Sinulle, joka sanot että autetaan ensin omia ja sitten voidaan auttaa muita

Törmäsin taas netissä keskusteluun, jossa ihmiset kommentoivat jopa vihaisesti, että miksi lahjoitit rahaa ulkomaille, kun meillä täällä omassa maassa ois ihan tarpeeksi autettavia. Joka kerta en voi kuin ihmetellä lukiessani tällaista.
On totta, että meillä Suomessa on paljon huonosti voivia ihmisiä. On ihan mahtavaa, että monet haluavat tukea esimerkiksi köyhiä lapsiperheitä täällä kotimaassa, nostan siitä hattua. Kuitenkin kun mietin itseäni, että olen syntynyt vähävaraiseen perheeseen, olen silti kiitollinen. Olen syntynyt vähävaraiseen perheeseen maassa, jossa ei ole absoluuttista köyhyyttä, ja jossa olen omalla toiminnallani näin aikuisena ilmaisen korkeakoulututkinnon kautta saavuttanut hyvän elintason. Monilla ihmisillä toisella puolella maailmaa ei yksinkertaisesti ole tällaiseen pienintäkään mahdollisuutta. Kun synnyt absoluuttiseen köyhyyteen, etkä saa edes tarvitsemaasi ravintoa, on ihan sama kuinka lahjakas ja yritteliäs olet, sinulla ei ole tilanteesta pois pääsyä kun et saa mistään tukea, mistään ruokaa ja mahdollisuutta koulutukseen. Miten tällaiset tilanteet voidaan edes asettaa samaan asemaan suomalaisten köyhien kanssa? On totta, että me suomalaiset ei voida pelastaa kaikkea, mutta me kaikki voidaan auttaa edes vähän.

Ja mitä ilmastonmuutokseen tulee, suurin uhka ilmaston lämpenemiselle on kehitysmaiden liiallinen väestönkasvu. Jos panostamme näiden alueiden auttamiseen, voimme vaikuttaa eniten. Jos esimerkiksi tytöt saadaan käymään koulua ja perheitä tuettua niin, ettei vanhempien tarvitse lähettää jo nuoria tyttöjä avioliittoon (miehen suvun tarjoaman rahan toivossa), lastentekoikä kasvaa, ja muutenkin kehittyvissä maissa koulutustaso on suorassa yhteydessä pienempään lapsimäärään.

Toivon, että tämä herättäisi edes jossain ajatuksia näin vaalien alla. Haluammeko oikeasti valtaan puolueita ja ihmisiä, jotka pitävät esimerkiksi kehitysapua turhana rahanmenona? Se on aika lyhytnäköinen lähestymistapa.