Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat suosivat siskon perhettä!
15.03.2019 |
Meitä on kaksi siskosta ja molemmilla oma perhe. Vanhempani viettää "laatuaikaa" siskon perheen kanssa paljon paljon enemmän kuin meidän perheen kanssa.
Olen pari vuotta siskoani vanhempi ja menin naimisiin aikaisemmin kuin hän. Väärän miehen kanssa. Vanhempani olivat selvästi ajatelleet, että mieheni olisi akateemisen koulutuksen käynyt, eikä perusduunari, niin kuin mieheni on. Sisareni nai sitten perheeseen sen unelmavävyn. Ja sen saan tuntea nahoissani edelleen, vaikka olen ollut onnellisesti naimisissa jo 10 vuotta.
Esimerkiksi tänään sain sivulauseessa kuulla, että ovat lähdössä porukalla nyt keväällä laivalle. Meitä ei ole kysytty mukaan ja nyt saatiin kuulla asiasta, kun matkat on jo varattu. Ja tämmöistä sattuu tämän tuosta. Meidän kanssa ei suunnitella ikinä mitään. Lapsemme ovat kyllä rakkaita heille ja isovanhemmat lapsillemme. Pikkusiskoni on ennen ollut minulle se läheisin ihminen maailmassa, mutta välimme ovat kyllä viilenneet vuosien saatossa. Tämä kaikki katkeroittaa mieltä ja yritetään miehen kanssa tässä palloilla välissä, lähinnä lasten takia. Onko muilla tälläistä kokemusta!?Miten jaksatte??
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Miki otit luuserin?
En ottanut luuseria, vaan elämäni rakkauden. Olen onnellinen hänen kanssaan. Arvostan elämässä muita asioita enemmän kuin titteleitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miki otit luuserin?
En ottanut luuseria, vaan elämäni rakkauden. Olen onnellinen hänen kanssaan. Arvostan elämässä muita asioita enemmän kuin titteleitä!
Mitä sitten valitat?
Meillä silleen että minä olen aina ollut se syrjitty miniä, jota ei perheeseen haluttu. En kyllä millään keksi millä tuo toinen miniä on suosionsa saanut. On käyttänyt yksinkertaisia appivanhempia törkeesti hyväkseen, niin kuin miehensäkin, joka on ns. paapottu paha poika. Minun mieheni on jätetty aina huomiotta. Ja meidän perhe.
Onpa kurjaa käytöstä vanhemmiltasi. En ikinä voisi tehdä tuollaista omille lapsilleni. Kaikkia lapsia pitää kohdella samanarvoisesti. T.Neljän aikuisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko pyytäneet vanhempiasi mukaan risteilylle tai muulle matkalle? Oletko ollut muuten aloitteellinen yhteydenpidossa. Ehkä vanhempasi viettävät enemmän aikaa sisaresi perheen kanssa osittain siksi, että sisaresi kutsuu heitä ja pyytää heitä mukaan.
Mä en ainakaan jaksa olla tekemisissä tuollaisten kanssa. Korkeintaan sen verran, että lapset saavat pidettyä suhteensa isovanhempiinsa, mutta that's it. En tajua, miten joku voi kohdella lapsiaan eriarvoisesi, vaikka tiedän kokemuksesta, että tätä tapahtuu.
Oletko jutellut asiasta vanhempiesi tai siskosi kanssa? Miten he reagoivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat suosii sitä, joka on raasumpi. Ajattelevat, että se vahvempi kyllä pärjää omillaan.
