Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen nainen ei ole parisuhdemateriaalia?
17.03.2019 |
Taas yhden ghostaamisen jälkeen mietityttää että itse en ilmeisesti ole sen sorttinen ihminen. Mikä saakin yhä uudelleen elättelemään toiveita ja katkerasti pettymään kerta toisensa jälkeen? Oli tässä edelliseen kyllä väliä 10 vuotta. Mutta mikä minusta voi tehdä sopimattoman kenellekään miehelle?
Olen ihan pidetty työ- ja kaveriporukoissa, yleensä tutustun introvertiksi kuitenkin ihan helposti ihmisiin ja tuttavia tarttuu esim. opintopiiristä. Ulkonäöltäni olen luullut olevani ihan tavis, esim. kauppakeskuksissa liikkuessa moni minua "huonomman" näköinen on kuitenkin suhteen saanut. Vaikea itseään arvioida mutta jos näin salaa vertaa muihin (livenä en koskaan). Olen vakityössä ja vietän aktiivista vapaa-ajan elämää kulttuuri- tai urheilupainotteisissa riennoissa. Ravintoloissa en käy kuin korkeintaan pikkujouluissa tai jonkun syntymäpäivillä.
Kukaan ei ole ikinä multa tivannut näitä perinteisiä, koskas hankit miehen ja koskas rupeat parisuhteeseen yms. Ihan kuin lähettäisin jotain ei-sovellu-vaimoksi-viestiä ympärilleni vaikka olen oikeasti omasta miehestä haaveillut jo teinitytöstä saakka. Kuitenkin näiden yksinäisten vuosien varrella sitä on joutunut rakentamaan elämänsä mieleisekseen, sellaiseksi ettei siinä välttämättä toista osapuolta tarvitse. Kumpi sitten onkaan syy ja kumpi seuraus?
Mutta tunnetko sinä tällaisia ihmisiä joista et yhtään ihmettele miksei ole saanut puolisoa? Mikä hänessä antaa kyseisen vaikutelman?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Jos olet seurallinen, positiivinen, joviaali ja osaat vielä hymyillä niin et jää ilman seuraa missä ikinä liikut.
M
Kylläpä jään, sanoin sen jo aloitusviestissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkkarit, tissivako ja kikatus =》100 % miestakuu.
Mr. Love
Epätoivo näkyy ulospäin. Luultavasti sinulla lukee otsassa jotain sellaista, mikä automaattisesti karkoittaa kaikki. Itselläni on tarjonta kasvanut aina heti, kun olen päättänyt keskittyä elämässä muihin asioihin kuin miehen löytämiseen. Sinänsä ikävää, että senhetkinen tarjonta ja omat suunnitelmat eivät koskaan mene yksiin. Siis ihan tosissaan. Ne jotkut hetket kun on vihdoin saanut tarpeekseen ja päättänyt elää ihan omaa elämää, just silloin on tullut joku poikkeuksellinen urho romuttamaan koko suunnitelman. En tajua tätä vieläkään. Tulee jotenkin sellainen olo, että ei voi valita mitään taktiikkaa elämässä, koska todellisuus lähtee aina vetämään päinvastaiseen suuntaan kuin omat aikeet. Mitähän tässä pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet seurallinen, positiivinen, joviaali ja osaat vielä hymyillä niin et jää ilman seuraa missä ikinä liikut.
MKylläpä jään, sanoin sen jo aloitusviestissäni.
En usko
sama M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet rajannut mahdollisen kumppanin liian suppeisiin raameihin.
Olet liian itsekeskeinen.
Seurasi masentaa. Olet siis ankeuttaja.
Haluat enemmän kuin annat.
Olemuksestasi huokuu ylimielisyys.
Et ole läsnä
Tuossa muutama mahdollinen syy!
