Onkohan tilastollisesti niin että urheilevista lapsista/nuorista kasvaa...

aivan varmasti tällainen vahva tilastollinen korrelaatio löytyisi jos asiaa tutkittaisiin (jollei jo ole tutkittu), siksi minunkin kummatkin lapseni harrastavat urheilua, siis siksi että heistä kasvaisi kunnon kansalaisia eikä mitään mummon potkijoita ja vanhemmalla iällä syrjäytyneitä sossun asiakkaita. Useimmitenhan ne lapset jotka eivät harrasta lainkaan liikuntaa, ovat aikamoisia luusereita: epäsosiaalisia ja terveysongelmaisia, ts. eivät ole taatusti luokkansa itsevarmoja keskipisteitä ja johtajia.

t. lätkäpoikien ylpeä äippä

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 21:57"]

aivan varmasti tällainen vahva tilastollinen korrelaatio löytyisi jos asiaa tutkittaisiin (jollei jo ole tutkittu), siksi minunkin kummatkin lapseni harrastavat urheilua, siis siksi että heistä kasvaisi kunnon kansalaisia eikä mitään mummon potkijoita ja vanhemmalla iällä syrjäytyneitä sossun asiakkaita. Useimmitenhan ne lapset jotka eivät harrasta lainkaan liikuntaa, ovat aikamoisia luusereita: epäsosiaalisia ja terveysongelmaisia, ts. eivät ole taatusti luokkansa itsevarmoja keskipisteitä ja johtajia.

t. lätkäpoikien ylpeä äippä

[/quote]

komppaan: todellinen, karismaattinen johtajuus ilmenee useimmiten jo lapsena, ja useimmat urheilussa loistavasti pärjäävät lapset ovat jo varhain porukoidensa kiistattomia johtajia, ja siis tulevaisuuden voittajia, toimivat he sitten liike-elämässä, politiikassa tai missä tahansa

Voi jeesus mikä varsinainen ääliö oot "ylpeä äippä".....

Luulisin, että riippuu lajistakin. Juuri pari päivää sitten kuulin radiossa, kun siellä haastateltiin jotain nyrkkeilijää ja tämä sanoi, että nyrkkeilijät on yleensä työväentaustaisia ja eivät kouluttaudu kovin korkeasti.

Sitten joku suunnistus on taas toinen ääripää. Omassa suunnistusseurassani en tiedä ainuttakaan aikuista, joka ei olisi akateemisesti kouluttautunut. 

Kaikenkaikkiaan voidaan sanoa, että urheilullinen elämäntapa opettaa esim. ajankäyttöä ja tavoitteiden asettelua tavalla, joka on eduksi myöhemminkin.

Väittäisin, että muillakin harrastuksilla on sama vaikutus; partio, musiikki tai kuvataide esim. kaikki missä tehdään asioita tavoitteellisesti, sitoudutaan harjoitteluun, saadaan onnistumisen elämyksiä, opitaan häviämään ja etenkin opitaan sosiaalisia taitoja.

Väittäisin, että muillakin harrastuksilla on sama vaikutus; partio, musiikki tai kuvataide esim. kaikki missä tehdään asioita tavoitteellisesti, sitoudutaan harjoitteluun, saadaan onnistumisen elämyksiä, opitaan häviämään ja etenkin opitaan sosiaalisia taitoja.

Mitä luulette, onkohan olemassa mitää muita harrastuksia joiden avulla lapsista saa jalostettua tulevaisuuden menestyjiä vai onkse vaan toi urheilu? Niin ja onko lajilla väliä? Että voiko lenkkeilijästä (=halpa urheiluharrastus) tulla yhtä menestyvä kuin vaikka jääkiekkoilijasta tai ratsastajasta (=kalliita harrastuksia)?

Mites toi skeittaaminen, siinä kyllä liikutaan paljon, ollaan yhdessä ja opitaan hurjasti kropan hallintaa mutta meneekö se nyt kuitenkin silti turhan hengailun puolelle? Se kun on semmoista omaehtoista toimintaa  eikä ylhäältä ohjattua kuten vaikka lätkä. Että meneekö se sinne ei-minkään-tähdellisen toimittamiseksi? Entä parkour?

Musiikki  ja muut taiteet / kulttuuriharrasteet on sitten varmaan vähemmän kehittäviä juttuja kuin lätkän lätkiminen?

Minä teen sitten piikin tilastoihin. Harrastin urheilua alle kouluikäisestä teini-ikään asti  yleisurheilua ja minusta tuli se alkoholiongelmainen sossupummi, joka on käynyt vain peruskoulun.

