Lue keskustelun säännöt.
Kohtuullinen määrä liikuntaa onkin tarpeeksi, ihanaa!
25.03.2013 |
Olen stressannut sitä, kun en ehdi enkä jaksa liikkua ihan kamalasti. Minulle sopiva annos liikuntaa olisi n. tunnin kävelylenkki/päivä. Pari kertaa viikossa uinti, ohjattu jumppa, tms. Etsin hyviä ohjeita, joilla kotonakin voisi jumpata.
Mutta olen kokenut ahdistusta siitä, että ympäristö painostaa liikkumaan enemmän. Mies on nuorempana harrastanut ohjatusti hyvinkin rankaa, tavoitteellista urheilua. Hän on edelleen kova urheilemaan ja väittää, että minun kävelylenkkini ovat yhtä tyhjän kanssa.
Samoin nyt hyvä ystäväni on yhtäkkiä saanut jonkun fitness-kärpäsen puraisun. Hän on alkanut treenata maratonia varten ja ahdistelee minuakin rääkkiliikuntaan. Josta en nauti yhtään.
Mies sanoo aina, että eihän se liikunta kivaa ole. Mutta jos se on kivaa, siitä ei ole mitään hyötyä.
Tästä kaikesta olen ahdistunut niin, ettei ole tehnyt mieli liikkua yhtään. Kaikki lehdetkin on vain täynnä jotain tosi vaikeita liikuntaohjeita sellaisile, jotka on jo tosi hyvässä kunnossa. Niistäkin vaan tulee paha mieli ja halu jymähtää sohvannurkkaan.
Mutta, nyt löysin lääkäri Heikkilän lausunnon, että liika liikunta ja maratonit ovat pahasta! http://www.studio55.fi/lahipiirivoimavarana/artikkeli.shtml/1636834/laakari-tyrmaa-pitkat-lenkit-ja-maratonit-liika-liikkuminen-sairastuttaa
Ja sitten löysin selkäliiton sivuilta ihan yksinkertaisia jumppaohjelmia. http://www.selkaliitto.fi/24 Jee! Noita mä pystyn hahmottamaan ja eivät ole fyysisesti liian haastavia. Ja ihan tuolla asiantuntijat sanoo, että noista helpommistakin jumpista ja kävelystä on hyötyä.
Innostaa uudelleen liikkumaan!
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:42"]
kyllä se kropan kiinteytyminen ja itsensä voittaminen motivoi.
[/quote]
Mutta siihen menee aikaa. Mun motivaatio lässähtää yleensä viimeistään kolmannella viikolla. Pisin, mitä olen jotain kuntoilukuuria saanut pidettyä, on ollut puoli vuotta putkeen, säännöllisesti. Kokeilen eri lajeja, mikään ei oikeastaan sytyttänyt.
Mistä löytää se motivaatio ennen kuin kropan kiinteytyminen on havaittavissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:53"]
Mun mielestäni toi on ok määrä liikuntaa, jos päivittäin tekee tunnin kävelylenkin (reipasta kävelyä), ja siihen päälle pari kertaa viikossa jumppaa tai uintia. Ihan varmasti tuo on terveyden ylläpitämiseen ihan hyvä, moni ei liiku läheskään tuon verran. Ei kaikkien tarvitse olla himokuntoilijoita.
[/quote]
Mutta sillä ei kuitenkaan kamalasti laihdu... :(
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:23"]
Mies sanoo aina, että eihän se liikunta kivaa ole. Mutta jos se on kivaa, siitä ei ole mitään hyötyä.
[/quote]
Kumallisimpia lauseita joita ikinä kuullut.
[/quote]
Lauseessa on totuuden siemen. Liikunta, joka tapahtuu fyysisellä epämukavuusalueella, kehittää. Tämä on fakta. Muu on terveysliikuntaa.
[/quote]
Niin mutta entäs kun nauttii siitä epämukavuusalueella treenaamisesta (kuten minä)?
[/quote]
Miten te saatte itsenne nauttimaan siitä?
