Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmisten heikko kirjoitustaito tullut verkkokeskustelujen ja somepäivityksen aikana näkyväksi, vai ovatko taidot oikeasti heikentyneet?
17.03.2019 |
Anteeksi jos joku kokee ahdistusta kielipoliiseista, mutta on täälläkin oikeasti sellaisia viestejä ja jopa aloituksia, joista ei ota selvää mitä niissä on tarkoitettu sanoa.
Onko omien ajatusten muuntaminen selkeäksi kirjoitukseksi oikeasti vaikeaa? Ja nyt en tarkoita jotain satunnaisia pilkku- tai kirjoitusvirheitä, vaan ilmaisun kaikkinaista heikkoutta, niin ettei tule ymmärretyksi.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Aloituksia tänne tehtailevat ilmiantajamammat joilla on aikaa päivystää 7-23 palstalla ovat tuskin käyneet kouluja. Av-huuhkajan elämän päätehtävä on aloitusten ilmiantaminen ja Fazerin sininen.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksia tänne tehtailevat ilmiantajamammat joilla on aikaa päivystää 7-23 palstalla ovat tuskin käyneet kouluja. Av-huuhkajan elämän päätehtävä on aloitusten ilmiantaminen ja Fazerin sininen.
Tämä.
Onko tuo mielestäsi keskustelua?
Vierailija kirjoitti:
On heikompaa..
Koska enää ei lueta pitkiä tekstejä esim kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, elämänkertoja tms..
sanavarasto on pienentynyt samoin kuin se kirjoituksen jäesentely...Ihan samoin kuin lukemisen ymmärtäminen ja sisäistäminen on heikentynyt.
Luetaan rivien välistä, luullaan kaikenlaista, ap kirjoittaa aidoista vastaaja kirjoittaa aidanseipäustä...
Onhan näitä..
Omassa peruskouluporukassani (olen vm. -80) parinkymmenen ihmisen joukosta ehkä viisi tai kuusi harrasti missään määrin kaunokirjallisuuden lukemista. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon esim. romaanien lukeminen on vähentynyt vuosikymmenten myötä.
Minun on myös pakko myöntää että puhelimella tai tabletilla tekstiä tuottaessa hermo ei kestä surkeaa käyttöliittymää (100% tunnoton lasipinta jossa näppäintä ei erota toisesta, ja tähän päälle automaattinen "korjaus") ja tekstistä tulee todella lyhyttä, töksähtelevääkin. Näppäimistöllä homma on niin paljon luontevampaa että tekstiin panostaa hiukan enemmän.
Osaisipa edes yksi simppeleistä kirjottaa oikein sanan suomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaiden kirjoitustaito on suorastaan romahtanut. Ei osata muodostaa selkeää kokonaista virkettä, ei kiinnitetä huomiota oikeinkirjoitussääntöihin, ei ymmäretä kaikkien aikuisille aivan tuttujen sanojen merkityksiä.
Lapsille ei enää lueta yhtä paljon kirjoja kuin ennen vaan lapset viettävät aikaansa älypuhelimilla ja tableteilla. Peruskoululaiset eivät enää harrasta kirjojen ja lehtien lukemista. Siinäpä ne olennaisimmat syyt varmaan ovat.
Huolestuttava kehityssuunta kaikenkaikkiaan.
Äikänope
Näin lukevana perheenä olen järkyttynyt, ettei kouluissa enää lueta. Eikä kirjoitella aineita. Esitelmiä kyllä tehdään onneksi entistä enemmän. Siihen ilmaisuun on satsattu. Hyvä niin, muttei niiden pitäisi olla toisiaan pois sulkevia.
Neljän teinin äiti, eikä yhtäkään kirjakoetta tai ainetta nyt kuluvan lukuvuoden aikana.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana tein ensimmäisenä työvuotenani sen raskaan virheen, että kirjoitutin opiskelijoilla esseitä. Joka kurssilla vähintään yhden.
Olin kuolla työn määrään sinä vuonna. Jos pitkän esseen arvioi kunnolla ja antaa siitä kirjallista palautetta opiskelijalle niin, että hän siitä jotain ymmärtäisi ja oppisikin, menee vähintään tunti aikaa. Jos opiskelijoita on yli sata, niin päivällä pidettävien tuntien ja niiden valmistelun lisäksi pitäisi jostain repiä se yli sata työtuntia. Ja mitä surkeampaa kirjoitustaito on (kuten se on), sitä enemmän tekstien lukemiseen menee aikaa. On tekstej, joista ei ammattilainenkaan ota tolkkua. On äärimmäisen turhauttavaa yrittää ehdottaa parannuksia tekstiin, jossa ei ole yhtään ymmärrettävää ilmausta. Pelkkää tuskallista kirjainpuuroa, jota ei olisi ikinä pitänyt kirjoittaa.
Toki on myös hyviä kirjoittajia, mutta vuosi vuodelta vähemmän. Hyvilläkin kirjoittamistaidot ovat usein pinnallisia. Tekstit ovat oikeakielisiä, mutta ympäripyöreitä sisällöltään ja täynnä kuluneimpia fraaseja. Syvällinen ajattelu ja omaperäisyys puuttuu.
