Onko ihmisten heikko kirjoitustaito tullut verkkokeskustelujen ja somepäivityksen aikana näkyväksi, vai ovatko taidot oikeasti heikentyneet?

Ketä tännekin jaksaa kirjoitella. Mun mielest kirjoitus taito ei oo minnekkään kadonnut. Mist sä sellasii mietit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden kirjoitustaito on suorastaan romahtanut. Ei osata muodostaa selkeää kokonaista virkettä, ei kiinnitetä huomiota oikeinkirjoitussääntöihin, ei ymmäretä kaikkien aikuisille aivan tuttujen sanojen merkityksiä.

Lapsille ei enää lueta yhtä paljon kirjoja kuin ennen vaan lapset viettävät aikaansa älypuhelimilla ja tableteilla. Peruskoululaiset eivät enää harrasta kirjojen ja lehtien lukemista. Siinäpä ne olennaisimmat syyt varmaan ovat.

Huolestuttava kehityssuunta kaikenkaikkiaan.

Äikänope

Näin lukevana perheenä olen järkyttynyt, ettei kouluissa enää lueta. Eikä kirjoitella aineita. Esitelmiä kyllä tehdään onneksi entistä enemmän. Siihen ilmaisuun on satsattu. Hyvä niin, muttei niiden pitäisi olla toisiaan pois sulkevia.

Neljän teinin äiti, eikä yhtäkään kirjakoetta tai ainetta nyt kuluvan lukuvuoden aikana.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana tein ensimmäisenä työvuotenani sen raskaan virheen, että kirjoitutin opiskelijoilla esseitä. Joka kurssilla vähintään yhden.

Olin kuolla työn määrään sinä vuonna. Jos pitkän esseen arvioi kunnolla ja antaa siitä kirjallista palautetta opiskelijalle niin, että hän siitä jotain ymmärtäisi ja oppisikin, menee vähintään tunti aikaa. Jos opiskelijoita on yli sata, niin päivällä pidettävien tuntien ja niiden valmistelun lisäksi pitäisi jostain repiä se yli sata työtuntia. Ja mitä surkeampaa kirjoitustaito on (kuten se on), sitä enemmän tekstien lukemiseen menee aikaa. On tekstej, joista ei ammattilainenkaan ota tolkkua. On äärimmäisen turhauttavaa yrittää ehdottaa parannuksia tekstiin, jossa ei ole yhtään ymmärrettävää ilmausta. Pelkkää tuskallista kirjainpuuroa, jota ei olisi ikinä pitänyt kirjoittaa.

Toki on myös hyviä kirjoittajia, mutta vuosi vuodelta vähemmän. Hyvilläkin kirjoittamistaidot ovat usein pinnallisia. Tekstit ovat oikeakielisiä, mutta ympäripyöreitä sisällöltään ja täynnä kuluneimpia fraaseja. Syvällinen ajattelu ja omaperäisyys puuttuu.

Ehkä on aika vaihtaa alaa. Koen, että nykyisenlaisessa maailmassa äidinkielenopettaja ei voi enää ihmeitä tehdä. Nuorilla ei yksinkertaisesti ole enää edes hämärää käsitystä siitä, millaista selkeä kirjallinen ilmaisu on, mikä sen merkitys on ja mitä menettää, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa monipuolisesti.

Ehkä on tosiaan aika vaihtaa alaa. Kokonainen sukupolvi lapsia istuu koulussa, jossa äikänope(t?) nostaa kädet pystyyn että en voi, liian työlästä (miten ne aiemmat äikänopet siitä aineidentarkistuksesta sitten selvisi?). Nimenomaan äikänopen työhän on opettaa sitä shittiä niille, mikäs muukaan?

Kodin vastuu ja tapakasvatus jne. ja kaikki kunnia opettajille yms., mutta silloin kun ollaan haasteen edessä - luottamustoimessa lasten opettamisessa vieläpä - niin mitä tehdään? Luovutetaan?

En ole äikänope, mutta ymmärsin sen verran lukemaani että tilanne luku- ja kirjoitustaidon suhteen on ratkaisevasti huonontunut siitä, mitä se on aikaisemmin ollut. Ehkä sen tiedon avulla voi ymmärtää miten kirjoitelmien korjausurakasta aikaisemmin on selvitty? Vastauksesi jotenkin kuvastaa nykyajan ongelmaa: ei ymmärretä luettua eikä oikein osata järkeillä miten asiat ilmenevät ja mitä niille on mahdollista tehdä. Aina voi hutaista viisatelevan ja ilkeilevän vastauksen jolla saa takuulla monta peukkua.  