Ehkä vanhempasi ihan vilpittömästi eivät viihdy miehesi kanssa. Ei se silti sitä tarkoita, että eivät rakastaisi sinua ja lapsiasi. Ja ehkä siskosi ihmettelee, kun sinä et koskaan ehdota yhteisiä reissuja vanhempiesi kanssa ja vanhusten viihdytys jää hänelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein valitsit. Anna vanhempiesi olla älä pidä yhteyttä. Ovat myrkyllisiä ihmisiä. Pidä huoli pari suhteesta ja lapsistani. Itse ollu 2 lapsen yh ha ei sisaruksista tai vanhemmista ollu apua ikinä. Jäin kokonaan yksin .nyt lapset jo aikuisia omilla teillä ja be jeesaa ja heillä menee hyvin. En kaipaa edes vanhempia tai sisarta elämääni hankaloittamaan
Viimeksi asuit ulkomailla ja sisko melkein vanhempien naapurissa ja valittelit miksi suosivat siskoasi. 0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tiedän tunteen. Minulla on 2 sisarusta. He saivat lapsia ennen minua. Äitini oikein mietti, tohtiiko mennä ties kuinka monetta kertaa viikossa katsomaan vauvaa, ettei tuppaudu liikaa. Ja kuinka ikävöi yhtä lapsenlapsistaan, kun muuttivat toiselle paikkakunnalle (1 kk ennen vauvani syntymää). No, minä sain lapsen ja päätin, että meille mummo (äitini) on kyllä tervetullut vauvaa ihastelemaan. Hän kävi kyllä sairaalassa katsomassa, mutta kun veljeni vaimo oli tulossa vauvaa katsomaan kun oltiin kotiuduttu, soitin äidilleni, että pääsisi varmasti samassa kyydissä ja olisi tervetullut (asumme 100 km päässä, he samassa kaupungissa), äitini vastasi, ettei nyt malta.
Samoin sisarusteni lapsia hoidetaan jatkuvasti ja kysytään todella usein, et onko tarvetta lasten hoidolle. Meille ei apuja juuri heru.
Juuri oli yhteinen juhla, josta jäi esim juomia yli. Muille sisaruksille kyllä tarjottiin olutlaatikoita tai viinitonkkia nenäni edessä, mutta minulle ei. Ei sillä, että kenenkään tarvisi mun juomia tms ostaa, mutta periaatteesta, että toisia kiitellään noin, yhtä ei, vaikka jokainen meistä on panostanut juhlien järjestelyihin. Vaikea olla pahoittamatta mieltä siitä, että on vanhemmalleen selvästi eri arvossa kuin sisarukset perheineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miki otit luuserin?
En ottanut luuseria, vaan elämäni rakkauden. Olen onnellinen hänen kanssaan. Arvostan elämässä muita asioita enemmän kuin titteleitä!
Keskity sitten siihen sen sijaan, että miettisit meneekö nallekarkit elämässä tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samanlaista. Siskoni mua kans kaks vuotta nuorempi, ja esimerkiksi heidän samanikäinen lapsensa on mummalle huomattavan paljon tärkeämpi kuin meidän lapsi. Tästä asiasta oon joskus äidille ja isälleni maininnut, ja sanonut että eniten menettävät he itse, kun eivät piittaa luoda suhdetta toiseen lapsenlapseensa. Samoin siskoani ja miestään kutsutaan mökille jne ja heidän luonaan käydään kylässä useammin. Mutta oon ajatellut että minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Onneksi mulla on ihana anoppi jonka kanssa lapsella tosi läheinen suhde, ja aina on saanut apua anopilta kun ollaan tarvittu. Joten siinä mielessä kaikki on ihan hyvin. Mutta onhan se ikävää kun huomaa että ei ole lapsena vanhemmille yhtä tärkeä kuin toinen lapsi. Mutta minkäs teet.
Väliinputoaja? kirjoitti:
Ap, tiedän tunteen. Minulla on 2 sisarusta. He saivat lapsia ennen minua. Äitini oikein mietti, tohtiiko mennä ties kuinka monetta kertaa viikossa katsomaan vauvaa, ettei tuppaudu liikaa. Ja kuinka ikävöi yhtä lapsenlapsistaan, kun muuttivat toiselle paikkakunnalle (1 kk ennen vauvani syntymää). No, minä sain lapsen ja päätin, että meille mummo (äitini) on kyllä tervetullut vauvaa ihastelemaan. Hän kävi kyllä sairaalassa katsomassa, mutta kun veljeni vaimo oli tulossa vauvaa katsomaan kun oltiin kotiuduttu, soitin äidilleni, että pääsisi varmasti samassa kyydissä ja olisi tervetullut (asumme 100 km päässä, he samassa kaupungissa), äitini vastasi, ettei nyt malta.
