästä.

No sitten otetaan vain käsimatkatavara, kun pihistellään siinäkin eikä lipun hintaan sisälly ruumatavaraa. Matkustetaan kuin sillipurkissa toisten samanmoisten budjettimatkailijoiden kanssa. Suomalaisilla on kiire jonoon lentokentällä. Etuilua ja hermoilua. Jos ei sinne koneeseen pääsekään, jos ei tässä hermostuneena jonota tiukasti puoli tuntia ennen porttien aukaisua.

Koneessa istutaan kuivin suin, kun eihän halpalennolla tarjoilla. Perillä sitten. Lentokenttä on jossain huitsin nevadassa, koska halpayhtiö lentää huitsin nevadaan. Sitten rehataan taas sitä saa tanan käsimatkatavaraa stressaantuneena hätäilevien ja hermoilevien suomalaisten kanssa seuraavaan etappiin: halpaan bussiin tai junaan, joka viimein vie ihanaan kaupunkikohteeseen.

Matkaan menee tunti, ja sitten ollaan perillä ihanassa kaupunkikohteessa. Hotelli onkin vähän kälyisempi miltä kuvassa näytti, mutta kerrankos sitä matkalla. Eiköhän tässä se neljä yötä kestetä. Ikkunaverhojen takana on kuolleita kärpäsiä. Huone on pieni, joten matkatoverin takamus on alituiseen tiellä. Mutta ah ihanaa, kohta lähdetään tutustumaan autenttiseen matkakohteeseemme!

Kaduilla vellaa eurooppalaisia, amerikkalaisia ja aasialaisia turisteja. Onpa rakennuksia. Kaupungissa on. Minne menisi syömään. No tuo on täynnä turisteja, ei mahdu. Toinen paikka on tyhjä, siinä täytyy olla jotain vikaa. Jospa mentäisiin tämän turistialueen ulkopuolelle johonkin ravintolaan, jota paikalliset suosivat? No sitten sitä lampsitaan väsyneinä mutta toiveikkaina pitkin kaupunkia, mutta se turistialue ei vain lakkaa, ja se paikallisten suosima ihana paikka ei vain tule vastaan. Lopulta seikkailijamatkailijamme päätyvät McDonaldsiin, kun se on ainakin varma ja halpa. Joku toinen päivä sitten se paikallisten suosima ihana autenttinen paikka.

Ja tämä sama toistetaan seuraavana päivänä, sitä seuraavana päivänä ja sitä seuraavana päivänä. Sitten onkin jo aika lähteä takaisin lentokentälle ja matkustaa kuin sillit suolassa muiden matkailuun ihastuneiden, hermostuneiden ja etuilevien suomalaisten kanssa.

Kyllä oli ihana matka ja ensi vuonna uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu ei sovi minulle lainkaan. En viihdy hotelleissa ja nukun huonosti muiden patjoilla ja tyynyllä.

Vatsa menee aina sekaisin muualla ja se erikoisuus erilainen ilmasto stressaa.

Koen sen lähinnä rasitteena.

Ihan näistä asioista päättelen että en ole mikään vuohipaimen, joka matkustaa jatkuvasti edes takas.

Ehkä jotkut on sellaisia vuohipaimenia luonteeltaan. Minun tapani on oleilla samalla paikalla koko elämäni ja kokea syvällisempiä sisäisiä matkoja syvälle itseeni.

Jos olisin rampa tai sokea, niin täytyy todeta että pelkkä pääni riittää.

Minä taas nautin suunnattomasti seikkailuista, uusista maisemista, uusista ihmisistä. En siedä yhtään paikallaan oloa, ellen ole levon tarpeessa. Jos pystyisin, niin lähtisin mielelläni tutkimaan maailmaa vaikka kävellen. Jos sokeutuisin ja rampautuisin, niin toivoisin pikaista kuolemaa. Vihaisin elämääni sänkyyn kahlittuna, sama ympäristö, samat ihmiset, samat rutiinit ympärillä tunnista, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Saan energiaa uusista ympäristöistä, tylsistyn ja masennun, jos elämä on samaa suorittamista samassa paikassa päivästä toiseen. Olen iloinen ja onnellinen silloin, kun pääsen uuteen ympäristöön.

Mutta näin me ihmiset olemme erilaisia.

Mikä sinussa itsessäsi on niin vastenmielistä ettet siedä itsessäsi olemista?

Miksi pakenet itseäsi maailmalle?

Tiedät kait ettei itseään voi paeta.

Nyt vedät aika pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Se että ei aktiivisena ihmisenä halua olla kahlittuna sänkyyn ei kerro siitä, että pitäisi itseään vastenmielisenä tai että haluaisi paeta itseään. Ihan itseni kanssa ja oman pääni kanssa minä reissuillanikin olen, ei kyse ole mistään itsensä vihaamisesta. Ihmiset vain ovat erilaisia, temperamenttipiirteet, persoonallisuuset ja luonteet ovat erilaisia. Ihmiset nauttivat eri asioista ja saavat kiksejä eri asioista.