Ulkonäöllä ei ole merkitystä, jos ei ole aivan dorka. Kaunis ja typerä saa pätkäsuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Epätoivo näkyy ulospäin. Luultavasti sinulla lukee otsassa jotain sellaista, mikä automaattisesti karkoittaa kaikki. Itselläni on tarjonta kasvanut aina heti, kun olen päättänyt keskittyä elämässä muihin asioihin kuin miehen löytämiseen. Sinänsä ikävää, että senhetkinen tarjonta ja omat suunnitelmat eivät koskaan mene yksiin. Siis ihan tosissaan. Ne jotkut hetket kun on vihdoin saanut tarpeekseen ja päättänyt elää ihan omaa elämää, just silloin on tullut joku poikkeuksellinen urho romuttamaan koko suunnitelman. En tajua tätä vieläkään. Tulee jotenkin sellainen olo, että ei voi valita mitään taktiikkaa elämässä, koska todellisuus lähtee aina vetämään päinvastaiseen suuntaan kuin omat aikeet. Mitähän tässä pitäisi tehdä.
Minusta avauksessa kyllä jo korostin tätä puolta itsessäni ts. olen järjestellyt elämäni niin etten siihen välttämättä tarvitse ketään muuta. Mutta pohdin että kumpi on syy ja kumpi seuraus. Vaikea muutenkaan uskoa että jaksaisi vuosikymmenten ajan antaa jotain tällaista epätoivoisen vanhanpiian vaikutelmaa ympäriinsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen, joka ei koe olevansa materiaalia (kuin jokin kulutustavara tai hyödyke).
Vierailija kirjoitti:
Olet rajannut mahdollisen kumppanin liian suppeisiin raameihin.
Olet liian itsekeskeinen.
Seurasi masentaa. Olet siis ankeuttaja.
Haluat enemmän kuin annat.
Olemuksestasi huokuu ylimielisyys.
Et ole läsnä
Tuossa muutama mahdollinen syy!
Ulkonäöllä ei ole merkitystä, jos ei ole aivan dorka. Kaunis ja typerä saa pätkäsuhteita.
Mikään noista väitteistä ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Olen kohta nelikymppinen, introvertti ja kasvoista varsin epämiellyttävän näköinen. Olen kuulemma liian vakava ja hiljainen - useimmat miehet haluavat jostain syystä hymyilevän ja iloisen naisen. Lisäksi olen huonojen kokemusten seurauksena masennukseen taipuvainen ja jokseenkin henkisesti tasapainoton. Vaikka joku mies kiinnostuisikin minusta, todennäköisesti pilaisin hänen elämänsä.
crash bandicoot kirjoitti:
Kyläpyörä
Se on kans jånnä ettå miehet on laumana hutsuja eli käyvät panemassa jotain naista ja haukkuvat sitå yhtå naista jota he mieshutsut kaikki ovat panneet. Miehen ns moraali on kyllå hauska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epätoivo näkyy ulospäin. Luultavasti sinulla lukee otsassa jotain sellaista, mikä automaattisesti karkoittaa kaikki. Itselläni on tarjonta kasvanut aina heti, kun olen päättänyt keskittyä elämässä muihin asioihin kuin miehen löytämiseen. Sinänsä ikävää, että senhetkinen tarjonta ja omat suunnitelmat eivät koskaan mene yksiin. Siis ihan tosissaan. Ne jotkut hetket kun on vihdoin saanut tarpeekseen ja päättänyt elää ihan omaa elämää, just silloin on tullut joku poikkeuksellinen urho romuttamaan koko suunnitelman. En tajua tätä vieläkään. Tulee jotenkin sellainen olo, että ei voi valita mitään taktiikkaa elämässä, koska todellisuus lähtee aina vetämään päinvastaiseen suuntaan kuin omat aikeet. Mitähän tässä pitäisi tehdä.
Minusta avauksessa kyllä jo korostin tätä puolta itsessäni ts. olen järjestellyt elämäni niin etten siihen välttämättä tarvitse ketään muuta. Mutta pohdin että kumpi on syy ja kumpi seuraus. Vaikea muutenkaan uskoa että jaksaisi vuosikymmenten ajan antaa jotain tällaista epätoivoisen vanhanpiian vaikutelmaa ympäriinsä?