Yhtä hätäisen johtopäätöksen teit juuri itsekin. Tiivistettynähän viesti oli, että (täysin ilkeilemättä, lainaamani henkilön omia sanoja käyttäen) jos ei kielen opettaminen kiinnosta, niin kannattaa tosiaan vaihtaa alaa, kuten hän jo pohdiskelikin. Koska mikäs muukaan äikänopen työ on kuin opettaa sitä äidinkieltä. Ja käsittääkseni esseiden korjaus ihan kuuluu niihin työtehtäviin. Että jos se on työlästä, niin pitäiskö opettaa niille muksuille sitä äikkää, että homma helpottuisi? Koulussa minäkin äikän opetuksen olen saanut, miksi siis nykylapset eivät saa? Eihän joka asiaan joka tuntuu mahdottomalta, voi vaan sanoa että mahdoton homma, ei voi tehdä. Olisi jäänyt moni asia tässä maailmassa tekemättä sillä asenteella. Vai päästetäänkö vaan lipsumaan koko sukupolvi koulunsa läpi ilman että oppivat näitä asioita? Ei kai se mikään vaihtoehto ole.

Ei kiinnosta viestien peukut, kiinnostaa asia mitä niihin kirjoitetaan. Eikä kaikki viestit mitkä on eri mieltä jonkun toisen mielielipiteen kanssa, ole viisastelua tai ilkeilyä. Se oli sinun omiin tunteisiisi perustuvaa tulkintaa, jos loppukommentillasi lainaamasi viestiini viittasit. Eli samalla lailla voisin sanoa sinulle, että teitpä siinä tyypillisen nykypäivän lukutaidottoman hutaistun päätöksen (mutta en sano).

Opetusryhmien koko, erityisoppilaat normaaliluokissa, oppilaiden asenteiden muuttuminen, kurinpitomahdollisuuksien olemattomuus. Heikkojen oppilaiden määrän kasvu. Se, että äidinkielen tunneilla on tehtävä valtavasti muutakin kuin opeteltava lukemaan ja kirjoittamaan. Omilta opettajavuosiltani muistan myös sen, kuinka rehtori alkusyksystä ilmoitti opettajille, että ysiluokkalaisille annetaan nelosia vain jouluksi ja että keväällä neloset nostetaan viitosiksi, jotta päästään niistäkin oppilaista ajallaan eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden kirjoitustaito on suorastaan romahtanut. Ei osata muodostaa selkeää kokonaista virkettä, ei kiinnitetä huomiota oikeinkirjoitussääntöihin, ei ymmäretä kaikkien aikuisille aivan tuttujen sanojen merkityksiä.

Lapsille ei enää lueta yhtä paljon kirjoja kuin ennen vaan lapset viettävät aikaansa älypuhelimilla ja tableteilla. Peruskoululaiset eivät enää harrasta kirjojen ja lehtien lukemista. Siinäpä ne olennaisimmat syyt varmaan ovat.

Huolestuttava kehityssuunta kaikenkaikkiaan.

Äikänope

Näin lukevana perheenä olen järkyttynyt, ettei kouluissa enää lueta. Eikä kirjoitella aineita. Esitelmiä kyllä tehdään onneksi entistä enemmän. Siihen ilmaisuun on satsattu. Hyvä niin, muttei niiden pitäisi olla toisiaan pois sulkevia.

Neljän teinin äiti, eikä yhtäkään kirjakoetta tai ainetta nyt kuluvan lukuvuoden aikana.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana tein ensimmäisenä työvuotenani sen raskaan virheen, että kirjoitutin opiskelijoilla esseitä. Joka kurssilla vähintään yhden.

Olin kuolla työn määrään sinä vuonna. Jos pitkän esseen arvioi kunnolla ja antaa siitä kirjallista palautetta opiskelijalle niin, että hän siitä jotain ymmärtäisi ja oppisikin, menee vähintään tunti aikaa. Jos opiskelijoita on yli sata, niin päivällä pidettävien tuntien ja niiden valmistelun lisäksi pitäisi jostain repiä se yli sata työtuntia. Ja mitä surkeampaa kirjoitustaito on (kuten se on), sitä enemmän tekstien lukemiseen menee aikaa. On tekstej, joista ei ammattilainenkaan ota tolkkua. On äärimmäisen turhauttavaa yrittää ehdottaa parannuksia tekstiin, jossa ei ole yhtään ymmärrettävää ilmausta. Pelkkää tuskallista kirjainpuuroa, jota ei olisi ikinä pitänyt kirjoittaa.

Toki on myös hyviä kirjoittajia, mutta vuosi vuodelta vähemmän. Hyvilläkin kirjoittamistaidot ovat usein pinnallisia. Tekstit ovat oikeakielisiä, mutta ympäripyöreitä sisällöltään ja täynnä kuluneimpia fraaseja. Syvällinen ajattelu ja omaperäisyys puuttuu.

