Uskaltaako mennä naimisiin?

Täällä oli se ketju, jossa mies köytti taloudellista valtaa kotiäitiä kohtaan ja moni kommentoi siihen, ettei saa olla erilaisia elintasoja perheessä ja että avioliitossa on elatusvelvollisuus. Aloin miettiä, että uskallanko mennä naimisiin ja mitä muut tekisivät tällaisessa tilanteessa.

Olen kihloissa miehen kanssa, jonka kanssa meillä on tosi hyvä suhde. Rahat ovat täysin erilliset, ruuat ja käyttötarpeet maksamme puoliksi. Miehellä on yhdestä avio- ja toisesta avoliitosta kaksi lasta. Hän maksaa lapsista elareita ja tapaa joka toinen viikonloppu. Lisäksi hän makselee lapsille harrastuksia ja kännyköitä jme. Hän on mielestäni hyvä isä lapsilleen ja vastuuntuntoinen. Erot olivat tulleet, kun lasten äidit olivat pettäneet häntä.

Mietin sitä, että miehen tulot ovat todella heikot. Hän on tavallaan työtön vähän väliä ja ottaa tulottomina aikoins välillä pikavippejä. Hän peittelee rahaongelmiaan ja antaa ymmärtää lastensa äideille tienänaavansa normaalisti. Eli hän maksaa lastensa kuluja realistisesti katsoen yli varojensa. Minusta sitä ei voi kritisoida, sillä on arvostettavaa jos mies huolehtii lapsistaan niin hyvin eron jälkeenkin.

Olen itse keskipalkkaisessa työssä ja olen kohta maksanut asuntolainan pois omistusasunnostani. Mies muutti siis luokseni asumaan. Minä kustannan siis asunnon kokonaan. Mies on hakenut oikeita töitä useamman vuoden, mutta ei ole saanut. Olen pikkuhiljaa tajunnut, että tuo keikatyö ja puolittain tulottomuus taitaa olla pysyvä olotila hänelle tulevaisuudessakin. Meillä olisi avioliitossa sitten niin, että minä olisin pääasiallinen elättäjä on off tulottomalle miehelle. Tukia hän ei saisi avioliitossa tietenkään.

Mitä tekisitte sijassani, menisittekö naimisiin tällaisessa tilanteessa? Ja jos vaikka päättäisitte asua yhdessä vain avoliitossa, niin miten ison elatusvastuun voisitte hyväksyä pysyvänä olotilana aikuisen miehen osalta? Olisiko oikein, että meillä olisi peruselämä kuten asunto ja ruoka jne pois lukien eri elintasot?

Olisi tietenkin ihanteellisinta, jos puntit menisivät parisuhteessa tasan, suhde olisi silloin reilumpi ja tasaveroisempi, mutta tässä niin ei käy luultavasti koskaan. Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta ja miten olette sen käytännössä ratkaisseet?