Ei kestänyt kantti Tosi tarinan sijaisperheellä tosi paikan edessä

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 18:54"]

Tulin tosi surulliseksi sen pojan puolesta.

[/quote]

Niin minäkin. Mun mielestä pojalla oli ihan ilmiselvästi jonkinnäköisiä autistisia, tai ainakin autismin kirjoon lukeutuvia, piirteitä. Silti hänet (ilmeisestikin?) palautettiin isälleen, joka kaikesta päätellen vaikutti edelleen

täysin kyvyttömältä huolehtimaan lapsestaan. Tai edes ymmärtämään mistään mitään.

Kiisti, että pojassa olisi mitään VIKAA. Lapsen koulunkäyntiongelmat johtuivat vaan "laiskuudesta", ukko piti puhalluttaa ennen tapaamisia ym. Eipä hyvältä näyttänyt :(

Ei sitä lasta oltu minnekään kampeamassa vaan perheen äithän oli huolissaan bioisän asenteesta "lapsi on vaan laiska" mikä tarkoittaa että jos lapsi ei saa bioisällä apua niin kouluvaileudet jatkuu. Tunsin melkoista sympatiaa koska oma lapseni on dysfasia ja -tarkkaivaisuushäiriöinen ja jos ei ole äitinä kasvanut siihen vuosien varrella niin se voi tuntua elämää melkoisesti vaikeuttavalta. Tämä lapsi oli vironkielinen ja kovassa isänkaipuussa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 18:54"]

Tulin tosi surulliseksi sen pojan puolesta.

[/quote]

Niin minäkin. Mun mielestä pojalla oli ihan ilmiselvästi jonkinnäköisiä autistisia, tai ainakin autismin kirjoon lukeutuvia, piirteitä. Silti hänet (ilmeisestikin?) palautettiin isälleen, joka kaikesta päätellen vaikutti edelleen

täysin kyvyttömältä huolehtimaan lapsestaan. Tai edes ymmärtämään mistään mitään.

Kiisti, että pojassa olisi mitään VIKAA. Lapsen koulunkäyntiongelmat johtuivat vaan "laiskuudesta", ukko piti puhalluttaa ennen tapaamisia ym. Eipä hyvältä näyttänyt :(

[/quote]

Autismi tuli itsellänikin mieleen, varsinkin, kun sijaisäiti kuvaili, että ihan kuin poika ei tuntisi empatiaa.

Ikävältä tuntui ajatus, että palautettaisiin isälleen. Voisi kuvitella, että isä torjuu tukitoimetkin, koska haluaa kieltää ongelmat.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:06"]

Ei sitä lasta oltu minnekään kampeamassa vaan perheen äithän oli huolissaan bioisän asenteesta "lapsi on vaan laiska" mikä tarkoittaa että jos lapsi ei saa bioisällä apua niin kouluvaileudet jatkuu. Tunsin melkoista sympatiaa koska oma lapseni on dysfasia ja -tarkkaivaisuushäiriöinen ja jos ei ole äitinä kasvanut siihen vuosien varrella niin se voi tuntua elämää melkoisesti vaikeuttavalta. Tämä lapsi oli vironkielinen ja kovassa isänkaipuussa.

[/quote]

Kyllä minusta sijaisvanhemmat useaan otteeseen mainitsivat, että eivät ehkä pystykään lasta pitämään, että ehkä tuli tehtyä virhe, eivät jaksa.

Minun mielessä kävi että sijaisvanhemmat joilla oli jo 4 tytärtä toivoivat pojan jonka tällä konstilla hankkivat. Kuitenkaan eivät halunneet ongelmia vaan vain ne parhaimmat hetket josta olivat haaveilleet. Toisaalta tuli mieleen että mitä vikaa venäläisessä isässä oli? Se asia meni minulta ohi. Lapsi kuitenkin rakasti omaa isää ja isä lupasi viedä pojan kotia sieltä, josta tiedosta sijaisvanhemmat eivät tykänneet. Olikohan tässä tapahtunut sitä mistä Mr Putinkin arvosteli suomea. Kuuluiko poika niinhin väkisin huostaanotettuihin? Elämä huostaanotettuna ei ole helppoa joten ihmettelen perheen asennetta kun noinkin lyhyessä ajassa toivoivat että pojasta olisi tullut ns. heidän oma.

Sääli lasta, jota pompoteltiin paikasta toiseen. Ei ihme jos ei uskalla kiintyä ja näyttää tunteitaan, kun ei voi olla varma hylätäänkö hänet.

