Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa

Viette pyytämään anteeksi siltä kiusatulta.

Turhaan se nuori sillä sossulla uhkailee. Sossuntädit ja sedät olisivat kanssanne aivan samoilla linjoilla ja jos joku siitä sossun vierailusta saisi nokkiinsa ja hävetä niin nuori itse. Tuon ikäisen on aika oppia että sitä hän kylvää mitä niittää eikä tarvitse olla vietävissä "kun ne muutkin" vaan oppia ihan käyttämään sitä itselleen suotua aivokapasiteettia.

Nostan hattua että olette rohkeasti uskaltaneet vetää selkeät rajat ja tehneet selväksi että hän on toiminut väärin.

Hyvä, että asia tuli ilmi. Nyt voitte puuttua siihen ja korjata tilanteen. Tyttöä luultavasti jännittää/pelottaa miten asiaa lähdetään viemään eteenpäin ja siksikin reaktio noin voimakas. Mielestäni te ette ole kohtuuttomia, kun otitte pois etuuksia, vaikka se tytöstä varmasti siltä tuntuukin, jää kuitenkin paremmin mieleen, eikä tule heti mieleen hölmöillä noin.

Vierailija kirjoitti:

Viette pyytämään anteeksi siltä kiusatulta.

About viimeinen asia, mitä se kiusattu kaipaa.

Lastensuojeluilmoituksella uhkailuun sanoin omalle raivokiukkuteinille, että siitä vaan.

Sijoituksessa toisella paikkakunnalla saattaa tosin jäädä kavereiden näkeminen vähemmälle ja prosessi ei lakkaa sillä ettei se ole enää hauska.

Mulla on sellainen sääntö, ettei paria käyttäytymismuotoa siedetä lainkaan ja niissä on sitten ihan erilaiset seuraukset kuin muuten. Nämä ovat itsemurhalla uhkailu ja tuo lasulässytys.

Itsariuhkailua ei onneksi ole ollutkaan, mutta siitä sanoin lapsen kaverin harrastaamaa koko perheensä kiristystä seuranneena jo etukäteen, että jos samanlaisia ongelmia tulee meillä niin hankin hänelle kaiken mahdollisen avun. Ymmärsi yskän.

--

Ei kannata omien traumojen takia alkaa demonisoimaan lastaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Kun pahin höyry on raivottu kannattaa teini houkutella neuvotteluun siten että pitää sitä omana ideanaan.

Sekö teidän mielestänne auttaa asiaa, että vastavuoroisesti kiusaatte omaa lastanne  ja viette kaikki pois, knnykät, läppärit ja tv:t  ja vielä kotiarestikin päälle ? Kiusaaminen on väärin toki, mutta teidän rangaistukset ovat järjettömät. Asioista keskustellaan, että mitä tehdään ja miten jatkossa toimitaan, sekä ihan anteeksipyyntöä kiusatulle. Sulkekaa vielä pimeään lukittuun koppiin niin kyllä se kakara jossain vaiheessa nöyrtyy. sitähän te teette, eli nöyryytätte vastavuoroisesti omaa lastanne.

Vierailija kirjoitti:

Kukas lapsen sitten on kasvattanut?

Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen. 

Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua. 

Ap

Totta vai ei! Sinänsä ihan sama, koska kyllä näitä lapsi ja nuoria, jotka oikeuttavat toimintansa toisten tekemisillä on. Nyt on vanhempien viimeinen hetki osoittaa rajat ja vanhemmuutensa. Ja nuo keinot ovat aivan selkeästi ne, jotka nuoren elämässä tuntuvat. Antaa nuoren möykätä - ääntä maailmaan mahtuu. Antaa nuoren tehdä itsestään lastensuojeluilmoitus - koulussa voi tehdä, kun kerran puhelin viety. Nuorten keskuudessa jopa kerskutaan sillä, että ovat jossakin lastensuojelulaitoksessa. Todellisuus lienee aika toinen, mutta kertovat toisilleen, että "siellä ei vanhemmat määrää" ym. roskaa. Monellehan se silti on turvallinen paikka olla. Kerro kuitenkin nuorelle, että hänen joutuessa sinne lastensuojelun asiakkuuteen ja mahdollisesti johonkin noista nuorisolaitoksista, siellä ei tosiaan lastaan rakastavat vanhemmat määrää, vaan siellä määräävät vieraat, ammattilaiset aikuiset. Kannattaa nuorelle myös kertoa, että tämä rajoittaminen on pientä siihen verrattuna, mitä hän on kiusaamalleen tehnyt.