No ihan aloituksesi antoi kyllä minulle vähän sellaisen kuvan. Käytät kuitenkin sanastoa "pettynyt katkerasti" etc.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epätoivo näkyy ulospäin. Luultavasti sinulla lukee otsassa jotain sellaista, mikä automaattisesti karkoittaa kaikki. Itselläni on tarjonta kasvanut aina heti, kun olen päättänyt keskittyä elämässä muihin asioihin kuin miehen löytämiseen. Sinänsä ikävää, että senhetkinen tarjonta ja omat suunnitelmat eivät koskaan mene yksiin. Siis ihan tosissaan. Ne jotkut hetket kun on vihdoin saanut tarpeekseen ja päättänyt elää ihan omaa elämää, just silloin on tullut joku poikkeuksellinen urho romuttamaan koko suunnitelman. En tajua tätä vieläkään. Tulee jotenkin sellainen olo, että ei voi valita mitään taktiikkaa elämässä, koska todellisuus lähtee aina vetämään päinvastaiseen suuntaan kuin omat aikeet. Mitähän tässä pitäisi tehdä.
Minusta avauksessa kyllä jo korostin tätä puolta itsessäni ts. olen järjestellyt elämäni niin etten siihen välttämättä tarvitse ketään muuta. Mutta pohdin että kumpi on syy ja kumpi seuraus. Vaikea muutenkaan uskoa että jaksaisi vuosikymmenten ajan antaa jotain tällaista epätoivoisen vanhanpiian vaikutelmaa ympäriinsä?
No ihan aloituksesi antoi kyllä minulle vähän sellaisen kuvan. Käytät kuitenkin sanastoa "pettynyt katkerasti" etc.
Viittasin sillä yleisesti ottaen, mulle henkilökohtaisesti tämä oli nyt eka tilanne 10 vuoteen. En nyt niin kauaa kanna kaunaa sentään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epätoivo näkyy ulospäin. Luultavasti sinulla lukee otsassa jotain sellaista, mikä automaattisesti karkoittaa kaikki. Itselläni on tarjonta kasvanut aina heti, kun olen päättänyt keskittyä elämässä muihin asioihin kuin miehen löytämiseen. Sinänsä ikävää, että senhetkinen tarjonta ja omat suunnitelmat eivät koskaan mene yksiin. Siis ihan tosissaan. Ne jotkut hetket kun on vihdoin saanut tarpeekseen ja päättänyt elää ihan omaa elämää, just silloin on tullut joku poikkeuksellinen urho romuttamaan koko suunnitelman. En tajua tätä vieläkään. Tulee jotenkin sellainen olo, että ei voi valita mitään taktiikkaa elämässä, koska todellisuus lähtee aina vetämään päinvastaiseen suuntaan kuin omat aikeet. Mitähän tässä pitäisi tehdä.
Minusta avauksessa kyllä jo korostin tätä puolta itsessäni ts. olen järjestellyt elämäni niin etten siihen välttämättä tarvitse ketään muuta. Mutta pohdin että kumpi on syy ja kumpi seuraus. Vaikea muutenkaan uskoa että jaksaisi vuosikymmenten ajan antaa jotain tällaista epätoivoisen vanhanpiian vaikutelmaa ympäriinsä?
No ihan aloituksesi antoi kyllä minulle vähän sellaisen kuvan. Käytät kuitenkin sanastoa "pettynyt katkerasti" etc.
Viittasin sillä yleisesti ottaen, mulle henkilökohtaisesti tämä oli nyt eka tilanne 10 vuoteen. En nyt niin kauaa kanna kaunaa sentään!