Perhe ilmiselvästi ei ollut käsittänyt mitä sijaisvanhemmuus vaatii, halusivat kokeilla ja sitten hylkäävät lapsen kun ei ollutkaan mieluinen.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:06"]

Ei sitä lasta oltu minnekään kampeamassa vaan perheen äithän oli huolissaan bioisän asenteesta "lapsi on vaan laiska" mikä tarkoittaa että jos lapsi ei saa bioisällä apua niin kouluvaileudet jatkuu. Tunsin melkoista sympatiaa koska oma lapseni on dysfasia ja -tarkkaivaisuushäiriöinen ja jos ei ole äitinä kasvanut siihen vuosien varrella niin se voi tuntua elämää melkoisesti vaikeuttavalta. Tämä lapsi oli vironkielinen ja kovassa isänkaipuussa.

[/quote]

Poika ei kyllä ollut vironkielinen. Tai isä ainakin puhui hänelle Venäjää. Inkeriläistaustahan heillä oli. 

Vaikeaa on olla sijaisvanhempi. Ei saisi kiintyä lapseen ja pitää omanaan, mutta pitäisi kiintyä ja pitää omanaan. Pitäisi olla superihminen joka jaksaa ja jaksaa. Teitpä niin tai näin, se on aina väärinpäin. Palkkio surkea ja työtä ympäri vuorokauden. Arvostusta ei heru. Ihmiset niin kovasti tietävät asioista, vaikka oikeasti eivät mitään tiedä. Mutta onneksi meitä kuitenkin on. Sijaisäiti.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:06"]

Ei sitä lasta oltu minnekään kampeamassa vaan perheen äithän oli huolissaan bioisän asenteesta "lapsi on vaan laiska" mikä tarkoittaa että jos lapsi ei saa bioisällä apua niin kouluvaileudet jatkuu. Tunsin melkoista sympatiaa koska oma lapseni on dysfasia ja -tarkkaivaisuushäiriöinen ja jos ei ole äitinä kasvanut siihen vuosien varrella niin se voi tuntua elämää melkoisesti vaikeuttavalta. Tämä lapsi oli vironkielinen ja kovassa isänkaipuussa.

[/quote]

Kyllä minusta sijaisvanhemmat useaan otteeseen mainitsivat, että eivät ehkä pystykään lasta pitämään, että ehkä tuli tehtyä virhe, eivät jaksa.

[/quote]

Mun mielestä, siihen jaksamattomuuteen liittyi kyllä hyvin paljon sen isän käytös.

Ettei tullut sovittuihin tapaamisiin pojan luokse, sitten joskus kun tuli tuli ilmoittamatta, käveli vaan sisälle taloon ja käyttäytyi epäasiallisesti. Ei pitänyt kiinni sopimuksista, esimerkiksi siitä että hänen olisi pitänyt tulla sosiaalitoimen kautta ja olisi pitänyt olla puhallutettu ja selvinpäin ym.

Sekä myös, ei ymmärtänyt yhtään tukitoimia lapsen hyväksi. Väitti että poika on vaan laiska. Soitteli lapselle ja puheluissaan sanoi että pakkaa kassisi, muutat isän ja uuden äitisi luokse.

Kun poika teki niin, ei mitään muuttoa tietysti tapahtunut.

Eli suoraansanottuna; valehteli lapselleen.

Eilisestä ohjelmasta jäi paljon kysymyksiä joten siksi kai tämä keskustelu. Itse luulin että isä olisi ollut joku narkkari tai alkoholisti joten yllätys oli suuri kun isä oli aivan kunnollisen miehen näköinen. Mitä vikaa isässä oli? Selviskö se teille? Vai oliko lapsi vaan huostaanotettu kun äiti kuoli?

Te, jotka otitte asiaan kantaa, oletteko katsoneet myös isän haastattelun netistä? Joku puolituntinen ohjelma.

Itse en ota asiaan mitään kantaa, mutta ehkä olisi hyvä, että katsoisitte myös sen, ennenkuin otatte asiaan kantaa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:30"]

Vaikeaa on olla sijaisvanhempi. Ei saisi kiintyä lapseen ja pitää omanaan, mutta pitäisi kiintyä ja pitää omanaan. Pitäisi olla superihminen joka jaksaa ja jaksaa. Teitpä niin tai näin, se on aina väärinpäin. Palkkio surkea ja työtä ympäri vuorokauden. Arvostusta ei heru. Ihmiset niin kovasti tietävät asioista, vaikka oikeasti eivät mitään tiedä. Mutta onneksi meitä kuitenkin on. Sijaisäiti.

[/quote]

No sä et kyllä selkeästikään hommaan sovi.

itse joskus ajattelin että voisimmeko ottaa sijoitukseen lapsen/lapsia. mutta tuli vastaan kun mieleen tuli että lapset ovat kokeneet pahemman elämän kuin minä aikuisena, eli vastassa voi  ja todennäköisesti on jotain ongelmaa.

