Ei kestänyt kantti Tosi tarinan sijaisperheellä tosi paikan edessä

Syy alkaa sijaisperheeksi voi olla ihan mikä tahansa. Yleensä se on joku teresakuvitelma, että otetaan pieni lapsi ja pelastetaan se. Voi voi ja kun se ei olekaan kiitollinen, palautetaan se pois ja hoetaan, että joutuu olemaan sylkykuppina. No hei haloo, jos alkaa sijaisperheeksi ihan vapaaehtoisesti, ei kannata odottaa, että nostetaan jalustalle ja rahaa tulee ja kaikki on suunnattoman kiitollisia.

Toinen erä sijaisvanhempia on se ikävämpi. Eli otetaan lapsia yli tarpeen ja sitten huokaillaan koko ajan lasten kuullen, kuinka on väsynyt ja kuinka ne on vaikeita ja ei jaksa niitä ja voi voi. Tässä lähellä asuu sellainen perhe ja oikein vistoo se sijaisäiti. Iso talo on rakennettu, että voidaan lapsia ottaa. Silti lapset ovat koko ajan riesa. Sijaisäiti ei kulje töissä, kun omistautuu lapsille. On ottanut lisäksi tietoisesti FAS-lapsia, koska niistä saa rahaa enemmän. Toisaalta tällasella lapsella ei hänen mielestä ole niin väliä, kun ei siitä vammaisesta kuitenkaan mitään tule. Lisäksi uskovaisena ihmisenä hokee koko ajan, kuinka saa taivaspaikan, kun auttaa näitä kärsiviä syntisten lapsia.

Tekee todella pahaa katsoa sitä touhua. Mutta minkäs teet, kun toinen nostattaa itsensä jalustalle Jumalan oikeaksi kädeksi, kun auttaa niitä reppanoita juoppojen lapsia. Jos lapset oireilee, se ei toki hänestä johdu, vaan niistä kelvottomista perintötekijöistä tietenkin.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 21:20"]

Hylkäsikö se perhe pojan? Sitä ei sanottu. Ilmeisestikin.

Musta, vaikutti tosi omituiselta sen perheen tyttöjen suhtautuminen tähän poikaan. Eivät kohdelleet häntä pikkuveljenään, eivät edes juurikaan viitsineet puhua hänelle. Hyvinkin  ylimielisen oloista suhtautumista.

Vanhempien olisi pitänyt puuttua etenkin siihen. Minun mielestä, vaikutti siltä että siinä perheessä oli kaksi eri vyöhykettä. Se äiti, isä ja sijaispoika, ja sitten ne tyttäret jotka toimivat kaikessa ihan yhdessä, eivätkä tulleet missään vastaan, eivätkä yrittäneetkään auttaa sitä poikaa. Millään lailla.

[/quote]

Nyt täytyy kyllä sanoa sulle että mietipä vähän. Eivät ne perheen muut lapset ole ryhtyneet sijaisvanhemmiksi, vaikka olisivat sanoneet vanhemmilleen että on ok että meille tulee asumaan vieras poika. Lapsi ei ole kuitenkaan voinut sitä tietää millaista se on sitten oikeasti. Joutuvat jakamaan vanhempansa jonkun vieraan lapsen kanssa jota pitäisi vielä olla halu ymmärtää ja auttaa! Hyvä huudella itse kun ei ole siinä tilanteessa.

En ole sijaisvanhempi, mutta perhepäivähoitaja. Ei ole omille lapsille aina helppoa että täällä pyörii vieraita lapsia. Vaikka heistä tulee tuttuja ja lapset tykkäävätkin heistä niin kyllä he välillä ärsyyntyvätkin. Heillä ei ole valinnanvaraa ja pitäisi vaan jaksaa sopeutua. Voin kuvitella jos olisi vielä vuorokauden ympäri joku vaikea lapsi millainen taakka se olisi omille lapsille.

