Onko lasten urheiluissa järkeä? Poikani treenannut nyt saman ajan mitä lääkäri opsikelee ammattiin

6 päivänä viikossa?



Miten ehtii käymään koulua ja nukkumaan?

6 päivänä viikossa?

Miten ehtii käymään koulua ja nukkumaan?

Siis mitä? 9 vuoden ajan noin 6 kertaa viikossa 2-3 tuntia päivässä riippuen treenien pituudesta ja onko samana päivänä kahdet treenit vai yhdet eli lätkä + jalkapallo. Lääkiksessä ollaan käytännössä 4 päivänä viikossa 5 vuotta, koska perjantai on usein ns lyhyt päivä ja muina päivinä koulua ei ole 8 tuntia ja lomat on lomia toisin kuin urhelijoilla, jolloin yleensä on leirejä jne eli silloin tunteja tulee todella paljon. Aika raskasta touhua, mutta toistaiseksi hymyssä suin lähtevät ja treenaavat.

tunnin päivässä kohta 12 kouluvuoden ajan. Jos koulupäiviä on vuodessa 190 niin tästä tulee 2280 tuntia eli 95 kokonaista vuorokautta! Jos tuon 2280 tunnin taas jakaisi 8 päivän työpäiviin niin 285 työpäivää! Lapsen ois tarvinu käydä yli vuos vähemmän koulua jos oltais asuttu koulun vieressä. Onko tässä mitään järkeä!!

Jääkiekkoa ja futista aikoinaan pelanneena en pysty kyllä ymmärtämään mikä sinun ongelmasi on. Jos lapset tykkäävät harrastuksissa käydä ja perheellä on siihen varaa yms, niin eikö se ole pelkästään hyvä asia? Itse pelasin b-juniori-ikään asti aivan tosissaan kovatasoisessa joukkueessa ja menoa oli tuo ainakin 6 kertaa viikossa, jossain vaiheessa jalkapallo karsiutui pois juuri siksi, ettei ehdi kahta lajia harrastaa "tosissaan".



Kyllä meidän joukkueissa pelaajat tiedostivat, että tuskinpa siitä ammattia monellekaan tulee, mutta harrastukseen tuo (ainakin osalle) mielekkyyttä pyrkimys olla siinä mahdollisimman hyvä. Olisin onnellinen, jos omat lapset löytävät harrastuksen, joka on niin uskomattoman hauskaa, että haluavat käyttää sen parissa kaiken ajan, mitä vain pystyvät järjestämään. Pitkälti toistakymmentä vuotta lopettamisen jälkeen kipinä pelata on säilynyt, aikuisena kun aikaa taas riitti harrastuksiin on kuin varkain taas huomannut viettävänsä tuntikausia kaukalossa ja futiskentällä puulaakijengeissä, yhtä hauskaa se vieläkin on. Onnea vaan lapsillesi, kun ovat löytäneet harrastuksen, johon suhtautuvat intohimolla ja jaksamista vanhemmillekin. Ehtii sitä halutessaan lääkäriksi lukea, vaikka ei 12-vuotiaana vielä aloittaisi.

tunnin päivässä kohta 12 kouluvuoden ajan. Jos koulupäiviä on vuodessa 190 niin tästä tulee 2280 tuntia eli 95 kokonaista vuorokautta! Jos tuon 2280 tunnin taas jakaisi 8 päivän työpäiviin niin 285 työpäivää! Lapsen ois tarvinu käydä yli vuos vähemmän koulua jos oltais asuttu koulun vieressä. Onko tässä mitään järkeä!!

Olisi paljon fiksumpaa hoitaa esim osa päivistä etäopetuksena tms. Suomen kjouluverkkoa on ajettu alas ja tuossa tulos. Tuo on pakollista, tosin kuin opiskelu ammattiin ja urheilu, joten ei ihan vertailukelpoista, mutta idea sama. Urheilussa tosin monia positiivisa puolia kuten joukkuelajien sosiaalinen puoli, matkustelu, hyvä kunto, kaverit ja jollain onnekkaimmilla ja parhailla siitä tulee myös yksi parhaista ammateista. Kyllä minäkin Helsingissä koitin pomolle ehdottaa etätyötä kun minulla meni lähes 2 tuntia per päivä työmatkoihin, mutta niin oli pirullinen akka, ettei antanut vaika työni on sellaista, että sitä voisi tehdä ihan mistä vaan. Ulkomailla etätyö toimii monessa paikassa jo todella hyvin.