Ehkä on aika vaihtaa alaa. Koen, että nykyisenlaisessa maailmassa äidinkielenopettaja ei voi enää ihmeitä tehdä. Nuorilla ei yksinkertaisesti ole enää edes hämärää käsitystä siitä, millaista selkeä kirjallinen ilmaisu on, mikä sen merkitys on ja mitä menettää, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa monipuolisesti.

Ehkä on tosiaan aika vaihtaa alaa. Kokonainen sukupolvi lapsia istuu koulussa, jossa äikänope(t?) nostaa kädet pystyyn että en voi, liian työlästä (miten ne aiemmat äikänopet siitä aineidentarkistuksesta sitten selvisi?). Nimenomaan äikänopen työhän on opettaa sitä shittiä niille, mikäs muukaan?

Kodin vastuu ja tapakasvatus jne. ja kaikki kunnia opettajille yms., mutta silloin kun ollaan haasteen edessä - luottamustoimessa lasten opettamisessa vieläpä - niin mitä tehdään? Luovutetaan?

En ole äikänope, mutta ymmärsin sen verran lukemaani että tilanne luku- ja kirjoitustaidon suhteen on ratkaisevasti huonontunut siitä, mitä se on aikaisemmin ollut. Ehkä sen tiedon avulla voi ymmärtää miten kirjoitelmien korjausurakasta aikaisemmin on selvitty? Vastauksesi jotenkin kuvastaa nykyajan ongelmaa: ei ymmärretä luettua eikä oikein osata järkeillä miten asiat ilmenevät ja mitä niille on mahdollista tehdä. Aina voi hutaista viisatelevan ja ilkeilevän vastauksen jolla saa takuulla monta peukkua.  

Yhtä hätäisen johtopäätöksen teit juuri itsekin. Tiivistettynähän viesti oli, että (täysin ilkeilemättä, lainaamani henkilön omia sanoja käyttäen) jos ei kielen opettaminen kiinnosta, niin kannattaa tosiaan vaihtaa alaa, kuten hän jo pohdiskelikin. Koska mikäs muukaan äikänopen työ on kuin opettaa sitä äidinkieltä. Ja käsittääkseni esseiden korjaus ihan kuuluu niihin työtehtäviin. Että jos se on työlästä, niin pitäiskö opettaa niille muksuille sitä äikkää, että homma helpottuisi? Koulussa minäkin äikän opetuksen olen saanut, miksi siis nykylapset eivät saa? Eihän joka asiaan joka tuntuu mahdottomalta, voi vaan sanoa että mahdoton homma, ei voi tehdä. Olisi jäänyt moni asia tässä maailmassa tekemättä sillä asenteella. Vai päästetäänkö vaan lipsumaan koko sukupolvi koulunsa läpi ilman että oppivat näitä asioita? Ei kai se mikään vaihtoehto ole.

Ei kiinnosta viestien peukut, kiinnostaa asia mitä niihin kirjoitetaan. Eikä kaikki viestit mitkä on eri mieltä jonkun toisen mielielipiteen kanssa, ole viisastelua tai ilkeilyä. Se oli sinun omiin tunteisiisi perustuvaa tulkintaa, jos loppukommentillasi lainaamasi viestiini viittasit. Eli samalla lailla voisin sanoa sinulle, että teitpä siinä tyypillisen nykypäivän lukutaidottoman hutaistun päätöksen (mutta en sano).

Olen itse käynyt koulun 70-luvulla mutta uskallan väittää, että äidinkielen tuntien määrä tuskin on ratkaisevasti noussut niistä ajoista. Olen häkeltynyt siitä että joku on sitä mieltä että hän on omaksunut suomen kielen lauserakenteet, sanavaraston ja käsitteet äidinkielen tunnilla. Väitän jopa, että mitään kieltä ei voi oppia pelkän tuntiopetuksen varassa edes välttävälle tasolle. Toki lasten on kirjoitettava ja opettajien on opastettava parempaan ilmaisuun, mutta jos oppilas ei pysty kirjoittamaan muuta kuin sanapuuroa minusta on selvää että resurssien rajat voivat tulla vastaan.

Ehkä sinä oletkin ainoastaan nokkela, et viisasteleva tai ilkeilevä? Osaat todella nokkelasti "olla sanomatta" asioita.  

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on heikentynyt. Ennen korjasin kirjoitelmista satunnaisia virheitä. Nyt pitäisi oikeastaan kirjoittaa useimmat aineet itse uudelleen. On paljon yläkoululaisia, jotka eivät pysty kirjoittamaan edes yhtä virkettä kokonaan oikein puhumattakaan, että koherentin asiatekstin laatiminen onnistuisi. Kehitys on ollut urani ajan erittäin masentava.