Tuo kaverini oli ennen ihan yhtä liikkumaton kuin minäkin. Nyt juoksee 3-5 kertaa viikossa lenkkejä ja käy salilla. Ja kun ihmettelen, mistä saa innon siihen, niin hän kuulemma vaan ajattelee, miten hyvää se sitten myöhemmin hänelle tekee.
Mä en saa itseäni motivoitua noin. :(
ap
[/quote]
Kun sen treenin jälkeen on aivan euforinen olo kun on ylittänyt itsensä! Lauantaina tein ihan järkyttävän salitreenin jaloille, sarjojan välissä meni aina aikaa kun oli paha olo ja oksetti ja pyörrytti kun painot oli isoja ja sarjan lopussa lihaksia poltti ja hapotti aivan tajuttomasti. Mutta sitten treenin jälkeen olo oli mahtava! :D Yhtälailla nautin kun vedän itseni äärirajoille aerobisessa treenissä. Ei se varmaan kaikille sovi mutta itse tykkään. Endorfiinit jyllää. :)
[/quote]
Miten mä oppisin nauttimaan tuolla tavoin rääkistä? Kun ei kevyempikään liikunta innosta. Kävin yhden kaverin kanssa yksillä tanssitunneilla. Mulla jäi ne sitten pois ohjelmasta, kun mun mielestä se oli vaan tylsää ja pakkopullaa. Kyseinen kaveri taas aina hehkuttaa, että ihanaa, tänään on ne tanssitunnit ja tuntuu oikein nauttivan täysillä sen koko tunnin ajan.
Mä en ole koskaan saanut mistään liikunnasta tuollaista nautintoa. Tai kokenut sellaista paloa, että ihanaa päästä tänään sinne liikkumaan! Mulle on aina tullut kaikesta liikunnasta sellainen olo, että plääh, tekisin mielummin jotain muuta.
Liikkumaan lähteminen on mulle sama kuin menisi hammaslääkärille. Ei yhtään tykkää, ei yhtään huvita, pakko olisi.
[/quote]
Älä väkisin, ei kaikkien tarvitse olla likkunnallisia! Jos se ei ole kivaa niin se vaan ei ole kivaa, harrasta sellaisia asioita joista itse tykkäät. Ei ole mitään järkeä väkisin treenata jos siitä ei saa iloa (en minäkään esim koskaan käy juoksulenkeillä koska inhoan juoksemista suunnattomasti vaikka tuosta muusta treenistä nautinkin). Tee niitä kävelylenkkejä joista tykkäät, miehen on vaan hyväksyttävä se ettei sinusta tule mitään himoliikkujaa. Kenenkään muun takia ei kannata väkisin harrastaa, ainoastaan omasta alusta! Älä muiden treenistä stressaa. :)
Ap muuten, et ehkä ole vain löytänyt sitä omaa lajiasi vielä? Minullakin nimittäin oli pitkään liikunnasta sellanen olo, että se on pakkopullaa, ja ainoastaan "velvollisuudentunnosta" kävin jumpissa. Mutta kun löysin oman lajini, menen nykyään mielelläni treenaamaan.
Pidätkö muuten mistään joukkuelajeista, jos löytäisit jonkun höntsyporukan? Itselläni joukkuelajit toimii hyvin, silloin pystyn "rääkkäämään" itseäni, kun pelin tiimellyksessä ei pahaa oloaan ehdi huomata :)
-21
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:53"]
Mun mielestäni toi on ok määrä liikuntaa, jos päivittäin tekee tunnin kävelylenkin (reipasta kävelyä), ja siihen päälle pari kertaa viikossa jumppaa tai uintia. Ihan varmasti tuo on terveyden ylläpitämiseen ihan hyvä, moni ei liiku läheskään tuon verran. Ei kaikkien tarvitse olla himokuntoilijoita.
