Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen nainen ei ole parisuhdemateriaalia?
17.03.2019 |
Taas yhden ghostaamisen jälkeen mietityttää että itse en ilmeisesti ole sen sorttinen ihminen. Mikä saakin yhä uudelleen elättelemään toiveita ja katkerasti pettymään kerta toisensa jälkeen? Oli tässä edelliseen kyllä väliä 10 vuotta. Mutta mikä minusta voi tehdä sopimattoman kenellekään miehelle?
Olen ihan pidetty työ- ja kaveriporukoissa, yleensä tutustun introvertiksi kuitenkin ihan helposti ihmisiin ja tuttavia tarttuu esim. opintopiiristä. Ulkonäöltäni olen luullut olevani ihan tavis, esim. kauppakeskuksissa liikkuessa moni minua "huonomman" näköinen on kuitenkin suhteen saanut. Vaikea itseään arvioida mutta jos näin salaa vertaa muihin (livenä en koskaan). Olen vakityössä ja vietän aktiivista vapaa-ajan elämää kulttuuri- tai urheilupainotteisissa riennoissa. Ravintoloissa en käy kuin korkeintaan pikkujouluissa tai jonkun syntymäpäivillä.
Kukaan ei ole ikinä multa tivannut näitä perinteisiä, koskas hankit miehen ja koskas rupeat parisuhteeseen yms. Ihan kuin lähettäisin jotain ei-sovellu-vaimoksi-viestiä ympärilleni vaikka olen oikeasti omasta miehestä haaveillut jo teinitytöstä saakka. Kuitenkin näiden yksinäisten vuosien varrella sitä on joutunut rakentamaan elämänsä mieleisekseen, sellaiseksi ettei siinä välttämättä toista osapuolta tarvitse. Kumpi sitten onkaan syy ja kumpi seuraus?
Mutta tunnetko sinä tällaisia ihmisiä joista et yhtään ihmettele miksei ole saanut puolisoa? Mikä hänessä antaa kyseisen vaikutelman?
Kommentit (45)
No mä oon just kun sä AP, 10 vuotta edellisestä suhteesta. Nyt oon suhteessa, jossa mies halusi tauon.. eli ei mee hyvin nytkään.
Samaa oon miettinyt kuin sä. Siskoillani on kuitenkin hyvät aviomiehet. Humalassa saan kuitenkin aina miehen, joten ehkä mulla on jonkinlainen muuri ympärillä. Oon vaikeasti lähestyttävä. Saan kyllä töissä paljon ystäviä ja miehiinkin tutustun, mutta hitaasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten kohdalla se johtuu siitä, että nainen on itsenäinen, älykäs ja pärjäävä. Sellaisten ei oleteta olevan vaimoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epätoivo näkyy ulospäin. Luultavasti sinulla lukee otsassa jotain sellaista, mikä automaattisesti karkoittaa kaikki. Itselläni on tarjonta kasvanut aina heti, kun olen päättänyt keskittyä elämässä muihin asioihin kuin miehen löytämiseen. Sinänsä ikävää, että senhetkinen tarjonta ja omat suunnitelmat eivät koskaan mene yksiin. Siis ihan tosissaan. Ne jotkut hetket kun on vihdoin saanut tarpeekseen ja päättänyt elää ihan omaa elämää, just silloin on tullut joku poikkeuksellinen urho romuttamaan koko suunnitelman. En tajua tätä vieläkään. Tulee jotenkin sellainen olo, että ei voi valita mitään taktiikkaa elämässä, koska todellisuus lähtee aina vetämään päinvastaiseen suuntaan kuin omat aikeet. Mitähän tässä pitäisi tehdä.
Minusta avauksessa kyllä jo korostin tätä puolta itsessäni ts. olen järjestellyt elämäni niin etten siihen välttämättä tarvitse ketään muuta. Mutta pohdin että kumpi on syy ja kumpi seuraus. Vaikea muutenkaan uskoa että jaksaisi vuosikymmenten ajan antaa jotain tällaista epätoivoisen vanhanpiian vaikutelmaa ympäriinsä?
No ihan aloituksesi antoi kyllä minulle vähän sellaisen kuvan. Käytät kuitenkin sanastoa "pettynyt katkerasti" etc.
Viittasin sillä yleisesti ottaen, mulle henkilökohtaisesti tämä oli nyt eka tilanne 10 vuoteen. En nyt niin kauaa kanna kaunaa sentään!
Itsestäsi kuitenkin puhut tässä? "Taas yhden ghostaamisen jälkeen mietityttää että itse en ilmeisesti ole sen sorttinen ihminen. Mikä saakin yhä uudelleen elättelemään toiveita ja katkerasti pettymään kerta toisensa jälkeen?"
Tämä juuri oli yleistys.
Ookei... Aika huonosti olet kehystänyt sen, kun tuossa edeltävässä lauseessa on kyse vain sinusta itsestäsi. Ehkä kirjoituskurssille jossain vaiheessa?
