Lue keskustelun säännöt.
Vauvan kanssa kotona, en ehdi tehdä mitään!
15.03.2019 |
Millaisia teidän Päijänne vauvan kanssa on kotona? Mitä teette, minkälainen aikataulu teillä on?
Olen vauvan kanssa kotona ja minusta tuntuu etten ehdi tehdä yhtään mitään päivän aikana. Ruuan ehdin useimmiten saada päiväunien aikaan valmiiksi itselleni ja illaksi muille, enkä muuta. Jossain välissä on pakko ehtiä ripustaa pyykit kuivumaan ja edelliset pois. Jos ulkoilen niin tuntuu että aika menee hukkaan ja kotityöt jää tekemättä.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
Ai, oikein vanha kansa väitti? Laitappa lähde?
Kuulun siihen mainitsemaasi "vanhaan kansaan" ja ihanko oikeasti me ei olisi haluttu olla vauvan kanssa, pitää sylissä, helliä, antaa huomiota jne. Kyllä olisi haluttu, mutta meillä siihen ei ollut mahdollisuutta, kun kaikki piti tehdä itse, lämmittää puilla huoneet, tehdä vaatteet jne. Ja eikä riemusta kiljuttu, kun vauva sai olla yksin tai oman onnensa nojassa.
Juuri tämän takia esiäitinne ovat taistelleet pitkät perhevapaat, jotta teidän ei tarvitse, eikä lapset, kokea samaa mitä ovat edelliset sukupolvet.
Perhevapaat ovat tarkoitettu lapsen hoivaan ja turvaan, eikä suinkaan kotitöihin, siitä myös yhteiskunta maksaa, eikä suinkaan teidän kodin siivoukseeen tai ikkunan pesuun tai lisäämään vapaa-aikaa tai vanhempien hyvinvointia, ei, vaan se kuuluu lapselle hoivaan ja hyvinvointiin.
Sinulle kukkapuska tästä rehellisestä ja ymmärtävästä puheenvuorosta. Omalle äidilleni, "vanhan kansan ihmiselle", tuon kaiken ääneen lausuminen oli liian vaikeaa. Niinpä olen ilman kotoa saatua mallia yrittänyt opetella halaamaan rauhassa omia lapsiani sen sijaan että singahtelisin kotitöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotona vauvan ja taaperon kanssa. Nousen ylös vähän ennen kahdeksaa ja käynnistään pesukoneen. Vaihdan molemmille vaipat, sitten syödään aamupala. Siivoan keittiön ja käynnistän astianpesukoneen. Imetän vauvan ja puen kaikille ulkovaatteet. Ulkoillaan pari tuntia. Lounaaksi syödään edellisen päivän päivällistähteet. Taapero päiväunille, imetän taas vauvan ja lepäilen ja seurustelun vauvan kanssa, jos on hereillä. Tässä vaiheessa laitan myös vaatteet kuivumaan ja tyhjennän astianpesukoneen. Iltapäivällä annan taaperolle välipalaa ja valmistan päivällisen. Imetän vauvan ja lähdetään taas ulos. Ulkoa tultua syödään valmis ruoka. Sitten katsellaan TV:tä. Imetän vauvan, kun herää. Iltapala taaperolle ja suihkun kautta nukkumaan. Sitten onkin taas rentoa hengailla loppuilta vain vauvan kanssa ja syödä esim rauhassa suklaata... 😁 viikkosiivoukset teen muutamalle päivälle hajautettuna aamupäiväulkoilun skippaamalla taaperon osalta. Vauva voi uinua vaunuissa pihalla, jos ei sisällä unille rauhoitu.
Jos sun lapsuus on ollut aika leppoisa pitkine omiin aikoineen ja ei ole tarvinnut siivota kuin oma huone. Niin ymmärrän täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
NÄIN isoäitinä sanoisin, että älä hyvä ihminen ihannoi sitä aikaa! Lapsia tuli paljon, jolloin isommat hoiti pienemmät. Ehkäpä juuri he ovat näitä vanhempia, joista tuo yksi ketju kertoo!
Samaa mieltä. Isoäiti 75v. Ja jos esität saman kysymyksen 95v äidilleni - syvä huokaus. Kaikkea sitä nykypäivänä ihmiset ihannoivat, kun ei ole oma kohtaista kokemusta.
Tämän päivän lapsella, jopa juuri syntyneellä on ihmisarvo, toisin kuin 70-100v sitten, jolloin moni lapsi oli oman onnensa nojassa, lapsikuolleisuus ja tapaturmat korkeat.
Ja tätä vielä jotkut ihannoivat.
Ja ne kotityöt eivät mihinkään karkaan ja voisin väittää, tämän päivän jokaisen kodin hygeniataso olevan korkeampi, puhtaat vaatteet päällä ja pesullakin käydään useammin, kun vielä 50 vuotta sitten riitti, kun kerran viikossa käytiin saunassa ja vaihdettiin vaatteet ja lakaistiin harjalla suurimmat roskat lattialta.