Ehkä on aika vaihtaa alaa. Koen, että nykyisenlaisessa maailmassa äidinkielenopettaja ei voi enää ihmeitä tehdä. Nuorilla ei yksinkertaisesti ole enää edes hämärää käsitystä siitä, millaista selkeä kirjallinen ilmaisu on, mikä sen merkitys on ja mitä menettää, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa monipuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmiö on itänyt jo pitkään. Työpaikoilla on paljon alle kolmikymppisiä, jotka sanovat itse, etteivät osaa kirjoittaa eivätkä ymmärrä asiatekstiä.
Moni tavallinen sana on tuntematon, kielellä ei osata leikitellä ja monimerkitykselliset lauseet ymmärretään vain, jos ne ovat seksuaalissävytteisiä.
Lukemista ei enää harrasteta, koska se on pitkäveteistä, lapsille ei lueta, "siis miks pitäs, ei ne jaksa kuunnella eh?"
Uutisten kommenttiosioissa lukijat kysyvät, mitä toimittaja tarkoitti, tai mitä hän yleensä halusi sanoa.
Varhaiskasvatuksen opettajat kyselevät ketä piirti pöytää, sanovat paikoillanne valmiinnanne nyt, tai ettei enään juosta.
Apua! Kansa, jolla ei kohta enää ole omaa kieltä...
Ehkä se on sitä, että nykyään viestitään enemmän kirjoittamalla. Ennen ne, jotka olivat huonoja kirjoittamaan, soittelivat puhelimella eikä heidän huonoa kirjoitustaitoaan huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On heikompaa..
Koska enää ei lueta pitkiä tekstejä esim kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, elämänkertoja tms..
sanavarasto on pienentynyt samoin kuin se kirjoituksen jäesentely...Ihan samoin kuin lukemisen ymmärtäminen ja sisäistäminen on heikentynyt.
Luetaan rivien välistä, luullaan kaikenlaista, ap kirjoittaa aidoista vastaaja kirjoittaa aidanseipäustä...
Onhan näitä..Onko kukaan oikeasti tutkinut ihmisten sanavarastoja? Eivät ne välttämättä ole pienentyneet. Uudet sanat ovat vain sellaisia, ettei niitä tarvita asiatyylisessä viestinnässä. Esimerkiksi ebin, savettaa, warettaa, winettää jne.
Tästä mielipiteestä muistuikin mieleeni nuori, jonka mielestä englannin kieli on jo ohittamassa suomen nuorten käyttökielenä. Esimerkkinä hän käytti "sanaa" "lol".
Kaikille mainitsemillesi sanoille on olemassa suomenkielinen vastine. Tunnetko sinä niistä yhtään?
Voi olla suomenkielisiä vastineita, mutta nuoret eivät niitä käytä. Ymmärrä se.
Ihmisen absoluuttista sanavarastoa on aika vaikea, ellei mahdoton, tutkia. Hoetaan vain sanavaraston heikentymistä ikään kuin vanhemman polven sanavarasto olisi ainoa oikea ja siinä pitäisi pysyä, vaikka maailma muuttuu. Mielestäni se ei ole hedelmällinen lähtökohta asiaan.
Nuorilla on sellaista sanavarastoa, jota aikuisilla ei ole. Niitä ei koskaan missään mitata. Yhtä hyvin voisimme väittää, että keski-ikäisillä on heikko sanavarasto, jos eivät tiedä, mitä kynäily nykyään tarkoittaa. Ei viittaa siihen, että kirjoittaisi romaania pöytälaatikkoon.
Kieli elää ja muuttuu, mutta ihmisellä on aina se sanavarasto, jonka hän arjessaan tarvitsee. Ihminen oppii myös uusia sanoja koko ajan. Suomen kielen kannalta valitettavaa on, että nuorilla ne uudet sanat ovat yhä useammin englantilaisperäisiä.
Sota-ajan kirjeistä huomaa, että maalaistorppien pojatkin kirjoittivat paljon parempaa kieltä kuin nykyisen hyvinvointivaltion tuottamat somesankarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin on heikentynyt. Ennen korjasin kirjoitelmista satunnaisia virheitä. Nyt pitäisi oikeastaan kirjoittaa useimmat aineet itse uudelleen. On paljon yläkoululaisia, jotka eivät pysty kirjoittamaan edes yhtä virkettä kokonaan oikein puhumattakaan, että koherentin asiatekstin laatiminen onnistuisi. Kehitys on ollut urani ajan erittäin masentava.
Äikäntunneista 80 prosenttia on alakoulussa, joten yläkoulussa ei enää ole paljoa tehtävissä. Tärkein työ tietenkin tehdään tai ollaan tekemättä kotona ja vapaa-aikana. Kukaan ei opi hyväksi puhujaksi, keskustelijaksi, lukijaksi tai kirjoittajaksi vain koulussa.
T. Äikönopena 20 vuotta
Minusta kaikkein karmaisevinta nykyaikana on se, että toimittajilla (tai mitä sisällöntuottajia he lienevätkään nykyisin) on niin huono yleissivistys ja surkea suomen ja englannin kielen taito. Sanavarasto on huono, käsitteitä ja sanojen sävyjä ei ymmärretä ja niitä käytetään väärin. Englanninkieliset idiomit käännetään suorina käännöksinä ääliömäisin sanakääntein. "Sinä luistelit sukat irti!" - Iltasanomissa tai Iltalehdessä väitettiin että julkkisten luistelukilpailun tuomari oli arvioinut Saara Aallon suoritusta näillä sanoilla. Myötähäpeää ja ärsytystä saa kokea päivästä toiseen jos erehtyy lukemaan suomalaisia lehtiä.
