Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat suosivat siskon perhettä!
15.03.2019 |
Meitä on kaksi siskosta ja molemmilla oma perhe. Vanhempani viettää "laatuaikaa" siskon perheen kanssa paljon paljon enemmän kuin meidän perheen kanssa.
Olen pari vuotta siskoani vanhempi ja menin naimisiin aikaisemmin kuin hän. Väärän miehen kanssa. Vanhempani olivat selvästi ajatelleet, että mieheni olisi akateemisen koulutuksen käynyt, eikä perusduunari, niin kuin mieheni on. Sisareni nai sitten perheeseen sen unelmavävyn. Ja sen saan tuntea nahoissani edelleen, vaikka olen ollut onnellisesti naimisissa jo 10 vuotta.
Esimerkiksi tänään sain sivulauseessa kuulla, että ovat lähdössä porukalla nyt keväällä laivalle. Meitä ei ole kysytty mukaan ja nyt saatiin kuulla asiasta, kun matkat on jo varattu. Ja tämmöistä sattuu tämän tuosta. Meidän kanssa ei suunnitella ikinä mitään. Lapsemme ovat kyllä rakkaita heille ja isovanhemmat lapsillemme. Pikkusiskoni on ennen ollut minulle se läheisin ihminen maailmassa, mutta välimme ovat kyllä viilenneet vuosien saatossa. Tämä kaikki katkeroittaa mieltä ja yritetään miehen kanssa tässä palloilla välissä, lähinnä lasten takia. Onko muilla tälläistä kokemusta!?Miten jaksatte??
Kommentit (51)
41/51
|
29.12.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Mun on vaikea ymmärtää, miksi te suostutte tuollaiseen kohteluun? Haluatteko opettaa myös mahdollisille lapsillenne, että tuo on ok, ja että myös he antavat kohdella itseään tulevaisuudessa noin?
Jos ette pysty suoraan sanomaan asioita tai se ei auta, ottakaa etäisyyttä ja suojatkaa itseänne ja perhettänne. Sukulaisuussuhteet ovat tärkeitä, mutta ei ole normaalia, jos kohtaamisten tai kanssakäymisen jälkeen on jatkuvasti jotenkin ikävä fiilis tai tuntee tulleensa väärin kohdelluksi.
Meillä kuvio meni niin, että minulle aina kuittailtiin, valintojani arvosteltiin, kaikki oli aina huonompaa kuin muilla. Kun nostin kissan pöydälle, kyseltiin että mitä sä nyt tuosta suutut. Päätin, että olen onnellisempi, mitä vähemmän tätä porukkaa tarvitsee katsella ja otin etäisyyttä. Rutkasti. Se on auttanut näkemään selvemmin näiden ihmissuhteiden epäterveyden ja toisaalta myös näyttänyt vuosien varrella, että en minä sen huonompi ole kuin muutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suosituimmuudesta kannata ottaa nokkiinsa sisarustensa kanssa. Ihan yleistä maailmassa.
Veljeni oli tärkeä vanhemmilleni. Perunkirjoituksia järjestäessä näin, että he olivat auttaneet veljeä aika paljonkin taloudellisesti, mutta en minä siitä mitään meteliä nostanut. Minusta se oli heidän oma asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä silleen että minä olen aina ollut se syrjitty miniä, jota ei perheeseen haluttu. En kyllä millään keksi millä tuo toinen miniä on suosionsa saanut. On käyttänyt yksinkertaisia appivanhempia törkeesti hyväkseen, niin kuin miehensäkin, joka on ns. paapottu paha poika. Minun mieheni on jätetty aina huomiotta. Ja meidän perhe.
Niin kuin meillä.