Itsestäsi kuitenkin puhut tässä? "Taas yhden ghostaamisen jälkeen mietityttää että itse en ilmeisesti ole sen sorttinen ihminen. Mikä saakin yhä uudelleen elättelemään toiveita ja katkerasti pettymään kerta toisensa jälkeen?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epätoivo näkyy ulospäin. Luultavasti sinulla lukee otsassa jotain sellaista, mikä automaattisesti karkoittaa kaikki. Itselläni on tarjonta kasvanut aina heti, kun olen päättänyt keskittyä elämässä muihin asioihin kuin miehen löytämiseen. Sinänsä ikävää, että senhetkinen tarjonta ja omat suunnitelmat eivät koskaan mene yksiin. Siis ihan tosissaan. Ne jotkut hetket kun on vihdoin saanut tarpeekseen ja päättänyt elää ihan omaa elämää, just silloin on tullut joku poikkeuksellinen urho romuttamaan koko suunnitelman. En tajua tätä vieläkään. Tulee jotenkin sellainen olo, että ei voi valita mitään taktiikkaa elämässä, koska todellisuus lähtee aina vetämään päinvastaiseen suuntaan kuin omat aikeet. Mitähän tässä pitäisi tehdä.
Minusta avauksessa kyllä jo korostin tätä puolta itsessäni ts. olen järjestellyt elämäni niin etten siihen välttämättä tarvitse ketään muuta. Mutta pohdin että kumpi on syy ja kumpi seuraus. Vaikea muutenkaan uskoa että jaksaisi vuosikymmenten ajan antaa jotain tällaista epätoivoisen vanhanpiian vaikutelmaa ympäriinsä?
No ihan aloituksesi antoi kyllä minulle vähän sellaisen kuvan. Käytät kuitenkin sanastoa "pettynyt katkerasti" etc.
Viittasin sillä yleisesti ottaen, mulle henkilökohtaisesti tämä oli nyt eka tilanne 10 vuoteen. En nyt niin kauaa kanna kaunaa sentään!
Itsestäsi kuitenkin puhut tässä? "Taas yhden ghostaamisen jälkeen mietityttää että itse en ilmeisesti ole sen sorttinen ihminen. Mikä saakin yhä uudelleen elättelemään toiveita ja katkerasti pettymään kerta toisensa jälkeen?"
Tämä juuri oli yleistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epätoivo näkyy ulospäin. Luultavasti sinulla lukee otsassa jotain sellaista, mikä automaattisesti karkoittaa kaikki. Itselläni on tarjonta kasvanut aina heti, kun olen päättänyt keskittyä elämässä muihin asioihin kuin miehen löytämiseen. Sinänsä ikävää, että senhetkinen tarjonta ja omat suunnitelmat eivät koskaan mene yksiin. Siis ihan tosissaan. Ne jotkut hetket kun on vihdoin saanut tarpeekseen ja päättänyt elää ihan omaa elämää, just silloin on tullut joku poikkeuksellinen urho romuttamaan koko suunnitelman. En tajua tätä vieläkään. Tulee jotenkin sellainen olo, että ei voi valita mitään taktiikkaa elämässä, koska todellisuus lähtee aina vetämään päinvastaiseen suuntaan kuin omat aikeet. Mitähän tässä pitäisi tehdä.
Minusta avauksessa kyllä jo korostin tätä puolta itsessäni ts. olen järjestellyt elämäni niin etten siihen välttämättä tarvitse ketään muuta. Mutta pohdin että kumpi on syy ja kumpi seuraus. Vaikea muutenkaan uskoa että jaksaisi vuosikymmenten ajan antaa jotain tällaista epätoivoisen vanhanpiian vaikutelmaa ympäriinsä?
No ihan aloituksesi antoi kyllä minulle vähän sellaisen kuvan. Käytät kuitenkin sanastoa "pettynyt katkerasti" etc.
Viittasin sillä yleisesti ottaen, mulle henkilökohtaisesti tämä oli nyt eka tilanne 10 vuoteen. En nyt niin kauaa kanna kaunaa sentään!
Itsestäsi kuitenkin puhut tässä? "Taas yhden ghostaamisen jälkeen mietityttää että itse en ilmeisesti ole sen sorttinen ihminen. Mikä saakin yhä uudelleen elättelemään toiveita ja katkerasti pettymään kerta toisensa jälkeen?"
Tämä juuri oli yleistys.