Samoin sisarusteni lapsia hoidetaan jatkuvasti ja kysytään todella usein, et onko tarvetta lasten hoidolle. Meille ei apuja juuri heru.
Juuri oli yhteinen juhla, josta jäi esim juomia yli. Muille sisaruksille kyllä tarjottiin olutlaatikoita tai viinitonkkia nenäni edessä, mutta minulle ei. Ei sillä, että kenenkään tarvisi mun juomia tms ostaa, mutta periaatteesta, että toisia kiitellään noin, yhtä ei, vaikka jokainen meistä on panostanut juhlien järjestelyihin. Vaikea olla pahoittamatta mieltä siitä, että on vanhemmalleen selvästi eri arvossa kuin sisarukset perheineen.
Millaiset suhteet perheellänne on miehesi vanhempiin? Jos ovat ihan ok, niin kehottaisin suuntaamaan kaikki energiat siihen suuntaan, ja vähentämään kanssakäymistä omiin vanhempiisi. Et pysty pakottamaan heitä isovanhempien rooliin, vaikka se heillä muiden sisarusten suhteen sujuukin luonnostaan. Lapsillasi on siten ainakin toiset isovanhemmat, joihin luoda hyvät suhteet. Omat vanhempasi ihan varmasti tiedostavat itsekin tilanteen, mutta ovat antaneet asioiden liukua totuttuihin uomiin ja taitavat toistaa omia virheitään nyt sinun lapsiisi. Kyllä siinä mielensä pahoittaa, se on ihan varma, mutta minkäs teet. Vähäisemmät vierailut syrjivien isovanhempien luona vähentää omaa mielipahaa. Koettu on :)
Kun sain ensimmäisen lapseni, tiesin sen sanomattakin, että isän vanhemmat tulevat olemaan suuremmassa merkityksessä, minun isästäni johtuen. Mutta ei lapsi välttämättä osaa kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan kokenut, vaikka se asia vanhempaa kaivertaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Väliinputoaja? kirjoitti:
Ap, tiedän tunteen. Minulla on 2 sisarusta. He saivat lapsia ennen minua. Äitini oikein mietti, tohtiiko mennä ties kuinka monetta kertaa viikossa katsomaan vauvaa, ettei tuppaudu liikaa. Ja kuinka ikävöi yhtä lapsenlapsistaan, kun muuttivat toiselle paikkakunnalle (1 kk ennen vauvani syntymää). No, minä sain lapsen ja päätin, että meille mummo (äitini) on kyllä tervetullut vauvaa ihastelemaan. Hän kävi kyllä sairaalassa katsomassa, mutta kun veljeni vaimo oli tulossa vauvaa katsomaan kun oltiin kotiuduttu, soitin äidilleni, että pääsisi varmasti samassa kyydissä ja olisi tervetullut (asumme 100 km päässä, he samassa kaupungissa), äitini vastasi, ettei nyt malta.
Samoin sisarusteni lapsia hoidetaan jatkuvasti ja kysytään todella usein, et onko tarvetta lasten hoidolle. Meille ei apuja juuri heru.