Mistä nuoret enää oppisivat kieltä? Näiden kielenkäytön ammattilaisten suorituksiin suhteutettuna tämänkin palstan kirjoitukset ovat hämmästyttävän korkeatasoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaiden kirjoitustaito on suorastaan romahtanut. Ei osata muodostaa selkeää kokonaista virkettä, ei kiinnitetä huomiota oikeinkirjoitussääntöihin, ei ymmäretä kaikkien aikuisille aivan tuttujen sanojen merkityksiä.
Lapsille ei enää lueta yhtä paljon kirjoja kuin ennen vaan lapset viettävät aikaansa älypuhelimilla ja tableteilla. Peruskoululaiset eivät enää harrasta kirjojen ja lehtien lukemista. Siinäpä ne olennaisimmat syyt varmaan ovat.
Huolestuttava kehityssuunta kaikenkaikkiaan.
Äikänope
Näin lukevana perheenä olen järkyttynyt, ettei kouluissa enää lueta. Eikä kirjoitella aineita. Esitelmiä kyllä tehdään onneksi entistä enemmän. Siihen ilmaisuun on satsattu. Hyvä niin, muttei niiden pitäisi olla toisiaan pois sulkevia.
Neljän teinin äiti, eikä yhtäkään kirjakoetta tai ainetta nyt kuluvan lukuvuoden aikana.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana tein ensimmäisenä työvuotenani sen raskaan virheen, että kirjoitutin opiskelijoilla esseitä. Joka kurssilla vähintään yhden.
Olin kuolla työn määrään sinä vuonna. Jos pitkän esseen arvioi kunnolla ja antaa siitä kirjallista palautetta opiskelijalle niin, että hän siitä jotain ymmärtäisi ja oppisikin, menee vähintään tunti aikaa. Jos opiskelijoita on yli sata, niin päivällä pidettävien tuntien ja niiden valmistelun lisäksi pitäisi jostain repiä se yli sata työtuntia. Ja mitä surkeampaa kirjoitustaito on (kuten se on), sitä enemmän tekstien lukemiseen menee aikaa. On tekstej, joista ei ammattilainenkaan ota tolkkua. On äärimmäisen turhauttavaa yrittää ehdottaa parannuksia tekstiin, jossa ei ole yhtään ymmärrettävää ilmausta. Pelkkää tuskallista kirjainpuuroa, jota ei olisi ikinä pitänyt kirjoittaa.
Toki on myös hyviä kirjoittajia, mutta vuosi vuodelta vähemmän. Hyvilläkin kirjoittamistaidot ovat usein pinnallisia. Tekstit ovat oikeakielisiä, mutta ympäripyöreitä sisällöltään ja täynnä kuluneimpia fraaseja. Syvällinen ajattelu ja omaperäisyys puuttuu.
Ehkä on aika vaihtaa alaa. Koen, että nykyisenlaisessa maailmassa äidinkielenopettaja ei voi enää ihmeitä tehdä. Nuorilla ei yksinkertaisesti ole enää edes hämärää käsitystä siitä, millaista selkeä kirjallinen ilmaisu on, mikä sen merkitys on ja mitä menettää, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa monipuolisesti.
Ehkä on tosiaan aika vaihtaa alaa. Kokonainen sukupolvi lapsia istuu koulussa, jossa äikänope(t?) nostaa kädet pystyyn että en voi, liian työlästä (miten ne aiemmat äikänopet siitä aineidentarkistuksesta sitten selvisi?). Nimenomaan äikänopen työhän on opettaa sitä shittiä niille, mikäs muukaan?
Kodin vastuu ja tapakasvatus jne. ja kaikki kunnia opettajille yms., mutta silloin kun ollaan haasteen edessä - luottamustoimessa lasten opettamisessa vieläpä - niin mitä tehdään? Luovutetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On heikompaa..
Koska enää ei lueta pitkiä tekstejä esim kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, elämänkertoja tms..
sanavarasto on pienentynyt samoin kuin se kirjoituksen jäesentely...Ihan samoin kuin lukemisen ymmärtäminen ja sisäistäminen on heikentynyt.
Luetaan rivien välistä, luullaan kaikenlaista, ap kirjoittaa aidoista vastaaja kirjoittaa aidanseipäustä...
Onhan näitä..Onko kukaan oikeasti tutkinut ihmisten sanavarastoja? Eivät ne välttämättä ole pienentyneet. Uudet sanat ovat vain sellaisia, ettei niitä tarvita asiatyylisessä viestinnässä. Esimerkiksi ebin, savettaa, warettaa, winettää jne.
Tästä mielipiteestä muistuikin mieleeni nuori, jonka mielestä englannin kieli on jo ohittamassa suomen nuorten käyttökielenä. Esimerkkinä hän käytti "sanaa" "lol".
Kaikille mainitsemillesi sanoille on olemassa suomenkielinen vastine. Tunnetko sinä niistä yhtään?
Voi olla suomenkielisiä vastineita, mutta nuoret eivät niitä käytä. Ymmärrä se.