[/quote]
Mutta sillä ei kuitenkaan kamalasti laihdu... :(
[/quote]
Liikunta ei ole paras keino laihduttamiseen ylipäänsä, ruokavalio on siinä paljon olennaisempi asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että lapsilla on aikuisia terveempi suhtautuminen tähän asiaan. Lapset yleensä liikkuvat liikkumisen ilosta eivätkä mieti, ollaanko tässä nyt varmasti kuntoa kasvattavalla epämukavuusalueella. Minusta ei koskaan tule mitään huippu-urheilijaa tai edes tavoitteellista kuntoilijaa, mutta minulle onkin liikuntaharrastuksen jatkuvuuden kannalta tärkeämpää yrittää löytää sitä lapsenomaista liikkumisen iloa.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:03"]
Ap muuten, et ehkä ole vain löytänyt sitä omaa lajiasi vielä? Minullakin nimittäin oli pitkään liikunnasta sellanen olo, että se on pakkopullaa, ja ainoastaan "velvollisuudentunnosta" kävin jumpissa. Mutta kun löysin oman lajini, menen nykyään mielelläni treenaamaan.
Pidätkö muuten mistään joukkuelajeista, jos löytäisit jonkun höntsyporukan? Itselläni joukkuelajit toimii hyvin, silloin pystyn "rääkkäämään" itseäni, kun pelin tiimellyksessä ei pahaa oloaan ehdi huomata :)
-21
[/quote]
Valitettavasti en tykkää joukkuelajeista. En halua harrastaa mitään, jossa pitää tiettyyn aikaan viikosta olla tietyssä paikassa ja jos ei ole, niin muut kärsii. Sellaiset säännölliset harrastukset rajoittaa elämää liikaa.
Enkä usko, että mikään porukka edes kaipaisi riveihinsä tällaista plösöä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:05"]
Minusta tuntuu, että lapsilla on aikuisia terveempi suhtautuminen tähän asiaan. Lapset yleensä liikkuvat liikkumisen ilosta eivätkä mieti, ollaanko tässä nyt varmasti kuntoa kasvattavalla epämukavuusalueella. Minusta ei koskaan tule mitään huippu-urheilijaa tai edes tavoitteellista kuntoilijaa, mutta minulle onkin liikuntaharrastuksen jatkuvuuden kannalta tärkeämpää yrittää löytää sitä lapsenomaista liikkumisen iloa.
[/quote]
Hyvä tavoite! Vinkkaapa minullekin, mistä voisin sitä alkaa etsiä?
Ihmiset vois tanssia, vaikka salsaa. Eikä missään kälysillä kuntosaleilla, vaan satamabaarissa, kadulla, kotona ja pihalla.
Se on varmasti liikuntaa, hikistä ja tehokasta. Mutta hauskaa ja kunto kasvaa taatusti melkein huomaamatta siinä sivussa.
Tai edes jotain kivaa, eikä mitään ankeissa betonipunkkereissa raudan kanssa puhkimista. Mä kaipaan iloa kaduille ja keitiöihin. Eihän täällä kukaan edes tanssi paitsi joittenkin huumeitten voimalla aamuyöstä tai kännipäissään yökerhossa joskus harvoin.
Miksei tanssita vaikkapa rannalla, perhejuhlissa ja missä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:23"]
Mies sanoo aina, että eihän se liikunta kivaa ole. Mutta jos se on kivaa, siitä ei ole mitään hyötyä.
[/quote]
Kumallisimpia lauseita joita ikinä kuullut.
[/quote]
Lauseessa on totuuden siemen. Liikunta, joka tapahtuu fyysisellä epämukavuusalueella, kehittää. Tämä on fakta. Muu on terveysliikuntaa.
[/quote]
Niin mutta entäs kun nauttii siitä epämukavuusalueella treenaamisesta (kuten minä)?
[/quote]
Miten te saatte itsenne nauttimaan siitä?
Tuo kaverini oli ennen ihan yhtä liikkumaton kuin minäkin. Nyt juoksee 3-5 kertaa viikossa lenkkejä ja käy salilla. Ja kun ihmettelen, mistä saa innon siihen, niin hän kuulemma vaan ajattelee, miten hyvää se sitten myöhemmin hänelle tekee.