Juuri oli yhteinen juhla, josta jäi esim juomia yli. Muille sisaruksille kyllä tarjottiin olutlaatikoita tai viinitonkkia nenäni edessä, mutta minulle ei. Ei sillä, että kenenkään tarvisi mun juomia tms ostaa, mutta periaatteesta, että toisia kiitellään noin, yhtä ei, vaikka jokainen meistä on panostanut juhlien järjestelyihin. Vaikea olla pahoittamatta mieltä siitä, että on vanhemmalleen selvästi eri arvossa kuin sisarukset perheineen.Millaiset suhteet perheellänne on miehesi vanhempiin? Jos ovat ihan ok, niin kehottaisin suuntaamaan kaikki energiat siihen suuntaan, ja vähentämään kanssakäymistä omiin vanhempiisi. Et pysty pakottamaan heitä isovanhempien rooliin, vaikka se heillä muiden sisarusten suhteen sujuukin luonnostaan. Lapsillasi on siten ainakin toiset isovanhemmat, joihin luoda hyvät suhteet. Omat vanhempasi ihan varmasti tiedostavat itsekin tilanteen, mutta ovat antaneet asioiden liukua totuttuihin uomiin ja taitavat toistaa omia virheitään nyt sinun lapsiisi. Kyllä siinä mielensä pahoittaa, se on ihan varma, mutta minkäs teet. Vähäisemmät vierailut syrjivien isovanhempien luona vähentää omaa mielipahaa. Koettu on :)
Kun sain ensimmäisen lapseni, tiesin sen sanomattakin, että isän vanhemmat tulevat olemaan suuremmassa merkityksessä, minun isästäni johtuen. Mutta ei lapsi välttämättä osaa kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan kokenut, vaikka se asia vanhempaa kaivertaisikin.
Joskus vaan käy kurjasti ja jää ”mustapekka” käteen isovanhemmilta milemmin puolin.
Omassa lapsuusperheesni minä olin esikoisena ”vahinko” ja sisarus kusn toivottu ja yritetty (ikäeroakin tuli meille 7v). Tietenkin suosimiskuvio tuli jo lapsena ja sisarulsen lapsia hoidetaan paljon, heille on annettu lahjaksi mökki ja ostettu auto. Mulle ei mitään eikä mun lapsista olla kiinnostuneita. Aikani yritin kuviota muuttaa, tuloksetta.
Miehen puolella sama juttu. Siellä on kaksi poikaa ja yksi tytär ja tietenkin tytär on kaikki kaikessa ja tyttären lapset rakkaimmat. Anoppi sanoi pojilleen suoraan että hänellä ei riitä voimat kaikkeen joten hän teki valinnan ja on mummo vain tyttären lapsille. Tyttären lapsia siis tapaa, hoitaa ja ostaa lahjat jne. Poikien lapset ei saa esim mitään lahjoja kun hänhän ei ole mummo niille ollenkaan ilmoituksensa johdosta.
Eniten kyrsii silti se että me ollaan autettu paljob kumpiakin isovanhempia ja meidän apu kyllä kelpaa (ja anoppikin ”tilaa” omat apunsa pojiltaan). Vastineeksi ei sitten meidän lapsista välitetä tipan vertaa ja kummatkaan isovanhemmat eivät meitä viitsi tavata tai juuri pitää yhteyttä (pl tilanne jossa he vaatii meitä auttamaan).
Kyllä tuntuu pahalta. :(
Monet suurten ikäluokkien isovanhemmat on ihan törkeitä suosijoita ja lastensa ”arvojörjestykseen” laittajia.
Nimim. Vanhempani ostivat siskolleni rivariasunnon lahjaksi (ja maksoivat lahjaverot eli ei ole ennakkoperintö)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väliinputoaja? kirjoitti:
Ap, tiedän tunteen. Minulla on 2 sisarusta. He saivat lapsia ennen minua. Äitini oikein mietti, tohtiiko mennä ties kuinka monetta kertaa viikossa katsomaan vauvaa, ettei tuppaudu liikaa. Ja kuinka ikävöi yhtä lapsenlapsistaan, kun muuttivat toiselle paikkakunnalle (1 kk ennen vauvani syntymää). No, minä sain lapsen ja päätin, että meille mummo (äitini) on kyllä tervetullut vauvaa ihastelemaan. Hän kävi kyllä sairaalassa katsomassa, mutta kun veljeni vaimo oli tulossa vauvaa katsomaan kun oltiin kotiuduttu, soitin äidilleni, että pääsisi varmasti samassa kyydissä ja olisi tervetullut (asumme 100 km päässä, he samassa kaupungissa), äitini vastasi, ettei nyt malta.
Samoin sisarusteni lapsia hoidetaan jatkuvasti ja kysytään todella usein, et onko tarvetta lasten hoidolle. Meille ei apuja juuri heru.
