Vanhemmat suosivat siskon perhettä!

Minä huomaan, ap, että olet hapan marisija. Ehkä miehesikin on ikävää seuraa vanhemmillesi. Kenties siskosi perheineen ovat sellaisia päivänpaisteisia iloisia ihmisiä, jotka kuka tahansa valitsisi seurakseen ennemmin kuin teidät.

Kutsu vanhemmat risteilylle, varaa heille minisviitti. Siskosikin tekee niin, ei ne vanhemmat sinne maksajiksi lähde, vaan heidät on kutsuttu viettämään laatuaikaa ja lomailemaan.

Vai oletatko, että sisko maksaa sinun ja unelmamiehesi reissut, kun teillä ei ole varaa niihin?

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään perinnönjako ajatellen kannattaisi jo nyt kohdella kaikkia samanarvoisesti..Silloin nimittäin räjähtää. Joku voi ottaa kilahtaa,ottaa potut pottuina ja tehdä kaiken hyvin vaikeaksi, yrittäen hakea henkistä hyvitystä menneille.

Mikä räjähtää? Jos ei ole mitää jaettavaa, niin on hankala valitella.

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään perinnönjako ajatellen kannattaisi jo nyt kohdella kaikkia samanarvoisesti..Silloin nimittäin räjähtää. Joku voi ottaa kilahtaa,ottaa potut pottuina ja tehdä kaiken hyvin vaikeaksi, yrittäen hakea henkistä hyvitystä menneille.

Mä aion kilahtaa ja tehdä kaiken hankalaksi.

T. Se jonka siskolle ostettiin rivariasunto 300 ke

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään perinnönjako ajatellen kannattaisi jo nyt kohdella kaikkia samanarvoisesti..Silloin nimittäin räjähtää. Joku voi ottaa kilahtaa,ottaa potut pottuina ja tehdä kaiken hyvin vaikeaksi, yrittäen hakea henkistä hyvitystä menneille.

Mä aion kilahtaa ja tehdä kaiken hankalaksi.

T. Se jonka siskolle ostettiin rivariasunto 300 ke

Ei sinulla välttämättä ole mitään, mistä kilahdella. Jos on olemassa kauppakirjat ja jos voidaan osoittaa, että ennakkoperintöä ei ole saatu eikä ole mitään perittävää, niin siinäpä maksat asianajajillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väliinputoaja? kirjoitti:

Ap, tiedän tunteen. Minulla on 2 sisarusta. He saivat lapsia ennen minua. Äitini oikein mietti, tohtiiko mennä ties kuinka monetta kertaa viikossa katsomaan vauvaa, ettei tuppaudu liikaa. Ja kuinka ikävöi yhtä lapsenlapsistaan, kun muuttivat toiselle paikkakunnalle (1 kk ennen vauvani syntymää). No, minä sain lapsen ja päätin, että meille mummo (äitini) on kyllä tervetullut vauvaa ihastelemaan. Hän kävi kyllä sairaalassa katsomassa, mutta kun veljeni vaimo oli tulossa vauvaa katsomaan kun oltiin kotiuduttu, soitin äidilleni, että pääsisi varmasti samassa kyydissä ja olisi tervetullut (asumme 100 km päässä, he samassa kaupungissa), äitini vastasi, ettei nyt malta.

Samoin sisarusteni lapsia hoidetaan jatkuvasti ja kysytään todella usein, et onko tarvetta lasten hoidolle. Meille ei apuja juuri heru.

Juuri oli yhteinen juhla, josta jäi esim juomia yli. Muille sisaruksille kyllä tarjottiin olutlaatikoita tai viinitonkkia nenäni edessä, mutta minulle ei. Ei sillä, että kenenkään tarvisi mun juomia tms ostaa, mutta periaatteesta, että toisia kiitellään noin, yhtä ei, vaikka jokainen meistä on panostanut juhlien järjestelyihin. Vaikea olla pahoittamatta mieltä siitä, että on vanhemmalleen selvästi eri arvossa kuin sisarukset perheineen.

Millaiset suhteet perheellänne on miehesi vanhempiin? Jos ovat ihan ok, niin kehottaisin suuntaamaan kaikki energiat siihen suuntaan, ja vähentämään kanssakäymistä omiin vanhempiisi. Et pysty pakottamaan heitä isovanhempien rooliin, vaikka se heillä muiden sisarusten suhteen sujuukin luonnostaan. Lapsillasi on siten ainakin toiset isovanhemmat, joihin luoda hyvät suhteet. Omat vanhempasi ihan varmasti tiedostavat itsekin tilanteen, mutta ovat antaneet asioiden liukua totuttuihin uomiin ja taitavat toistaa omia virheitään nyt sinun lapsiisi. Kyllä siinä mielensä pahoittaa, se on ihan varma, mutta minkäs teet. Vähäisemmät vierailut syrjivien isovanhempien luona vähentää omaa mielipahaa. Koettu on :)

Kun sain ensimmäisen lapseni, tiesin sen sanomattakin, että isän vanhemmat tulevat olemaan suuremmassa merkityksessä, minun isästäni johtuen. Mutta ei lapsi välttämättä osaa kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan kokenut, vaikka se asia vanhempaa kaivertaisikin.

