Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan tilastollisesti niin että urheilevista lapsista/nuorista kasvaa...
23.03.2013 |
...keskimääräistä paremmin taloudellisesti ja sosiaalisesti pärjääviä aikuisia, siis jos vertaa urheilevia lapsia/nuoria sellaisiin lapsiin/nuoriin, jotka eivät urheile lainkaan - siis eivät seuroissa tai itsekseen, omin päin - vaan sen sijaan notkuvat vain tietokoneen äärellä ja/tai hengailevat kavereidensa kanssa toimittamassa ei-mitään-tähdellistä
Kommentit (32)
hmmm. Mun serkut eivät harrastaneet muuta kuuin musiikkia, urheilua ei ollenkaan ja itse asiassa liikunta oli ainoa aine, josta eivät saaneet kymppejä.
Ovat tohtoreita. Maisterintutkinnot kahdelta alalta.
Tosin eiköhän se ole tärkeintä, mitä kukin itse haluaa. voiko olla menestynyt jos ei halua korkeakoulututkintoja? (itselläni on, mutta joka tapauksessa, kaikki eivät niistä innostu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 21:57"]
aivan varmasti tällainen vahva tilastollinen korrelaatio löytyisi jos asiaa tutkittaisiin (jollei jo ole tutkittu), siksi minunkin kummatkin lapseni harrastavat urheilua, siis siksi että heistä kasvaisi kunnon kansalaisia eikä mitään mummon potkijoita ja vanhemmalla iällä syrjäytyneitä sossun asiakkaita. Useimmitenhan ne lapset jotka eivät harrasta lainkaan liikuntaa, ovat aikamoisia luusereita: epäsosiaalisia ja terveysongelmaisia, ts. eivät ole taatusti luokkansa itsevarmoja keskipisteitä ja johtajia.
t. lätkäpoikien ylpeä äippä
[/quote]
komppaan: todellinen, karismaattinen johtajuus ilmenee useimmiten jo lapsena, ja useimmat urheilussa loistavasti pärjäävät lapset ovat jo varhain porukoidensa kiistattomia johtajia, ja siis tulevaisuuden voittajia, toimivat he sitten liike-elämässä, politiikassa tai missä tahansa
[/quote]
Vähän niin kuin Jyrki Katainen:
http://www.riemurasia.net/kuva/Jyrki-Katainen-Speden-speleiss%C3%A4-/115264
Mutta joo, olen kyllä sitä mieltä, että urheileminen esim joukkuelajeissa valmentaa elämään todella hyvin, itsekuria, sosiaalisia taitoja jne. Yksilölajien urheilijat taasen usein todella narsistisia ja vaikeita ihmisiä.
Aivan varmasti. Urheiluharrastuksissa oppii toimimaan sosiaalisissa tilanteissa. Harjoituksissa ja kilpailuissa oppii toimimaan ihmisten kanssa, oppii hallitsemaan stressiä ja oppii työskentelmään määrätietoisesti. Oppiminen ja kehittyminen lajissaan kasvattaa itseluottamusta ja itsevarmuutta. Hyvästä fyysisestä kunnosta on tietyisti aina etua.
Huonojakin puolia voi olla, voi tulla loukkaantumisia tai liian raskas harjoutus voi ajaa väsymystilaan tms.
Mutta pääsääntöisesti urheilusta saa hyvät eväät tulevaisuuteen.
Mua on aina harmittanut, kun mun liikuntaharrastuksia ei lapsena tuettu, olisin halunnut harrastaa balettia. Sen sijaan soitin 12 vuotta huilua, pianoa ja kävin 7 vuotta kuorossa. En silti kuvailisi itseäni sanalla "epäsosiaalinen tai terveysongelmainen" - olin huippusuoriutuja koulussa, porukoiden johtaja jo ala-asteelta alkaen. Aikuisena olen terve & hyväkuntoinen, aikuisiällä joogaan hurahtanut.
No, jonkun mielestä musta on tullut aikamoinen luuseri - kaksi korkeakoulututkintoa, palkka vain 6500 €/kk, vaikka olen yrityksen johtotehtävissä. Kaksi lasta, uusi auto, 5 huoneen uusi omakotitalo pk-seudulla. Meitä luusereita on moneksi :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:00"]
Voi jeesus mikä varsinainen ääliö oot "ylpeä äippä".....
[/quote]
En pidä ihmistä joka kutsuu itseään äipäksi kovinkaan älykkäänä.