Ihmisen absoluuttista sanavarastoa on aika vaikea, ellei mahdoton, tutkia. Hoetaan vain sanavaraston heikentymistä ikään kuin vanhemman polven sanavarasto olisi ainoa oikea ja siinä pitäisi pysyä, vaikka maailma muuttuu. Mielestäni se ei ole hedelmällinen lähtökohta asiaan.
Nuorilla on sellaista sanavarastoa, jota aikuisilla ei ole. Niitä ei koskaan missään mitata. Yhtä hyvin voisimme väittää, että keski-ikäisillä on heikko sanavarasto, jos eivät tiedä, mitä kynäily nykyään tarkoittaa. Ei viittaa siihen, että kirjoittaisi romaania pöytälaatikkoon.
Kieli elää ja muuttuu, mutta ihmisellä on aina se sanavarasto, jonka hän arjessaan tarvitsee. Ihminen oppii myös uusia sanoja koko ajan. Suomen kielen kannalta valitettavaa on, että nuorilla ne uudet sanat ovat yhä useammin englantilaisperäisiä.
Sanavarastoa on tutkittu ja tutkitaan yhä enemmän, joten nuortenkin jäljillä ollaan. Kielitiede ei ole suurta yleistöä kiinnostava aihe, joten siitä ei pahemmin kirjoiteta muualla kuin tiedelehtien jälkipuolella. Siksi sinäkin väität, että "niitä ei koskaan missään mitata", vaikka saisit silmäsi auki parilla hakusanalla. Iltapäivälehtien sanavarastotestit ovat virheellistä viihdettä. Moni kuitenkin rakentaa näkemyksensä kielestä niiden varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On heikompaa..
Koska enää ei lueta pitkiä tekstejä esim kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, elämänkertoja tms..
sanavarasto on pienentynyt samoin kuin se kirjoituksen jäesentely...Ihan samoin kuin lukemisen ymmärtäminen ja sisäistäminen on heikentynyt.
Luetaan rivien välistä, luullaan kaikenlaista, ap kirjoittaa aidoista vastaaja kirjoittaa aidanseipäustä...
Onhan näitä..Onko kukaan oikeasti tutkinut ihmisten sanavarastoja? Eivät ne välttämättä ole pienentyneet. Uudet sanat ovat vain sellaisia, ettei niitä tarvita asiatyylisessä viestinnässä. Esimerkiksi ebin, savettaa, warettaa, winettää jne.
Tästä mielipiteestä muistuikin mieleeni nuori, jonka mielestä englannin kieli on jo ohittamassa suomen nuorten käyttökielenä. Esimerkkinä hän käytti "sanaa" "lol".
Kaikille mainitsemillesi sanoille on olemassa suomenkielinen vastine. Tunnetko sinä niistä yhtään?
Voi olla suomenkielisiä vastineita, mutta nuoret eivät niitä käytä. Ymmärrä se.
Ihmisen absoluuttista sanavarastoa on aika vaikea, ellei mahdoton, tutkia. Hoetaan vain sanavaraston heikentymistä ikään kuin vanhemman polven sanavarasto olisi ainoa oikea ja siinä pitäisi pysyä, vaikka maailma muuttuu. Mielestäni se ei ole hedelmällinen lähtökohta asiaan.
Nuorilla on sellaista sanavarastoa, jota aikuisilla ei ole. Niitä ei koskaan missään mitata. Yhtä hyvin voisimme väittää, että keski-ikäisillä on heikko sanavarasto, jos eivät tiedä, mitä kynäily nykyään tarkoittaa. Ei viittaa siihen, että kirjoittaisi romaania pöytälaatikkoon.
Kieli elää ja muuttuu, mutta ihmisellä on aina se sanavarasto, jonka hän arjessaan tarvitsee. Ihminen oppii myös uusia sanoja koko ajan. Suomen kielen kannalta valitettavaa on, että nuorilla ne uudet sanat ovat yhä useammin englantilaisperäisiä.
Ei siinä paljon muutamat savetukset ja waretukset kielipäätä pelasta, kun se köyhtymispuoli on niin massiivinen. Ei ole nyt heittää linkkiä tutkimukseen, mutta parikymmentä vuotta sitten lasten ikätovereilla saattoi olla tyyliin 75% parempi sanavarasto. Eli ymmärtää enemmän sanoja, puhetta. Et voi olla sitä mieltä ettei olisi helvetin huolestuttava ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaiden kirjoitustaito on suorastaan romahtanut. Ei osata muodostaa selkeää kokonaista virkettä, ei kiinnitetä huomiota oikeinkirjoitussääntöihin, ei ymmäretä kaikkien aikuisille aivan tuttujen sanojen merkityksiä.
Lapsille ei enää lueta yhtä paljon kirjoja kuin ennen vaan lapset viettävät aikaansa älypuhelimilla ja tableteilla. Peruskoululaiset eivät enää harrasta kirjojen ja lehtien lukemista. Siinäpä ne olennaisimmat syyt varmaan ovat.
Huolestuttava kehityssuunta kaikenkaikkiaan.
Äikänope
Näin lukevana perheenä olen järkyttynyt, ettei kouluissa enää lueta. Eikä kirjoitella aineita. Esitelmiä kyllä tehdään onneksi entistä enemmän. Siihen ilmaisuun on satsattu. Hyvä niin, muttei niiden pitäisi olla toisiaan pois sulkevia.