Joskus vaan käy kurjasti ja jää ”mustapekka” käteen isovanhemmilta milemmin puolin.

Omassa lapsuusperheesni minä olin esikoisena ”vahinko” ja sisarus kusn toivottu ja yritetty (ikäeroakin tuli meille 7v). Tietenkin suosimiskuvio tuli jo lapsena ja sisarulsen lapsia hoidetaan paljon, heille on annettu lahjaksi mökki ja ostettu auto. Mulle ei mitään eikä mun lapsista olla kiinnostuneita. Aikani yritin kuviota muuttaa, tuloksetta.

Miehen puolella sama juttu. Siellä on kaksi poikaa ja yksi tytär ja tietenkin tytär on kaikki kaikessa ja tyttären lapset rakkaimmat. Anoppi sanoi pojilleen suoraan että hänellä ei riitä voimat kaikkeen joten hän teki valinnan ja on mummo vain tyttären lapsille. Tyttären lapsia siis tapaa, hoitaa ja ostaa lahjat jne. Poikien lapset ei saa esim mitään lahjoja kun hänhän ei ole mummo niille ollenkaan ilmoituksensa johdosta.

Eniten kyrsii silti se että me ollaan autettu paljob kumpiakin isovanhempia ja meidän apu kyllä kelpaa (ja anoppikin ”tilaa” omat apunsa pojiltaan). Vastineeksi ei sitten meidän lapsista välitetä tipan vertaa ja kummatkaan isovanhemmat eivät meitä viitsi tavata tai juuri pitää yhteyttä (pl tilanne jossa he vaatii meitä auttamaan).

Kyllä tuntuu pahalta. :(

No huh huh, miten törkeää. :(  Lopettakaa auttaminen ja ylimääräinen yhteydenpito jos siitä ei tule muuta kuin pahaa mieltä.

Olet oikeassa, sieltä tulee vain pahaa mieltä. Mutta jos lopetamme kaiken yhteydenpidon molempiin isovanhempiin niin yksin ollaan sit täysin. Olosuhteiden pakosta täytyy kestää paska ja epäreilu kohtelu :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeistään perinnönjako ajatellen kannattaisi jo nyt kohdella kaikkia samanarvoisesti..Silloin nimittäin räjähtää. Joku voi ottaa kilahtaa,ottaa potut pottuina ja tehdä kaiken hyvin vaikeaksi, yrittäen hakea henkistä hyvitystä menneille.

Mä aion kilahtaa ja tehdä kaiken hankalaksi.

T. Se jonka siskolle ostettiin rivariasunto 300 ke

Ei sinulla välttämättä ole mitään, mistä kilahdella. Jos on olemassa kauppakirjat ja jos voidaan osoittaa, että ennakkoperintöä ei ole saatu eikä ole mitään perittävää, niin siinäpä maksat asianajajillesi.

Joo en mä mitään rahaa tuu saamaan mutta tulen kilahtamaan siskolle ja kertomaan mielipiteeni hänen toiminnastaan... värikkäin sanankääntein.

Törkeetä

Up

Vanhemmat valitsee sen lempilapsen ja sille ei voi mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat valitsee sen lempilapsen ja sille ei voi mitään!

Kyllä. Ja yllättävän isein (kuten omassa lapsuusperheessä) se suosikki on ilkeä, tiuskii ja kiukkuaa, ja se hyljeksitty on kiltti ja kunnollinen.

Monesti ulkopuoliset syyttää aina sitä hyljittyä että ”sussa on varmaan jotain vikaa”, mutta se ei yleensä mene näin vaan kuvio naksahti päälle jo varhaisessa lapsuudessa. Sit aikusena vaan sama tilanne ka asetelma jatkuu ja vahvistuu.

Tuo oli ennen vanhaan normaalia ja tavallista. Ylsi lapsista valittiin suosikiksi ja ”siihen koriin pantiin kaikki munat”. Ajateltiin että yjteen kun panostaa niin suku jatkuu, maatila jatkuu ja perinteet katkuu. Muista lapsista ei niin välikso.