En ihmettele yhtään heidän käytöstään. KAtsoin dokkarin, ja minusta se on hyvin realistinen kuvaus moninaisista tunteista, joita sijaislapsen ottaminen tuo mukanaan. Olen varma, että itselleni esimerkiksi tulisi MYÖS negatiivisia tunteita "vierasta" lasta kohtaan, eikä kaikki hellyys suinkaan syntyisi heti. Olen työssä lasten kanssa, ja aina kiinnyn syvästi ryhmäni lapsiin, mutta se ottaa aina vähän aikaa. Enkä tiedä kokisiko sijaislapsikaan luonnollisena heti alkuunsa tapahtuvan koskettelun ja halailun, kun aivan vieraista ihmisistä kuitenkin kyse.

Samoin "yläkerran pimulauma" toimi minusta ihan normaalisti. Olen ihan varma, että jos kenenkään kotiin yhtäkkiä tuotaisiin uusi veli, jota ei tunne lainkaan ja jolla on omat ärsyttävät tapansa (kuten kaikilla), sekä lisänä ehkä rikkonaista taustaa ja siihen liittyviä käytöspiirteitä, ei lasten varsinkaan olisi heti helppo kohdella tasavertaisena tätä uutta sisarusta. Jos vielä vanhempien huomio kiinnittyy sitten paljon uuden perheenjäsenen hoitamiseen, on varmasti vielä paljon kivuliaampaa alkaa siskoksi yhtäkkiä.

Mielestäni pitäisi ottaa huomioon se ainut tosiasia että lapsen äiti oli kuollut. Se on faktaa. Oliko pojan äiti suomalainen vai venäläinen sillä ei ole merkitystä. Pojan isä oli kuitenkin venäjänkielinen. Venäjällä hyvin usein isovanhemmat kasvattavat lapset tai lähemmin mummot kait. Kulttuuri kun on niin erillainen. Pystyisin sen hyvin kuvittelemaan että isä etsi pojalle äitipuolta jotta pystyisi ottamaan pojan luokseen joka sekin daami saatiin nähdä ohjelman loppupuolella. Isällä kuitenkin oli hyvät välit poikaan eikä hylännyt häntä. Poika selvästi rakasti isää. Isän mielestä sijaisperhe ei myöskään pitänyt poikaa siistinä joten lähti ostamaan hänelle vaatteita eri reissulla. Se että millainen sijaisperhe oli, niin siitä kait tuli muutamia makupaloja esille. Yks juttu kuitenkin mikä monesti on ollut tapana on maajusseilla ollut toivoa poikalasta jatkajaksi. Ja jos ei muuta niin isää auttamaan. Menneinä aikoina otettiin hylättyjä lapsia maatiloille jotka saivat ruokaa ja katon pään päälle mutta joutuivat tekemään kovasti töitä sen eteen ns. rengin tai piiantöitä. Ohjelman lopussa mielestäni tekstissä luki että sijaisperheelle oli tarjottu kahdet pojat tämän pojan tilalle. Nythän lapsen isä ei päässyt puhumaan asiasta ollenkaan joten hänen näkemystä ei saatu selville. Ainakin isä oli siisti ulospäin suuntautunut venäläinen mies jolla oli uusi naisystävä. Autolla tulivat pihaan ja todennäköisesti hänellä oli ajokortti. Joten ei se isä ollenkaan niin toivottomalta näyttänyt. Päinvastoin tuli enempikin mieleen että mitä poika teki siinä sijaisperheessä?

Voi herranen aika... Mistä tuollaisella järjenjuoksulla varustettuja ihmisiä oikein ilmaantuu aina?!

Olisiko sinusta ap parempi, että siajisvanhemmat olisivat pitäneet lapsen vain siksi, kun kerta sijaisvanhemmiksi ovat ryhtyneet, vaikka eivät pysty tarjoamaan lapselle hänen tarvitsemaansa apua ja elinympäristöä?

Miettisit näitä asioita hetken siellä pienen pääsi sisällä. Eivät ole ihan niin mustavalkoisia kuin selvästi kuvittelet.

