Ei kestänyt kantti Tosi tarinan sijaisperheellä tosi paikan edessä

Minä ihmettelin sitä, että sijaisperhe ei ainakaan dokkarissa ollenkaan halannut poikaa esim. kun hän tuli koulusta. Moit sanottiin vakavalla naamalla ja kuulumisia sitten kyseltiin (sijaisäitikö se oli) mutta hellyydenosoituksia tai hymyjä ei ollut yhtään :-( .

Hylkäsikö se perhe pojan? Sitä ei sanottu. Ilmeisestikin.

Musta, vaikutti tosi omituiselta sen perheen tyttöjen suhtautuminen tähän poikaan. Eivät kohdelleet häntä pikkuveljenään, eivät edes juurikaan viitsineet puhua hänelle. Hyvinkin  ylimielisen oloista suhtautumista.

Vanhempien olisi pitänyt puuttua etenkin siihen. Minun mielestä, vaikutti siltä että siinä perheessä oli kaksi eri vyöhykettä. Se äiti, isä ja sijaispoika, ja sitten ne tyttäret jotka toimivat kaikessa ihan yhdessä, eivätkä tulleet missään vastaan, eivätkä yrittäneetkään auttaa sitä poikaa. Millään lailla.

Mua pisti kanssa silmään hymyttömyys, arkielämän ilottomuus, miksi ei halata lasta? Huumorintajua ei näyttänyt perheessä oleva. Ei se elämä niin vakavaa ole.

Koulusta kun tuli niin jo heti liikkavatteita ripustamaan. Hyvä kun hengähtää kerettiin. Olisivat antaneet lapsen puhua. Pöräyttää se, mikä ensimmäisenä oli mielessä.

Dokkarin lopussa tuli esiin hyvin, että omat ennakkokuvitelmat olivat isommat lapsesta kuin mitä sitten todellisuus oli. Toteemipaalun menetystä surtiin.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 21:14"]

Minä ihmettelin sitä, että sijaisperhe ei ainakaan dokkarissa ollenkaan halannut poikaa esim. kun hän tuli koulusta. Moit sanottiin vakavalla naamalla ja kuulumisia sitten kyseltiin (sijaisäitikö se oli) mutta hellyydenosoituksia tai hymyjä ei ollut yhtään :-( .

[/quote]

Näin on, eikä ne muutkaan halailleet toisiaan eikä koko perheessä viljelty ollenkaan, minkäännäköistä

huumoria. Kaikki vaan tönöttivät naamat peruslukemilla koko ajan, ja puhuivatkin monotonisesti.

En tiedä, olivatko ne jotakin uskovaisia kun noin älyttömän  tylsiä olivat.

Ainakin ruokapöydässä rukoiltiin ahkerasti.

Ai, isä oli 30 minuuttia myöhässä. No joo. Sitä myös ihmettelin että olivat ottaneet herneen nenään siitä että isä oli marssinut suoraan talon sisälle. Jos kerta oma lapsi siellä asui niin kyllähän isän piti nähdä omin silmin mikä juttu on ja millainen perhe on kyseessä? Vähän tuli mieleen että asenteellisuus johtui siitä että isä oli venäläinen. Vaikka perhe oli kansainvälinen niin kansainvälinen ilmapiiri ei riittänyt vastaanottamaan venäläisen isän asiallisesti. Luulis että sijaisperheen vanhemmilla olisi ollut kiinnostusta tutustua isään ja löytää mahdollisia vastauksia kun se että sulkea isän kokonaan pois kylmästi ja tehdä hänestä jonkinäköistä syntipukkia.

Ai uskovaisia. Eikös jenkeillä ole ihan omat todella jyrkät uskonjutut?

Ei ne kovin järkeviä ihmisiä voi olla. Yksi asia mihin kiinnitin huomiota, niillä oli kultainen noutaja koiratarhassa, jossa tarhaosuus oli ehkä vaan 8-10 neliömetriä ja näytti, että sitä koiraa pidetään pysyvästi siellä. Niistä tarhoista oli pääsy johonkin koiratarhan sisätiloihin, niillä oli varmaan muitakin koiria mutta niitä ei pidetty sisällä, ihmisten kanssa.

Noutaja ei ole mikään ulkokoira eikä tarhakoira. Eikä newfoundlandinkoirakaan, mikä niillä näkyi myös olevan, muttei sitäkään näkynyt pidettävän ihmisten kanssa, asunnossa.