Vierailija kirjoitti:

Väliinputoaja? kirjoitti:

Ap, tiedän tunteen. Minulla on 2 sisarusta. He saivat lapsia ennen minua. Äitini oikein mietti, tohtiiko mennä ties kuinka monetta kertaa viikossa katsomaan vauvaa, ettei tuppaudu liikaa. Ja kuinka ikävöi yhtä lapsenlapsistaan, kun muuttivat toiselle paikkakunnalle (1 kk ennen vauvani syntymää). No, minä sain lapsen ja päätin, että meille mummo (äitini) on kyllä tervetullut vauvaa ihastelemaan. Hän kävi kyllä sairaalassa katsomassa, mutta kun veljeni vaimo oli tulossa vauvaa katsomaan kun oltiin kotiuduttu, soitin äidilleni, että pääsisi varmasti samassa kyydissä ja olisi tervetullut (asumme 100 km päässä, he samassa kaupungissa), äitini vastasi, ettei nyt malta.

Samoin sisarusteni lapsia hoidetaan jatkuvasti ja kysytään todella usein, et onko tarvetta lasten hoidolle. Meille ei apuja juuri heru.

Juuri oli yhteinen juhla, josta jäi esim juomia yli. Muille sisaruksille kyllä tarjottiin olutlaatikoita tai viinitonkkia nenäni edessä, mutta minulle ei. Ei sillä, että kenenkään tarvisi mun juomia tms ostaa, mutta periaatteesta, että toisia kiitellään noin, yhtä ei, vaikka jokainen meistä on panostanut juhlien järjestelyihin. Vaikea olla pahoittamatta mieltä siitä, että on vanhemmalleen selvästi eri arvossa kuin sisarukset perheineen.

Millaiset suhteet perheellänne on miehesi vanhempiin? Jos ovat ihan ok, niin kehottaisin suuntaamaan kaikki energiat siihen suuntaan, ja vähentämään kanssakäymistä omiin vanhempiisi. Et pysty pakottamaan heitä isovanhempien rooliin, vaikka se heillä muiden sisarusten suhteen sujuukin luonnostaan. Lapsillasi on siten ainakin toiset isovanhemmat, joihin luoda hyvät suhteet. Omat vanhempasi ihan varmasti tiedostavat itsekin tilanteen, mutta ovat antaneet asioiden liukua totuttuihin uomiin ja taitavat toistaa omia virheitään nyt sinun lapsiisi. Kyllä siinä mielensä pahoittaa, se on ihan varma, mutta minkäs teet. Vähäisemmät vierailut syrjivien isovanhempien luona vähentää omaa mielipahaa. Koettu on :)

Kun sain ensimmäisen lapseni, tiesin sen sanomattakin, että isän vanhemmat tulevat olemaan suuremmassa merkityksessä, minun isästäni johtuen. Mutta ei lapsi välttämättä osaa kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan kokenut, vaikka se asia vanhempaa kaivertaisikin.

Mies ei ole läheinen äitinsä kanssa johtuen lapsuuden tapahtumista, anoppi ei oikein osannut hoitaa äidin rooliaan. Appiukko on kuollut.

Joskus tekisi mieli kysyä, mistä homma kiikastaa, mutta toisaalta tiedän, että äitini kieltäisi koko eriarvoisuuden olemassaolon. Ja toisaalta olen sen luontoinen, että säälipisteitä en kaipaa, ts jos joku ei seurastani välitä, niin velvollisuudentunnosta ei minun kanssa tarvitse aikaa viettää. Mutta silti harmittaa.

Kuulostaa tutulta! Kyläiltiim juuri kahden persläven mökillä (vanhempieni), jotta näkisivät lapsenlapsiaan. Ihmettelin kun mummo pyytelee kylään mutta sitten ei tee mitään lasten kanssa; jos lapset tulee sisälle mökkiin, niin mummo painelee pihalle ja jos lapset tulee ulos niin mummo piiloutuu mökkiin. Lapsetkin jo ihmetteli (7v ja 4v). No sit kävi ilmi et olivat juuri edellisellä viikolla vieneet Kreetalle (+kustantaneet) kaikkien muiden lastenlasten kanssa. Mukana myös veljenj lapsineen siis, ja siskontyttö (sisko jäi vauvan kanssa Suomeen). Eli hoitivat siinä viikon Kreetalla siskon 7v lasta. Ja sit mun lasten kanssa ei voi mitään tehdä, puhumattakaan et hoitais tai pyytäis yökylään. Kyllä ärsyttää epäreiluus. Mutta vanhempani ovat onnettomia ihmisiä ja narsisteja. Rahaa riittää, mutta ystäviä ei, ja keskenään kinastelevat. On ollut sivusuhdetta isällä ja muuta. Mut siis tuntuu että tää poppoo purkaa omaa pahaa oloaan minuun kohtelemalla törkeästi. Meillä on onneksi oma perhe, 3 lasta ja miehen kanssa pitkä parisuhde. Siskoni on tehnyt molemmat lapset eri itselleen tuntemattomien miesten kanssa ja eronnut lasten isistä lasten ollessa 5kk. Veljelläni oli "ydinperhe" mutta heiivasi vaimon ja elää nyt liki 40v bile-elämää ja on kevytsuhteessa johonkin naiseen (eivät kyläile vanhemmillani yhdessä tai asu yhdessä). Eli ainoa jolla on pysyvä puoliso ja joka kyläilee perheenä olen minä.. Mut tekevät kyllä parhaansa heikentääkseen suhdettamme. Mieheni ei voi vanhempieni käytöstä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Kateus on kamala sairaus.