Ookei... Aika huonosti olet kehystänyt sen, kun tuossa edeltävässä lauseessa on kyse vain sinusta itsestäsi. Ehkä kirjoituskurssille jossain vaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epätoivo näkyy ulospäin. Luultavasti sinulla lukee otsassa jotain sellaista, mikä automaattisesti karkoittaa kaikki. Itselläni on tarjonta kasvanut aina heti, kun olen päättänyt keskittyä elämässä muihin asioihin kuin miehen löytämiseen. Sinänsä ikävää, että senhetkinen tarjonta ja omat suunnitelmat eivät koskaan mene yksiin. Siis ihan tosissaan. Ne jotkut hetket kun on vihdoin saanut tarpeekseen ja päättänyt elää ihan omaa elämää, just silloin on tullut joku poikkeuksellinen urho romuttamaan koko suunnitelman. En tajua tätä vieläkään. Tulee jotenkin sellainen olo, että ei voi valita mitään taktiikkaa elämässä, koska todellisuus lähtee aina vetämään päinvastaiseen suuntaan kuin omat aikeet. Mitähän tässä pitäisi tehdä.
Minusta avauksessa kyllä jo korostin tätä puolta itsessäni ts. olen järjestellyt elämäni niin etten siihen välttämättä tarvitse ketään muuta. Mutta pohdin että kumpi on syy ja kumpi seuraus. Vaikea muutenkaan uskoa että jaksaisi vuosikymmenten ajan antaa jotain tällaista epätoivoisen vanhanpiian vaikutelmaa ympäriinsä?
No ihan aloituksesi antoi kyllä minulle vähän sellaisen kuvan. Käytät kuitenkin sanastoa "pettynyt katkerasti" etc.
Viittasin sillä yleisesti ottaen, mulle henkilökohtaisesti tämä oli nyt eka tilanne 10 vuoteen. En nyt niin kauaa kanna kaunaa sentään!
Itsestäsi kuitenkin puhut tässä? "Taas yhden ghostaamisen jälkeen mietityttää että itse en ilmeisesti ole sen sorttinen ihminen. Mikä saakin yhä uudelleen elättelemään toiveita ja katkerasti pettymään kerta toisensa jälkeen?"
Tämä juuri oli yleistys.
Ookei... Aika huonosti olet kehystänyt sen, kun tuossa edeltävässä lauseessa on kyse vain sinusta itsestäsi. Ehkä kirjoituskurssille jossain vaiheessa?
Tähän yhteen lauseeseenko tämän ketjun pointti katoaa? Mitä jos jatketaan asiasta keskustelua kuitenkin?
Minun kohdallani vielä oikein ihmetellään kun kuulevat että olen kuitenkin joskus ollut naimisissa. Ihan kuin naamassani lukisi ikisinkku/ei parisuhteeseen kelpaava. Kuitenkin saan paljon huomiota miehiltä vaikka en irtosuhteita harrastakaan. Eli elän selibaatissa.
Minä! En todellakaan ole parisuhdemateriaalia, mutta enpä sitten kyllä haluaisikaan.
Olen erittäin itsenäinen ja määrätietoinen. Tiedän mitä tahdon.
En ole joustava, haluan päättää itse.
Kyllästyn tosi nopeasti enkä halua sitoutua.
Vaadin ehdottomasti vapautta, en siedä minkäänlaista sitomista, kyttäilyä tai kontrollointia.
En tee miehellä mitään.
Ja tällä tavalla olen elänyt onnellisena pian puoli vuosisataa, enkä aio asiaa muuttaa. Minulla on kaikki mitä tarvitsen, on oma koti, hyvä työ, kissa, kirjani ja ulkomaan matkani. Hyvät ystäväni, ja se kaikkein kallein: vapaus!
Alue: Aihe vapaa
Oletko miettinyt miksi jostain ihmisistä tulee tällainen vaikutelma? Jos tämä yksikin oikeasti haki parisuhdetta kaikki ne vuodet kun olitte samassa työpaikassa kuitenkin.