Neljän teinin äiti, eikä yhtäkään kirjakoetta tai ainetta nyt kuluvan lukuvuoden aikana.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana tein ensimmäisenä työvuotenani sen raskaan virheen, että kirjoitutin opiskelijoilla esseitä. Joka kurssilla vähintään yhden.
Olin kuolla työn määrään sinä vuonna. Jos pitkän esseen arvioi kunnolla ja antaa siitä kirjallista palautetta opiskelijalle niin, että hän siitä jotain ymmärtäisi ja oppisikin, menee vähintään tunti aikaa. Jos opiskelijoita on yli sata, niin päivällä pidettävien tuntien ja niiden valmistelun lisäksi pitäisi jostain repiä se yli sata työtuntia. Ja mitä surkeampaa kirjoitustaito on (kuten se on), sitä enemmän tekstien lukemiseen menee aikaa. On tekstej, joista ei ammattilainenkaan ota tolkkua. On äärimmäisen turhauttavaa yrittää ehdottaa parannuksia tekstiin, jossa ei ole yhtään ymmärrettävää ilmausta. Pelkkää tuskallista kirjainpuuroa, jota ei olisi ikinä pitänyt kirjoittaa.
Toki on myös hyviä kirjoittajia, mutta vuosi vuodelta vähemmän. Hyvilläkin kirjoittamistaidot ovat usein pinnallisia. Tekstit ovat oikeakielisiä, mutta ympäripyöreitä sisällöltään ja täynnä kuluneimpia fraaseja. Syvällinen ajattelu ja omaperäisyys puuttuu.
Ehkä on aika vaihtaa alaa. Koen, että nykyisenlaisessa maailmassa äidinkielenopettaja ei voi enää ihmeitä tehdä. Nuorilla ei yksinkertaisesti ole enää edes hämärää käsitystä siitä, millaista selkeä kirjallinen ilmaisu on, mikä sen merkitys on ja mitä menettää, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa monipuolisesti.
Ehkä on tosiaan aika vaihtaa alaa. Kokonainen sukupolvi lapsia istuu koulussa, jossa äikänope(t?) nostaa kädet pystyyn että en voi, liian työlästä (miten ne aiemmat äikänopet siitä aineidentarkistuksesta sitten selvisi?). Nimenomaan äikänopen työhän on opettaa sitä shittiä niille, mikäs muukaan?
Kodin vastuu ja tapakasvatus jne. ja kaikki kunnia opettajille yms., mutta silloin kun ollaan haasteen edessä - luottamustoimessa lasten opettamisessa vieläpä - niin mitä tehdään? Luovutetaan?
En ole äikänope, mutta ymmärsin sen verran lukemaani että tilanne luku- ja kirjoitustaidon suhteen on ratkaisevasti huonontunut siitä, mitä se on aikaisemmin ollut. Ehkä sen tiedon avulla voi ymmärtää miten kirjoitelmien korjausurakasta aikaisemmin on selvitty? Vastauksesi jotenkin kuvastaa nykyajan ongelmaa: ei ymmärretä luettua eikä oikein osata järkeillä miten asiat ilmenevät ja mitä niille on mahdollista tehdä. Aina voi hutaista viisatelevan ja ilkeilevän vastauksen jolla saa takuulla monta peukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On heikompaa..
Koska enää ei lueta pitkiä tekstejä esim kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, elämänkertoja tms..
sanavarasto on pienentynyt samoin kuin se kirjoituksen jäesentely...Ihan samoin kuin lukemisen ymmärtäminen ja sisäistäminen on heikentynyt.
Luetaan rivien välistä, luullaan kaikenlaista, ap kirjoittaa aidoista vastaaja kirjoittaa aidanseipäustä...
Onhan näitä..Onko kukaan oikeasti tutkinut ihmisten sanavarastoja? Eivät ne välttämättä ole pienentyneet. Uudet sanat ovat vain sellaisia, ettei niitä tarvita asiatyylisessä viestinnässä. Esimerkiksi ebin, savettaa, warettaa, winettää jne.
Tästä mielipiteestä muistuikin mieleeni nuori, jonka mielestä englannin kieli on jo ohittamassa suomen nuorten käyttökielenä. Esimerkkinä hän käytti "sanaa" "lol".
Kaikille mainitsemillesi sanoille on olemassa suomenkielinen vastine. Tunnetko sinä niistä yhtään?
Voi olla suomenkielisiä vastineita, mutta nuoret eivät niitä käytä. Ymmärrä se.
Ihmisen absoluuttista sanavarastoa on aika vaikea, ellei mahdoton, tutkia. Hoetaan vain sanavaraston heikentymistä ikään kuin vanhemman polven sanavarasto olisi ainoa oikea ja siinä pitäisi pysyä, vaikka maailma muuttuu. Mielestäni se ei ole hedelmällinen lähtökohta asiaan.
Nuorilla on sellaista sanavarastoa, jota aikuisilla ei ole. Niitä ei koskaan missään mitata. Yhtä hyvin voisimme väittää, että keski-ikäisillä on heikko sanavarasto, jos eivät tiedä, mitä kynäily nykyään tarkoittaa. Ei viittaa siihen, että kirjoittaisi romaania pöytälaatikkoon.
Kieli elää ja muuttuu, mutta ihmisellä on aina se sanavarasto, jonka hän arjessaan tarvitsee. Ihminen oppii myös uusia sanoja koko ajan. Suomen kielen kannalta valitettavaa on, että nuorilla ne uudet sanat ovat yhä useammin englantilaisperäisiä.