Mulle tuli jotenkin mieleen, että oliko kyse vain siitä, että isä oli niin vanha ja ehkä asenteiltaan sitä mieltä, että miehen ei kuulu hoitaa lapsia? Ja sitten kun uusi nainen oli kuvioissa, niin haettiin lapsi takaisin? Vaikka toisaalta ohjelmassa puhuttiin jotain puhallutuksista ja päihdetesteistä, tehdäänkö nämä kaikille lastensuojelun asiakkaille vaiko vain niille, joilla on aiempaa ongelmataustaa? Lapsen puolesta jäi paha mieli ja tuli sellainen olo, että tälle ei välttämättä ole kovin hyvä tulevaisuutta luvassa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:30"]

Vaikeaa on olla sijaisvanhempi. Ei saisi kiintyä lapseen ja pitää omanaan, mutta pitäisi kiintyä ja pitää omanaan. Pitäisi olla superihminen joka jaksaa ja jaksaa. Teitpä niin tai näin, se on aina väärinpäin. Palkkio surkea ja työtä ympäri vuorokauden. Arvostusta ei heru. Ihmiset niin kovasti tietävät asioista, vaikka oikeasti eivät mitään tiedä. Mutta onneksi meitä kuitenkin on. Sijaisäiti.

[/quote]

No sä et kyllä selkeästikään hommaan sovi.

[/quote]

Millä perusteella ei sovi? Kyllä se on aika raskasta olla sylkykuppina sekä biojen suuntaan että ventovieraiden ihmisten suuntaan. Täysin tuntemattomat ihmiset kokevat asiakseen tulla sanomaan onko oikeassa homma vai ei ja onko tässä rahan takia vai ei jne. Jollekin pelkkä sijaisperhe on jo kirosana ja huudetaan naama vääränä ahneudesta ja rahastamisesta.

Kyllä suomen sossulaitoksessa on niin paljon mätää ettei mitään rajaa. Huolimalli on kehitetty mutta avun tarvistijat jäävät ilman apua kun tarkistellaan tyhjäntypisiä ilmoituksia milloin minkäkin ja kenenkin huolten perusteella. Oikeista ongelmaperheistä lapset otetaan huostaan lähes aina viimetingassa. Silloin kun ongelmia on jo liian paljon, lapsi on nähnyt ja kokenut aivan liikaa ja traumatisoitunut loppuelämäkseen. Ja kun halutaan säästää yhteiskunnan varoja niin lapset pannaan sijaisperheeseen koska se on halvempaa, kaunistellaan hieman ongelmia ja taustaa kunnes sitten hiljalleen, pala palalta alkaa oikea kuvio hahmottumaan. Lapsella voi olla niin pahoja käytöshäiriöitä että ei sovellu oikeasti perheeseen, ammattilaiset sanoo etteivät jaksaisi ympäri vuorokauden ja sijaisperheen on vain jaksettava. Pahimmillaan perhehoitajavapaat korvataan tietyllä rahasummalla koska ei ole resursseja järjestää vapaiden ajaksi lapsille muuta paikkaa. pahasti häiriintyneitä lapsia harvoin edes biosuku ottaa luokseen viikonloppua tai lomaa viettämään. Kaikissa kunnissa ei ole edes työnohjausta järjestettynä perheille, ei tehdä lakisääteisiä hoitosuunnitelmia vähintään 2krt/vuosi. Pahimmillaan huoltosuunnitelma tehdään kerran muutamassa vuodessa tai jopa kerran kymmenessä vuodessa (tiedän näin tapahtuneen!) mikä on väärin sekä lasta että sijaisperhettä kohtaan. Jaksamista ei välttämättä tueta millään tavalla.

En yhtään ihmettele että väsyy ja miettii miten jatkot kun esim. on kotona 24/7 lapsen kanssa joka häiriökäyttäytyy, kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä, kärsii monista erilaisista traumoista, valvoo päivin ja valvoskelee öin tuntikausia. Siinä väsyy jokainen.

Että mene vain itse kokeilemaan millaista on olla perhehoitaja! Huutava pula niin siitä vaan koulutukseen ja nauttimaan!

Niin! Kyllä se vaatii ihmisiltä paljon ja ehkä liikaakin. Asenne pitäisi riittää myöskin ymmärtämään pienen ihmisen ongelmat ja paineet joka siinä tilanteessa on. Pitäisi pystyä näkemään kokonaisuutta eikä vaan sitä omaa napaa.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 20:26"]Niin! Kyllä se vaatii ihmisiltä paljon ja ehkä liikaakin. Asenne pitäisi riittää myöskin ymmärtämään pienen ihmisen ongelmat ja paineet joka siinä tilanteessa on. Pitäisi pystyä näkemään kokonaisuutta eikä vaan sitä omaa napaa. [/quote]

Entäs kun lapsen traumojen takia muutkin lapset alkavat oireilla? Näkevät pahoja unia väkivaltaisesta lapsesta, aggressioitaan ja pahaa oloaan purkavasta, paikkoja tuhoavasta perheenjäsenestä? Entäs kun väkivallanteot kohdistuvat muihin perheen lapsiin? Onko tällaisen lapsen paikka perheessä?