Äikäntunneista 80 prosenttia on alakoulussa, joten yläkoulussa ei enää ole paljoa tehtävissä. Tärkein työ tietenkin tehdään tai ollaan tekemättä kotona ja vapaa-aikana. Kukaan ei opi hyväksi puhujaksi, keskustelijaksi, lukijaksi tai kirjoittajaksi vain koulussa.

T. Äikönopena 20 vuotta

..eivät pysty kirjoittamaan edes yhtä virkettä kokonaan oikein puhumattakaan, että..

eikö tämä pitäisi kirjoittaa näin:

...eivät pysty kirjoittamaan edes yhtä virkettä kokonaan oikein, puhumattakaan, että..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, taidot ovat ruostuneet ja myös pöhelöt pääsevät ääneen. Somekieli on siirtynyt muuhunkin viestintään, eivätkä edes viestinnän ammattilaiset ole enää varmoja kirjoittajia. Hesari on täynnä kielikukkasia, ehkä maakunnissa ollaan osaavampia.

ps. Elämäkertoja ilman ännää.

Pata kattilaa soimaa. Helsinkikin on "maakunnissa". Mistä tulee tämä typerä käsitys että Helsinki ei kuulu mihinkään maakuntaan?!

Ennen kyllä eri erityiskouluihin kovin helpolla laitettu. Omassa luokassani oli yläasteella varmasti noin viisi sellaista, jotka olisivat tarvinneet tehostettua erityisopetusta, mutta ainoa mitä heille järjestettiin, oli erillinen erityisopetus tunnin viikossa.  Luokkakoko oli myös iso, 32 oppilasta. Ala-asteella oli luokallani 29 oppilasta. Siinä olivat kaikki kirkonkylältä. Ketään ei laitettu erityisopetukseen, vaikka osalla oli tosi pahoja keskittymisvaikeuksia, osa ei meinannut millään oppia lukemaan jne.

Mutta kyllähän tämä pikakulttuuri luo pikakirjoittajia. Kaunokirjallisuus on vaihtunut blogien ja vlogien seuraamiseen sekä erinäisiin palstoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden kirjoitustaito on suorastaan romahtanut. Ei osata muodostaa selkeää kokonaista virkettä, ei kiinnitetä huomiota oikeinkirjoitussääntöihin, ei ymmäretä kaikkien aikuisille aivan tuttujen sanojen merkityksiä.

Lapsille ei enää lueta yhtä paljon kirjoja kuin ennen vaan lapset viettävät aikaansa älypuhelimilla ja tableteilla. Peruskoululaiset eivät enää harrasta kirjojen ja lehtien lukemista. Siinäpä ne olennaisimmat syyt varmaan ovat.

Huolestuttava kehityssuunta kaikenkaikkiaan.

Äikänope

Näin lukevana perheenä olen järkyttynyt, ettei kouluissa enää lueta. Eikä kirjoitella aineita. Esitelmiä kyllä tehdään onneksi entistä enemmän. Siihen ilmaisuun on satsattu. Hyvä niin, muttei niiden pitäisi olla toisiaan pois sulkevia.

Neljän teinin äiti, eikä yhtäkään kirjakoetta tai ainetta nyt kuluvan lukuvuoden aikana.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana tein ensimmäisenä työvuotenani sen raskaan virheen, että kirjoitutin opiskelijoilla esseitä. Joka kurssilla vähintään yhden.

Olin kuolla työn määrään sinä vuonna. Jos pitkän esseen arvioi kunnolla ja antaa siitä kirjallista palautetta opiskelijalle niin, että hän siitä jotain ymmärtäisi ja oppisikin, menee vähintään tunti aikaa. Jos opiskelijoita on yli sata, niin päivällä pidettävien tuntien ja niiden valmistelun lisäksi pitäisi jostain repiä se yli sata työtuntia. Ja mitä surkeampaa kirjoitustaito on (kuten se on), sitä enemmän tekstien lukemiseen menee aikaa. On tekstej, joista ei ammattilainenkaan ota tolkkua. On äärimmäisen turhauttavaa yrittää ehdottaa parannuksia tekstiin, jossa ei ole yhtään ymmärrettävää ilmausta. Pelkkää tuskallista kirjainpuuroa, jota ei olisi ikinä pitänyt kirjoittaa.

Toki on myös hyviä kirjoittajia, mutta vuosi vuodelta vähemmän. Hyvilläkin kirjoittamistaidot ovat usein pinnallisia. Tekstit ovat oikeakielisiä, mutta ympäripyöreitä sisällöltään ja täynnä kuluneimpia fraaseja. Syvällinen ajattelu ja omaperäisyys puuttuu.