Sanavarastoa on tutkittu ja tutkitaan yhä enemmän, joten nuortenkin jäljillä ollaan. Kielitiede ei ole suurta yleistöä kiinnostava aihe, joten siitä ei pahemmin kirjoiteta muualla kuin tiedelehtien jälkipuolella. Siksi sinäkin väität, että "niitä ei koskaan missään mitata", vaikka saisit silmäsi auki parilla hakusanalla. Iltapäivälehtien sanavarastotestit ovat virheellistä viihdettä. Moni kuitenkin rakentaa näkemyksensä kielestä niiden varaan.
Laita ihmeessä tutkimus, jossa on tutkittu absoluuttista sanavarastoa.
Useimmiten annetaan valmis sanalista, ei tuottotehtävää (vaikka niitäkin on), ja testataan, tunnistaako koehenkilö niitä. Ja kun ei tunnista, niin voi kauheaa! Noita tutkimuksia on tehty jo vuosikymmeniä, Heikki Leskisen onomatopoeettisten sanojen tunnistamisesta aina tuoreempiin. En tietysti ole kaikkia käynyt läpi enkä viime vuosien tutkimusta enää aktiivisesti seurannut, mutta kyllä siellä tutkimusasetelmassa sellainen tätimäinen ja setämäinen tendenssi aina vähän kurkkii. Että kun ei nyt nuori taas tiennyt, mikä on haasia ja mikä on peni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On heikompaa..
Koska enää ei lueta pitkiä tekstejä esim kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, elämänkertoja tms..
sanavarasto on pienentynyt samoin kuin se kirjoituksen jäesentely...Ihan samoin kuin lukemisen ymmärtäminen ja sisäistäminen on heikentynyt.
Luetaan rivien välistä, luullaan kaikenlaista, ap kirjoittaa aidoista vastaaja kirjoittaa aidanseipäustä...
Onhan näitä..Onko kukaan oikeasti tutkinut ihmisten sanavarastoja? Eivät ne välttämättä ole pienentyneet. Uudet sanat ovat vain sellaisia, ettei niitä tarvita asiatyylisessä viestinnässä. Esimerkiksi ebin, savettaa, warettaa, winettää jne.
Tästä mielipiteestä muistuikin mieleeni nuori, jonka mielestä englannin kieli on jo ohittamassa suomen nuorten käyttökielenä. Esimerkkinä hän käytti "sanaa" "lol".
Kaikille mainitsemillesi sanoille on olemassa suomenkielinen vastine. Tunnetko sinä niistä yhtään?
Voi olla suomenkielisiä vastineita, mutta nuoret eivät niitä käytä. Ymmärrä se.
Ihmisen absoluuttista sanavarastoa on aika vaikea, ellei mahdoton, tutkia. Hoetaan vain sanavaraston heikentymistä ikään kuin vanhemman polven sanavarasto olisi ainoa oikea ja siinä pitäisi pysyä, vaikka maailma muuttuu. Mielestäni se ei ole hedelmällinen lähtökohta asiaan.
Nuorilla on sellaista sanavarastoa, jota aikuisilla ei ole. Niitä ei koskaan missään mitata. Yhtä hyvin voisimme väittää, että keski-ikäisillä on heikko sanavarasto, jos eivät tiedä, mitä kynäily nykyään tarkoittaa. Ei viittaa siihen, että kirjoittaisi romaania pöytälaatikkoon.
Kieli elää ja muuttuu, mutta ihmisellä on aina se sanavarasto, jonka hän arjessaan tarvitsee. Ihminen oppii myös uusia sanoja koko ajan. Suomen kielen kannalta valitettavaa on, että nuorilla ne uudet sanat ovat yhä useammin englantilaisperäisiä.
Ei siinä paljon muutamat savetukset ja waretukset kielipäätä pelasta, kun se köyhtymispuoli on niin massiivinen. Ei ole nyt heittää linkkiä tutkimukseen, mutta parikymmentä vuotta sitten lasten ikätovereilla saattoi olla tyyliin 75% parempi sanavarasto. Eli ymmärtää enemmän sanoja, puhetta. Et voi olla sitä mieltä ettei olisi helvetin huolestuttava ilmiö.
Pienehköjä koululaisten sanavarastotutkielmia tekevät tyypillisesti opettajaksi aikovat graduinaan. Toki niissä näkyy, että enää ei sanavarasto ole samankaltainen kuin ennen. Ja kuin tutkielman tekijällä itsellään. No sitten laajemmin kirjoittamistaitoja on pitkään tutkinut mm. Anneli Pajunen, mutta en muista hänellä nähneeni sanavaraston kartoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaiden kirjoitustaito on suorastaan romahtanut. Ei osata muodostaa selkeää kokonaista virkettä, ei kiinnitetä huomiota oikeinkirjoitussääntöihin, ei ymmäretä kaikkien aikuisille aivan tuttujen sanojen merkityksiä.
Lapsille ei enää lueta yhtä paljon kirjoja kuin ennen vaan lapset viettävät aikaansa älypuhelimilla ja tableteilla. Peruskoululaiset eivät enää harrasta kirjojen ja lehtien lukemista. Siinäpä ne olennaisimmat syyt varmaan ovat.
Huolestuttava kehityssuunta kaikenkaikkiaan.