Jääkiekkoa ja futista aikoinaan pelanneena en pysty kyllä ymmärtämään mikä sinun ongelmasi on. Jos lapset tykkäävät harrastuksissa käydä ja perheellä on siihen varaa yms, niin eikö se ole pelkästään hyvä asia? Itse pelasin b-juniori-ikään asti aivan tosissaan kovatasoisessa joukkueessa ja menoa oli tuo ainakin 6 kertaa viikossa, jossain vaiheessa jalkapallo karsiutui pois juuri siksi, ettei ehdi kahta lajia harrastaa "tosissaan".

Kyllä meidän joukkueissa pelaajat tiedostivat, että tuskinpa siitä ammattia monellekaan tulee, mutta harrastukseen tuo (ainakin osalle) mielekkyyttä pyrkimys olla siinä mahdollisimman hyvä. Olisin onnellinen, jos omat lapset löytävät harrastuksen, joka on niin uskomattoman hauskaa, että haluavat käyttää sen parissa kaiken ajan, mitä vain pystyvät järjestämään. Pitkälti toistakymmentä vuotta lopettamisen jälkeen kipinä pelata on säilynyt, aikuisena kun aikaa taas riitti harrastuksiin on kuin varkain taas huomannut viettävänsä tuntikausia kaukalossa ja futiskentällä puulaakijengeissä, yhtä hauskaa se vieläkin on. Onnea vaan lapsillesi, kun ovat löytäneet harrastuksen, johon suhtautuvat intohimolla ja jaksamista vanhemmillekin. Ehtii sitä halutessaan lääkäriksi lukea, vaikka ei 12-vuotiaana vielä aloittaisi.

Kunhan olen ihmetellyt tuota meininkiä, että 7 vuotiaana on jo 4-6 treenit viikossa ja se usein estää monipuolisen harrastamisen, se on se ongelma mielestäni. Samalla tuosta saa kuvan mikä valtava työmäärä noissa urheiluissa on, koskaan tuskin pääsee tuntipalkoille vaikka pelaisi NHL:ssä joskus. Olen siis tosi tyytyväinen, että urheilevat ja todellakin nauttivat siitä ja ovat innoissaan ja toivon, että he saavat vaikka ammatin urheilun parista, ei välttämättä mikään ammattijääkiekkoilija vaan ihan mitä vaan. Jos ihmiset opiskelisivat samalla motivaatiolla niin eipä kestäisi montaakaan vuotta niin olisi ekonomi, lääkäri, juristi, di jne.

silti sun pointin. Mutta hei: eihän sun poikasi tai muutkaan lätkänpelaajat pelaa hyötyäkseen siitä uramielessä? Ei luulisi pikkupoikien tosissaan ajattelevan, että kaikki pääsevät NHL:ään, kun pieni joukko parhaimpia suomalaispelaajia sinne pääsee.



Joten kyllä se on kunnonkohotusta ja harrastus,



Mieti, voisihan sitä verrata vaikka television katselua lääkärikoulutukseen. Jos suomalaiset katsoo keskimäärin - mitä? - 3 h päivässä töllöä, siitä kertyy vuosien mittaan aikamoinen määrä. Mutta kukapa nyt sitä alkaisi tivata, että mitä hyötyä telkun tuijottelusta on ammatillisesti.



terv. yksi, joka tosin kyllä ihan ammatikseenkin joutuu tuijottelemaan töllötintä

omien luentojensa ja kurssiensa lisäksi lukeneet tenteihin, tehneet harjoitustöitä ja esseitä.

Mielenkiintoista, että jossakin on lääkäreitä, jotka eivät niitä ole tehneet...

6 päivänä viikossa?

Miten ehtii käymään koulua ja nukkumaan?

Siis mitä? 9 vuoden ajan noin 6 kertaa viikossa 2-3 tuntia päivässä riippuen treenien pituudesta ja onko samana päivänä kahdet treenit vai yhdet eli lätkä + jalkapallo. Lääkiksessä ollaan käytännössä 4 päivänä viikossa 5 vuotta, koska perjantai on usein ns lyhyt päivä ja muina päivinä koulua ei ole 8 tuntia ja lomat on lomia toisin kuin urhelijoilla, jolloin yleensä on leirejä jne eli silloin tunteja tulee todella paljon. Aika raskasta touhua, mutta toistaiseksi hymyssä suin lähtevät ja treenaavat.

Todennäköisesti, koska jääkiekkoilijoilla on niin pahoja päävammoja, että lukumiehiksi heistä ei ole.

ja laita lukemaan lääketiedettä ja lakia.

omien luentojensa ja kurssiensa lisäksi lukeneet tenteihin, tehneet harjoitustöitä ja esseitä.