Ehkä on aika vaihtaa alaa. Koen, että nykyisenlaisessa maailmassa äidinkielenopettaja ei voi enää ihmeitä tehdä. Nuorilla ei yksinkertaisesti ole enää edes hämärää käsitystä siitä, millaista selkeä kirjallinen ilmaisu on, mikä sen merkitys on ja mitä menettää, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa monipuolisesti.

Ehkä on tosiaan aika vaihtaa alaa. Kokonainen sukupolvi lapsia istuu koulussa, jossa äikänope(t?) nostaa kädet pystyyn että en voi, liian työlästä (miten ne aiemmat äikänopet siitä aineidentarkistuksesta sitten selvisi?). Nimenomaan äikänopen työhän on opettaa sitä shittiä niille, mikäs muukaan?

Kodin vastuu ja tapakasvatus jne. ja kaikki kunnia opettajille yms., mutta silloin kun ollaan haasteen edessä - luottamustoimessa lasten opettamisessa vieläpä - niin mitä tehdään? Luovutetaan?

En ole äikänope, mutta ymmärsin sen verran lukemaani että tilanne luku- ja kirjoitustaidon suhteen on ratkaisevasti huonontunut siitä, mitä se on aikaisemmin ollut. Ehkä sen tiedon avulla voi ymmärtää miten kirjoitelmien korjausurakasta aikaisemmin on selvitty? Vastauksesi jotenkin kuvastaa nykyajan ongelmaa: ei ymmärretä luettua eikä oikein osata järkeillä miten asiat ilmenevät ja mitä niille on mahdollista tehdä. Aina voi hutaista viisatelevan ja ilkeilevän vastauksen jolla saa takuulla monta peukkua.  

Yhtä hätäisen johtopäätöksen teit juuri itsekin. Tiivistettynähän viesti oli, että (täysin ilkeilemättä, lainaamani henkilön omia sanoja käyttäen) jos ei kielen opettaminen kiinnosta, niin kannattaa tosiaan vaihtaa alaa, kuten hän jo pohdiskelikin. Koska mikäs muukaan äikänopen työ on kuin opettaa sitä äidinkieltä. Ja käsittääkseni esseiden korjaus ihan kuuluu niihin työtehtäviin. Että jos se on työlästä, niin pitäiskö opettaa niille muksuille sitä äikkää, että homma helpottuisi? Koulussa minäkin äikän opetuksen olen saanut, miksi siis nykylapset eivät saa? Eihän joka asiaan joka tuntuu mahdottomalta, voi vaan sanoa että mahdoton homma, ei voi tehdä. Olisi jäänyt moni asia tässä maailmassa tekemättä sillä asenteella. Vai päästetäänkö vaan lipsumaan koko sukupolvi koulunsa läpi ilman että oppivat näitä asioita? Ei kai se mikään vaihtoehto ole.

Ei kiinnosta viestien peukut, kiinnostaa asia mitä niihin kirjoitetaan. Eikä kaikki viestit mitkä on eri mieltä jonkun toisen mielielipiteen kanssa, ole viisastelua tai ilkeilyä. Se oli sinun omiin tunteisiisi perustuvaa tulkintaa, jos loppukommentillasi lainaamasi viestiini viittasit. Eli samalla lailla voisin sanoa sinulle, että teitpä siinä tyypillisen nykypäivän lukutaidottoman hutaistun päätöksen (mutta en sano).

Opettajat kyllä edelleen opettavat kuten ennenkin. Itse ainakin kirjoitutan edelleen erilaisia tekstejä. Mutta oppilaiden lähtötaso on aivan toinen kuin ennen. Lisäksi työskentelytaidot ovat usein olemattomat. Kirjoittaminen vaatii aika paljon kärsivällisyyttä ja vaivannäköä, johon ei enää ole motivaatiota. 

Ädinkielen osaaminen alkaa jo kohdussa. Vanhempien kanssa käydyt keskustelut ovat kielitaidon ja sanavaraston pohja. Ääneen lukeminen lapselle on äärettömän tärkeää. Jos 7-vuotias ei ole koskaan kuullut ns. kirjakieltä ja on viettänyt lapsuutensa varhaiset vuodet jonkin ruudun ääressä, lähtötilanne ekalla luokalla on jo huono.

Minä luin koko lapsuuteni lehtiä ja romaaneja. Alakouluaikoina saatoin lukea nuortenromaanin päivässä. Yläkoululaisena luin kaksi sanomalehteä joka päivä. Lisäksi kirjoitin vuosikaudet päiväkirjaa. Teininä minulla oli monta kirjekaveria, joille raapustelin pitkiä kirjeitä sekä suomeksi että englanniksi. Sain todella paljon harjoitusta ihan vapaa-aikana. Äikän opinnot tukivat vapaa-ajan harrastuksiani ja päinvastoin. 