Kateus on terve reaktio. Kommenttisi on sairas. Taidat olla itse kusipäinen vanhempi, joka suosii jotakuta lastaan ja muiden pitäisi nöyrästi alistua tähän. Tällaiset kusipäiset vanhemmat olisivat voineet tyytyä yhteen lapseen. 

Kysy vanhemmiltasi. Katkeruutta lisää kaikki hiljaiset oletukset ja luulot. 

Jospa sisar pyytää vanhempienne mukaan, pyydättekö te? 

Jos nyt jo ollaan kateellisia ja katkeria toisille, odottakaapa kunhan tulee perinnönjaon aika...

Minunkin äitini taipuu mitä ihmeellisimpiin suorituksiin yli voimavarojensa tehdäkseen kaksi avoimen ilkeää ja aina tyytymätöntä sisarta edes hetkeksi tyytyväiseksi. Vierestä katseltuna järkyttävää vanhojen ihmisten pompottelua.

Äidilläni jonkinlainen alistaviin suhteisiin liittyvä dopamiiniaddiktio?  Kun joutuu ponnistelemaan, se energisoi ja tuottaa hetkellisiä onnistumisen tunteita? Minussa ei ole haastetta eikä tavoiteltavaa ja siksi me emme juuri tapaa, lapseni eivät tapaa isovanhempiaan, koska eivät koskaan jaksa tai ehdi? 

Mutta kyllä jaksaa ja ehtii käsittämättömiä asioita, kun näistä sisarista kyse. Siis tarkoitan todella isoihin vaatimuksiin, palveluksiin ja pyyntöihin taipumista. Sen tason asioita, joita en kehtaisi todellakaan edes pyytää. 

Mikä muu tällaisen selittää? Ilosta ja mielihyvästä ei ole kyse. Se on varmaa. Saan usein itkuisia puheluita, syynä näiden sisarten ilkeys ja töykeys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat valitsee sen lempilapsen ja sille ei voi mitään!

Kyllä. Ja yllättävän isein (kuten omassa lapsuusperheessä) se suosikki on ilkeä, tiuskii ja kiukkuaa, ja se hyljeksitty on kiltti ja kunnollinen.

Monesti ulkopuoliset syyttää aina sitä hyljittyä että sussa on varmaan jotain vikaa, mutta se ei yleensä mene näin vaan kuvio naksahti päälle jo varhaisessa lapsuudessa. Sit aikusena vaan sama tilanne ka asetelma jatkuu ja vahvistuu.

Minuapa ei harmittanut ikinä, että vanhempani pitivät veljeni kanssa hyvää pataa ja matkustelivatkin yhdessä. Asuin ulkomailla enkä olisi voinut ja viitsinyt edes porukkaan lähteä mihinkään heidän kanssaan. Veljen kanssa kyllä hyvät välit olleet aina. Yhtään en ollut veljeni perheelle kateellinen. Saivat varmasti lahjoja ja rahaa vanhemmiltamme. Mitä sitten. Veljeni joutui sitten auttamaan vanhempia kun olivat yli 80 v. Yli 10 vuotta siinä meni. Harvakseltaan kävin Suomessa, minulla oli oma ulkomaalainen perhe ja ei yhtään ikävä Suomeen. En vaan jaksaisi olla kateellinen, hyvä kun viihtyivät yhdessä ja sain olla itse rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt jo ollaan kateellisia ja katkeria toisille, odottakaapa kunhan tulee perinnönjaon aika...

Joskus siellä perinnönjaossa riehuukin se jo eniten saanut. Puolison sisko luulee, että muutkin sisarukset ovat nyhtäneet vanhemmiltaan kaikennäköisiä ylimääräisiä remonttiavustuksia ja lahjoja. Todellisuudessa se nyhtäjä on ollut tämä sisko itse. Muut ovat kustantaa omat hankintansa ihan omalla palkalla.