Mä en saa itseäni motivoitua noin. :(
ap
[/quote]
Kun sen treenin jälkeen on aivan euforinen olo kun on ylittänyt itsensä! Lauantaina tein ihan järkyttävän salitreenin jaloille, sarjojan välissä meni aina aikaa kun oli paha olo ja oksetti ja pyörrytti kun painot oli isoja ja sarjan lopussa lihaksia poltti ja hapotti aivan tajuttomasti. Mutta sitten treenin jälkeen olo oli mahtava! :D Yhtälailla nautin kun vedän itseni äärirajoille aerobisessa treenissä. Ei se varmaan kaikille sovi mutta itse tykkään. Endorfiinit jyllää. :)
[/quote]
Miten mä oppisin nauttimaan tuolla tavoin rääkistä? Kun ei kevyempikään liikunta innosta. Kävin yhden kaverin kanssa yksillä tanssitunneilla. Mulla jäi ne sitten pois ohjelmasta, kun mun mielestä se oli vaan tylsää ja pakkopullaa. Kyseinen kaveri taas aina hehkuttaa, että ihanaa, tänään on ne tanssitunnit ja tuntuu oikein nauttivan täysillä sen koko tunnin ajan.
Mä en ole koskaan saanut mistään liikunnasta tuollaista nautintoa. Tai kokenut sellaista paloa, että ihanaa päästä tänään sinne liikkumaan! Mulle on aina tullut kaikesta liikunnasta sellainen olo, että plääh, tekisin mielummin jotain muuta.
Liikkumaan lähteminen on mulle sama kuin menisi hammaslääkärille. Ei yhtään tykkää, ei yhtään huvita, pakko olisi.
[/quote]
Älä väkisin, ei kaikkien tarvitse olla likkunnallisia! Jos se ei ole kivaa niin se vaan ei ole kivaa, harrasta sellaisia asioita joista itse tykkäät. Ei ole mitään järkeä väkisin treenata jos siitä ei saa iloa (en minäkään esim koskaan käy juoksulenkeillä koska inhoan juoksemista suunnattomasti vaikka tuosta muusta treenistä nautinkin). Tee niitä kävelylenkkejä joista tykkäät, miehen on vaan hyväksyttävä se ettei sinusta tule mitään himoliikkujaa. Kenenkään muun takia ei kannata väkisin harrastaa, ainoastaan omasta alusta! Älä muiden treenistä stressaa. :)
[/quote]
Pitäisi varmaan yrittää ajatella noin... Se vaan, kun joka tuutista toitotetaan tuota rääkkiliikunnan ihanuutta. Tuo kaverini, joka aiemmin ei voinut sietää ajatusta juoksemisesta, on nyt ihan hurahtanut. Hänelle on jotenkin kamalan tärkeää yrittää saada muita myös innostumaan, on kuin joku maallikkosaarnaaja.
Mies on huolissaan mun terveydestä. Ja miehen sisko vaikuttaa myös niiltä liikuntaihmisiltä, joilla on tarve levittää urheilun ilosanomaa.
Tuntuu, että näillä ihmisillä ihmisarvo lähtee siitä, että on hyvä kroppa. Ja jos ei ole hyvä kroppa, niin sitten on elämänhallinta pielessä. Ja sitten siitä jankutetaan ja paheksutaan. Huoh.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:23"]
Mies sanoo aina, että eihän se liikunta kivaa ole. Mutta jos se on kivaa, siitä ei ole mitään hyötyä.
[/quote]
Kumallisimpia lauseita joita ikinä kuullut.
[/quote]
Lauseessa on totuuden siemen. Liikunta, joka tapahtuu fyysisellä epämukavuusalueella, kehittää. Tämä on fakta. Muu on terveysliikuntaa.
[/quote]
Mutta kun mä en tykkää olla siellä fyysisellä epämukavuusalueella. :( Se on... epämukavaa. :( :(
Ja siksi en ikinä jaksa harrastaa mitään vaativampaa liikuntaa niin pitkään, että siitä alkaisi tulla hyvä olo ja tuloksia. :(
ap
[/quote]
Olet pullamössö-luuseri, jos pää ei kestä rääkkiä. Ja sille, joka sanoi nauttivansa epämukavuusaluetreenistä: kyse oli fyysisestä epämukavuusalueesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:07"]
Ihmiset vois tanssia, vaikka salsaa. Eikä missään kälysillä kuntosaleilla, vaan satamabaarissa, kadulla, kotona ja pihalla.