Silloin kun oikeasti ymmärtää pienen ihmisen ongelmat ja paineet, ymmärtää myös sen luopumisen tärkeyden silloin kun lapsi selkeästi tarvitsee ammatillista, psykiatrista apua jatkuvasti päästäkseen eroon "taakastaan" ja kokemuksistaa. Kasvaakseen eheämmäksi lapseksi, nuoreksi ja aikanaan aikuiseksi.

Luopuminen, etenkin em. tapauksessa on aina raskasta kaikille osapuolille. Lapselle se on hylkäämisen kokemus lisää, perheelle se on kokemus epäonnistumisesta. "Kun en pystynyt vaikka halusin ja rakastin". Kun oli tehtävä se päätös että on suojeltava sekä itseä, mutta ennenkaikkia muita perheessä. Otettava se vastuu että perheenjäsenet saavat elää väkivallattomassa, turvallisessa ilmapiirissä, ilman traumoja ja pelkoja. Ennenkaikkia täytyy olla vastuu omista, itse synnytetyistä lapsista.

Nimenomaan. Kokonaisuutta pitäisi pystyä näkemään. Mutta harvassa on ne äiti teresat jotka oikeesti pystyvät antamaan kaikkensa. Ja hei, tänäpäivänä tänä mahottomana aikakautena niin ihmehan se on että löytyy sijaisperheitä ollenkaan. Viime sodan aikana sotalapset jotka ruotsiin lähetettiin niin moni joutui todella pahaan paikkaan ja pedofiilien kynsiin suoraan. Tänäpäivänä koulutetaan ja tsekataan perheet varmasti aika tarkasti. Hattua nostan teille jotka sitä hommaa teette.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:30"]

Vaikeaa on olla sijaisvanhempi. Ei saisi kiintyä lapseen ja pitää omanaan, mutta pitäisi kiintyä ja pitää omanaan. Pitäisi olla superihminen joka jaksaa ja jaksaa. Teitpä niin tai näin, se on aina väärinpäin. Palkkio surkea ja työtä ympäri vuorokauden. Arvostusta ei heru. Ihmiset niin kovasti tietävät asioista, vaikka oikeasti eivät mitään tiedä. Mutta onneksi meitä kuitenkin on. Sijaisäiti.

[/quote]

No sä et kyllä selkeästikään hommaan sovi.

[/quote]

Siteeraamasi kirjoittaja sopii. 

Sinä et taida sopia edes sijoitetun biovanhemmaksi?

Eipähän ne omatkaan lapset aina osoittaudu terveiksi ja helpoiksi, niiden kanssa on jaksettava. Sellaisella asenteella mielestäni pitäisi myös sijaisvanhemmaksi ryhtyä. Selvähän on, että sylkykupiksi joutuu, eipä ne lapset mallivanhemmilta ole pois otettu.

Poika vaikuutti mielestäni varsin nohevalta, herkältä pojalta ja kaipasi varmasti ikäistään seuraa ja aktiviteettia. Surkeata, kun yritti hakea seuraa isoista tytöistä. Kyllä oli aika lailla hellyyttä äänessä, kun loppupuolella sanoi, että "isä, tuolla on mun isä". Tunteeton ei myöskään vaikuttanut olevan, niinkuin sijaisäiti yritti selvittää. Toistuvasti hylätyt lapset eivät tunteitaan kyyneleillä näytä, he tietävät, että se ei auta. 

Dokkarista jäin kaipaamaan rauhoittumishetkiä, että olisivat vaan istuneet ja kuunnelleet lasta. Oliko niitä? Liikaa puhetta ja toimintaa, ainakin dokumentissa.

Vaikka pojalla onkin joku neurologinen diagnoosi niin kyllähän siihen muiltakin toimijoilta tukea ja kuntoutusta saa. Kodin antama normiarkikuntoutus on vain osa.

Hirveätä, että tuo(kin) perhe hylkäsi pojan! Väärin valittu perhe tuon ikäiselle pojalle. Olisivat nyt jaksaneet bioisän oikkuilua. Meille saa marssia sisään avoimista ovista, kunhan ei sanallisesti tai fyysisesti väkivallalla uhkaile. Pitkästä matkasta töiden jälkeen taisi tulla tuo bioisä lasta tapaamaan. 30 min myöhästely ei liene suuri synti.