Eikä äideillä ollut stressiä kotitöistä.
Jotkut vauvat on vaan vaativampia. Älä stressaa vaan tee pakolliset ja loput sitten kun on aikaa. Maailma jatkaa pyörimistään vaikka pyykkikone ei pyörisikään joka päivä.
Mä vaadin itseltäni äitinä ihan liikaa ja hullunraivolla yritin hoitaa samaan aikaan vaativaa ja allergista, huonosti nukkuvaa vauvaa, laittaa ruokaa, (soseethan piti ehdottomasti tehdä itse), pestä pyykkiä, imuroida, leipoakin vielä. Ihan hullua touhua enkä muista oikeastaan vauvavuodesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, onhan se rankkaa maata av-palstalla kun vauva häiritsee palstailua.
Siis mitä?! Kukas ne kotityöt tekee sitten?
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt jäävät tekemättä????
Oletko nyt jotakin ymmärtänyt väärin?
Tiedätkö, veronmaksajat maksavat sinulle lapsen kotihoidosta, hänen hyvinvoinnistaan ja hoivasta, se on lapsen etu ja oikeus, eikä siitä, että teet kotitöitä, lapsen hyvinvoinnin kustannuksella, jotta sinulla ja miehelläsi olisi enemmän vapaa-aikaa ja teidän elämä olisi helpompaa.
Ei, vaan perhevapaat on tarkoitettu lapsen hyvinvointiin - hoivaan ja turvaan, ulkoiluun, virikkeisiin, kasvatukseen, sylittelyyn jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
NÄIN isoäitinä sanoisin, että älä hyvä ihminen ihannoi sitä aikaa! Lapsia tuli paljon, jolloin isommat hoiti pienemmät. Ehkäpä juuri he ovat näitä vanhempia, joista tuo yksi ketju kertoo!
Samaa mieltä. Isoäiti 75v. Ja jos esität saman kysymyksen 95v äidilleni - syvä huokaus. Kaikkea sitä nykypäivänä ihmiset ihannoivat, kun ei ole oma kohtaista kokemusta.
Tämän päivän lapsella, jopa juuri syntyneellä on ihmisarvo, toisin kuin 70-100v sitten, jolloin moni lapsi oli oman onnensa nojassa, lapsikuolleisuus ja tapaturmat korkeat.Ja tätä vielä jotkut ihannoivat.
Ja ne kotityöt eivät mihinkään karkaan ja voisin väittää, tämän päivän jokaisen kodin hygeniataso olevan korkeampi, puhtaat vaatteet päällä ja pesullakin käydään useammin, kun vielä 50 vuotta sitten riitti, kun kerran viikossa käytiin saunassa ja vaihdettiin vaatteet ja lakaistiin harjalla suurimmat roskat lattialta.
Eikä äideillä ollut stressiä kotitöistä.
Kerrotaanko näille nykyäideille millainen tiskirätti meillä oli siihen ’hyvään’ aikaan:) t. toinen isoäiti
Hyvä että en ole yksin, heh :D
Samanlaista täällä, vauva kun ei pahemin nuku päikkäreitä, jotain 15 minuutin pätkiä.
Yölläkin saattaa herätä jos erehdyn liikkumaan liian äänekkäästi.
Nyt tosin nukahti tiedä vielä, nukkuuko jo yöunia vai herääkö kohta taas syömään.
Vauva 5kk ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha kansa väitti, että lapsi oppii juuri sen, mitä opetat. Eli kun olet opettanut siihen, että yksin on paha olla, niin miksi lapsi tyytyisi yksinoloon?
Ota mukaan pyykinlajitteluun, ruuanlaittoon jne. ja kestä se, että itkuhan siitä tulee, kun ei ole aina kivaa. Elämä nyt sattuu olemaan työtä lauman hyväksi, ei pelkkää makoilua lattialla.
Meillä on 3 alle kouluikäistä, ei mitään ongelmia kotitöiden kanssa.
Se on kumma kun näitä vanhan kansan neuvoja jakaa just ne ketkä ei sitä "vanhaa aikaa" ole itse eläneet.
En ole luojan kiitos elänyt minäkään vaan ihan hiton tyytyväinen olen että olen saanut syntyä aikana jolloin oli olemassa äitiyslomat, pesukoneet, kertakäyttövaipat ja valmissoseet ja lastenteko ihan oma valinta. Ja vielä hiton paljon tyytyväisempi että oma lapsi on syntynyt aikana jolloin on lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta paaaaaljon enemmän tutkimustietoa.