Elämänhallinta ei ole vieläkään kovin hyvillä kantimilla mutta parempaan päin mennään koko ajan.

Ei ainakaan minun mielestä. Me kuoro/ näyteläkerhossa olleet menestyimme paremmin kuin ne jotka vain urheili. Tietenkin mekin urheilulle, mutta kulttuuri vei voiton ja kasvatti esiintymistaitoja ja sosiaalisia taitoja.

Kai siinä jotain perää on. Minua ei pienenä patistettu urheilemaan. Tässä sitä istutaan koneella edelleen ;) Olen sosiaalisesti kömpelö ja omissa oloissani viihtyvä, aina ollut.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:19"]

Ei ainakaan minun mielestä. Me kuoro/ näyteläkerhossa olleet menestyimme paremmin kuin ne jotka vain urheili. Tietenkin mekin urheilulle, mutta kulttuuri vei voiton ja kasvatti esiintymistaitoja ja sosiaalisia taitoja.

[/quote]

Tällainen kutina mullakin on. Ei urheilu huono harrastus ole, mutta ainakin musta ois ollut nuorena aika ankeeta (jotenkin henkisesti köyhää?) jos mitään taiteeseen / kulttuuriin liittyvää harrastusta ei ois ollut myös. Urheilu oli siihen rinnalle ihan kiva lisä toki. 

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 21:57"]

aivan varmasti tällainen vahva tilastollinen korrelaatio löytyisi jos asiaa tutkittaisiin (jollei jo ole tutkittu), siksi minunkin kummatkin lapseni harrastavat urheilua, siis siksi että heistä kasvaisi kunnon kansalaisia eikä mitään mummon potkijoita ja vanhemmalla iällä syrjäytyneitä sossun asiakkaita. Useimmitenhan ne lapset jotka eivät harrasta lainkaan liikuntaa, ovat aikamoisia luusereita: epäsosiaalisia ja terveysongelmaisia, ts. eivät ole taatusti luokkansa itsevarmoja keskipisteitä ja johtajia.

t. lätkäpoikien ylpeä äippä

[/quote]

komppaan: todellinen, karismaattinen johtajuus ilmenee useimmiten jo lapsena, ja useimmat urheilussa loistavasti pärjäävät lapset ovat jo varhain porukoidensa kiistattomia johtajia, ja siis tulevaisuuden voittajia, toimivat he sitten liike-elämässä, politiikassa tai missä tahansa

[/quote]

Hehe, tää oli hauska! xD

Urheilijat on yleensä koulukiusaajia, ja vanhempana juoppoja, sorry! 

Mun mielestä urheilu ei ole ainoa tapa elää sosiaalista elämää. Aivan yhtä lailla muut harrastukset kuin urheilu auttavat siihen, ettei jäädä kotiin makaamaan. Usein jopa ne parhaat urheilijat eivät sitten olekaan mitään koulussa menestyjiä eivätkä siten myöskään kouluttaudu kunnolla. Uskoisin jopa, että jotain musiikkia tms. harrastavat saattavat menestyä paremmin elämässään. 

Meidän lapset eivät harrasta mitään kulttuuria (ei ole mitään lahjoja sinne suuntaan,) mutta menestyvät kyllä koulussa hyvin. Kaikki lapset harrastavat liikuntaa, mutta eivät ole mitenkään fanaattisia eivätkä joukkueensa parhaita. Itse olen sanonut lapsille, että jokaisella täytyy olla yksi liikuntaharrastus, mutta tämän olen opettanut siksi, että on säälittävää jos ei lapsena/nuorena opi liikkumaan, vaan on sohvaperunana. 

Noh, olen itse kestävyysurheilija. Meistä noin lähes poikkeuksetta kaikki ovat käyneet lukion ja ihan pari vain amiksen.

Yleisimmät tutkinnot ovat dippainssi, KTM ja Liikuntatieteiden maisteri. Suurin osa on yliopistossa, on myös paljon lääkäreitä, ravitsemustieteilijöitä, opettajia jne... Joten todella hyvin ovat pärjänneet/tulevat pärjäämään työelämässä.

Tosin tässäkin varmasti vaikuttaa urheilulaji: kestävyysurheilu yksilölajina vaatii niin paljon sitoutumista, pitkäjänteisyyttä, päämäärätietoisuutta, itsensä kehittämistä, tavoitteellisuutta jne jotka varmasti ovat avuksi myös opiskelussa ja työelämässä.