On jopa hieman törkeää ja ylimielistä väittää, että ellei nauti samoista asioista mitä sinä ja samanlaisesta elämästä mitä sinä, niin ihminen vihaa itseään ja pakenee itseään maailmalle.

Ei pidä loukkaantua jos osuu oikeaan. Itse matkustelen paljonkin. Pistin vain merkille että joskus olisi ihan hyvä istua lootusasennossa neljä tuntia ja mietiskellä. Sitten juoda teetä ja istua toiset neljä tuntia paikallaan ja antaa kärpästen häiritä meditaatiota.

Olet selvästi keskittymiskyvytön.

Matkustelen paljon ja täytyy todeta että matkallani tapaan paljon ihmisiä, jotka eivät selvästi viihdy itsensä parissa. Lähtevät matkoille etsimään itseään ja sitähän ei tarvitse etsiä muualta kuin syvältä sydämestäsi.

Pieni vinkki. Älä etsi itseäsi.

Ei tarvitse etsiä.

Noh, kohta kun kiinalaiset lähtee matkailemaan ja sitähän ne tekee jo, mutta vielä enemmän lähtee, niin katsotaan mitä mieltä olette sitten matkailusta.

Nythän länkkärit on matkailleet. Tämä on vasta alkua.

Ei maapallo kestä huvittelevaakansanvaellusta ja sotkemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskunta keksii jatkuvasti tapoja voida tuntea itsensä paremmaksi kuin muut. Nyt on vallalla tämä matkustelukulttuuri. Veikkaisin kuitenkin, että hyvin harva näistä mielensä avartajista lähtisi yhtään minnekään, ellei somea olisi.

Olen lähtenyt jo kauan ennen somea ja koko internetiä, ja tulen lähtemään niin kauan kuin vain pystyn. Somesta en pittaa pätkän vertaa.

Ja vauva.fi siis ei ole some?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu ei sovi minulle lainkaan. En viihdy hotelleissa ja nukun huonosti muiden patjoilla ja tyynyllä.

Vatsa menee aina sekaisin muualla ja se erikoisuus erilainen ilmasto stressaa.

Koen sen lähinnä rasitteena.

Ihan näistä asioista päättelen että en ole mikään vuohipaimen, joka matkustaa jatkuvasti edes takas.

Ehkä jotkut on sellaisia vuohipaimenia luonteeltaan. Minun tapani on oleilla samalla paikalla koko elämäni ja kokea syvällisempiä sisäisiä matkoja syvälle itseeni.

Jos olisin rampa tai sokea, niin täytyy todeta että pelkkä pääni riittää.

Minä taas nautin suunnattomasti seikkailuista, uusista maisemista, uusista ihmisistä. En siedä yhtään paikallaan oloa, ellen ole levon tarpeessa. Jos pystyisin, niin lähtisin mielelläni tutkimaan maailmaa vaikka kävellen. Jos sokeutuisin ja rampautuisin, niin toivoisin pikaista kuolemaa. Vihaisin elämääni sänkyyn kahlittuna, sama ympäristö, samat ihmiset, samat rutiinit ympärillä tunnista, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Saan energiaa uusista ympäristöistä, tylsistyn ja masennun, jos elämä on samaa suorittamista samassa paikassa päivästä toiseen. Olen iloinen ja onnellinen silloin, kun pääsen uuteen ympäristöön.

Mutta näin me ihmiset olemme erilaisia.

Mikä sinussa itsessäsi on niin vastenmielistä ettet siedä itsessäsi olemista?

Miksi pakenet itseäsi maailmalle?

Tiedät kait ettei itseään voi paeta.

Viisaita sanoja. Opin itse saman Intiassa 1988 joogaseminaarissa.

Aika paljon tuli saastutettua ilmastoa ennen sitä. Saman olisi oppinut vaikka vaeltelemalla Lapin erämaissa. Kalliiksi tuli, mutta rikkaat vanhemmat maksoi kaiken.

Fomo-ilmiö (fear of missing out, kokemusta vaille jäämisen pelko), halpalennot /matkailukapitalismi ylipäätään ja insta-kulttuuri ruokkii tätä typerää muotia. Toivottavasti tulee pian muotiin lähi- ja kotimaanmatkailu- suomalaiset voisivat syytää matkailurahansa Suomeen ja kiinalaiset ja muut lapinroskaajat voisi pysyä poissa täältä. Kaikki voittaa. Myös pitkiä lomia voisi käyttää oikeasti matkustamiseen, eli maitse kulkemiseen. Itse olen näitä harrastanut jo vuosia joten voisi ajatella että näytän esimerkkiä, mutta kaverit ne vain säälittelee kun en reissaa eivätkä tajua mitään.

Ärsyttää.Ja pitää olla joku eksoottinen maa.Ei Kanarian saaret ole enää mitään.Ja pitää olla sukelluskuvia ym.Ja jotkut ilmottelee reissaavansa 3-4 kertaa vuodessa ulkomailla.Miten ihmisillä on noin paljon rahaa ja lomaa töistä?Joku sugardaddy/mama maksaa elämisen ja reissut?Itse olen ainakin niin pienipalkkaisessa työssä ettei ole varaa käydä kun kerran vuodessa ruotsinlaivalla.