Monet vanhemmat yksinkertaisesti tykkää hyysätä perheen käenpoikia eli niitä, jotka kovimpaan ääneen huutaa apua. Mun miehelle kerran appi jopa naureskeli, että kun "Reino" on aina hoitanut asiansa hyvin eikä pyytänyt jeesaamista, hän ei ole sitä saanut. Toisekseen jotkut osaa olla mielin kielin ja nuoleskella, kuten miehen veljen vaimo. Saa olla aika kova, jos ei pehmene sille kun joku aina hokee, että on kulta ja rakas ja ihana ja tervetullut aina käymään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä silleen että minä olen aina ollut se syrjitty miniä, jota ei perheeseen haluttu. En kyllä millään keksi millä tuo toinen miniä on suosionsa saanut. On käyttänyt yksinkertaisia appivanhempia törkeesti hyväkseen, niin kuin miehensäkin, joka on ns. paapottu paha poika. Minun mieheni on jätetty aina huomiotta. Ja meidän perhe.
Nämä heijastuu jo lapsuudesta. Ette ulkopuolisina voi näihin vaikuttaa. Parempi antaa vain olla.
Meidän perheessä paapotaan sekakäyttäjää. Mutta kumpuaa jo synnytyksestä, kun ko. hlö meinasi vauvana kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meni lähemmäs parikytä vuotta, kun mun äiti sanoi mulle, että "olen päättänyt hyväksyä miehes. Ei se selkeesti ole tuosta mihinkään lähdössä."
Meni pikkasen maku muoriin ja sitten välit viileni entisestään. Ei tajunnut yhtään kuinka loukkaavaa oli.
Tiesin kyllä, ettei äitini miehestäni tykkää. Liikaa poikkeaa valtavirrasta. Alkoholittomuus ja kasvissyönti olivat äidille järkytys. Pintaahan nuo vaan ovat, eikä äiti ole koskaan vaivautunut tutustumaan mieheeni, kuten siskoni ja veljeni puolisoihin. Ne tapaamiset olivatkin sitten paikallisissa pubeissa jne.
Pitäkööt tunkkinsa. Me pärjätään mainiosti ilman, ettei tarvii olla hänen loukattavanaan jatkuvasti. En halua myöskään alistaa lapsiani sille. Lapset toisinaan kysyy, miksei mummoa nähdä niin usein. Mummo on kiireinen nainen. Työelämässä tuo on vielä ja kova bilettämään, etten mä siten pa*kaa puhunut. Pari kertaa vuodessa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikea ymmärtää, miksi te suostutte tuollaiseen kohteluun? Haluatteko opettaa myös mahdollisille lapsillenne, että tuo on ok, ja että myös he antavat kohdella itseään tulevaisuudessa noin?
Jos ette pysty suoraan sanomaan asioita tai se ei auta, ottakaa etäisyyttä ja suojatkaa itseänne ja perhettänne. Sukulaisuussuhteet ovat tärkeitä, mutta ei ole normaalia, jos kohtaamisten tai kanssakäymisen jälkeen on jatkuvasti jotenkin ikävä fiilis tai tuntee tulleensa väärin kohdelluksi.
Meillä kuvio meni niin, että minulle aina kuittailtiin, valintojani arvosteltiin, kaikki oli aina huonompaa kuin muilla. Kun nostin kissan pöydälle, kyseltiin että mitä sä nyt tuosta suutut. Päätin, että olen onnellisempi, mitä vähemmän tätä porukkaa tarvitsee katsella ja otin etäisyyttä. Rutkasti. Se on auttanut näkemään selvemmin näiden ihmissuhteiden epäterveyden ja toisaalta myös näyttänyt vuosien varrella, että en minä sen huo
Mäkin nostin sen kissanpöydälle. Sain kuulla olevani outo ja mistään mitään ymmärtämätön. Ihan vaan leikkiähän tässä.. olenpa huumorintajuton. Kyllä suvulta pitää sietää enemmän kuin muilta ihmisiltä, koska ovat sukua.
