En rakasta tytärtäni?!?!?

Anna se Kaikkosen Antille ja vaimolleen, kun eivät muuten lasta saa. Rakastava, hyvätuloinen koti lapselle.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:56"]

Ei ole normaalia. En käsitä, miten ei voisi rakastaa. Itselläni 3 lasta- erittäin rakkaita.

[/quote]

Ehkä sun kannattaisi astua boksisi ulkopuolelle ja haastaa itsesi asettumaan toisen asemaan. Sitä sanotaan empatiaksi. 

Miksi jostain tälläsesta pitää inistä täällä. Anna lapsi rakastaville ihmisille ja palaa entiseen hohdokkaaseen elämään. Kyllä terveelle pienelle lapselle rakastava koti löytyy.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 21:11"]

Miksi jostain tälläsesta pitää inistä täällä. Anna lapsi rakastaville ihmisille ja palaa entiseen hohdokkaaseen elämään. Kyllä terveelle pienelle lapselle rakastava koti löytyy.

[/quote]

Aika tekopyhää rutista toiselle tunteiden vähyydestä, kun itse olet noin empatikyvötön. Eiköhän AP kuitenkin hoida vauvaansa hyvin... ja kärsii selvästi äidinrakkauden puutteestaan. Kelle vaan voi tulla synnytyksen jälkeinen masennus. Paljon tsemppiä AP:lle! Et taatusti ole yksin! Puhu rohkeasti esim. neuvolassa asiasta - Älä missään nimessä pahoita mieltäsi noiden dorkin sanoista. Olet varmasti hyvä äiti! Sinä haluat tuntea enemmän rakkautta, se on tärkeintä!

En mä ole kolmatta lastani rakastanut ennenkuin hän kasvoi. Oli hän kuitenkin ihan kohtuullisen kiinnostava. Nykyään olen kyllä ihan hulluna häneen(kin).

Et ole ainoa. Sama juttu täällä.

Tuntuu vaan niin väärältä kun aina luullut että oma lapsi on oma lapsi ja sitä vilpittömästi rakastaisi. Ei se mennytkään niin.

Sama täällä. sanoivat lääkärissä alussa että menee ohi. Yli vuoden jälkeen en kehtaa enään edes sanoa etten rakasta lastani. neuvolassa katsotaan kieroon ja pidetää huonona ihmisenä. en saanut valita tunteitani.jos olisin saanut, olisin valinnut toisin.

millainen oma lapsuutesi oli? onko sinulla diagnosoitu joku persoonallisuushäiriö? normaaliahan tuo ei ole. ihminen on rakennettu rakastamaan jälkeläistään, se on ollut lajimme selviytymisen ehdoton edellytys.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 18:46"]

Tuntuu vaan niin väärältä kun aina luullut että oma lapsi on oma lapsi ja sitä vilpittömästi rakastaisi. Ei se mennytkään niin.

[/quote]

Samaa mieltä. Varsinkaan kun se ei ole lapsen vika, että äiti (tarkoitan itseäni) on jollain asteella "tunnevammainen". En ole uskaltanut kenellekkään kertoa, että en rakasta lastani, ainakaan niinkuin äidin pitäisi. Olen koko ajan ahdistunut, elämä on yhtä pakkosuorittamista..

Eikös synnytyksen jälkeisessä masennuksessa ole just tämä ilmiö. Kyllä pitäis uskaltaa vain hakea apua. Molemmat kärsii äiti ja lapsi.

Pelottavaa, miten huonosti ihmiset itseään tuntevat. Tällainen tunnevamma ilmoittaa muka itsestään vasta lapsen syntymän jälkeen. Ei ole ihminen normaali, joka ei lastaan osaa rakastaa, ja sen kyllä pitäisi elämän eri osa-alueilla näkyä niin, että ymmärtäisi jättää ne lapset kokonaan tekemättä. Jos psykiatrin johdolla itseänne kaivelisitte niin varmasti toteaisitte, että joo, olihan ne merkit ilmassa. Lapsiraukat. Toivottavasti edes isät rakastaa. Mutta väkisinhän tunnevamma siirtyy seuraavaan sukupolveen. Äidithän hoitavat ja hoivaavat lapsiaan kuten oma äiti teki. Aivan kuten muutkin nisäkkäät tekevät.

