Lue keskustelun säännöt.
Vauvan kanssa kotona, en ehdi tehdä mitään!
15.03.2019 |
Millaisia teidän Päijänne vauvan kanssa on kotona? Mitä teette, minkälainen aikataulu teillä on?
Olen vauvan kanssa kotona ja minusta tuntuu etten ehdi tehdä yhtään mitään päivän aikana. Ruuan ehdin useimmiten saada päiväunien aikaan valmiiksi itselleni ja illaksi muille, enkä muuta. Jossain välissä on pakko ehtiä ripustaa pyykit kuivumaan ja edelliset pois. Jos ulkoilen niin tuntuu että aika menee hukkaan ja kotityöt jää tekemättä.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
NÄIN isoäitinä sanoisin, että älä hyvä ihminen ihannoi sitä aikaa! Lapsia tuli paljon, jolloin isommat hoiti pienemmät. Ehkäpä juuri he ovat näitä vanhempia, joista tuo yksi ketju kertoo!
Tai sitten lapset olivat osa perhettä ja vauva oppi pienestä pitäen, että asioita tehdään yhdessä. En ole kokenut ollenkaan kamalaksi sitä, että 3v osaa viedä vauvalle lelun. Sinulle se on sitä kamalaa isoveljen vastuulla olevaa hoitamista, josta pääsee eroon viemällä 3v:n päivähoitoon olemaan onnellinen 11 muun lapsen kanssa 1 aikuisen hoivassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millenniaaliäidit pahoittavat mielensä, jos pitää nähdä vähänkin vaivaa jonkin asian eteen eikä somettamiseen ole tarpeeksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
Tulihan se alapeukku samantien.
Äitiys on tasan tarkkaan niin raskasta kuin sen haluaa olevan. Jos opettaa lapselle, että vain syli kelpaa eikä kestä yhtää itkua, niin saa juuri tuollaisen vauvavankilan, mitä ap kuvaa.
Minä pidän paljon enemmän tästä omasta elämästäni, jossa ruokaa voi laittaa ilman korvatulppia. Mutta ap voi tietty valita toisinkin ja elää tämän ainoan elämänsä marttyyrina.
Jos minulla olisi vain yksi lapsi niin olisin voinut kirjoittaa kuin lainaamani äiti. Esikoisen opetin nukahtamaan itse, nukkui 3 kk iästä 9 tunnin yöunet heräämättä. Päivisin viihtyi lattialla ja todellakin meinasin välillä tylsistyä.
Toinen vauva ei sitten nukkunut öitä ja halusi päivisinkin olla sylissä. Onneksi viihtyi sentään liinassa. Äitinikin väitti että olen opettanut toisen sylivauvaksi. No 10 kk iässä löytyi vauvalta laajat allergiat. Ja myöhemmin kipua aiheuttava korvavaiva, refluksi ja astma. Onneksi en opettanut itkeskelevää vauvaa vaan huutamaan yksin kun teen kotitöitä. Kipuavan tämä huusi ja sylissä lähellä äitiä olo oli sentään vähän parempi.
Eli ei se ole aina opettamisesta kiinni (ellei nauti kuunnella hätää ja kipua huutavaa vauvaa). Vauvalla voi olla sairauksia joita ei vaan löydetä tai tajuta edes etsiä kun vauvat nyt itkeskelvät paljon lääkäreiden mukaan. Mekin kävimme monesti lääkärissä mutta suurin osa asioista selkeni ihan omalla salapoliisityöllä. Ja vasta sitten saimme avun vaivoihin.
Onneksi en ollut tuollainen kuin lainaamani äiti. Ja ihan vinkkinä etten todellakaan viitsinyt juosta joka inahduksesta mutta hätäitkua en kyllä kuunnellut ja opettanut vauvaa ettei hänen hätäänsä vastata.