Dokkari tuntuu kirvoittavan mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Hyvä niin, koska keskustelua on aina hyvä saada aikaiseksi - varsinkin kun kyse on lapsista ja heidän oikeuksistaan hyvään elämään. Mielestäni sijaisperhe oli rohkea tullessaan kameran eteen kertomaan myös siitä, että ongelmia tuli. Millainen perhe on sitten ilman kameroita? Sitä me emme tiedä, mutta se on varmaa, että neljä murrosikäistä tyttöä käyttäytyvät kameran edessä kuten murrosikäisten "kuuluu". Miettikääpä miten omat murkkunne olisivat toimineet, kun on tiedossa, että koulussa kaikki puhuu, että "sä olit telkkarissa". Halailun ja pussailun määrä ei varmaan ole suoraan yhteydessä siihen miten lapsesta välitetään. Jokainen katsoja kuitenkin tekee omat johtopäätöksensä omien asenteidensa ja oman kokemuksensa mukaan mikä näyttää oikealta toiminnalta. Joku näkee noutajan häkissä, ja se on merkki siitä, että perheessä on vuorovaikutusongelmia. Toiset eivät edes tunnista koko koirarotua. Näkevät vain, että joku rakki on jonkun aidan takana. 

Minusta jokainen sijaiperheeksi ryhtyvä perhe tekee rohkean ratkaisun ottaessaan vieraita lapsia asumaan kotiinsa. He ottavat "koko paketin": lapsen lisäksi myös vanhemmat ja lapsen sukulaiset, joiden kanssa ei varmasti ole helppoa. Suomessa on niin suuri tarve sijaisperheille, että eihän viedä niiltä perheiltä viimeisiäkin motivaation rippeitä, jotka jaksavat tehdä tätä arvokasta työtä. Tai vaihtoehtoisesti hoitakaan omat lapsenne, naapurin lapset, sukulaistenne lapset siten ettei tule tilanteita, että oma koti on kelvoton paikka asua.

Minua häiritsi dokumentissa se jatkuva lapsesta puhuminen muodossa "se". Ihmisistä puhutaan "hän" ja eläimistä ja muista asioista "se".

Mietin, että mahdankohan tuntea ketään, joka puhuisi ihmisistä "hän" eikä "se" -muodossa...

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 21:09"]

Eipähän ne omatkaan lapset aina osoittaudu terveiksi ja helpoiksi, niiden kanssa on jaksettava. Sellaisella asenteella mielestäni pitäisi myös sijaisvanhemmaksi ryhtyä. Selvähän on, että sylkykupiksi joutuu, eipä ne lapset mallivanhemmilta ole pois otettu.

Poika vaikuutti mielestäni varsin nohevalta, herkältä pojalta ja kaipasi varmasti ikäistään seuraa ja aktiviteettia. Surkeata, kun yritti hakea seuraa isoista tytöistä. Kyllä oli aika lailla hellyyttä äänessä, kun loppupuolella sanoi, että "isä, tuolla on mun isä". Tunteeton ei myöskään vaikuttanut olevan, niinkuin sijaisäiti yritti selvittää. Toistuvasti hylätyt lapset eivät tunteitaan kyyneleillä näytä, he tietävät, että se ei auta. 

Dokkarista jäin kaipaamaan rauhoittumishetkiä, että olisivat vaan istuneet ja kuunnelleet lasta. Oliko niitä? Liikaa puhetta ja toimintaa, ainakin dokumentissa.

Vaikka pojalla onkin joku neurologinen diagnoosi niin kyllähän siihen muiltakin toimijoilta tukea ja kuntoutusta saa. Kodin antama normiarkikuntoutus on vain osa.

Hirveätä, että tuo(kin) perhe hylkäsi pojan! Väärin valittu perhe tuon ikäiselle pojalle. Olisivat nyt jaksaneet bioisän oikkuilua. Meille saa marssia sisään avoimista ovista, kunhan ei sanallisesti tai fyysisesti väkivallalla uhkaile. Pitkästä matkasta töiden jälkeen taisi tulla tuo bioisä lasta tapaamaan. 30 min myöhästely ei liene suuri synti.