Niin olis musta ollut hauska, että joskus joku valintani olisi ollut heille kehumisen arvoista. Joskus jotain pientä kannustusta, arvostusta... vanhemmat jatkuvasti asetti meidän sisarukset kilpailutilanteisiin ja mä en koskaan pärjännyt. En yhtään missään ollut hyvä. Tuolla todellakin on pitkä kantoiset seuraukset. Yhä huono itsetunto ja jatkuva itsensä sättiminen, huonoudesta kärsivä. Keski-ikäisenä yhä mietin, että mitä mä teen isona, kun en ole missään hyvä, eikä mikään kiinnosta.
Veli oli hyvä urheilussa - on vieläkin. toinen veli loistava piirtäjä - on Suomessa ihan tunnettu, iltatähti sisko sai kaiken huomion silmäteränä.
Mua ei tarvinnut vanhimpana kehua, kun mä olin kaikessa automaattisesti hyvä. :D En ollut. Surkeampaa urheilijaa saa etsiä ja käsitöissä olen auttava. Sen sijaan mua kyllä jaksettiin arvostella ja antaa "rakentavaa kritiikkiä".
Kunpa edes joskus olisin onnistunut, edes kerran joku olisi sanonut, Kiitos tämä on hyvä just näin!
Omia lapsia, kun tuli ja huomasin, että jatkavan samaa touhua lasteni kanssa, niin älähdin. Vähäksi aikaa rauhoittuivat ja sitten palattiin normaaliin. Kai se käytös on niin syvällä ytimissä, ettei osata muuta. Jouduin nostamaan sen kissan pari kertaa pöydälle ja sitten luovutin. Aloin harventaa välejä ja nyt nähdään kerran kaksi vuodessa, koska "MÄ OLEN HANKALA!". ;)
Voimia kaikille väärinymmärretyille! <3
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin nostin kissan pöydälle. Olenhan ollut aina se "hankala" joka haluaa puhua tunteista. Mutta ihan kuin kivi seinää hakkaisi. En saanut rakkautta jota kaipasin.
Laittakaa välit epäreiluihin vanhempiinne poikki. Se vika on heidän pään välissään eikä teidän. Ehkä sitten ymmärtävät yskän...Ehkä eivät. Minun pääni ei vaan kestä enempää.
Itselläni on kaksi lasta ja usein mietin että eihän vaan kumpiakaan ole suosikkini eikä todellakaan ole. Molemmat yhtä rakkaita. Silti yritän kiinnittää huomiota että teen molempien kanssa yhtä paljon ja osoitan rakkautta. Toivottavasti osaan olla parempi vanhempi.
En oikein jaksa ymmärtää tämäntyyppisiä valituksia. Kun olet aikuinen, ei vanhemmillakin,e enää velvollisuuksia sinua kohtaan. He tietenkin valitsevat seuransa sellaisista ihmisistä, joiden kanssa on mukava ja helppo olla. Ilmeisesti siskoosi perhe on tällainen. Ja teidän perhe taas - vävy joka on epämiellyttävä ja jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja aikuinen tytär, joka on kateellinen valittaja. Kannattaa vaan hyväksyä osansa, kun ei kerran halua olla oikean lainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olet oikeassa, sieltä tulee vain pahaa mieltä. Mutta jos lopetamme kaiken yhteydenpidon molempiin isovanhempiin niin yksin ollaan sit täysin. Olosuhteiden pakosta täytyy kestää paska ja epäreilu kohtelu :("
Ja teidän elämä muuttuisi miten? Jollette saa nytkään apua vastineeksi omastanne, ei kutsuta kylään, eikä huomioida lapsenlapsia, olette jo yksin plus pahoillamielin. Kun lopetatte yhteydenpidon, olette enää vain yksin ja teillä on enemmän aikaa tehdä yhdessä jotain kivaa, kun ei tarvitse sännätä apuun isovanhemmille.
Eli onko oikea syy se, että sieltä on isot perinnöt tulossa, joista pelkäätte jäävänne osattomiksi (lakiosaa lukuunottamatta) jos laitatte välit poikki?