Mielenkiintoista, että jossakin on lääkäreitä, jotka eivät niitä ole tehneet...

6 päivänä viikossa?

Miten ehtii käymään koulua ja nukkumaan?

Siis mitä? 9 vuoden ajan noin 6 kertaa viikossa 2-3 tuntia päivässä riippuen treenien pituudesta ja onko samana päivänä kahdet treenit vai yhdet eli lätkä + jalkapallo. Lääkiksessä ollaan käytännössä 4 päivänä viikossa 5 vuotta, koska perjantai on usein ns lyhyt päivä ja muina päivinä koulua ei ole 8 tuntia ja lomat on lomia toisin kuin urhelijoilla, jolloin yleensä on leirejä jne eli silloin tunteja tulee todella paljon. Aika raskasta touhua, mutta toistaiseksi hymyssä suin lähtevät ja treenaavat.

Mieheni on lääkäri ja olemme opiskelleet samaan aikaan, joten tuttua puuhaa ja siksi tuon otinkin vertailukohdaksi. Tosin enemmän minä omaan vähäpätöiseen humanistitutkintoon käytin aikaa, mutta palkka on 1/3 :) Niin ja kyllä vanhempi poikani alkoi varmaan 8 vuotiaana jo sanoa, että hänestä tulee jääkiekkoilija eli kyllä ne miettiin yllättäviäkin asioita. Onneksi on pitkä ja pelaa rightin puolelta niin on paremmat mahdollisuudet menestyä, mutta silti se on hyvin epätodennäköistä, ei auta vaikka treenaisi tuplasti kun puolet on kiinni loppupeleissä lahjakkuudesta. Opiskeluissa voi aina lukea ja päntätä ja oppia asioita ja menestyä sitä kautta kuten miehenikin, mutta tuossa ei välttämättä auta mikään määrä lisätreeniä. Ensi vuonn alkaa tuplatreenit eli aamu- ja iltatreenit, siihen lenkit, puntit yms päälle niin käy jo työstä ihan hyvin.

Kyllä minäkin käytin kaiken vapaa-aikani yhteen urheilulajiin vaikka tiesin etten siitä ammattia halua. Ei se minusta mitään turhaa ollut, ihan yhtä tärkeänä osana elämääni pidin sitä kuin lääkis-opiskeluaikaa.

Naisten kohdalla on aika vaikea tehdä urheilusta ammattia ellei nyt lasketa jotain personal traineria tai opettajaa tms. Pitää harrastaa jotain taitoluistelua, tennistä tai hiihtoa tai yleisurheilua ja olla lajissa maailman top 30-joukossa ja kun kyseessä on yksilölaji niin hyvin pieni kärki elää urheilemalla. Pojilla on lukuisia joukkuelajeja, joissa elää ihan kivasti urheilemalla jos pääsee oman maansa huipulle, jopa käsipallolla elää todella monessa maassa. Urheilu on ammateista parhain ja sen jälkeen tulee yksityisyrittäminen, joten ole AP tyytyväinen jos lapsillasi on motivaatio kohdallaan ja osaaminen, voivat joskus tarjota sinullekin luksusta.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti, koska jääkiekkoilijoilla on niin pahoja päävammoja, että lukumiehiksi heistä ei ole.

Hyvin harvoilla ja heitä löytyy kyllä muistakin lajeista.

Vierailija kirjoitti:

Naisten kohdalla on aika vaikea tehdä urheilusta ammattia ellei nyt lasketa jotain personal traineria tai opettajaa tms. Pitää harrastaa jotain taitoluistelua, tennistä tai hiihtoa tai yleisurheilua ja olla lajissa maailman top 30-joukossa ja kun kyseessä on yksilölaji niin hyvin pieni kärki elää urheilemalla. Pojilla on lukuisia joukkuelajeja, joissa elää ihan kivasti urheilemalla jos pääsee oman maansa huipulle, jopa käsipallolla elää todella monessa maassa. Urheilu on ammateista parhain ja sen jälkeen tulee yksityisyrittäminen, joten ole AP tyytyväinen jos lapsillasi on motivaatio kohdallaan ja osaaminen, voivat joskus tarjota sinullekin luksusta.

Suomessa jääkiekko on ainoa laji, jossa tienaa kunnolla. Toki parhaat pesäpalloilijat ja jalkapalloilijat saa ihan hyvän korvauksen. Plus ne harvat yksilölajiurheilijat.

Hyvä että ei ole tuon helpompaa. Urheilu on maailman turhin ammatti, mielummin vaikka kissanpaskaa Kiasmaan kun lätkää.