Myös kiusaamaansa kohtaan kannattaa vaatia anteeksipyyntöä, josko se mitään korjaa siihen tehtyyn loukkaukseen nähden, mutta kuitenkin. Myös kiusaamisen pitää loppua.

Jotenkin liian hemmotellun ja hyväosaisen kuuloinen neiti 15-vuotiaaksi, mut tuotapa se taitaa nykyaikana olla (tv, puhelin, läppäri, pankkikortti...). Mä koettaisin saada tytön johonkin "pakkotyöhön", eli vapaaehtoiseksi vaikka vanhainkotiin, tms. Tai jonkun sellaisen toiminnan pariin, jossa saisi vähän perspektiiviä huonompiosaisten tai kaltoinkohdeltujen elämään. Jos tällainen ei saa silmiään auki, heittäisin selviytymään ihan itse. Sen verran paskaa saanut itse niskaan elämäni aikana ja 15-vuotiaana muuttanut omilleni, että tuollaista perseilyä en jäisi pitkään katsomaan. Olisiko olemassa vaikka joku "kiusattujen tuki" -yhdistys johon tytön voisi laittaa tutustumaan aiheeseen...

Vierailija kirjoitti:

Sekö teidän mielestänne auttaa asiaa, että vastavuoroisesti kiusaatte omaa lastanne  ja viette kaikki pois, knnykät, läppärit ja tv:t  ja vielä kotiarestikin päälle ? Kiusaaminen on väärin toki, mutta teidän rangaistukset ovat järjettömät. Asioista keskustellaan, että mitä tehdään ja miten jatkossa toimitaan, sekä ihan anteeksipyyntöä kiusatulle. Sulkekaa vielä pimeään lukittuun koppiin niin kyllä se kakara jossain vaiheessa nöyrtyy. sitähän te teette, eli nöyryytätte vastavuoroisesti omaa lastanne.

Jos teinin kanssa ei pysty keskustelemaan on toimien oltava sellaisia että hän ymmärtää ja tuntee tekojensa seuraukset, hän ei ole se joka perhettä pyörittää ja määrää tahdin.

Murrosikäisten aivotoiminta muuttuu, osa taantuu rajusti älyllisesti ja emotionaalisesti, ei siinä silloin järkikeskustelu auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas lapsen sitten on kasvattanut?

Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen. 

Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua. 

Ap

Kaikki ei toki tarvitse samanlaista kasvatusta jotkut kasvaa lähes itsestän, mutta onhan tuo nyt ihan selvää että tytär ei sitä kasvatusta ole omaksunut eli häntä ei ole kasvatettu. Ette tee sitä nytkään viemällä pois etuuksia. Rangaistuksesta ei ole mitään hötyä jos lasta ei ole ensin opetettu ja kasvatettu käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoituksella uhkailuun sanoin omalle raivokiukkuteinille, että siitä vaan.

Sijoituksessa toisella paikkakunnalla saattaa tosin jäädä kavereiden näkeminen vähemmälle ja prosessi ei lakkaa sillä ettei se ole enää hauska.

Mulla on sellainen sääntö, ettei paria käyttäytymismuotoa siedetä lainkaan ja niissä on sitten ihan erilaiset seuraukset kuin muuten. Nämä ovat itsemurhalla uhkailu ja tuo lasulässytys.

Itsariuhkailua ei onneksi ole ollutkaan, mutta siitä sanoin lapsen kaverin harrastaamaa koko perheensä kiristystä seuranneena jo etukäteen, että jos samanlaisia ongelmia tulee meillä niin hankin hänelle kaiken mahdollisen avun. Ymmärsi yskän.