Esikoinen oli rauhallinen ja nukkui paljon, toki häntä piti myös pitää sylissä tosi paljon (ei viihtynyt esim. lattialla), joten mulla oli aikaa tehdä kaikenlaista. Käytin sen ajan paljolti lukemiseen. Kuopus taas oli heti liikkeelle lähdettyään sellainen vahdittava, että eipä oikein voinut tehdä mitään, kun hän oli hereillä. Mutta ei se mua nyt niin kauheasti haitannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
Tulihan se alapeukku samantien.
Äitiys on tasan tarkkaan niin raskasta kuin sen haluaa olevan. Jos opettaa lapselle, että vain syli kelpaa eikä kestä yhtää itkua, niin saa juuri tuollaisen vauvavankilan, mitä ap kuvaa.
Minä pidän paljon enemmän tästä omasta elämästäni, jossa ruokaa voi laittaa ilman korvatulppia. Mutta ap voi tietty valita toisinkin ja elää tämän ainoan elämänsä marttyyrina.
Ymmärrän pointtisi. Esität kuitenkin mielipiteesi hiukan hyökkäävällä tavalla, joten siitä ei siksi ole kauheasti hyötyä.
Ei tästä ole tarkoituskaan olla hyötyä. Minulla on helppo elämä, helpot ja iloiset lapset, siisti koti ja omaa aikaa. Ei tämä olet itsekseen tapahtunut, olen joutunut opettamaan sekä itseni että lapseni siihen, että tietyt asiat on tehtävä, halusi muut sitä tai ei. Syliin pääsee, kun on oikea tarve, ei siksi, että näkee äidin jo sylittelevän toista lasta tai siksi, että näkee äidin laittavan ruokaa. Kun lapsi oppii, että kaikki ei tapahdu samantien eikä kaikki toimi hänen vaatimustensa mukaan, lapsi oppii odottamaan hetken, kun äiti käy vessassa tai vaihtaa pikkuveikan vaipan.
Mutta jokainen saa toimia omalla tavallaan, istua likaisessa kodissaan likaisissa vaatteissa ihmettelemässä, miksi vauvan sylittely ei enää tunnukaan niin kivalta, kun 11 kk ikäinen vauva on se, joka sylittelystä päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lasta joista yksi vauva ja mies opiskeli 400 kilometrin päässä. Miten helkkarissa sitä selvis?
No selvishän sitä ja hyvinkin. Ihan vaan järjestelykysymys.
Näille "anna sen huutaa" ja "vauvan pitää oppia ettei ole keskipiste", sanoisin, että älkää antako neuvoja kun ette ymmärrä lapsen kehityksestä mitään. Vauvaikäisen tärkein kehitystehtävä on se, että hän kokee, että hänestä huolehditaan ja että hänen hätäänsä reagoidaan. Tällä luodaan pohja perusturvallisuudelle ja itsetunnolle. Ja vauva todellakin on kaiken keskipiste, kotityöt saa odottaa. Ap, anna tollasten "ite oot sen tuollaiseksi" opettanut - kommenttien mennä lujaa ohi. Ja tsemppiä vaativan vauvan kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis vauva ei huuda mahdottomasti, jaksaa hetken aikaa katsella lelujaan ja nukkuu tosi hyvin päiväunia, muutaman tunnin. Minusta tuntuu silti että en ehdi tehdä mitään kotitöitä. Vaunulenkille en ”ehdi” mennä, koska vauva nukkuisi silloin, eikä sitten taas sisälläollessa enää nukkuisi, jolloin ne kotityöt jää.
Ap
No kyllä yhdelläkin kädellä paljon voi tehdä. Minä osaan sekoittaa kattilaa yhdellä kädellä ja vauva toisessa kainalossa. Olen jopa paistanut munkkeja vauva kainalossa, tietenkin vauva poispäin liedestä käännettynä. Pyykit voi hyvin ripustaa vauva rintarepussa. Imuroida voi vauva rintarepussa. Jne.