Se on varmasti liikuntaa, hikistä ja tehokasta. Mutta hauskaa ja kunto kasvaa taatusti melkein huomaamatta siinä sivussa.
Tai edes jotain kivaa, eikä mitään ankeissa betonipunkkereissa raudan kanssa puhkimista. Mä kaipaan iloa kaduille ja keitiöihin. Eihän täällä kukaan edes tanssi paitsi joittenkin huumeitten voimalla aamuyöstä tai kännipäissään yökerhossa joskus harvoin.
Miksei tanssita vaikkapa rannalla, perhejuhlissa ja missä vaan.
[/quote]
No tuo on totta! Ne tanssitunnitkin, joilla kävin - niillä kyllä hehkutettiin tanssin riemua. Mutta samalla ne oli kamalan suorituskeskeisiä tunteja. Kaikki liikkeet piti tehdä just oikein jonkun mittapuun mukaan. Samaa liikettä tahkottiin ja tahkottiin, että se varmaan opitaan. Ja sitten opeteltiin kamalan pitkiä koreografioita, jollaisia mun on ainakin vaikea muistaa ulkoa.
Olispa vapaamuotoisia tanssijuttuja... Jotka ei olisi tiettyyn aikaa tietyssä paikassa, vaan voisi mennä koska vaan paikalle.
ap
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:05"]
Minusta tuntuu, että lapsilla on aikuisia terveempi suhtautuminen tähän asiaan. Lapset yleensä liikkuvat liikkumisen ilosta eivätkä mieti, ollaanko tässä nyt varmasti kuntoa kasvattavalla epämukavuusalueella. Minusta ei koskaan tule mitään huippu-urheilijaa tai edes tavoitteellista kuntoilijaa, mutta minulle onkin liikuntaharrastuksen jatkuvuuden kannalta tärkeämpää yrittää löytää sitä lapsenomaista liikkumisen iloa.
[/quote]
Hyvä tavoite! Vinkkaapa minullekin, mistä voisin sitä alkaa etsiä?
[/quote]
Itsekin vasta yritän löytää sitä. Minulle antoisaa on kuitenkin esimerkiksi musiikin kanssa lenkkeily. Ei siis sellainen, että kuuntelisin vain mahdollisimman nopeatempoisia ja "piiskaavia" juoksubiisejä, vaan minkä tahansa hyvän musiikin fiilistely kävellessä. En osaa tanssia, mutta musiikin kanssa liikkuminen on mielestäni tosi hauskaa. Lapsena inhosin hiihtoa enkä ole hiihtänyt moneen vuoteen, mutta nyt olen alkanut haaveilla sellaisesta verkkaisesta hiihtelystä hyvän musiikin tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa olla skinny fat-hiiri, joka valittaa "en tykkää mistään, missä tulee paha olo(fyysinen)."
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:23"]
Mies sanoo aina, että eihän se liikunta kivaa ole. Mutta jos se on kivaa, siitä ei ole mitään hyötyä.
[/quote]
Kumallisimpia lauseita joita ikinä kuullut.
[/quote]
Lauseessa on totuuden siemen. Liikunta, joka tapahtuu fyysisellä epämukavuusalueella, kehittää. Tämä on fakta. Muu on terveysliikuntaa.
[/quote]
Mutta kun mä en tykkää olla siellä fyysisellä epämukavuusalueella. :( Se on... epämukavaa. :( :(
Ja siksi en ikinä jaksa harrastaa mitään vaativampaa liikuntaa niin pitkään, että siitä alkaisi tulla hyvä olo ja tuloksia. :(
ap
[/quote]
Olet pullamössö-luuseri, jos pää ei kestä rääkkiä. Ja sille, joka sanoi nauttivansa epämukavuusaluetreenistä: kyse oli fyysisestä epämukavuusalueesta.
