Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka pitäisi suhtautua lapsen kertomukseen?
26.03.2013 |
6v kertoi, että kaverinsa isä löi häntä silmään tänään pulkkamäessä. Me tietysti siihen, että pyysikö hän anteeksi vahinkoa. Lapsi sanoi, ettei ollut vahinko, vaan löi tahallaan, eikä pyytänyt anteeksi. Sitten kertoi, että oli alkanut itkeä, mutta isä ei välittänyt. Me oltiin ihmeissämme ja yritimme selitellä, että varmaan se oli vahinko ja varmaan isä kysyi, että sattuiko jne. Poika pysyi kuitenkin kannassaan, että löi tahallaan eikä pyytänyt anteeksi, eikä kysynyt, sattuiko tms. Lopulta saimme jotenkin utsittua, että kyseessä saattoi olla joku leikki. Kyselimme alkuun, että oliko poika käyttäytynyt huonosti tms., mutta sanoi ettei ollut ja sen uskonkin, kun on yleensäkin hyvin kiltti.
Oikeasti en usko alkuunkaan, että ko. isä olisi lyönyt poikaa tahallaan, tai että olisi jättänyt asian selvittämättä, jos poika alkoi itkeäkin. Paha vaan lapselle vakuuttaa, ettei ollut tahallista ja että varmaan yritti pyytää anteeksi, kun lapsi oikein turhautui, kun ei uskottu. Ja itse ei edes nähty tilannetta. Ei toisaalta voi lapsen kokemusta täysin tyrmätäkään, kun hän on ilmeisesti kokenut asian noin. Lapsella ei ole tapana keksiä juttuja eli varmasti tämä on totta, mutta varmaan hiukan eri tavalla mennyt aikuisen näkökulmasta.
Kommentit (6)
Ei poika ole varsinaisesti tolaltaan, mutta hiukan ihmetteli isän toimintaa. Tuntuu jotenkin hysteeriseltä soitella tilanteesta, kun olen todella varma, ettei isä ole mitään tehnyt tahallaan. Ja tuntuu tavallaan kuin syyttäisin isää jostain. Tietysti ehkä siksi täytyisi soittaa ja selvittää asia, että lapselle voisi selvittää tilanteen kulun, kun tuntuu, että hän on nyt jotenkin ymmärtänyt väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin soittaisin tälle iskälle ja kysyisin mitä tapahtunut. Sanoisin ettei lapsen kertomuksesta saa oikein selvää.
Aloitus on pari päivää vahva, mutta ilmeisesti aloittaja itse kyselee edelleen. Tällaisissa tilanteissa olen kysynyt asiasta lapsen kavereilta. Lapset nimittäin paljastavat totuuden, ja jos on useampia ollut paikalla, niin asia selviää yleensä. Voi olla, että lapsesi halusi hellyyttä ja huomiotasi ja siksi paisutteli asiaa. Toisaalta maailma on joskus ihmeellinen... Vanhin lapseni kertoi terapeutin uhanneen puremisella, ja terapeutti myöhemmin myönsi tehneensä niin. En meninannut uskoa vielä sittenkään korviani. Veikkaanpa, että pulkkamäessä on kuitenkin tapahtunut vauhtivahinko, jonka lapsi on tulkinnut väärin. Antaisin asian unohtua, kun kertaalleen on lohduteltu lasta.
Joo mä olen ap, joka kyselen asiaa. Mua on asia jäänyt vaivaamaan, kun en usko mitenkään tuohon huomion hakemiseen tms., sitä lapsi saa muutenkin ja alunperin hän vain kyseli siskoltaan, että onko silmä mustana.
En ole ottanut asiaa lapsen kanssa uudestaan puheeksi ja ollaan keskusteltu vain aikuisten kesken. Mies on sitä mieltä, että antaa olla. Mua vaivaa se, että lapsi oli todella loukkaantuneen oloinen, kun häntä ei uskottu ja ehkä hiukan "vähäteltiin" lapsen kertomusta.
Tilanteessa oli vain tuon kyseisen isän pojat, joista toinen on liian nuori kommentoimaan. Isompi pojista oli paikalla ja ehkä voisin häneltä joskus ohimennen kysyä, että mitä tapahtui silloin, kun meidän poikaa sattui silmään tms.
Mutta edelleen tuntuu hassulta jatkaa asian penkomista. Toisaalta, mitä jos isällä on oikeasti tapana olla väkivaltainen... Isälle ei ole helppo soittaa, en ole hänen kanssaan montaa sanaa vaihtanut, kun asiat on hoidettu aina äidin kanssa.
Alue: Aihe vapaa
No selvitä asia, soita tuolle isälle ja kysy että mitä siellä on tapahtunut hänen mielestään ja kerro että teillä poika on aika tolaltaan.