Omista oppilaistani vain äärimmäisen harva harrastaa vapaa-aikanaan minkäänlaista lukemista tai kirjoittamista. Sen tosiaan huomaa. Muutama äikäntunti viikossa ei oikeasti riitä taitojen oppimiseen, joten ne jäävät ohkaisiksi.

Joidenkin nuorten sanavarasto ja kieliopin osaaminen on ilmeisesti tutkimusten mukaan huonontunut, mutten usko, että tästä olisi pelkästään kyse. Nyt kun somea lähes jokainen vähänkin sosiaalinen ihminen käyttää, lukihäiriöiset ja vähemmän älykkäät vain erottuvat paremmin. Ennen nettiä/somea he eivät vaan kirjoitelleet mihinkään. Karseinta tekstiä nimittäin näkee yleensä vanhempien ihmisten kirjoittamana, jopa sellaisten, jotka kertovat lukevansa paljon. Miten ei voi oppia kirjoittamaan ymmärrettävästi, jos muka lukee päivittäin? Vaikeaa ymmärtää. Lukihäiriöinenkin voi kirjoittaa lähes täydellistä kieltä, jos käy viestin läpi ja ennen julkaisua korjaa huomaamansa virheet. Tietysti jos lukihäiriön lisäksi vaivana on matala äo, homma on toki hankalampaa...

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin nuorten sanavarasto ja kieliopin osaaminen on ilmeisesti tutkimusten mukaan huonontunut, mutten usko, että tästä olisi pelkästään kyse. Nyt kun somea lähes jokainen vähänkin sosiaalinen ihminen käyttää, lukihäiriöiset ja vähemmän älykkäät vain erottuvat paremmin. Ennen nettiä/somea he eivät vaan kirjoitelleet mihinkään. Karseinta tekstiä nimittäin näkee yleensä vanhempien ihmisten kirjoittamana, jopa sellaisten, jotka kertovat lukevansa paljon. Miten ei voi oppia kirjoittamaan ymmärrettävästi, jos muka lukee päivittäin? Vaikeaa ymmärtää. Lukihäiriöinenkin voi kirjoittaa lähes täydellistä kieltä, jos käy viestin läpi ja ennen julkaisua korjaa huomaamansa virheet. Tietysti jos lukihäiriön lisäksi vaivana on matala äo, homma on toki hankalampaa...

Opettajat näkivät koko ikäluokan taidot ja kyvyt ennen someakin, joten he ovat myös tapahtuneen muutoksen asiantuntijoita.

Olen miettinyt tuota, miten paljonkin lukevalla ihmisellä voi olla huono kirjoitustaito. Jotkut vain pystyvät lukemaan lehtiä, romaaneja ja harrastuksiinsa liittyviä tekstejä niin, että ajatus siirtyy, mutta muoto ei tartu millään. Minä olen vasta viisikymppinen, mutta muistan kansakoulun neljännen vuoden keväällä tehdyn jaon oppikouluun menijöihin ja kansalaiskouluun suuntaaviin, joka oli käytännössä jako "lukupään" mukaan. Tuolloin ei välttämättä edes kuullut mitään yhdyssanoista, välimerkkien käytöstä tai välilyönneistä. Se, miten nykykoulusta luistellaan läpi oppimatta edes perusasioita, on minulle mysteeri.

Muutamia helmiä on netissä tullut vastaan, nämä kaikki siis ihan kantasuomalaisilta, keski-ikäisiä miehiä. Kikistä ovat minut löytäneet. Mainittakoon vielä, että itse olen 15 ja nämä viestien lähettäjät ovat perheellisiä miehiä, yksi todistettavasti heikkolahjainenkin mukaan eksyi:

- "Onko sua koskaan pantu p*rse silmään???"

- "Iniset silloin kun p*nee"

- "Piti laitta liukari?!"

- "Miks säkannatat sellasta puolueta jonka "edustaja" vaan puhuu ja puhuu mutta sanat ei muutu puheeksi!"

- "Mun tieto onaika pieni et en tiiä paljo asioita (vaikeita)😅😅😅😅😅😅"

- "Ole mun Pikuinen"

- "Sipilä ei kukaan uskalla vaihtaa kaikki luuserit😝😝😝😂😅😡😡😡🤬"

Tuo "En tiiä paljoo asioita (vaikeita)" hajotti kyllä totaalisesti. :D Nykyään monet kommunikoivat myös pelkillä emojeilla, ainakin minun ikäluokassani. Olen siis yläasteella.

Sorry, suomenkieli ei ole äidinkieleni, vaikka yritän kovasti harjoitella sen kirjoittamista. Virheitä tulee, anteeksi siitä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Sota-ajan kirjeistä huomaa, että maalaistorppien pojatkin kirjoittivat paljon parempaa kieltä kuin nykyisen hyvinvointivaltion tuottamat somesankarit.

