Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko ratkaisukeskeisen terapian päämääräksi asettaa traumojensa hyväksymisen?
18.03.2019 |
Jos terapiasuuntauksen ajatuksena on se, että vaikeudet voivat olla voimavara, niin onko terapiasuuntauksen lähtökohtia vastaan silloin se, että asiakas itse yrittää hyväksyä sen ajatuksen, että on traumojensa takia psyykkisesti haavoittuvampi kuin mitä toivoisi olevansa?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole traumoihin ja dissosiaatioon, jota sinäkin kuvaat, mikään muu kuin traumaterapia. Se on vähän niin kuin pyrkisi terapiassa vain hyväksymään sen, että on koko ajan ahdistunut tai masentunut, sen sijaan että terapia auttaisi parantumaan noista. Mielestäni ei kovin hyödyllistä
Siis auttanut mikään muu kuin traumaterapia, se on toisenlaista kuin muut terapiat. Terapeutin pitää ymmärtää, mitä persoonan jakautuminen tarkoittaa.
Olen tosiaan alkanut ajatella pitäisikö minun hakeutua nimenomaan traumaterapiaan, mutta näitä terapeutteja on hankala löytää ja olen psykiatrian poliklinikalta saanut todella huonosti apua, kun olen pohtinut näitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastukset tai muu mielekäs tekeminen voi olla tarpellinen oljenkorsi, ratkaiseva sellainen.
Millaisia lähestymistapoja traumaterapeuteilla on? Kuinka aktiivisesti he ohjaavat työskentelyä käynneillä?
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset tai muu mielekäs tekeminen voi olla tarpellinen oljenkorsi, ratkaiseva sellainen.
Eiköhän tämä jo riitä tästä aiheesta. Tämän varmasti kaikki ymmärtävät, että on hyväksi puuhailla jotain mukavaa.
Ratkaisukeskeinen psykoterapia ei ole oikea hoitomuoto traumatisoitumiseen. Hakeudu ap oikeaan traumaterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ei ymmärrä, että vaikea traumatisoituminen ei tarkoita sitä, että jos vaikka tulee avioero, ja siitä paha mieli. Vaan se tarkoittaisi tässä tapauksessa sitä, että tulee avioero, mutta potilaan mieli blokkaa eron pois tietoisuudestaan siten, että mieli jakaantuu osaksi, joka on kokenut avioeron, ja osaksi, joka ei tiedä erosta mitään, eikä myöskään tiedä mielen jakaantuneen kahtia.
Ei tähän mikään uusi keilailuharrastus auta.
Elä hetkessä. Nauti kuppi kuumaa juotavaa, käy suihkussa tai kävelyllä. Ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan hakeudu traumaterapiaan, vaikka tekisitkin esim. 48. mainitsemat kohdat.
Vierailija kirjoitti:
Elä hetkessä. Nauti kuppi kuumaa juotavaa, käy suihkussa tai kävelyllä. Ole.
Painu helvettiin. Olet sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elä hetkessä. Nauti kuppi kuumaa juotavaa, käy suihkussa tai kävelyllä. Ole.
Nyt tekisi mieli sanoa tosi rumasti.
Osaako joku traumaterapiassa käynyt kuvata tarkemmin millaista työskentely terapiassa on ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään terapiaa ei useinkaan tarvita. On vain hyväksyttävä menneisyytensä osana identiteettiiään.
Käymällä terapiassa moni sairastuttaa itsensä lopullisesti. Tulee ikään kuin riippuvuussuhde terapeuttiin.
Terapuetti iskostaa tiettyjä lauseita päähän. .
Tuntuu, että ne tutut jotka ovat käyneet terapiassa kerran vuoden jakson, tarvitsevat sitä aina uudelleen, koska tietyt oman elämän ulkopuoliset tapahtumatkin alkavat muistuttamaan menneestä ja taas on vatvottava samaa terapiassa.
kun aktiivisesti pyrkiin unohtamaan kielletyt tapahtumat, se on kaikkein paras. Terapia vahvistaa vain muistikuvia ja jopa synnyttää vääriä muistikuvia, joita ei ole ollutkaan tapahtuneena.
En kannata terapiaa kellekään.
Aira samulin on oiva esimerkki siitä, että menneet ikävät tapahtumat unohdetaan ja ne on elämää.
Elämän ilo on paras terapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään terapiaa ei useinkaan tarvita. On vain hyväksyttävä menneisyytensä osana identiteettiiään.