Minun lapsuudessani ei ollut mitään vikaa ja koen samoin kun aloittaja. Vierestä seurannut perheitä jotka rakastavat lapsiaan ja olen myös huomannut että monessa suhteessa lapsellani on paremmat oltavat kuin heidän lapsellaan.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:04"]

Pelottavaa, miten huonosti ihmiset itseään tuntevat. Tällainen tunnevamma ilmoittaa muka itsestään vasta lapsen syntymän jälkeen. Ei ole ihminen normaali, joka ei lastaan osaa rakastaa, ja sen kyllä pitäisi elämän eri osa-alueilla näkyä niin, että ymmärtäisi jättää ne lapset kokonaan tekemättä. Jos psykiatrin johdolla itseänne kaivelisitte niin varmasti toteaisitte, että joo, olihan ne merkit ilmassa. Lapsiraukat. Toivottavasti edes isät rakastaa. Mutta väkisinhän tunnevamma siirtyy seuraavaan sukupolveen. Äidithän hoitavat ja hoivaavat lapsiaan kuten oma äiti teki. Aivan kuten muutkin nisäkkäät tekevät.

[/quote]

Ei se nyt ihan nui yksinkertasta ole! hoitaa niiku oma äiti hoiti, paskat sanon minä. Minä oon aineki lähteny aivan eri linjalle omien vanhempieni kanssa ja tyytyväinen siihen vaikka lapsuudessani ei rakkautta puuttunut.

Entäs jos vaikka salaa rakastatkin?

Mieti, miltä tuntuisi, jos pienokaisellesi tapahtuisi jotain. Kuvittele, minkälaista olisi, jos lasta ei olisi ja elämä olisi jatkunut entisellään. Tosipaikan tullen varmasti tunteet selviävät. Nyt jumitat luulossa, että et rakasta lastasi.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 18:37"]

Niinkuin otsikko kertoo, en rakasta tytärtäni vieläkään 9 kk jälkeen. Mitä tehdä. Lapsi ei vaan kiinnosta minua.

[/quote]

ahaa.mun lapset on jo aikuisia.

Onko tyttäresi...ruma? Yksi lapsistani oli vauvana oikeasti niin ruma, moniallerginen ja koliikkinen, että minun oli vaikea nähdä lapsessa mitään positiivista. Nykyisin lapsi on todella hyvännäköinen, suosittu ja iloinen teini...joten kyllä se siitä :)

Olet ehkä sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ap. Juttele asiasta neuvolassa. Ei ehkä kannata suoraan pamauttaa, ettet rakasta lastasi, mutta kerro, että sinun on vaikea tuntea positiivisia tunteita lasta kohtaan, ja että olet pettynyt/väsynyt/rasittunut/pitkästynyt/*mitä nyt tunnetkaan* äitiyteesi.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:09"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:04"]

Pelottavaa, miten huonosti ihmiset itseään tuntevat. Tällainen tunnevamma ilmoittaa muka itsestään vasta lapsen syntymän jälkeen. Ei ole ihminen normaali, joka ei lastaan osaa rakastaa, ja sen kyllä pitäisi elämän eri osa-alueilla näkyä niin, että ymmärtäisi jättää ne lapset kokonaan tekemättä. Jos psykiatrin johdolla itseänne kaivelisitte niin varmasti toteaisitte, että joo, olihan ne merkit ilmassa. Lapsiraukat. Toivottavasti edes isät rakastaa. Mutta väkisinhän tunnevamma siirtyy seuraavaan sukupolveen. Äidithän hoitavat ja hoivaavat lapsiaan kuten oma äiti teki. Aivan kuten muutkin nisäkkäät tekevät.

[/quote]

Ei se nyt ihan nui yksinkertasta ole! hoitaa niiku oma äiti hoiti, paskat sanon minä. Minä oon aineki lähteny aivan eri linjalle omien vanhempieni kanssa ja tyytyväinen siihen vaikka lapsuudessani ei rakkautta puuttunut.

[/quote]

Tässä onkin kyse tietoisesta valinnasta, johon ihmislaji älykkäänä kykenee. Pyrkiä tietoisesti tekemään paremmin, kuin aiempi sukupolvi. Aiemmassa viittauksessa on kyse alitajuisesta suorittamisesta, sen kummemmin asiaa miettimättä. Kaltoinkohtelu "periytyy", samoin normaalilla tavalla rakastaminen. Ellei henkilöllä ole jotain tunnevammaa, joka saattaa olla geneettistäkin, eikä ympäristön aiheuttamaa.

RAKAS äiti, joka tämän keskustelun aloitit :)

Sinäkin olit lapsi, tyttö, ja nyt olet aikuinen nainen. Myös sinä tarvitset ehdoista vapaata ja turvallista rakkautta, ihan itseäsi varten, niin kuin kuka tahansa. Ja myös siksi, että sinulla olisi jotain, jota antaa lapsellesi, joka viattomana ja tarvitsevana on syntynyt maailmaan, aivan kuten aikoinaan sinäkin. Tässä pienessä mutta mielestäni koskettavassa videossa on kuvattu sellaista rakkautta, joka ei vaadi sinulta tai minulta mitään, vaan tahtoo pelkkää hyvää - jos voit, niin katso se avoimella sydämellä. Kaikkea hyvää sinulle, olet rakas ihminen.

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

http://www.healingrooms.fi/?sid=118