Äikänope
Näin lukevana perheenä olen järkyttynyt, ettei kouluissa enää lueta. Eikä kirjoitella aineita. Esitelmiä kyllä tehdään onneksi entistä enemmän. Siihen ilmaisuun on satsattu. Hyvä niin, muttei niiden pitäisi olla toisiaan pois sulkevia.
Neljän teinin äiti, eikä yhtäkään kirjakoetta tai ainetta nyt kuluvan lukuvuoden aikana.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana tein ensimmäisenä työvuotenani sen raskaan virheen, että kirjoitutin opiskelijoilla esseitä. Joka kurssilla vähintään yhden.
Olin kuolla työn määrään sinä vuonna. Jos pitkän esseen arvioi kunnolla ja antaa siitä kirjallista palautetta opiskelijalle niin, että hän siitä jotain ymmärtäisi ja oppisikin, menee vähintään tunti aikaa. Jos opiskelijoita on yli sata, niin päivällä pidettävien tuntien ja niiden valmistelun lisäksi pitäisi jostain repiä se yli sata työtuntia. Ja mitä surkeampaa kirjoitustaito on (kuten se on), sitä enemmän tekstien lukemiseen menee aikaa. On tekstej, joista ei ammattilainenkaan ota tolkkua. On äärimmäisen turhauttavaa yrittää ehdottaa parannuksia tekstiin, jossa ei ole yhtään ymmärrettävää ilmausta. Pelkkää tuskallista kirjainpuuroa, jota ei olisi ikinä pitänyt kirjoittaa.
Toki on myös hyviä kirjoittajia, mutta vuosi vuodelta vähemmän. Hyvilläkin kirjoittamistaidot ovat usein pinnallisia. Tekstit ovat oikeakielisiä, mutta ympäripyöreitä sisällöltään ja täynnä kuluneimpia fraaseja. Syvällinen ajattelu ja omaperäisyys puuttuu.
Ehkä on aika vaihtaa alaa. Koen, että nykyisenlaisessa maailmassa äidinkielenopettaja ei voi enää ihmeitä tehdä. Nuorilla ei yksinkertaisesti ole enää edes hämärää käsitystä siitä, millaista selkeä kirjallinen ilmaisu on, mikä sen merkitys on ja mitä menettää, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa monipuolisesti.
Ehkä on tosiaan aika vaihtaa alaa. Kokonainen sukupolvi lapsia istuu koulussa, jossa äikänope(t?) nostaa kädet pystyyn että en voi, liian työlästä (miten ne aiemmat äikänopet siitä aineidentarkistuksesta sitten selvisi?). Nimenomaan äikänopen työhän on opettaa sitä shittiä niille, mikäs muukaan?
Kodin vastuu ja tapakasvatus jne. ja kaikki kunnia opettajille yms., mutta silloin kun ollaan haasteen edessä - luottamustoimessa lasten opettamisessa vieläpä - niin mitä tehdään? Luovutetaan?
En ole äikänope, mutta ymmärsin sen verran lukemaani että tilanne luku- ja kirjoitustaidon suhteen on ratkaisevasti huonontunut siitä, mitä se on aikaisemmin ollut. Ehkä sen tiedon avulla voi ymmärtää miten kirjoitelmien korjausurakasta aikaisemmin on selvitty? Vastauksesi jotenkin kuvastaa nykyajan ongelmaa: ei ymmärretä luettua eikä oikein osata järkeillä miten asiat ilmenevät ja mitä niille on mahdollista tehdä. Aina voi hutaista viisatelevan ja ilkeilevän vastauksen jolla saa takuulla monta peukkua.
Muiden kielten konkariope työntyy tähän kommentoimaan.
Tunnen ylempänä kirjoittaneen äikänopen tuskan. Aineiden korjaamisen työläyttä vielä pahentaa se, että yhä suurempi osa oppilaista ei voisi vähempää välittää palautteesta ja korjauksista. Tässäkin ketjussa on jo nähty inhoamani klassikkoväite "mut eikse riitä että ymmärtää". Kyllähän se riittää, mutta mitä sitten tehdään, kun ei enää ymmärretä, mutta kumpikaan osapuoli ei sitä huomaa? Vastaan itse: puhutaan asian vierestä tai kokonaan eri asioista, korkeintaan ihmetellään, miten sillä juttukaverilla olikin niin outoja ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppilaiden kirjoitustaito on suorastaan romahtanut. Ei osata muodostaa selkeää kokonaista virkettä, ei kiinnitetä huomiota oikeinkirjoitussääntöihin, ei ymmäretä kaikkien aikuisille aivan tuttujen sanojen merkityksiä.
Lapsille ei enää lueta yhtä paljon kirjoja kuin ennen vaan lapset viettävät aikaansa älypuhelimilla ja tableteilla. Peruskoululaiset eivät enää harrasta kirjojen ja lehtien lukemista. Siinäpä ne olennaisimmat syyt varmaan ovat.
Huolestuttava kehityssuunta kaikenkaikkiaan.
Äikänope
Näin lukevana perheenä olen järkyttynyt, ettei kouluissa enää lueta. Eikä kirjoitella aineita. Esitelmiä kyllä tehdään onneksi entistä enemmän. Siihen ilmaisuun on satsattu. Hyvä niin, muttei niiden pitäisi olla toisiaan pois sulkevia.