[/quote]
No, siltä musta tuntuu, että ystäväni, miehen sisko ja varmaan mieskin ajattelee. Että olen pullamössöluuseri. Mutta pitäisikö mun sitten vaan hampaat irvessä käyttää vapaa-aikaa johonkin hikijumppaan, josta en yhtään tykkää?
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:23"]
Mies sanoo aina, että eihän se liikunta kivaa ole. Mutta jos se on kivaa, siitä ei ole mitään hyötyä.
[/quote]
Kumallisimpia lauseita joita ikinä kuullut.
[/quote]
Lauseessa on totuuden siemen. Liikunta, joka tapahtuu fyysisellä epämukavuusalueella, kehittää. Tämä on fakta. Muu on terveysliikuntaa.
[/quote]
Mutta kun mä en tykkää olla siellä fyysisellä epämukavuusalueella. :( Se on... epämukavaa. :( :(
Ja siksi en ikinä jaksa harrastaa mitään vaativampaa liikuntaa niin pitkään, että siitä alkaisi tulla hyvä olo ja tuloksia. :(
ap
[/quote]
Olet pullamössö-luuseri, jos pää ei kestä rääkkiä. Ja sille, joka sanoi nauttivansa epämukavuusaluetreenistä: kyse oli fyysisestä epämukavuusalueesta.
[/quote]
Niin niin, nimenomaan kyse on fyysisestä epämukavuudesta, pää kyllä kestää enemmän kuin kroppa kestäisi.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:13"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:05"]
Minusta tuntuu, että lapsilla on aikuisia terveempi suhtautuminen tähän asiaan. Lapset yleensä liikkuvat liikkumisen ilosta eivätkä mieti, ollaanko tässä nyt varmasti kuntoa kasvattavalla epämukavuusalueella. Minusta ei koskaan tule mitään huippu-urheilijaa tai edes tavoitteellista kuntoilijaa, mutta minulle onkin liikuntaharrastuksen jatkuvuuden kannalta tärkeämpää yrittää löytää sitä lapsenomaista liikkumisen iloa.
[/quote]
Hyvä tavoite! Vinkkaapa minullekin, mistä voisin sitä alkaa etsiä?
[/quote]
Itsekin vasta yritän löytää sitä. Minulle antoisaa on kuitenkin esimerkiksi musiikin kanssa lenkkeily. Ei siis sellainen, että kuuntelisin vain mahdollisimman nopeatempoisia ja "piiskaavia" juoksubiisejä, vaan minkä tahansa hyvän musiikin fiilistely kävellessä. En osaa tanssia, mutta musiikin kanssa liikkuminen on mielestäni tosi hauskaa. Lapsena inhosin hiihtoa enkä ole hiihtänyt moneen vuoteen, mutta nyt olen alkanut haaveilla sellaisesta verkkaisesta hiihtelystä hyvän musiikin tahtiin.
[/quote]
Mäkin tykkäisin hiihtämisestä, jos ne ladut ei olisi sellaisia kauhulatuja. Kamalasti nousuja ja laskuja. Meillä päin ei ole missään laajoja, helppoja hiihtolenkkejä.
Mä tykkään pääasiassa klassisesta musiikista ja jazzista. En oikein osaa kuvitella itseäni lenkille kuuntelemaan Mozartia. :) Tai no, olen kokeillut. Ei se toimi. Inhoan poppia ja rockia yms. Ja raivostuttaa, kun jumpissakin tykitetään niitä.
ap
Suomalaiset on kyllä kummallisen kuntoiluhullua kansaa. Tuskin missään muualla ihmistä paheksutaan siitä, jos ei harrasta mitään hiki/kuntoliikuntaa. Sellainen on lähes kaikkialla muualla vain pienen ryhmän harrastus, useimmille riittää arkiliikunta.