--

Ei kannata omien traumojen takia alkaa demonisoimaan lastaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Kun pahin höyry on raivottu kannattaa teini houkutella neuvotteluun siten että pitää sitä omana ideanaan.

Tässä vasta empaattinen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas lapsen sitten on kasvattanut?

Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen. 

Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua. 

Ap

Teinin kanssa on elämä välillä hankalaa.

Sanonpa silti vuosikymmenten kokemuksella niin omista kuin muidenkin teinivuodet läpi käyneistä lapsista, että täysin mahdoton ja aivan mitä pskaa tahansa vanhemmilleen karjuva teini ei koskaan ole syntynyt tyhjästä. Rajat ovat olleet jo aiemmin liian lavealla lapsuudessa ja todellinen yhteys lapseen katkennut jo ennen murrosikää.

Vierailija kirjoitti:

Sekö teidän mielestänne auttaa asiaa, että vastavuoroisesti kiusaatte omaa lastanne  ja viette kaikki pois, knnykät, läppärit ja tv:t  ja vielä kotiarestikin päälle ? Kiusaaminen on väärin toki, mutta teidän rangaistukset ovat järjettömät. Asioista keskustellaan, että mitä tehdään ja miten jatkossa toimitaan, sekä ihan anteeksipyyntöä kiusatulle. Sulkekaa vielä pimeään lukittuun koppiin niin kyllä se kakara jossain vaiheessa nöyrtyy. sitähän te teette, eli nöyryytätte vastavuoroisesti omaa lastanne.

Meillä on tehty kaikille lapsille pienestä asti selväksi, että ketään ei kiusata ja jos, niin siitä tulee seurauksia. Nyt sitten tulee seurauksia. 

Puhelimet, tietokoneet yms ovat ylellisyyttä, myös pankkikortti. 15 vuotias ei tarvitse älypuhelinta, millä voisi sitten mahdollisesti jatkaa kiusaamista. Tytär saa koulussa ruuan ja kotona tietysti. Wilmassa voi käydä esim minun puhelimella. Puhumista on yritetty, mutta ei onnistu, ainakaan vielä. Minä olen jo keskustellut kiusatun tytön äidin kanssa ja tyttäreni tulee kyllä pyytämään anteeksi ja minä teen kaikkeni, että se kiusaaminen loppuu. Me emme nöyryytä lastamme, vaan opetamme, että teoilla on seurauksensa.

ja ehkä tekee tyttärelle ihan hyvä olla ilman nettiä ja puhelinta, kun reaktio on näin vahva.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas lapsen sitten on kasvattanut?

Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen. 

Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua. 

Ap

Muutkin on kasvanut, muilla ei ole vastaavia ongelmia. Keneltähän tytär on oppinut puolustautumaan mutta kun ne muutkin.

Alkakaa pitämään perheen yhteisiä mindfulness-harjoituksia. Tytär oppisi säätelemään omia tunteitaan.

Jos tämä on ihan eka kerta, kun tällaista tapahtuu, niin ottaisin rauhallisesti. Tyttären raivoomisiin suhtautuisin rauhallisesti, mutta ei missään nimessä ivallisesti tai pelottelemalla ("tästä ei hyvää seuraa"). Selittäisin vaan rauhallisesti, että tahallinen toisen ihmisen ahdistelu on vakavaa, ja se selvitetään. 

Pyytäisin selittämään, että mihin asiaan ajattelisi, että sossut puuttuisivat ja ajatteleeko todellla, että sosiaaliviranomaiset eivät pitäisi kiusaamista vakavana tapahtumana tai että puhelittomuus on vakavampi asia kuin toisen ihmisen kohteleminen kunnioittavasti ja oikeudenmukaisesti. 

Kun asia on selvitetty, niin palauttaisin aika pian kännykät ja muut, ja toteaisin, että asiaan ei tarvitse palata, jos ei ole aihetta. Sitten seuraisin esimerkiksi kiusatun tytön vanhempien kanssa asiaa.