Oletko kokeillut hyppykiikkua, meillä kaikki lapset ova viihtyneet siinä, kiikku ripustettu keittiöön, josta pääsee seuraamaan äitiä läheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotityöt jäävät tekemättä????
Oletko nyt jotakin ymmärtänyt väärin?
Tiedätkö, veronmaksajat maksavat sinulle lapsen kotihoidosta, hänen hyvinvoinnistaan ja hoivasta, se on lapsen etu ja oikeus, eikä siitä, että teet kotitöitä, lapsen hyvinvoinnin kustannuksella, jotta sinulla ja miehelläsi olisi enemmän vapaa-aikaa ja teidän elämä olisi helpompaa.
Ei, vaan perhevapaat on tarkoitettu lapsen hyvinvointiin - hoivaan ja turvaan, ulkoiluun, virikkeisiin, kasvatukseen, sylittelyyn jne.
Vierailija kirjoitti:
Siis vauva ei huuda mahdottomasti, jaksaa hetken aikaa katsella lelujaan ja nukkuu tosi hyvin päiväunia, muutaman tunnin. Minusta tuntuu silti että en ehdi tehdä mitään kotitöitä. Vaunulenkille en ”ehdi” mennä, koska vauva nukkuisi silloin, eikä sitten taas sisälläollessa enää nukkuisi, jolloin ne kotityöt jää.
Ap
No miten niin et ehdi sen muutaman tunnin päiväunien aikana tehdä mitään? Someta vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtakaa nyt ne kotityöt! Mun puolisoni ei saanut mitään ”vapaudut kaikista kotitöistä” -korttia kun lapset syntyi. Ihan täytti ja tyhjensi tiskikonetta ja imuroi työpäivän jälkeen kuten aiemminkin. Siivosin vaan omat ja lasten jäljet päivän kuluessa. Ja kyllä mä siivotessa laskin lapset sylistä lattialle huutamaan siksi aikaa. Sitten taas syliin kun olin vaikka pöydän putsannut tai pyykit laittanut pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
En ehdi saada mitään tehtyä. Vauva ei viihdy sitterissä, leikkimatolla, lattialla eikä kantoliinassa. On jo 11 kk. Eikä ole koskaan viihtynyt. Tai viihtyy sen aikaa kun minä ole siinä vieressä leikkimässä tai makaamassa myös lattialla tms. Mutta jos olen metrin päässä laittamassa pyykkejä, niin vauva huutaa koko ajan. En siis voi tehdä kotitöitä kun vauva on hereillä, koska en kestä sitä kamalaa huutoa, mikä alkaa heti eikä lopu ennen kuin otan syliin. Sitä kantoliinaa ja kantoreppuakin tosiaan inhoaa myös. Nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa, joten ei ole edes päiväunia, joiden aikana voisin olla kotona tekemässä esim. ruokaa.
Outoa, ettei liki yksi-vuotias viihdy kuin sylissä! Onko jotain vialla, tai vain oppinut jatkuvaan sylitykseen. Tuon ikäinen osaa kyllä käyttää hyväkseen karjuntaa. Tietää että sillä saa mamman hyppäämään oitis ja ottamaan sylkkyyn. Anna välillä huutaa... Pistä vaikka korvatulpat. Ipana oppii, ettei huutamalla pääse aina syliin. Otat syliin vain silloin, kun ei itke. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotitöiden kanssa kannattaa mennä siitä, missä aita on matalin. Kukaan ei anna mitään kotityömitalia. T. 3 lapsen äiti, jolla on sylittely mennyt aina ohi kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi saada mitään tehtyä. Vauva ei viihdy sitterissä, leikkimatolla, lattialla eikä kantoliinassa. On jo 11 kk. Eikä ole koskaan viihtynyt. Tai viihtyy sen aikaa kun minä ole siinä vieressä leikkimässä tai makaamassa myös lattialla tms. Mutta jos olen metrin päässä laittamassa pyykkejä, niin vauva huutaa koko ajan. En siis voi tehdä kotitöitä kun vauva on hereillä, koska en kestä sitä kamalaa huutoa, mikä alkaa heti eikä lopu ennen kuin otan syliin. Sitä kantoliinaa ja kantoreppuakin tosiaan inhoaa myös. Nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa, joten ei ole edes päiväunia, joiden aikana voisin olla kotona tekemässä esim. ruokaa.