[/quote]

Ihan vaan tarkistan: sinä olet siis sijaisvanhempi? Vai millä helvetin kompetenssilla sinä käyt selvittämään miten sitä työtä pitäisi tehdä?

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 20:23"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:45"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:30"]

Vaikeaa on olla sijaisvanhempi. Ei saisi kiintyä lapseen ja pitää omanaan, mutta pitäisi kiintyä ja pitää omanaan. Pitäisi olla superihminen joka jaksaa ja jaksaa. Teitpä niin tai näin, se on aina väärinpäin. Palkkio surkea ja työtä ympäri vuorokauden. Arvostusta ei heru. Ihmiset niin kovasti tietävät asioista, vaikka oikeasti eivät mitään tiedä. Mutta onneksi meitä kuitenkin on. Sijaisäiti.

[/quote]

No sä et kyllä selkeästikään hommaan sovi.

[/quote]

Millä perusteella ei sovi? Kyllä se on aika raskasta olla sylkykuppina sekä biojen suuntaan että ventovieraiden ihmisten suuntaan. Täysin tuntemattomat ihmiset kokevat asiakseen tulla sanomaan onko oikeassa homma vai ei ja onko tässä rahan takia vai ei jne. Jollekin pelkkä sijaisperhe on jo kirosana ja huudetaan naama vääränä ahneudesta ja rahastamisesta.

Kyllä suomen sossulaitoksessa on niin paljon mätää ettei mitään rajaa. Huolimalli on kehitetty mutta avun tarvistijat jäävät ilman apua kun tarkistellaan tyhjäntypisiä ilmoituksia milloin minkäkin ja kenenkin huolten perusteella. Oikeista ongelmaperheistä lapset otetaan huostaan lähes aina viimetingassa. Silloin kun ongelmia on jo liian paljon, lapsi on nähnyt ja kokenut aivan liikaa ja traumatisoitunut loppuelämäkseen. Ja kun halutaan säästää yhteiskunnan varoja niin lapset pannaan sijaisperheeseen koska se on halvempaa, kaunistellaan hieman ongelmia ja taustaa kunnes sitten hiljalleen, pala palalta alkaa oikea kuvio hahmottumaan. Lapsella voi olla niin pahoja käytöshäiriöitä että ei sovellu oikeasti perheeseen, ammattilaiset sanoo etteivät jaksaisi ympäri vuorokauden ja sijaisperheen on vain jaksettava. Pahimmillaan perhehoitajavapaat korvataan tietyllä rahasummalla koska ei ole resursseja järjestää vapaiden ajaksi lapsille muuta paikkaa. pahasti häiriintyneitä lapsia harvoin edes biosuku ottaa luokseen viikonloppua tai lomaa viettämään. Kaikissa kunnissa ei ole edes työnohjausta järjestettynä perheille, ei tehdä lakisääteisiä hoitosuunnitelmia vähintään 2krt/vuosi. Pahimmillaan huoltosuunnitelma tehdään kerran muutamassa vuodessa tai jopa kerran kymmenessä vuodessa (tiedän näin tapahtuneen!) mikä on väärin sekä lasta että sijaisperhettä kohtaan. Jaksamista ei välttämättä tueta millään tavalla.

En yhtään ihmettele että väsyy ja miettii miten jatkot kun esim. on kotona 24/7 lapsen kanssa joka häiriökäyttäytyy, kärsii kiintymyssuhdehäiriöstä, kärsii monista erilaisista traumoista, valvoo päivin ja valvoskelee öin tuntikausia. Siinä väsyy jokainen.

Että mene vain itse kokeilemaan millaista on olla perhehoitaja! Huutava pula niin siitä vaan koulutukseen ja nauttimaan!