Juuri oli yhteinen juhla, josta jäi esim juomia yli. Muille sisaruksille kyllä tarjottiin olutlaatikoita tai viinitonkkia nenäni edessä, mutta minulle ei. Ei sillä, että kenenkään tarvisi mun juomia tms ostaa, mutta periaatteesta, että toisia kiitellään noin, yhtä ei, vaikka jokainen meistä on panostanut juhlien järjestelyihin. Vaikea olla pahoittamatta mieltä siitä, että on vanhemmalleen selvästi eri arvossa kuin sisarukset perheineen.Millaiset suhteet perheellänne on miehesi vanhempiin? Jos ovat ihan ok, niin kehottaisin suuntaamaan kaikki energiat siihen suuntaan, ja vähentämään kanssakäymistä omiin vanhempiisi. Et pysty pakottamaan heitä isovanhempien rooliin, vaikka se heillä muiden sisarusten suhteen sujuukin luonnostaan. Lapsillasi on siten ainakin toiset isovanhemmat, joihin luoda hyvät suhteet. Omat vanhempasi ihan varmasti tiedostavat itsekin tilanteen, mutta ovat antaneet asioiden liukua totuttuihin uomiin ja taitavat toistaa omia virheitään nyt sinun lapsiisi. Kyllä siinä mielensä pahoittaa, se on ihan varma, mutta minkäs teet. Vähäisemmät vierailut syrjivien isovanhempien luona vähentää omaa mielipahaa. Koettu on :)
Kun sain ensimmäisen lapseni, tiesin sen sanomattakin, että isän vanhemmat tulevat olemaan suuremmassa merkityksessä, minun isästäni johtuen. Mutta ei lapsi välttämättä osaa kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan kokenut, vaikka se asia vanhempaa kaivertaisikin.Joskus vaan käy kurjasti ja jää ”mustapekka” käteen isovanhemmilta milemmin puolin.
Omassa lapsuusperheesni minä olin esikoisena ”vahinko” ja sisarus kusn toivottu ja yritetty (ikäeroakin tuli meille 7v). Tietenkin suosimiskuvio tuli jo lapsena ja sisarulsen lapsia hoidetaan paljon, heille on annettu lahjaksi mökki ja ostettu auto. Mulle ei mitään eikä mun lapsista olla kiinnostuneita. Aikani yritin kuviota muuttaa, tuloksetta.Miehen puolella sama juttu. Siellä on kaksi poikaa ja yksi tytär ja tietenkin tytär on kaikki kaikessa ja tyttären lapset rakkaimmat. Anoppi sanoi pojilleen suoraan että hänellä ei riitä voimat kaikkeen joten hän teki valinnan ja on mummo vain tyttären lapsille. Tyttären lapsia siis tapaa, hoitaa ja ostaa lahjat jne. Poikien lapset ei saa esim mitään lahjoja kun hänhän ei ole mummo niille ollenkaan ilmoituksensa johdosta.
Eniten kyrsii silti se että me ollaan autettu paljob kumpiakin isovanhempia ja meidän apu kyllä kelpaa (ja anoppikin ”tilaa” omat apunsa pojiltaan). Vastineeksi ei sitten meidän lapsista välitetä tipan vertaa ja kummatkaan isovanhemmat eivät meitä viitsi tavata tai juuri pitää yhteyttä (pl tilanne jossa he vaatii meitä auttamaan).
Kyllä tuntuu pahalta. :(
No huh huh, miten törkeää. :( Lopettakaa auttaminen ja ylimääräinen yhteydenpito jos siitä ei tule muuta kuin pahaa mieltä.
Viimeistään perinnönjako ajatellen kannattaisi jo nyt kohdella kaikkia samanarvoisesti..Silloin nimittäin räjähtää. Joku voi ottaa kilahtaa,ottaa potut pottuina ja tehdä kaiken hyvin vaikeaksi, yrittäen hakea henkistä hyvitystä menneille.
Miki otit luuserin?