Ja nuo laihaläskijutut, heh heh. Ei laiha voi olla läski kertakaikiaan. Esim. Ranskassa naisten kuntoliikunnan harrastaminen on varsin harvinaista, silti ihmisistä suurempi osa on hoikkia kuin täällä - ai niin muttta ne on niitä rumia laihaläskejä ;-)
Voi ap, minä niin tiedän tuon tunteen. Itsekin lähinnä vihaan liikuntaa enkä tykkää yhtään hengästymisestä ja hikoilemisesta. Miehen on pakko pysyä kunnossa, jotta voi jatkaa työssään, joten hänellä on treenaamisessa hitusen suorittamisen makua (ei kuitenkaan niin paljon kuin sinun miehelläsi).
Liikkuminen silkan liikunnan takia on vain niin tylsää! Olen yrittänyt nyt tehdä kävelylenkkejä säännöllisesti, koska odotan esikoistamme ja haluaisin pysyä kunnossa, mutta se on välillä tavattoman itsekurin ponnistuksen takana.
Tanssiminen on yksi sellainen laji, jota minäkin mielellään harrastan. Se on hauskaa ja siinä tulee hiki ja hengästyminen ikään kuin hauskanpidon sivutuotteena. Toinen asia, minkä olen huomannut, on se että SEURA on tärkeää. Uiminen on tylsää yksin, mutta kaverin kanssa jutellessa pitkänkin matkan uiminen menee huomaamatta. Sama koskee kävelemistä. Kävisin kävelemässä huomattavasti useammin, jos minulla vain olisi lenkillä joku jonka kanssa juttu luistaa. Silloin siihen ajan kulumiseen ei kiinnitä niin paljon huomiota.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:23"]
Mies sanoo aina, että eihän se liikunta kivaa ole. Mutta jos se on kivaa, siitä ei ole mitään hyötyä.
[/quote]
Kumallisimpia lauseita joita ikinä kuullut.
[/quote]
Lauseessa on totuuden siemen. Liikunta, joka tapahtuu fyysisellä epämukavuusalueella, kehittää. Tämä on fakta. Muu on terveysliikuntaa.
[/quote]
Niin mutta entäs kun nauttii siitä epämukavuusalueella treenaamisesta (kuten minä)?
[/quote]
Miten te saatte itsenne nauttimaan siitä?
Tuo kaverini oli ennen ihan yhtä liikkumaton kuin minäkin. Nyt juoksee 3-5 kertaa viikossa lenkkejä ja käy salilla. Ja kun ihmettelen, mistä saa innon siihen, niin hän kuulemma vaan ajattelee, miten hyvää se sitten myöhemmin hänelle tekee.
Mä en saa itseäni motivoitua noin. :(
ap
[/quote]
Kun sen treenin jälkeen on aivan euforinen olo kun on ylittänyt itsensä! Lauantaina tein ihan järkyttävän salitreenin jaloille, sarjojan välissä meni aina aikaa kun oli paha olo ja oksetti ja pyörrytti kun painot oli isoja ja sarjan lopussa lihaksia poltti ja hapotti aivan tajuttomasti. Mutta sitten treenin jälkeen olo oli mahtava! :D Yhtälailla nautin kun vedän itseni äärirajoille aerobisessa treenissä. Ei se varmaan kaikille sovi mutta itse tykkään. Endorfiinit jyllää. :)
[/quote]
Miten mä oppisin nauttimaan tuolla tavoin rääkistä? Kun ei kevyempikään liikunta innosta. Kävin yhden kaverin kanssa yksillä tanssitunneilla. Mulla jäi ne sitten pois ohjelmasta, kun mun mielestä se oli vaan tylsää ja pakkopullaa. Kyseinen kaveri taas aina hehkuttaa, että ihanaa, tänään on ne tanssitunnit ja tuntuu oikein nauttivan täysillä sen koko tunnin ajan.
Mä en ole koskaan saanut mistään liikunnasta tuollaista nautintoa. Tai kokenut sellaista paloa, että ihanaa päästä tänään sinne liikkumaan! Mulle on aina tullut kaikesta liikunnasta sellainen olo, että plääh, tekisin mielummin jotain muuta.
Liikkumaan lähteminen on mulle sama kuin menisi hammaslääkärille. Ei yhtään tykkää, ei yhtään huvita, pakko olisi.