Outoa, ettei liki yksi-vuotias viihdy kuin sylissä! Onko jotain vialla, tai vain oppinut jatkuvaan sylitykseen. Tuon ikäinen osaa kyllä käyttää hyväkseen karjuntaa. Tietää että sillä saa mamman hyppäämään oitis ja ottamaan sylkkyyn. Anna välillä huutaa... Pistä vaikka korvatulpat. Ipana oppii, ettei huutamalla pääse aina syliin. Otat syliin vain silloin, kun ei itke. 😀
Noin saa sekopäitä mukuloita.
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
Ai, oikein vanha kansa väitti? Laitappa lähde?
Kuulun siihen mainitsemaasi "vanhaan kansaan" ja ihanko oikeasti me ei olisi haluttu olla vauvan kanssa, pitää sylissä, helliä, antaa huomiota jne. Kyllä olisi haluttu, mutta meillä siihen ei ollut mahdollisuutta, kun kaikki piti tehdä itse, lämmittää puilla huoneet, tehdä vaatteet jne. Ja eikä riemusta kiljuttu, kun vauva sai olla yksin tai oman onnensa nojassa.
Juuri tämän takia esiäitinne ovat taistelleet pitkät perhevapaat, jotta teidän ei tarvitse, eikä lapset, kokea samaa mitä ovat edelliset sukupolvet.
Perhevapaat ovat tarkoitettu lapsen hoivaan ja turvaan, eikä suinkaan kotitöihin, siitä myös yhteiskunta maksaa, eikä suinkaan teidän kodin siivoukseeen tai ikkunan pesuun tai lisäämään vapaa-aikaa tai vanhempien hyvinvointia, ei, vaan se kuuluu lapselle hoivaan ja hyvinvointiin.
Etkö hoida vauvaa? Siis ole hänen kanssaan jatkuvasti, kun ei nuku?
Mun lapset on nukkuneet ihan ok sisällä ja vaunuissa, mutta en ole silti hirveästi saanut aikaan äitiyslomilla. En aina edes sitä ruokaa itselleni. Mulle vauvan kanssa oleminen on niin intensiivistä, että tarvitsen lepoa tai ulkoilua sen ajan, kun vauva nukkuu. Koti on ollut vähän rempallaan ja olen tehnyt kotitöitä sitten kun mies on vauvan kanssa. Mun mielestä tämä on ihan ok, ei koko aikaa tarvitse suorittaa.
Lapsella on monta erilaista syytä huutaa. On kipua, väsymystä, nälkää, märkä vaippa ja lisäksi pitkästyminen sekä se, että asiat eivät ole niin kuin ennen. Vanha kansa vastasi kipuitkuun hellittelemällä, nälkään antamalla ruokaa, väsymykseen mahdollistamalla unen, märkään vaippaan vaihdolla - ja pitkästymiseen ottamalla mukaan työhön. Ei sylittelystä ole muuta haittaa kuin se, että se estää lasta kehittymästä, jos koskaan ei saa omia jalkojaan maahan niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Jos vanhemmat eivät ymmärrä, että lapselle ei ole hyväksi olla maailmankaikkeutensa keskipiste, niin he kätevästi pilaavat sekä oman elämänsä että lapsen lapsuuden. Parempi sietää kotona pieniä pettymyksiä kuin kodin ulkopuolella kohdata se ensimmäinen aikuinen, joka ei ymmärräkään lapsen minäkuvaa.