Neljän teinin äiti, eikä yhtäkään kirjakoetta tai ainetta nyt kuluvan lukuvuoden aikana.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana tein ensimmäisenä työvuotenani sen raskaan virheen, että kirjoitutin opiskelijoilla esseitä. Joka kurssilla vähintään yhden.
Olin kuolla työn määrään sinä vuonna. Jos pitkän esseen arvioi kunnolla ja antaa siitä kirjallista palautetta opiskelijalle niin, että hän siitä jotain ymmärtäisi ja oppisikin, menee vähintään tunti aikaa. Jos opiskelijoita on yli sata, niin päivällä pidettävien tuntien ja niiden valmistelun lisäksi pitäisi jostain repiä se yli sata työtuntia. Ja mitä surkeampaa kirjoitustaito on (kuten se on), sitä enemmän tekstien lukemiseen menee aikaa. On tekstej, joista ei ammattilainenkaan ota tolkkua. On äärimmäisen turhauttavaa yrittää ehdottaa parannuksia tekstiin, jossa ei ole yhtään ymmärrettävää ilmausta. Pelkkää tuskallista kirjainpuuroa, jota ei olisi ikinä pitänyt kirjoittaa.
Toki on myös hyviä kirjoittajia, mutta vuosi vuodelta vähemmän. Hyvilläkin kirjoittamistaidot ovat usein pinnallisia. Tekstit ovat oikeakielisiä, mutta ympäripyöreitä sisällöltään ja täynnä kuluneimpia fraaseja. Syvällinen ajattelu ja omaperäisyys puuttuu.
Ehkä on aika vaihtaa alaa. Koen, että nykyisenlaisessa maailmassa äidinkielenopettaja ei voi enää ihmeitä tehdä. Nuorilla ei yksinkertaisesti ole enää edes hämärää käsitystä siitä, millaista selkeä kirjallinen ilmaisu on, mikä sen merkitys on ja mitä menettää, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa monipuolisesti.
Ehkä on tosiaan aika vaihtaa alaa. Kokonainen sukupolvi lapsia istuu koulussa, jossa äikänope(t?) nostaa kädet pystyyn että en voi, liian työlästä (miten ne aiemmat äikänopet siitä aineidentarkistuksesta sitten selvisi?). Nimenomaan äikänopen työhän on opettaa sitä shittiä niille, mikäs muukaan?
Kodin vastuu ja tapakasvatus jne. ja kaikki kunnia opettajille yms., mutta silloin kun ollaan haasteen edessä - luottamustoimessa lasten opettamisessa vieläpä - niin mitä tehdään? Luovutetaan?
En ole äikänope, mutta ymmärsin sen verran lukemaani että tilanne luku- ja kirjoitustaidon suhteen on ratkaisevasti huonontunut siitä, mitä se on aikaisemmin ollut. Ehkä sen tiedon avulla voi ymmärtää miten kirjoitelmien korjausurakasta aikaisemmin on selvitty? Vastauksesi jotenkin kuvastaa nykyajan ongelmaa: ei ymmärretä luettua eikä oikein osata järkeillä miten asiat ilmenevät ja mitä niille on mahdollista tehdä. Aina voi hutaista viisatelevan ja ilkeilevän vastauksen jolla saa takuulla monta peukkua.
Yhtä hätäisen johtopäätöksen teit juuri itsekin. Tiivistettynähän viesti oli, että (täysin ilkeilemättä, lainaamani henkilön omia sanoja käyttäen) jos ei kielen opettaminen kiinnosta, niin kannattaa tosiaan vaihtaa alaa, kuten hän jo pohdiskelikin. Koska mikäs muukaan äikänopen työ on kuin opettaa sitä äidinkieltä. Ja käsittääkseni esseiden korjaus ihan kuuluu niihin työtehtäviin. Että jos se on työlästä, niin pitäiskö opettaa niille muksuille sitä äikkää, että homma helpottuisi? Koulussa minäkin äikän opetuksen olen saanut, miksi siis nykylapset eivät saa? Eihän joka asiaan joka tuntuu mahdottomalta, voi vaan sanoa että mahdoton homma, ei voi tehdä. Olisi jäänyt moni asia tässä maailmassa tekemättä sillä asenteella. Vai päästetäänkö vaan lipsumaan koko sukupolvi koulunsa läpi ilman että oppivat näitä asioita? Ei kai se mikään vaihtoehto ole.
Ei kiinnosta viestien peukut, kiinnostaa asia mitä niihin kirjoitetaan. Eikä kaikki viestit mitkä on eri mieltä jonkun toisen mielielipiteen kanssa, ole viisastelua tai ilkeilyä. Se oli sinun omiin tunteisiisi perustuvaa tulkintaa, jos loppukommentillasi lainaamasi viestiini viittasit. Eli samalla lailla voisin sanoa sinulle, että teitpä siinä tyypillisen nykypäivän lukutaidottoman hutaistun päätöksen (mutta en sano).
Näin lukevana perheenä olen järkyttynyt, ettei kouluissa enää lueta. Eikä kirjoitella aineita. Esitelmiä kyllä tehdään onneksi entistä enemmän. Siihen ilmaisuun on satsattu. Hyvä niin, muttei niiden pitäisi olla toisiaan pois sulkevia.
Neljän teinin äiti, eikä yhtäkään kirjakoetta tai ainetta nyt kuluvan lukuvuoden aikana.