Tsemppiä

Musta liika rankaisu ja jatkuva takavarikointi ei enää opeta mitään. Hänet pitäis itse saada ymmärtämään tekemänsä vääryys ja se onnistuu parhaiten rauhallisella keskustelulla, ei pakolla. Se että pyytää kiusatulta anteeks face to face on hyvä koska hän joutuu myöntämään virheen ja kohtaamaan sen ihmisen jolle tehnyt pahaa. Kiusattu saa vahvistuksen siitä ettei hänessä ole mitään vikaa. Vaikka se tuntuis kiusatusta ja varmaan kaikista aluks kiusalliselta, se kannattaa silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoituksella uhkailuun sanoin omalle raivokiukkuteinille, että siitä vaan.

Sijoituksessa toisella paikkakunnalla saattaa tosin jäädä kavereiden näkeminen vähemmälle ja prosessi ei lakkaa sillä ettei se ole enää hauska.

Mulla on sellainen sääntö, ettei paria käyttäytymismuotoa siedetä lainkaan ja niissä on sitten ihan erilaiset seuraukset kuin muuten. Nämä ovat itsemurhalla uhkailu ja tuo lasulässytys.

Itsariuhkailua ei onneksi ole ollutkaan, mutta siitä sanoin lapsen kaverin harrastaamaa koko perheensä kiristystä seuranneena jo etukäteen, että jos samanlaisia ongelmia tulee meillä niin hankin hänelle kaiken mahdollisen avun. Ymmärsi yskän.

--

Ei kannata omien traumojen takia alkaa demonisoimaan lastaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Kun pahin höyry on raivottu kannattaa teini houkutella neuvotteluun siten että pitää sitä omana ideanaan.

Tässä vasta empaattinen äiti

Empaattinen ei ole sama asia kuin ukkosenjohdattimeksi ja kynnysmatoksi heittäytyminen. Vanhemman velvollisuudet kasvattajana ja aikuisuuden mallina eivät lopu murrosikään. Se tarkoittaa myös sitä, että rajojaan hakevalle murkulle pitää osata olla myös "kova".

Omani ovat molemmat jo täysi-ikäisiä ja selvisimme mun metodeilla ilman pahempia traumoja koko perhe. Vaikka sitten ilman "empatiaa" :D

Vierailija kirjoitti:

Totta vai ei! Sinänsä ihan sama, koska kyllä näitä lapsi ja nuoria, jotka oikeuttavat toimintansa toisten tekemisillä on. Nyt on vanhempien viimeinen hetki osoittaa rajat ja vanhemmuutensa. Ja nuo keinot ovat aivan selkeästi ne, jotka nuoren elämässä tuntuvat. Antaa nuoren möykätä - ääntä maailmaan mahtuu. Antaa nuoren tehdä itsestään lastensuojeluilmoitus - koulussa voi tehdä, kun kerran puhelin viety. Nuorten keskuudessa jopa kerskutaan sillä, että ovat jossakin lastensuojelulaitoksessa. Todellisuus lienee aika toinen, mutta kertovat toisilleen, että "siellä ei vanhemmat määrää" ym. roskaa. Monellehan se silti on turvallinen paikka olla. Kerro kuitenkin nuorelle, että hänen joutuessa sinne lastensuojelun asiakkuuteen ja mahdollisesti johonkin noista nuorisolaitoksista, siellä ei tosiaan lastaan rakastavat vanhemmat määrää, vaan siellä määräävät vieraat, ammattilaiset aikuiset. Kannattaa nuorelle myös kertoa, että tämä rajoittaminen on pientä siihen verrattuna, mitä hän on kiusaamalleen tehnyt.

Myös kiusaamaansa kohtaan kannattaa vaatia anteeksipyyntöä, josko se mitään korjaa siihen tehtyyn loukkaukseen nähden, mutta kuitenkin. Myös kiusaamisen pitää loppua.

Tässä viestissä on kaikki pielessä. Että oikein rajat ja vanhemmuus. Juu.

Toinen on tämä kiusaaminen. Oletko tosiaan sitä mieltä, että tuo ulkopuolelle jätetty nyt pääsee mukaan. Ja alkaa olla suosittu? 15vuotiaat ottavat iloisesti mukaan porukoihin ja kaikki sosiaaliset ongelmat poistuu. Onhan teinille näytetty rajat ja nyt osaa ottaa hyljeksityn mukaan