Käymällä terapiassa moni sairastuttaa itsensä lopullisesti. Tulee ikään kuin riippuvuussuhde terapeuttiin.
Terapuetti iskostaa tiettyjä lauseita päähän. .
Tuntuu, että ne tutut jotka ovat käyneet terapiassa kerran vuoden jakson, tarvitsevat sitä aina uudelleen, koska tietyt oman elämän ulkopuoliset tapahtumatkin alkavat muistuttamaan menneestä ja taas on vatvottava samaa terapiassa.
kun aktiivisesti pyrkiin unohtamaan kielletyt tapahtumat, se on kaikkein paras. Terapia vahvistaa vain muistikuvia ja jopa synnyttää vääriä muistikuvia, joita ei ole ollutkaan tapahtuneena.
En kannata terapiaa kellekään.
Eli sinulla ei ole _mitään_ omakohtaista kokemusta sen enempää terapiasta kuin ongelmistakaan. Olen scheissea jauhava kermaperse ja turhake. Häivy ketjusta ja häpeä!
Vierailija kirjoitti:
Mitään terapiaa ei useinkaan tarvita. On vain hyväksyttävä menneisyytensä osana identiteettiiään.
Käymällä terapiassa moni sairastuttaa itsensä lopullisesti. Tulee ikään kuin riippuvuussuhde terapeuttiin.
Terapuetti iskostaa tiettyjä lauseita päähän. .
Tuntuu, että ne tutut jotka ovat käyneet terapiassa kerran vuoden jakson, tarvitsevat sitä aina uudelleen, koska tietyt oman elämän ulkopuoliset tapahtumatkin alkavat muistuttamaan menneestä ja taas on vatvottava samaa terapiassa.
kun aktiivisesti pyrkiin unohtamaan kielletyt tapahtumat, se on kaikkein paras. Terapia vahvistaa vain muistikuvia ja jopa synnyttää vääriä muistikuvia, joita ei ole ollutkaan tapahtuneena.
En kannata terapiaa kellekään.
Sinun mielipiteesi ei kiinnosta minua pätkän vertaa. Toivon sinun poistuvan tästä ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Mitään terapiaa ei useinkaan tarvita. On vain hyväksyttävä menneisyytensä osana identiteettiiään.
Käymällä terapiassa moni sairastuttaa itsensä lopullisesti. Tulee ikään kuin riippuvuussuhde terapeuttiin.
Terapuetti iskostaa tiettyjä lauseita päähän. .
Tuntuu, että ne tutut jotka ovat käyneet terapiassa kerran vuoden jakson, tarvitsevat sitä aina uudelleen, koska tietyt oman elämän ulkopuoliset tapahtumatkin alkavat muistuttamaan menneestä ja taas on vatvottava samaa terapiassa.
kun aktiivisesti pyrkiin unohtamaan kielletyt tapahtumat, se on kaikkein paras. Terapia vahvistaa vain muistikuvia ja jopa synnyttää vääriä muistikuvia, joita ei ole ollutkaan tapahtuneena.
En kannata terapiaa kellekään.
Olet häirikkö ja kiusaaja! Ilmoitin sinut.
Onko joku kokenut ratkaisukeskeisen terapian auttaneen hyvin traumojen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Aira samulin on oiva esimerkki siitä, että menneet ikävät tapahtumat unohdetaan ja ne on elämää.
Elämän ilo on paras terapia.
Siirsi ilmeisesti menestykkäästi monet ongelmat eteenpäin kun ei niitä käsitellyt, kun lapsensa sairastui mt-ongelmiin.
Jos loukkaa lapsena jalkansa ja ontuu, on ainoa järkevä tapa suhtautua asiaan siten, että loppuikäsä ontuu(jos täydellinen toipuminen ei ole mahdollista).
Miksi psyykkisen puolen vammoissa pitäisi suhtautumisen olla jotenkin toisenlaista.
Ystäväni lapsena loukkasi itsensä ja vamma jäi hoitamatta, koska häntä eo viety lääkäriin.
Hän ontuu niin fyysisesti(hoitamaton vamma luutui väärin) kuin psyykkisestikin(vajavainen hoiva) lapsena).
Oireita voi lievittää niin, että kykenee elämään ja jopa nauttimaan elämästä, mutta arvet eivät häviä mihinkään.
Alue: Aihe vapaa
No eivät todellakaan. Mistään mitään tietämättömien kermaperseiden löpinöitä. Myöskään ratkaisukeskeisyys ei ole vaihtoehto jopa dissoilua aiheuttaviin traumoihin.