Lue keskustelun säännöt.
Miten muut dramaattisten lasten vanhemmat säilytte järjissänne??
25.03.2013 |
Nyt tarvitaan vertaistukea. Meillä on dramaattinen lapsi, nyt jo koululainen. Tuntuu että kotona on koko ajan joku hirveä draama käynnissä, milloin on sukka huonon tuntuinen jalassa, milloin maito maistuu omituiselle kun on ollut lasissa vaikka 10 minuuttia eikä jääkaappikylmää, milloin pelottaa ja jännittää joku uusi asia, milloin joku kaveri katsoi ikävästi.
Lapsi reagoi huutamalla ja raivoamalla kotona. En jaksa enää tätä tunteiden vuoristorataa. Lapsella perusasiat kaikki hyvin. Koulussa ja kavereiden kanssa menee hyvin. Muut sisarukset ovat suht leppoisia ja ns perustyytyväisiä. Menee hermot tämän yhden kanssa niin usein ja tuntuu että hyvät hetket on harvassa kun aina tulee jostain mitättömästä asiasta vääntöä.
Siis käytännön neuvoja ja vertaistukea kiitos!! Miten saatte itsenne pidettyä positiivisella mielellä ja kodin ilmapiirin kivana?
Kommentit (68)
Meillä myös lapsi on Täydellinen koulussa ja saa pelkkää suitsutusta opettajilta ym.
Tulihan tänne ketjuun joku ehdottamaan kovempaa kuria. Samoilla opeilla on kasvatettu muutkin lapset, jotka on lupsakoita ja leppoisia. Mielestäni kyse on luontaisesta temperamentista ja herkkyydestä. Tietysti sitä voi aina harjoitella miten tunteita ja ärsyyntymistä ilmaistaan.
Itsellä kamala morkkis kun ärsyynnyn ja sanon ikävästi takaisin. Lapsi tuntuu vaistoavan koska äiti on väsynyt tai stressaantunut muista asioista.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 22:35"]
Ja vielä 2 kirjoittaa... Minua harmittaa myös, että lapsi saa paljon negatiivita palautetta kiukkuamisestaan ja joustamattomuudestaan/rutiineistaan. Onneksi koulusta ja muualta tulee pelkkää positiivista, kukaan ei voi uskoa, että kotona sellaista raivoamista, kun esim. koulussa ja harrastuksissa tunnollinen ja kauniskäytöksinen, suloinen lapsi.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei.. Onkohan meilläkin tuollainen tulevaisuus.. Kun nyt jo pojalla tuntuu olevan aina kaikki huonosti ja maailma potkii päähän, vaikka ikää on vasta vuoden verran. Ei siedä minkäänlaista pettymystä ja kun siskonsa on ollut niin paljon helpompi tapaus, niin ollaan ihan ihmeissämme,et mitähän nyt..
Juu niin meilläkin lapset kasvatettu ihan samalla tavalla, mutta ovat vain temperamenteiltaan erilaisia... ihan vauvasta lähtien. Mites teillä muilla - oliko draamaqeen sellainen jo vauvana?
Meillä ei ikinä suostunut olemaan lattialla itsekseen vaan rääkyi syliin, oli tyytymätön vaunuissa hereillä maatessaan, ei ihan pienenäkään nukkunut kovin hyvin (kunnes rytmi löytyi, nukkui paremmin). Suuttui jo vauvana niin, että veti selän kaarelle ja huusi... katsoin ihmetellen.
Kun toinen lapsi tuli, olin ihan hoomoilasena, kun tämä vaan köllötteli itsekseen ja katseli leluja, eikä ikinä itkenyt kuin asiasta. Ja olin vähän katkera, kun olin saanut niin monilta ekan kanssa kaikenlaisia kasvatus- ja hoito-ohjeita, että kokeile sitä ja tätä - no kokeiltu oli jo, muutta ei auta. (Ja annettiin vähän ymmärtää, että olen äitinä huono, kun taas "Meidän Pirkko se vaan viihtyy ja nauraa...")
