Lue keskustelun säännöt.
Kaikkia varmaan välillä väsyttää äitiys, mutta lukekaapa tämä:
24.03.2013 |
Mietin tuota yhtä ketjua lukiessani, että kaikki pikkulasten äitejä varmasti välillä väsyttää ja saakin väsyttää, ja perhe-elämä voi tuntua kamalalta. Itse kahden villin pojan äitinä yritän väsyttävinä hetkinä muistaa, mitä yksi äiti kertoi minulle. Hän menetti koko perheensä, molemmat lapsensa ja miehensä Aasian tsunamissa. Hän sanoi puoli vuotta tsunamin jälkeen näin: "Pahinta on se, että kukaan ei enää koskaan tule kotiin, ja huuda ovelta, Äiti, mä tulin kotiin!"
Minulta menee hermo välillä kun pojat huutavat päivittäin miljoona kertaa äitii,äitii... äiti sitä ja äiti tätä. Tuntuu ettei koskaan saa olla rauhassa. Mutta niinä hetkinä mietin tuota äitiä, ja sitä, mitä hän antaisikaan, jos hänen lapsensa vieläkin huutelisivat äitiä.....
Kommentit (2)
en ole hankkinut lapsia kun mulla on aika huonot hermot ja pelkäsin etten olisi suoriutunut vanhemmuudesta, kaipaan kuitenkin vanhemmuutta kun näen äidin lastensa kanssa vaikka hesessä, hänellä on aina seuraa ja rakkaat ihmiset lähellä ja päämäärä ja tarkoitus elämässä, olen ihan onnellinen mutta tunnen itseni kuitenkin aika tarpeettomaksi monesti, jaksamisia vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, toimii kyllä.
Olen lukenut kahta lapsensa menettäneen blogia, toinen lapsista menehtyi perinnölliseen sairauteen ja toinen tapaturmaisesti omaan huoneeseensa.
Tälläisiä tarinoita kuullessa tosiaan tuntee niin syvää kiitollisuutta siitä, että kaikki omat lapset ovat vielä tässä terveinä ja elossa. Saa suhteellisuuden tajua ja huomaa sen, että huomisesta ei koskaan tiedä.