Kai sekin oli tollaisessa pienessä, kapeassa ulkohäkissä.

Ei vittu te ootte naurettavia :D Puolen tunnin dokkarin perusteella "tiedetään" tasan tarkkaan millainen perhe on kyseessä, mitkä heidän motiivinsa, keskinäiset suhteensa jne. Mut jatkakaa ihmeessä, av:han tän osaa!

Mä tykkäsin perheestä, vaikka vähän tosisia olivatkin. Lapsi roikkui adoptioisässä koko ajan, adoptioäiti ei kelvannut edes satua lukemaan. Kai sellainen jo aika pahalta tuntuu, kun perheeseen tulee vieras, ongelmainen lapsi ja hänelle kelpaa perheestä vain yksi aikuinen. Ei yksi ihminen sellaista kauaa jaksa. Ei sossu kaikkia puhalluta, alkoholisti todennäköisesti. Ja kuka isä sanoo pojalleen, että mun tyttöystävä on nyt sun äiti ja että pakkaa kamasi, niin tulen hakemaan sut sitten keskiviikkona. Todennäköisesti isä syytti adoptioperhettä, kun ei tullutkaan hakemaan poikaa. Eihän siinä sanottu, että oliko perhe luovuttanut vai oliko isä vaatinut pojan itselleen. Olivan väittänyt, että kohtelevat poikaa huonosti, kun ei kehdannut edes kylillä kulkea, kun lapsi oli niin likainen ja piti uudet kengät ja vaatteet ostaa.

Huostaanotettujen lasten vanhemmat osaavat aina selittää kaiken itselleen parhaaksi, saavat sympatiat puolellee, mutta todelllisuus on jotain aivan muuta.

Sääliksi kävi pikkupoikaa. Aivan väärä perhe hänelle. Perhe oli epärealistinen eikä soveltunut laisinkaan sijaisperheeksi. Pimulauma yläkerrassa eli omaa elämäänsä ja suhtautui täysin kylmäkiskoiseksi pikkumieheen, joka yritti koko ajan saada heihin kontaktia, tuli surullinen olo. Perheen nainen oli kuin kapakala, täysin tunteeton eikä ottanut poikaan mitään kontaktia, pariskunnan puheet hänestä koko ajan kuin jostain eläimestä, se sitä ja se tätä....ihan puistattavaa. Perheen isä sentään otti poikaan jotain kontaktia, mutta sillä naisella ei ollut mitään suhdetta lapseen. Tuollaiseen perheeseen ei pidä antaa yhtään lasta. Panin myös merkille, että kultainen noutaja oli ulkohäkissa, vaikka koira on seurakoira eikä mikään tarhakoira...jotekin ihan omituinen perhe. Toivottavasti noi sosiaalitantat tajusi edes jotain, uusia lapsia oli sinne jutun mukaan kuitenkin jo suunniteltu... Nainen puhui tosi törkeästi pojan isästä mm ovien lukitsemisesta ja tunkeutumisesta jne...huhhuh...tuntui olevan kovin pettynyt kun ei päässytkään pojasta eroon viikonloppuisin...rahan takia koko homma!

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 21:44"]

Ei ne kovin järkeviä ihmisiä voi olla. Yksi asia mihin kiinnitin huomiota, niillä oli kultainen noutaja koiratarhassa, jossa tarhaosuus oli ehkä vaan 8-10 neliömetriä ja näytti, että sitä koiraa pidetään pysyvästi siellä. Niistä tarhoista oli pääsy johonkin koiratarhan sisätiloihin, niillä oli varmaan muitakin koiria mutta niitä ei pidetty sisällä, ihmisten kanssa.

Noutaja ei ole mikään ulkokoira eikä tarhakoira. Eikä newfoundlandinkoirakaan, mikä niillä näkyi myös olevan, muttei sitäkään näkynyt pidettävän ihmisten kanssa, asunnossa.

Kai sekin oli tollaisessa pienessä, kapeassa ulkohäkissä.

[/quote]

Samaan kiinnitin huomioni. Miten kohtelet eläimiä siten myös ihmisiä, jos näin kylmäkiskoista menoa eläinten kanssa niin ei ihme ettei koko homma toiminut. Jotain kotileikkiä vissiin leikittiin maalla. Nainen oli jotenkin kireä ja ilmeetön, suorastaan tunteettoman oloinen...mikä tämän dokkarin tarkoitus mahtoi olla??