Onko ihmisten heikko kirjoitustaito tullut verkkokeskustelujen ja somepäivityksen aikana näkyväksi, vai ovatko taidot oikeasti heikentyneet?

Jos ei ole mitään sanottavaa, kannattaa kirjoittaa lyhyesti.

Ei tarvitse kuin katsoa Iltalehden kommentteja niin voi jo huomata, että sekä aikuisten että nuorten kirjoitustaito on selkeästi heikentynyt. Nykyään lapsillekaan ei lueta, annetaan vain tabletti käteen että vanhemmat saisivat omaa rauhaa. Lapsille ei edes juuri puhuta.

Välillä kieltämättä tulee miettineeksi, että lukeeko ihmiset aloitusta tehdessään esim. otsikkoaan lainkaan ja jos lukevat, niin eivätkö todella huomaa omituisuutta esim seuraavanlaisessa:

Millainen mies teillä oli synnytyksessä?

Ei heti otsikosta käynyt selväksi, että aloittaja halusi tietää, miten kenenkin mies on käyttäytynyt/toiminut synnytyksessä eikä suinkaa sitä, minkälainen ukko (lyhyt, pitkä, pulska, musta...) sinne nyt kenelläkin oli raahattuna.

En muista oliko se tässä aloituksessa kun aloittaja ei vielä rautalangasta väännettynäkään tajunnut, että otsikko oli jokseenkin hupaisa. Voi olla että oli joku muukin, noita on niin paljon.

Samoin nää "ketä muu ei oo ikinä ollu lentokoneessa?"

Mutta todellakin, ihan jo lehtiä lukiessa silmiin usein sattuu, enkä ole itse todellaakaan täydellinen kirjoittaja, kaukana siitä ja puhelimella tulee helposti näppäilyvirheitä ja automaattinen tekstinsyöttö hoitaa loput. Mutta paljon on ongelmia just sanajärjestyksen ja aivan outojen ilmaisujen kanssa.

Tapahtui tänään. Eräs kutsui lainausmerkkejä väkäsiksi.

Olen huomannut etteivät nuoret myöskään ymmärrä asiatekstejä enää tai osaa täyttää yksinkertaisia lomakkeita.

Jo on pedanttia nipottajaa tässäkin ketjussa.

Tänne kirjoitetaan, koska halutaan ilmaista tunteita, lyhyesti.

En halua lukea mitään kaunokirjallista kuvausta pihalla kitisevästä puutarhakeinusta.

Netti pitäisi kieltää kaikilta, joiden äo on alle 120.

Tämä on junttien palsta.

Joillekin operetit ja omaelämänkerrat ovat suurta taidetta.

Turha vedota siihen englantiin tai kansainvälistymiseen, jos oma äidinkieli ei ole hallussa ei voi oppia kokonaisvaltaisesti mitään muutakaan kieltä. Parempi osata yksi kieli täydellisesti kuin montaa osaamatta käytännössä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Turha vedota siihen englantiin tai kansainvälistymiseen, jos oma äidinkieli ei ole hallussa ei voi oppia kokonaisvaltaisesti mitään muutakaan kieltä. Parempi osata yksi kieli täydellisesti kuin montaa osaamatta käytännössä mitään.

"Monta", ei "montaa".

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kuin katsoa Iltalehden kommentteja niin voi jo huomata, että sekä aikuisten että nuorten kirjoitustaito on selkeästi heikentynyt. Nykyään lapsillekaan ei lueta, annetaan vain tabletti käteen että vanhemmat saisivat omaa rauhaa. Lapsille ei edes juuri puhuta.

Ei tarvitse katsoa edes kommentteja. Niissä jutuissakin on ihan alkeellisia virheitä, välillä sellaisia, ettei hommassa ole päätä häntää. 

Silloin kun itse olin sellainen teini-ikäinen, oli tavallista että maalla asuvat aikuiset olivat kertakaikkiaan surkeita kirjalliselta ulosanniltaan. Varmasti olivat niitä, joilla koulut jääneet keskikouluun, sen jälkeen suoraan työelämään.

Minusta tuntuu että silloin ns hyvien perheiden lapsista tuli automaattisesti hyviä koulussa ja hyviä kirjoittamaan. Riippumatta suoranaisesti vanhempien koulutuksesta, sillä moni koulutusta arvostava ei itse ollut saanut mahdollisuuksia.

