Lue keskustelun säännöt.
Vauvan kanssa kotona, en ehdi tehdä mitään!
15.03.2019 |
Millaisia teidän Päijänne vauvan kanssa on kotona? Mitä teette, minkälainen aikataulu teillä on?
Olen vauvan kanssa kotona ja minusta tuntuu etten ehdi tehdä yhtään mitään päivän aikana. Ruuan ehdin useimmiten saada päiväunien aikaan valmiiksi itselleni ja illaksi muille, enkä muuta. Jossain välissä on pakko ehtiä ripustaa pyykit kuivumaan ja edelliset pois. Jos ulkoilen niin tuntuu että aika menee hukkaan ja kotityöt jää tekemättä.
Kommentit (57)
Riippuu varmaan vauvasta. Omani oli aika helppo ja leppoisa tapaus, käytiin vaunulenkeillä, kahvittelemassa, kirjastossa... Viihtyi hyvin kantoliinassa ja ihmisten ilmoillakin. Ehdin välillä lukea useamman kirjan viikon aikana.
Tunnen kyllä monia joilla ihan päinvastainen kokemus kun vauva ei nuku, huutaa, vaatii jatkuvaa huomiota yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tänne joku tule kohta kertomaan, miten surkea äiti olet, kun hän ehti tehdä vaikka mitä, ja entisaikanakin hoidettiin lehmät ja niitettiin heinät ja synnytettiin pellon laidalle kahvitauolla.
Mutta joo, samoja tuntemuksia aikoinaan. Minulla oli vauva, joka nukkui 15 min pätkissä, ja vaati hereilläollessaan koko ajan huomiota. Helpottaa jonkin verran kun lapsi kasvaa.
En ehdi saada mitään tehtyä. Vauva ei viihdy sitterissä, leikkimatolla, lattialla eikä kantoliinassa. On jo 11 kk. Eikä ole koskaan viihtynyt. Tai viihtyy sen aikaa kun minä ole siinä vieressä leikkimässä tai makaamassa myös lattialla tms. Mutta jos olen metrin päässä laittamassa pyykkejä, niin vauva huutaa koko ajan. En siis voi tehdä kotitöitä kun vauva on hereillä, koska en kestä sitä kamalaa huutoa, mikä alkaa heti eikä lopu ennen kuin otan syliin. Sitä kantoliinaa ja kantoreppuakin tosiaan inhoaa myös. Nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa, joten ei ole edes päiväunia, joiden aikana voisin olla kotona tekemässä esim. ruokaa.
Sitä se on pienen vauvan kanssa. Nyt sun on aika höllätä ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Hyvällä omallatunnolla laitat vaan ns. helppoja ruokia ja pakolliset kotityöt pyrit tekemään vauvan ollessa hereillä. Tai toki vauvan iästä riippuu että paljonko hän nukkuu, mutta huolehdi, että myös sinulla on lepohetkiä kun vauva nukkuu. Tsemppiä! Kaikki helpottaa kun vauva kasvaa.
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
Tulihan se alapeukku samantien.
Äitiys on tasan tarkkaan niin raskasta kuin sen haluaa olevan. Jos opettaa lapselle, että vain syli kelpaa eikä kestä yhtää itkua, niin saa juuri tuollaisen vauvavankilan, mitä ap kuvaa.
Minä pidän paljon enemmän tästä omasta elämästäni, jossa ruokaa voi laittaa ilman korvatulppia. Mutta ap voi tietty valita toisinkin ja elää tämän ainoan elämänsä marttyyrina.
Valjaat, sitterit, pinnasängyt, leikkikehät, oviportit ym. on keksitty. Kyllä sitä vapaata vauvasta järjestyy jos sen vapaa-ajan haluaa itselleen suoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva on vauva niin vähän aikaa mutta tänä aikana vauvan tunne-elämä kehittyy huimaa vauhtia!
Kysymys kuuluukin, kumpi hyödyttää vauvaa pitkällä tähtäimellä enemmän, itku vaiko syli??
Mieti tarkkaan ennenkuin vastaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
Tulihan se alapeukku samantien.
Äitiys on tasan tarkkaan niin raskasta kuin sen haluaa olevan. Jos opettaa lapselle, että vain syli kelpaa eikä kestä yhtää itkua, niin saa juuri tuollaisen vauvavankilan, mitä ap kuvaa.
Minä pidän paljon enemmän tästä omasta elämästäni, jossa ruokaa voi laittaa ilman korvatulppia. Mutta ap voi tietty valita toisinkin ja elää tämän ainoan elämänsä marttyyrina.
Vanha kansa tiesi myös sen, että lapsen huutaminen vahvistaa keuhkoja. Sylittelystä ei ole vauvalle mitään vahinkoa, kotityöt ehtii tehdä sitten, kun puoliso tulee töistä. Toinen on lapsen kanssa, toinen tekee kotitöitä ja välillä vaihdetaan vuoroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
Minulla on yksivuotias, joka ei koskaan ole viihtynyt sitterissä tai lattialla yksin (siis niin, että olen kuitenkin samassa huoneessa). On aina alkanut heti itkeä. Koska meillä on kotona myös vanhempi taapero, niin on ollut pakko joka päivä tämän vuoden ajan antaa vauvan itkeä siinä sitterissä tai lattialla, koska taapero on pitänyt ruokkia tai vaihtaa hälle vaippaa / auttaa potalla jne. Tämä kuopukseni ei ole tästä itkettämisestä huolimatta oppinut olemaan yksin hetkeäkään sitterissä.