Joukkuelajit ovat varmasti myös hyviä, mutta näin vahvalla mutu-tuntumalla sanoisin että yksilölajit vaativat enemmän ja myös korreloivat paremmin menestymisen suhteen myös myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:16"]

Minä teen sitten piikin tilastoihin. Harrastin urheilua alle kouluikäisestä teini-ikään asti  yleisurheilua ja minusta tuli se alkoholiongelmainen sossupummi, joka on käynyt vain peruskoulun.

Elämänhallinta ei ole vieläkään kovin hyvillä kantimilla mutta parempaan päin mennään koko ajan.

[/quote]

Vähän niin kuin mun tarina, tosin en ole alkoholiongelmainen vaan masentunut, enkä koskaan päässyt harrastamaan, vaikka olisin halunnut. Salaa sitten itsekseni treenasin, mitä itsekseen pystyi. Masennus osin johtuu siitä, että mulla olisi ollut kipinä urheiluun, mutta vanhemmat vastustivat sitä, heidän mielestään vain älylliset harrastukset olivat hyväksyttäviä. Tästä aiheutui identiteettikriisi ja sitten masennus. Liittyy ehkä myös siihen, että olen aina kokenut, että en kelpaa sellaisena kuin olen.

Jos olisin luonteeltani "nörttityyppi", joka tykkää noista "henkisistä harrastuksista", olisin varmasti menestynyt elämässä, enkä olisi sairastunut.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:55"]

Mun mielestä urheilu ei ole ainoa tapa elää sosiaalista elämää. Aivan yhtä lailla muut harrastukset kuin urheilu auttavat siihen, ettei jäädä kotiin makaamaan. Usein jopa ne parhaat urheilijat eivät sitten olekaan mitään koulussa menestyjiä eivätkä siten myöskään kouluttaudu kunnolla. Uskoisin jopa, että jotain musiikkia tms. harrastavat saattavat menestyä paremmin elämässään. 

[/quote]

Minä olin koulun urheilullisimpia tyyppejä, ja keski-arvo oli 9,5. Nyt taskussa maisteri paperit eikä palkkakuitissakaan kovin pientä summaa ole. Ja mitä tulee koulukavereihin, urheilijat on niitä, jotka menestyneet elämässä. Suurin osa niistä, joilla ei urheiluharrastuksia ollut, ovat nyt Siwan kassalla tai työttöminä.

*maisterin.

Ja keski-arvo peruskoulun päättötodistuksen.

Jokainen kokee, että se, mitä just ite teki/tekee, on reitti menestykseen, ihan mutu-fiilikselllä! TIRSK.

Muuten, tiedän tosi monta entistä jääkiekon intohimoista pelaajaa, jotka eivät muuta tehneetkään ku pelasivat sitä lätkää, ryyppäsivät, nuuskasivat ja iskivät tyttöjä, koulussa olivat patalaiskoja. Suosittuja kyllä olivat siinä teinimaailmassa. Heistä kasvoi ylimielisiä ja yksinkertaisia juntteja, osa kävi lukion paskoilla papereilla, osa ei päässyt edes amiksesta ulos. Nykyään lihovat ja ryyppäävät, osa tekee esim. varastohommia ja vastaavia, osa elelee sossun rahoilla. Jostain syystä jääkiekko ei tee hyvää ihmisen psyykelle.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 23:29"]

Jokainen kokee, että se, mitä just ite teki/tekee, on reitti menestykseen, ihan mutu-fiilikselllä! TIRSK.

Muuten, tiedän tosi monta entistä jääkiekon intohimoista pelaajaa, jotka eivät muuta tehneetkään ku pelasivat sitä lätkää, ryyppäsivät, nuuskasivat ja iskivät tyttöjä, koulussa olivat patalaiskoja. Suosittuja kyllä olivat siinä teinimaailmassa. Heistä kasvoi ylimielisiä ja yksinkertaisia juntteja, osa kävi lukion paskoilla papereilla, osa ei päässyt edes amiksesta ulos. Nykyään lihovat ja ryyppäävät, osa tekee esim. varastohommia ja vastaavia, osa elelee sossun rahoilla. Jostain syystä jääkiekko ei tee hyvää ihmisen psyykelle.

[/quote]

Jääkiekkohan on ihan selkeä poikkeus urheilijoiden joukossa - siinä nimittäin oikeasti harvemmin opiskelevat kovin innokkaasti. Osittain varmasti siksi, koska tulot ovat urheilemisessa niin kovat ettei taloudellista huolta tarvitse kantaa ja sen taki kouluttautua.

Yksilölajeissa korrelaatio korostuu. Ja se on oikeasti ihan totta, että etenkin yksilölajien urheilijat pärjäävät muutenkin elämässä aika hyvin, ainakin reilusti keskimääräistä paremmin.

- se kestävyysurheilija