Kyllä silloin 80-90-luvuillakin oli näitä jotenkin yksinkertaisia tallukoita, joiden sanavarasto oli surkea, lukeminen tökki ja ei oikein kirjoituskaan luistanut. Minusta tuntuu ettei heidän ”saavutuksiaan” viitsitty noteeratakaan. Kaiken kansan tilastoinnit osaamisen suhteen tulivat myöhemmin.

Uudehkona ilmiönä on sitten se, että hyvien ja kannustavien perheiden kersat ei lue, kirjoita tai opi - mutta silti saavat ”hyvin yritettyään” sen verran kivan arvosanan, että lukipaikka avautuu. Vaikka rahkeita tai työhalua ei sitten olisikaan. Laiskoja oli minunkin aikana tietysti, mutta nää jotka eivät oikein olleet sisälukutaitoisia, eivät lukioon ängenneet. Amislaiset eivät osanneet välttämättä juurikaan kirjoittaa.

Terv. vm. -73

Lukipaikka = lukiopaikka

Up

Turha myöskään syyttää ennakoivaa/automaattista tekstinsyöttöä, koska sen voi poistaa asetusten kautta.

Nykyisin kaikki pääsee kirjoittamaan julkisesti. Ennen kun yleisönosaston kirjoitukset julkaistiin lehdissä, niin niissä oli aina jonkinlainen sensuuri. Ja toinen juttu on se että nykyään kirjoitetaan enemmän ja kirjoittelu on arkipäiväistynyt, eikä virheitä jakseta korjata vaikka ne huomattaisiin, jos asia omasta mielestä selviää. Lukijasta se ei ehkä selviä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulla tietoa, mutta kyllähän se näkyy, kun kirjoitetaan paljon ja nopeasti puhelimilla ja sähköisesti ja lukeminen on kai vähentynyt. Pitempi aikainen lukeminen on entistä haastavampaa. Media, kirjallisuus tehdään yhä pienemmällä ajalla. Oma keskittymiskyky tekstiin vaatii paljon kuria, keskittymistä ja työtä. Halua pysyä teksteissä kiinni.

Ihan varmasti nykyisin luetaan enemmän kuin koskaan, mutta luettava sisältö on täysin erilaista kuin 30 vuotta sitten.

Ennen luettiin ammattitoimittajien ja kirjailijoiden tuotoksia, nyt luetaan "vertaistekstejä" somessa.

Up

Olen järkyttynyt useita kertoja lukiessani youtuben kommenttiosioista nuorten kommentteja, jotka ovat tätä tasoa: "Oot mun lempi tubettaja katon sun videoja jokapäivä mun sisko sanoo se kattoo sun myös videoija ja ehkä haluisin olla ku sä ois kiva jos vastaat mun kommenttii"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielen osaamisella ei enää nykyään ole niin suurta merkitystä kuin entisinä aikoina. Suomikin muuttuu ja kansainvälistyy, samoin ns. valtakielet (etenkin englanti, kiina) alkavat yleistyä.

Luuletko, että ne, jotka eivät osaa rakentaa koherenttia, oikeakielistä suomenkielistä tekstiä, osaavat muka tehdä sellaisen englanniksi tai kiinaksi? Monen oppilaan ongelma on etupäässä se, että ei pysty tuottamaan tekstiä juuri lainkaan. Oppilaat eivät osaa otsikoida, seurata otsikkoa tai tehtävänantoa. Kappalejako on tuntematon käsite, kun tullaan seiskalle. Ei ymmärretä, että uutinen ja kertomus ovat eri asioita. Suuri ongelma on myös se, että oppilailla ei enää ole riittävää yleistietoa asiatekstien kirjoittamiseen. Monella ei esimerkiksi ole yhtään mielipidettä, jota voisi lähteä muilla avaamaan ja perustelemaan. Onnea vaan kansainvälistyvään maailman noilla eväillä.

Englannin kielen aikuiskouluttaja komppaa.. Selitin äskettäin kolmikymppiselle insinöörille, että kaksi tai kolme pistettä virkkeen lopussa ei oikein sovi liikekirjeenvaihtoon... Hän oli vilpittömästi hämmästynyt: hän oli kirjoittanut noin, koska se oli hänen mielestään tyylikästä.. Minä puolestani olin hämmästynyt siitä, että kukaan ei ollut hänelle vielä huomauttanut asiasta.. Oppi kuitenkin meni perille kerralla...