Meillä on helppo vauva ja vaikea uhmis. En kyllä kerkeä kuin pöydän siivoamaan ruuan jäljiltä ja täyttämään tiskikoneen. Jos joskus tulee helppo hetki (kuten nyt), niin en tee kotitöitä. Tuo uhmis oli kyllä vauvanakin vaativa, joten tuttua sekin on.
Tee kotitöitä vain sen verran kun oman hyvinvoinnin kannalta on välttämätöntä ja muut leppoisat hetket käytät johonkin kivaan. Varsinkin jos aiot olla kotona pidempään, on tärkeää olla uuvuttamatta itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
Tulihan se alapeukku samantien.
Äitiys on tasan tarkkaan niin raskasta kuin sen haluaa olevan. Jos opettaa lapselle, että vain syli kelpaa eikä kestä yhtää itkua, niin saa juuri tuollaisen vauvavankilan, mitä ap kuvaa.
Minä pidän paljon enemmän tästä omasta elämästäni, jossa ruokaa voi laittaa ilman korvatulppia. Mutta ap voi tietty valita toisinkin ja elää tämän ainoan elämänsä marttyyrina.
Ymmärrän pointtisi. Esität kuitenkin mielipiteesi hiukan hyökkäävällä tavalla, joten siitä ei siksi ole kauheasti hyötyä.
Älä väheksy työtä mitä teet.
Ehdit olla vauvasi kanssa ja se on tällä hetkellä tärkein tehtäväsi.
En mäkään pysty tekemään mitään alusta loppuun yhdellä kertaa. Eilen tein samaa kauppalistaa kahdeksalla keskeytyksellä. Vähän alkoi jo pinna kiristyä, mutta lopulta vaan nauratti :D aamulla kun alottaa, niin illalla on ehkä valmista.
Sama juttu se on ollut tänään pyykkien kanssa. Meillä ei voi ees päikkäriaikaan tehdä mitään ruokaa. Herkkäuninen vauva herää heti. Joitain juttuja vauva tykkää katsella. Kuten äitiä suihkussa tai tiskikoneen tyhjennystä. Kokeile eri juttuja.
Mut tämä on vain yksi elämänvaihe.
Nauti vauvasta äläkä stressaa kotihommista. Ne ei ole ikinä valmiit, kun taas vauva kasvaa nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihasin vauva-aikaa juuri tuon takia, tuntui ettei tule mitään tehtyä mutta silti ei ole aikaa mihinkään. Lykkäsin vauvan isälleen saman tien kun tuli kotiin ja aloin tehdä kotitöitä, helpotti kun alkoi viihtyä lattialla lelujen kanssa ja ai että on elämä helppoa nyt kun muksu on lähes 2v ja leikkii ongelmitta itsekseen tai "auttaa" kotitöissä.
Tilannetta helpottaa se, kun lakkaa yrittämästä. Hyväksyy sen, että ei pysty eikä ehdi. Kummasti kevenee oma olo ja elämästä voi jopa nauttia kun ei enää yritä mahdotonta.
Esikoisen äidistä asiat varmaan tuntuvat aika erilaiselta kun monen lapsen äidistä, joka ei oikeasti edes aina niin tarkkaa muista millaista se oli. Alkuun kaikki on opettelua, ja vauvat ovat erilaisia.
Minun vauvani viihtyivät ekat kuukaudet kantoliinassa, se helpotti paljon. Sitten taas sellaisen vähän päälle 1-vuotiaan kanssa oli toisella tavalla vaikeaa saada mitään tehtyä.
Päivät ja viikot ovat erilaisia. Joku päivä ei jaksanut tai pystynyt tekemään juuri mitään, joinakin toisina taas tehtiin paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
NÄIN isoäitinä sanoisin, että älä hyvä ihminen ihannoi sitä aikaa! Lapsia tuli paljon, jolloin isommat hoiti pienemmät. Ehkäpä juuri he ovat näitä vanhempia, joista tuo yksi ketju kertoo!
Mun vaiva oli leppoisa, oli sitterissä/lattialla ihan mielellään niin sain tehtyä kaikenlaista kun höpöttelin siinä samalla sille mitä teen. ja jos oli päivä että ei ehdi, niin ei siihen maailma kaadu! Ole armollinen itsellesi. :)
Meillä kaikki lapset 3kpl ovat saaneet olla sylissä niin paljon kuin tahtoivat/vaativat. Ei heistä kenestäkään mitään itkijöitä tullut. Siinä vaiheessa kun saivat jalat alleen, lähtivät rohkeasti maailmaa tutkimaan. Saivat tankattua vauva-aikana rakkautta, läheisyyttä ja turvaa sylissä ollessaan!
Kiva autocorrect.
Vauva sitterissä tai toisella käsivarrella sain mainiosti hommat hoidettua.