Tähän yhteen lauseeseenko tämän ketjun pointti katoaa? Mitä jos jatketaan asiasta keskustelua kuitenkin?
On se aika oleellista keskustelun kannalta, mitä aloittaja aloitusviestissään yrittää sanoa. Onko hän epätoivoinen vai muut? Jos hänen mielestään vain muut, mitä ihmeen tekemistä sillä on hänen pariutumismahdollisuuksien kanssa? Tekisi mieli sanoa, että ei ole enää niin ihme, että aapeella ei flaksaa, mutta ehkä antaa jutun vielä kehittyä.
Sittenhän sinä olet nero kun keksit että juuri tuosta se on kiinni! Se, miksen juuri minä koskaan kelpaa kenellekään. Hyvä kun satuit palstalle juuri tähän aikaan ettei jäänyt epäselväksi tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epätoivo näkyy ulospäin. Luultavasti sinulla lukee otsassa jotain sellaista, mikä automaattisesti karkoittaa kaikki. Itselläni on tarjonta kasvanut aina heti, kun olen päättänyt keskittyä elämässä muihin asioihin kuin miehen löytämiseen. Sinänsä ikävää, että senhetkinen tarjonta ja omat suunnitelmat eivät koskaan mene yksiin. Siis ihan tosissaan. Ne jotkut hetket kun on vihdoin saanut tarpeekseen ja päättänyt elää ihan omaa elämää, just silloin on tullut joku poikkeuksellinen urho romuttamaan koko suunnitelman. En tajua tätä vieläkään. Tulee jotenkin sellainen olo, että ei voi valita mitään taktiikkaa elämässä, koska todellisuus lähtee aina vetämään päinvastaiseen suuntaan kuin omat aikeet. Mitähän tässä pitäisi tehdä.
Minusta avauksessa kyllä jo korostin tätä puolta itsessäni ts. olen järjestellyt elämäni niin etten siihen välttämättä tarvitse ketään muuta. Mutta pohdin että kumpi on syy ja kumpi seuraus. Vaikea muutenkaan uskoa että jaksaisi vuosikymmenten ajan antaa jotain tällaista epätoivoisen vanhanpiian vaikutelmaa ympäriinsä?
No ihan aloituksesi antoi kyllä minulle vähän sellaisen kuvan. Käytät kuitenkin sanastoa "pettynyt katkerasti" etc.
Viittasin sillä yleisesti ottaen, mulle henkilökohtaisesti tämä oli nyt eka tilanne 10 vuoteen. En nyt niin kauaa kanna kaunaa sentään!
Itsestäsi kuitenkin puhut tässä? "Taas yhden ghostaamisen jälkeen mietityttää että itse en ilmeisesti ole sen sorttinen ihminen. Mikä saakin yhä uudelleen elättelemään toiveita ja katkerasti pettymään kerta toisensa jälkeen?"
Tämä juuri oli yleistys.
Ookei... Aika huonosti olet kehystänyt sen, kun tuossa edeltävässä lauseessa on kyse vain sinusta itsestäsi. Ehkä kirjoituskurssille jossain vaiheessa?
Tähän yhteen lauseeseenko tämän ketjun pointti katoaa? Mitä jos jatketaan asiasta keskustelua kuitenkin?
On se aika oleellista keskustelun kannalta, mitä aloittaja aloitusviestissään yrittää sanoa. Onko hän epätoivoinen vai muut? Jos hänen mielestään vain muut, mitä ihmeen tekemistä sillä on hänen pariutumismahdollisuuksien kanssa? Tekisi mieli sanoa, että ei ole enää niin ihme, että aapeella ei flaksaa, mutta ehkä antaa jutun vielä kehittyä.
Sittenhän sinä olet nero kun keksit että juuri tuosta se on kiinni! Se, miksen juuri minä koskaan kelpaa kenellekään. Hyvä kun satuit palstalle juuri tähän aikaan ettei jäänyt epäselväksi tämä.
Mitä sitten tulit tänne hakemaan, kun ketjun avasit? Sympaattisia päähänpaijauksia? Kerroin vain, miltä aloituksesi kuulostaa ja mistä minun mielestäni ehkä kenkä voi puristaa. Termistö "katkerasti pettynyt aina uudelleen" on tosi iso turn-off. Jos haluat jonkun vaikuttuvan sinusta kumppanimateriaalina, sinun pitää keksiä jokin ihan eri narratiivi. Ikävää, jos tämä kirvelee. Itse kuitenkin valitset.
Alue: Aihe vapaa
On se aika oleellista keskustelun kannalta, mitä aloittaja aloitusviestissään yrittää sanoa. Onko hän epätoivoinen vai muut? Jos hänen mielestään vain muut, mitä ihmeen tekemistä sillä on hänen pariutumismahdollisuuksien kanssa? Tekisi mieli sanoa, että ei ole enää niin ihme, että aapeella ei flaksaa, mutta ehkä antaa jutun vielä kehittyä.