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 22:50"]
Juu niin meilläkin lapset kasvatettu ihan samalla tavalla, mutta ovat vain temperamenteiltaan erilaisia... ihan vauvasta lähtien. Mites teillä muilla - oliko draamaqeen sellainen jo vauvana?
Meillä ei ikinä suostunut olemaan lattialla itsekseen vaan rääkyi syliin, oli tyytymätön vaunuissa hereillä maatessaan, ei ihan pienenäkään nukkunut kovin hyvin (kunnes rytmi löytyi, nukkui paremmin). Suuttui jo vauvana niin, että veti selän kaarelle ja huusi... katsoin ihmetellen.
Kun toinen lapsi tuli, olin ihan hoomoilasena, kun tämä vaan köllötteli itsekseen ja katseli leluja, eikä ikinä itkenyt kuin asiasta. Ja olin vähän katkera, kun olin saanut niin monilta ekan kanssa kaikenlaisia kasvatus- ja hoito-ohjeita, että kokeile sitä ja tätä - no kokeiltu oli jo, muutta ei auta. (Ja annettiin vähän ymmärtää, että olen äitinä huono, kun taas "Meidän Pirkko se vaan viihtyy ja nauraa...")
[/quote]
Kuulostaa meidän vauva-ajalle. Just tuo ettei voi jäädä yhtään yksin istumaan mihinkään, vaan pitää kantaa ympäriinsä ja jos joku mitä hän yrittää ei heti onnistukaan, niin hirveä huuto... selkä kaarelle ja raivotaan.. Ei mitään pettymysten sietokykyä. ja toinen lapsi ihan toisenlainen. Nykyään en yhtään ihmettele kun ihmiset kokee pikkulapsiajan niin eri tavalla. Se huuto ja kaikki on niin stressaavaa kuultavaa ja kun mitenkään ei voi auttaa...
Ihan ku meillä! Vauvana lapsi halusi olla koko ajan sylissä, söi usein, oli nukkui katkonaisesti, itskeskeli, tykkäsi vaan tietyistä ruoista jne. jne. Ajattelin vaan että jaa, tällaista se vauvan kanssa on.
Kun toka syntyi ihmettelin kun vauva istui sitterissä ja ihmetteli muiden menoa, itki vaan jos oli nälkä tai väsy, söi kaikkea ja oli tyytyväinen melkein koko ajan. Oikeastaan oli onni että eka lapsi oli se vaativampi, en osannut odottaa mitään muuta. Välillä tosin tunsin huonommuutta kun muut teki väikkärin, rakensi talon ja perusti yrityksen vauvavuotena ja itse sain olla tyytyväinen jos päivän aikana pääsin suihkuun ja sain itsekin syötyä.
Nykyisin vaativa vauva on vaativa (mutta monella tavalla ihana) koululainen ja leppoisa nuorempi on edelleen leppoisa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muita joilla tempperamenttisia on sekä tytär että äiti? Miten tästä selviää? Vertaistukea kaipaisin...
Onneks meillä on niinpäin että nimenomaan poika on se vaativampi, ja tyttö joustava..
Kun on tässä äidillekin hiukan temperamenttia siunaantunut.. Heh heh.. Mites muilla, onko vaativat lapset poikia vai tyttöjä?
Mietin pitäiskö lapsen mennä jonnekin terapiaan saamaan oppeja siitä miten sitä ärsyyntymistä ilmaistaan. Ollaan siitä kotonakin puhuttu, mutta tuntuu että omien vanhempien jutut menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kamala myöntää, mutta olen välillä tosi onnellinen kun lapsi menee viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna kouluun ja tiedän että mulla on se X tuntia, jolloin kukaan ei huuda. Muiden lasten huuto ei samalla tavalla ärsytäkään, koska sitä on paljon vähemmän ja siihen on yleensä joku selkeä syy.