Miehen tyttären rahahanat kiinni - seurasi järkyttävät raivarit!

Tärisen vieläkin. Tytärpuoli huusi naama punaisena ja paiskoi tavaroita. Pakko avautua edes jossain. Samaa kokeneet tai ihan kuka vaan saa kommentoida. Toivon kuitenkin vähän empatiaa, koska päivä on ollut ihan hirveä. Mieheni eritoten on ottanut tämän raskaasti. Ja minä raukka olen junassa menossa työmatkalle!

Olemme olleet aviossa 11 vuotta ja meillä on kaksi yhteistä lasta alakouluiässä.

Perheeseemme kuuluu myös tytär miehen entisestä liitosta, 22-vuotias opiskelija. Avioliittomme alkuvaiheessa tyttö oli isänsä luona vain 2 vkl kuussa ja loma-aikoina. Kun hänen äitinsä aloitti uuden suhteen tahollaan, tyttö muutti meille asumaan ja tapasi äitiään harvoin.

Kaikki on mennyt hyvin ja tyttö on ollut ihan
Hyvä isosisko pikkuveljilleen. Hän on kyllä aina ollut hyvin vaativa ja koetellut meidän hermoja. 9:llä hänet sijoitettiin kuukausiksi, kun hän likkui huligaaniporukoissa, osallistui väkivaltaisiin mielenosoituksiin ja tempauksiin, joita tuolloin 2012-13 oli paljon, ja joutui siksi poliisin kanssa tekemisiin. Lukio meni ihan hyvin, kun tyttö malttoi pysyä poissa pahimpien huligaanien seurasta.

Tyttö pääsi sitten yliopistoon opiskelemaan mutta opinnot eivät ole sujuneet. Opintoviikkoja ei kerry, pääaineet ja tiedekunnatkin vaihtelee lähes joka lukukausi. Opintorahaa ei sitten vuodenvaihteen jälkeen enää maksettu ja jotain jo maksettujakin ollaan karhuamassa takaisin. Tyttö tykkää matkustella ja on ollut vapaaehtoistyössä kolmena kesänä Afrikassa ja Keski-Amerikassa. Näistä hän ei saanut mitään palkkaa, vaan matkat ja eläminenkin oli kustannettava itse. Olimme kaikesta iloisia, kun tuntui, että tyttö on löytänyt hyödylkustä tekemistä.

Ja nyt pääsen asiaan. Mieheni ja tytön isä sai sairaskohtauksen puolitoista vuotta sitten ja joutui jäämään pois työelämästä toimittuaan yrittäjänä. Hänen firmansa toiminta loppui kuin seinään, nyt odotellaan eläkepäätöstä ja maksetaan yrityksen vanhoja laskuja. Siten mieheni tulot ovat vain murto-osa entisestä. Minulla on hyvä palkka, mutta koska olen nyt lähes yksin vastuussa kahden pienen lapsen ja miehenikin elatuksesta, emme voi enää elättää mieheni aikuista tytärtä.

Tähän asti mies ja viimeisen vuoden lähinnä minä olemme maksaneet tytön kaikki laskut ja antaneet käyttörahaa, ostaneet lentoliput ym. Enää se ei ole mahdollista ja totta puhuen en halua kustantaa aikuisen työkykyisen ihmisen elämää.
Tyttö asuu isänsä omistassa asunnossa ja saa asua edelleenkin niin kauan kuin meidän on ihan pakko myydä se mutta yhtiövastikkeen verran hän kyllä saisi maksaa vuokraa.
Kun tänään käytiin taas näitä asioita läpi, tyttö sai kauheat raivarit ja alkoi syyttää minua isänsä ja hänen elämän pilaamisesta. Riitaa kesti tunteja kunnes minun piti lähteä työmatkalle. Mies oli ihan onneton ja pois tolaltaan.

Ymmärrän tytön pettymyksen. Hän toivoi pääsevänsä taas kesäksi Nicaraguaan ja myöhemmin syksyllä Kuubaan. Heinäkuussa olisi Lontoossa mielenkiintoinen Marxismiseminaari ja opiskellakin pitäisi, että niitä opintopisteitä tulisi edes muutama tältä vuodelta. Nyt pitää olla vapaaehtoistyössä ennen eduskuntavaaleja jne jne.
Mutta pakko minun oli vaan sanoa tytölle, että sinun pitää nyt etsiä töitä. Mies jäi kyyneleet silmissä istumaan nojatuoliin ja pojat pyysi päästä yökylään naapuriin, kun sisko taas kilahti.

En jaksa tätä. Neuvokaa teenhän oikein?