Tämä on totta. Mutta kyllä rintamalla oli sitäkin, että yksi lahjakas kirjoittaja kirjoitti kirjeitä muidenkin heiloille.

Totta on sekin, mitä toisessa viestissä todetaan, että kaikilla ei kirjallisuuden harrastaminen näy omassa kirjoittamisessa millään tavalla. Yksi opiskelijani harrastaa kauno- ja tietokirjallisuuttakin laajasti ja ennakkoluulottomasti, lukee kaikenlaisia tekstejä ja innostuu niistä. Hänellä on myös mielikuvitusta, ja hän kirjoittaa omalla ajallaan fiktiivisiä tekstejä. Oppitunneilla hän osallistuu ja innostaa muitakin.

Koulutöiden kielessä harrastuneisuus ei näy mitenkään, vaan tekstit ovat hajanaisia ja ilmaisussa on selkeitä puutteita. On sekä alkeellisia kirjoitusvirheitä, kuten erisnimien kirjoittamista pienellä ja pisteiden ja pilkkujen puuttumista, että ongelmia viittaussuhteissa, kongruenssissa, rektiossa ja virkerakenteissa. Taidot eivät ole kehittyneet palautteesta ja korjausehdotuksista huolimatta. Tämän nuoren unelma on kuitenkin, että hän voisi kirjoittaa työkseen.

Työkseen kirjoittavan ei välttämättä tarvitse osata kirjoittaa täysin oikeakielisesti itse, jos joku muu voi oikolukea tekstin ja tehdä tarvittavat korjaukset. Mutta jos tekstit ovat itsessään hajanaisia, niin kuka ulkopuolinen niitä lähtee uudelleen kirjoittamaan?

t. Äikänope myöskin

Vierailija kirjoitti:

Oppilaiden kirjoitustaito on suorastaan romahtanut. Ei osata muodostaa selkeää kokonaista virkettä, ei kiinnitetä huomiota oikeinkirjoitussääntöihin, ei ymmäretä kaikkien aikuisille aivan tuttujen sanojen merkityksiä.

Lapsille ei enää lueta yhtä paljon kirjoja kuin ennen vaan lapset viettävät aikaansa älypuhelimilla ja tableteilla. Peruskoululaiset eivät enää harrasta kirjojen ja lehtien lukemista. Siinäpä ne olennaisimmat syyt varmaan ovat.

Huolestuttava kehityssuunta kaikenkaikkiaan.

Äikänope

Öppöppöp. Kaiken kaikkiaan kirjoitetaan erikseen.

Jos sanaparin alkuosana on pronomini tai pronominitaustainen sana (kuten sen, sitä, sillä, sitten, minkä, jonkin, muun, kaikki, niin) ja jälkiosana on esim. verran, takia, sijaan, tavalla, kun tai kuin, sanat kirjoitetaan erilleen.

Kyllähän nopea verkkokirjoittaminen heikentää ammattilaisenkin kirjoittamista pitkän päälle. Olen omassa kirjoittamisessani tämän huomannut. Vaikka taatusti osaa esimerkiksi yhdyssanat, näppäimistöllä näpytellessä kirjoittamiseen vain syntyy tietty rytmi. Ja rytmittäjänä on, mikäs muukaan, kuin välilyöntinäppäin eli space bar.

Silmät myös väsyvät ruudulta lukemiseen eikä silmä joskus erota kirjoitusvirheitä ajoissa, vaan ammattilainenkin tuuttaa virheet someen tai verkkokeskusteluun. Minä en ainakaan ajattele, että tämän ketjun tarkoitus olisi yksinomaan parjata nuorten taitoja, vaan jo aloituskin havainnollistaa hyvin sitä, miten meidän kaikkien kirjalliset taidot ruostuvat näissä digiympyröissä. Toisaalta ei verkkokeskusteluissa ole tarkoituskaan kirjoittaa täysin asiatyylisesti ja siten normatiivisesti, vaan tietynlaiset virheet voivat olla osa valittua tyyliä. Ja itsehän kirjoitan sumeilematta "Thaimaaseen" ja "tamppooni", vain siksi että satun pitämään noista muodoista. Tiedän kyllä, mikä on normi, mutta rikon mielelläni normeja tyylin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nopea verkkokirjoittaminen heikentää ammattilaisenkin kirjoittamista pitkän päälle. Olen omassa kirjoittamisessani tämän huomannut. Vaikka taatusti osaa esimerkiksi yhdyssanat, näppäimistöllä näpytellessä kirjoittamiseen vain syntyy tietty rytmi. Ja rytmittäjänä on, mikäs muukaan, kuin välilyöntinäppäin eli space bar.