[/quote]

Tuntuu, että monet lähtevät hommaan epärealistisin mielikuvin, tekemään hyvää, parantamaan maailmaa,eikä aina ymmärretä, että suurimmalla osalla sijoitetuista lapsista on isoja ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 21:54"]

Ei vittu te ootte naurettavia :D Puolen tunnin dokkarin perusteella "tiedetään" tasan tarkkaan millainen perhe on kyseessä, mitkä heidän motiivinsa, keskinäiset suhteensa jne. Mut jatkakaa ihmeessä, av:han tän osaa!

[/quote]

Eikös täällä kuitenkin keskustella mielikuvista, joita ohjelma sai aikaan, tokihan ne voivat olla ihan vääriä. Ja oikeasti se äitikin iloinen ja hymyilevä, kameroitta vaan jännitti tai jotain. 

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 10:55"]

Mietin, että mahdankohan tuntea ketään, joka puhuisi ihmisistä "hän" eikä "se" -muodossa...

[/quote]

Okei. Aika monet kuitenkin käyttävät esim. nimeä se-sanan sijaan, mikä on kunnioittavampaa käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 08:45"]

Voi herranen aika... Mistä tuollaisella järjenjuoksulla varustettuja ihmisiä oikein ilmaantuu aina?!

Olisiko sinusta ap parempi, että siajisvanhemmat olisivat pitäneet lapsen vain siksi, kun kerta sijaisvanhemmiksi ovat ryhtyneet, vaikka eivät pysty tarjoamaan lapselle hänen tarvitsemaansa apua ja elinympäristöä?

Miettisit näitä asioita hetken siellä pienen pääsi sisällä. Eivät ole ihan niin mustavalkoisia kuin selvästi kuvittelet.

[/quote]

Pitäisi varmaan ottaa biolasten mielipiteetkin jollain tavalla huomioon ennen, kuin moiseen hommaan ryhtyy.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 21:14"]

Minä ihmettelin sitä, että sijaisperhe ei ainakaan dokkarissa ollenkaan halannut poikaa esim. kun hän tuli koulusta. Moit sanottiin vakavalla naamalla ja kuulumisia sitten kyseltiin (sijaisäitikö se oli) mutta hellyydenosoituksia tai hymyjä ei ollut yhtään :-( .

[/quote]

Ihanko oikeasti jossain halaillaan joka arkipäivä lapsia kun tulevat koulusta? Meillä lapset tulee ihan tyhjään kotiin mutta eipä noita kouluikäisiä muutenkaan niin juuri enää halailla, eivät ole moneen vuoteen sellaista halunneetkaan.

Kyllä meillä ainakin halaillaan paljon. Ja murkkupojatkin nappaavat vielä äitiään monesti kaulasta ja halivat "pikkuäityliä"

Juuri noinhan pitää toimia, jos lapsella on isoja ongelmia, joista biovanhempi vaiennut. Esimerkiksi psyykkisesti sairaan lapsen paikka ei ole sijaisperheessä vaan hoitolaitoksessa.

No se bioisähän oli ihan tärähtänyt hyypiö. Lapsellakin oli ongelmia, jotka oli ihan erilaisia ja vakavampia kuin mihin he olivat varautuneet.

Mun mielestä se perhe ei tehnyt mitään väärin.

Tulin tosi surulliseksi sen pojan puolesta.

Katottiinkohan me sama ohjelma? Mun mielestä se sijaisperhe vaikutti tosi hyvältä ja puhuivat ihan asiaa, toki kaunistelematta.

Ja missä kohtaa sitä lasta oltiin " kampeamassa" muualle..?

En ole katsonut ohjelmaa, mutta yhden ystäväni lapsuudenperhe on toiminut sijaisperheenä. Heillä on ollut yht. 2 sijaislasta, joista toinen on tälle ystävälleni ihan täysverinen sisarus, mutta toinen oli perheessä vain vähän aikaa just siitä syystä, että heiltä pimitettiin lapsen ongelmia ja he katsoivat, etteivät pysty vastaamaan niin suuriin haasteisiin.