Itse noita urheilijanuorukaisia (omaa ikäluokkaani) sivusta seuranneenna sanoisin että kyllä niissäkin syrjäytyjiä on. Oman ikäluokkansa lupaavin juniori joskus 14v ikäisenä, on ollu vainaana nyt 10 vuotta kun maksa flippas liian viinan takia. Toinen lupaava 18v futari, katkolla ja pois, säntilleen nyt useamman vuoden, nyt viimeksi oli taas kuivilla, mutta on kyllä viina liottanut aivosolut lopullisesti. Ja sitten taas toisaalta: toimaria, hyvin palkattua asiantuntijaa yms löytyy samsta porukasta. Eli valitettasvti sillä vanhempien esimerkilä ja kasvatuksella on kyllä suht iso rooli tässä hommassa kuitenkin, ei se urheiluseurakaan voi kaikkea tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan on joitain kiinnostuksen kohteita vaikkapa sitten taiteet ja koulumenestys hyvää. Niin eiköhän sellaisella jo pärjää vaikka hieman vähempikin urheilisi.
vanhemman tärkein tehtävä ei ole jalostaa lapsiaan (kuten jotain eläimiä jalostetaan näyttelyihin tai mureaksi pihvilihaksi). Onko elämä teille joku 80-vuotinen kilpailu ja voittaja on se, joka sai ennen kuolemaansa olla suurin johtaja tai ajaa isoimmalla autolla???? WTF? Maailmankuva suoraan jostain jenkkien teinileffasta, jossa komein urheilijanuorukainen saa kauneimman cheerleaderin prom-tansseihin ja sitten he rikastuvat ja muuttavat isoon omakotitaloon ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti, ihquu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 10:48"]
vanhemman tärkein tehtävä ei ole jalostaa lapsiaan (kuten jotain eläimiä jalostetaan näyttelyihin tai mureaksi pihvilihaksi). Onko elämä teille joku 80-vuotinen kilpailu ja voittaja on se, joka sai ennen kuolemaansa olla suurin johtaja tai ajaa isoimmalla autolla???? WTF? Maailmankuva suoraan jostain jenkkien teinileffasta, jossa komein urheilijanuorukainen saa kauneimman cheerleaderin prom-tansseihin ja sitten he rikastuvat ja muuttavat isoon omakotitaloon ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti, ihquu.
[/quote]
Komppaan! Minusta olisi kauheata, jos lapseni parinkymmenen vuoden kuluttua mittaisi elämänsä hyvyyttä omakotitalolla, autolla, johtajuudella tai niiden puutteella. Kun joku sellaisia luettelee, tulee ensimmäisenä mieleen, että sellaisen ihmisen elämästä puuttuu jotakin oleellista, jotakin, mikä ylipäätään tekee elämästä elämisen arvoisen.
Kyllähän se on fakta, että parhaat aviomiehet saa ne urheilijatytöt.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 23:29"]
Jokainen kokee, että se, mitä just ite teki/tekee, on reitti menestykseen, ihan mutu-fiilikselllä! TIRSK.
Muuten, tiedän tosi monta entistä jääkiekon intohimoista pelaajaa, jotka eivät muuta tehneetkään ku pelasivat sitä lätkää, ryyppäsivät, nuuskasivat ja iskivät tyttöjä, koulussa olivat patalaiskoja. Suosittuja kyllä olivat siinä teinimaailmassa. Heistä kasvoi ylimielisiä ja yksinkertaisia juntteja, osa kävi lukion paskoilla papereilla, osa ei päässyt edes amiksesta ulos. Nykyään lihovat ja ryyppäävät, osa tekee esim. varastohommia ja vastaavia, osa elelee sossun rahoilla. Jostain syystä jääkiekko ei tee hyvää ihmisen psyykelle.
[/quote]
Jääkiekkohan on ihan selkeä poikkeus urheilijoiden joukossa - siinä nimittäin oikeasti harvemmin opiskelevat kovin innokkaasti. Osittain varmasti siksi, koska tulot ovat urheilemisessa niin kovat ettei taloudellista huolta tarvitse kantaa ja sen taki kouluttautua.
Yksilölajeissa korrelaatio korostuu. Ja se on oikeasti ihan totta, että etenkin yksilölajien urheilijat pärjäävät muutenkin elämässä aika hyvin, ainakin reilusti keskimääräistä paremmin.
- se kestävyysurheilija
[/quote]
No aika harva niistä harrastajista päätyy NHL:än, vaikka se oli vissiin ajatuksena sekä vanhemmilla että poitsuilla itsellään ;) Joten se niistä liksoista.
Totta kai harrastuksissa opitut taidot auttavat elämässä, mutta en kyllä pistäisi yksilöurheilua mitenkään etusijalle, tiedän sen verran useita ja toisistaan poikkeavia ihmiskohtaloita kaikenlaisista eri harrastuspiireistä. Suurin yhtenevyys kohtaloissa näkyy tässä jääkiekossa, mutta sekään ei ole aukoton. Sä kehittää yksilöurheilusta mitä mutu-teorioita ikinä haluatkin (omakin näkemykseni silkkaa mutua), jos se mieltä lämmittää. Kerro teoriasi myös harri ollille ja nykäsen masalle.