Silmät myös väsyvät ruudulta lukemiseen eikä silmä joskus erota kirjoitusvirheitä ajoissa, vaan ammattilainenkin tuuttaa virheet someen tai verkkokeskusteluun. Minä en ainakaan ajattele, että tämän ketjun tarkoitus olisi yksinomaan parjata nuorten taitoja, vaan jo aloituskin havainnollistaa hyvin sitä, miten meidän kaikkien kirjalliset taidot ruostuvat näissä digiympyröissä. Toisaalta ei verkkokeskusteluissa ole tarkoituskaan kirjoittaa täysin asiatyylisesti ja siten normatiivisesti, vaan tietynlaiset virheet voivat olla osa valittua tyyliä. Ja itsehän kirjoitan sumeilematta "Thaimaaseen" ja "tamppooni", vain siksi että satun pitämään noista muodoista. Tiedän kyllä, mikä on normi, mutta rikon mielelläni normeja tyylin vuoksi.

Ja nythän saman tien bongasin omasta viestistäni pilkkuvirheen. Tätä juuri tarkoitin. Kirjoittamisen rytmi ja hahmottaminen on eri välineillä ja ympäristöissä erilainen.

Suomen kielen osaamisella ei enää nykyään ole niin suurta merkitystä kuin entisinä aikoina. Suomikin muuttuu ja kansainvälistyy, samoin ns. valtakielet (etenkin englanti, kiina) alkavat yleistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nopea verkkokirjoittaminen heikentää ammattilaisenkin kirjoittamista pitkän päälle. Olen omassa kirjoittamisessani tämän huomannut. Vaikka taatusti osaa esimerkiksi yhdyssanat, näppäimistöllä näpytellessä kirjoittamiseen vain syntyy tietty rytmi. Ja rytmittäjänä on, mikäs muukaan, kuin välilyöntinäppäin eli space bar.

Silmät myös väsyvät ruudulta lukemiseen eikä silmä joskus erota kirjoitusvirheitä ajoissa, vaan ammattilainenkin tuuttaa virheet someen tai verkkokeskusteluun. Minä en ainakaan ajattele, että tämän ketjun tarkoitus olisi yksinomaan parjata nuorten taitoja, vaan jo aloituskin havainnollistaa hyvin sitä, miten meidän kaikkien kirjalliset taidot ruostuvat näissä digiympyröissä. Toisaalta ei verkkokeskusteluissa ole tarkoituskaan kirjoittaa täysin asiatyylisesti ja siten normatiivisesti, vaan tietynlaiset virheet voivat olla osa valittua tyyliä. Ja itsehän kirjoitan sumeilematta "Thaimaaseen" ja "tamppooni", vain siksi että satun pitämään noista muodoista. Tiedän kyllä, mikä on normi, mutta rikon mielelläni normeja tyylin vuoksi.

Ja nythän saman tien bongasin omasta viestistäni pilkkuvirheen. Tätä juuri tarkoitin. Kirjoittamisen rytmi ja hahmottaminen on eri välineillä ja ympäristöissä erilainen.

No voi hyvää huomenta. Kaikki tekevät virheitä, kirjoittivat sitten käsin tai koneella. Ei jotain av-vastausta tarvitse lähteä täikamman kanssa oikolukemaan ja korjailemaan.

Tämä vastauksena myös noille urpoille, jotka etsivät äikänopeiksi esittäytyvien viesteistä virheitä. Joo, olen itse äikänope ja jälkikateen tekstejäni lukiessani huomaan aina pieniä mokia. Jos kyseessä on varsinkin tämmöinen arkinen, pikainen kertakäyttöteksti, ei jollain pienellä lapsuksella ole mitään merkitystä, eikä sellaisten tekeminen kerro ihmisestä ja hänen osaamisestaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielen osaamisella ei enää nykyään ole niin suurta merkitystä kuin entisinä aikoina. Suomikin muuttuu ja kansainvälistyy, samoin ns. valtakielet (etenkin englanti, kiina) alkavat yleistyä.

Luuletko, että ne, jotka eivät osaa rakentaa koherenttia, oikeakielistä suomenkielistä tekstiä, osaavat muka tehdä sellaisen englanniksi tai kiinaksi? Monen oppilaan ongelma on etupäässä se, että ei pysty tuottamaan tekstiä juuri lainkaan. Oppilaat eivät osaa otsikoida, seurata otsikkoa tai tehtävänantoa. Kappalejako on tuntematon käsite, kun tullaan seiskalle. Ei ymmärretä, että uutinen ja kertomus ovat eri asioita. Suuri ongelma on myös se, että oppilailla ei enää ole riittävää yleistietoa asiatekstien kirjoittamiseen. Monella ei esimerkiksi ole yhtään mielipidettä, jota voisi lähteä muilla avaamaan ja perustelemaan. Onnea vaan kansainvälistyvään maailman noilla eväillä.