Tuttua! Puoliso ymmärsi hetken hoitovapaan jälkeen myös. 😉 Ajattele olevasi vauvalla töissä kunnes puoliso on kotona. Helpottaa oloa. Ei työ päivänäkään ehdi kotihommia eli kaikki minkä ehdit, on jo hyvää. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua! Puoliso ymmärsi hetken hoitovapaan jälkeen myös. 😉 Ajattele olevasi vauvalla töissä kunnes puoliso on kotona. Helpottaa oloa. Ei työ päivänäkään ehdi kotihommia eli kaikki minkä ehdit, on jo hyvää. 😊
Meillä on lapset olleet helppoja, tai siis ihan normaaleja vilkkaita lapsia ovat, mutta tullaan hyvin toimeen täällä. Olen nyt kahden pienen lapsen ja vauvan kanssa kotona ja ihan helposti ehdin tehdä kotityöt ja muutakin. Harrastamiselle, ystävien/sukulaisten näkemiselle ym. on enemmän aikaa viikonloppuisin.
Veikkaan, että jaksaminen/arjen sujuminen aika paljon riippuu siitä miten vauva nukkuu, meillä nukkuu vieressäni sängyssä ja hyvä kun edes herään imettämään, hoituu lähes unissaan.
Aamusta tyhjennän tiskit, pistän pesukoneen pyörimään, vauva liinassa hoidan aamupalat, pyykki kuivuriin, lähdetään ulos/kerhoon jos lähdetään, voidaan leikkiä sisälläkin (kerätään enimmät lelut kun on leikitty), syödään eilistä ruokaa, päikkärit (eli mun oma aika), ulos (tai ei), välipala, leikkejä, ruoka tulille (sen verran, että riittää huomisen lounaaksi), mies tulee kotiin ja syödään, illalla puuhataan mitä puuhataan, iltarutiinit, nukkumaan.
Itse tykkään tosi paljon olla kotona lasten kanssa vaikka tuo lista varmasti näyttää tylsältä. Mutta meidän lapset on ihaninta maailmassa eikä hävetä puuhastella täällä, isommin rehkiä ja itseä kehittää ehtii kun nuorin menee päiväkotiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis vauva ei huuda mahdottomasti, jaksaa hetken aikaa katsella lelujaan ja nukkuu tosi hyvin päiväunia, muutaman tunnin. Minusta tuntuu silti että en ehdi tehdä mitään kotitöitä. Vaunulenkille en ”ehdi” mennä, koska vauva nukkuisi silloin, eikä sitten taas sisälläollessa enää nukkuisi, jolloin ne kotityöt jää.
Ap
Rytmit muuttuu kuitenkin. Ja vauva kasvaa. Ei mene kauan kuin saatkin asioita tehtyä myös silloin kun vauva on hereillä.
Tee mikä milloinkin tuntuu tärkeimmältä. Jos on pakko päästä ulos, et tee kotitöitä. Jos on pakko tehdä jotain muuta (levätä kotona, tai siivota, tai mitä tahansa), et mene vaunulenkille.
Sellaista se on, ihan normaalia ja samanlaista muillakin.
Oot nyt äitiyslomalla, et kotihoidon lomalla. Sun tehtävä on hoitaa vauvaa ja antaa kaikki aika, minkä hän tarvitsee. Kyllä ne pyykit ja muut hoituu, onhan siellä perheessä muitakin, joille voi ulkoistaa asioita. Toki ymmärrän sen päänhajoamisen, mutta kun sisäistää tämän ja antaa muutaman kuukauden vierähtää, niin se helpottuu. Se maksaa tulevaisuudessa takaisin, kun pieni vauva on saanut sen perusturvallisuuden tunteen, mitä hän tarvitsee.
Mulla siis oli suuritarpeinen vauva ja hajoilin saman asian kanssa. Mies kyllä auttoi ja osallistui mielellään, mutta mulla oli huono omatunto, etten saanut pidettyä huushollia kotonaollessa pystyssä. Kun naapurille asiasta avauduin, niin hän sanoi minulle tuon ensimmäisen lauseen, jonka tähän kirjoitin. Se helpotti ja auttoi jatkamaan eteenpäin vähän rennommin.
Tsemppiä, kaikille ei ole suotu niitä helppoja, itsekseen viihtyviä vauvoja, jotka heti synnärillä nukkuu 12 tuntia putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Oot nyt äitiyslomalla, et kotihoidon lomalla. Sun tehtävä on hoitaa vauvaa ja antaa kaikki aika, minkä hän tarvitsee. Kyllä ne pyykit ja muut hoituu, onhan siellä perheessä muitakin, joille voi ulkoistaa asioita. Toki ymmärrän sen päänhajoamisen, mutta kun sisäistää tämän ja antaa muutaman kuukauden vierähtää, niin se helpottuu. Se maksaa tulevaisuudessa takaisin, kun pieni vauva on saanut sen perusturvallisuuden tunteen, mitä hän tarvitsee.
Mulla siis oli suuritarpeinen vauva ja hajoilin saman asian kanssa. Mies kyllä auttoi ja osallistui mielellään, mutta mulla oli huono omatunto, etten saanut pidettyä huushollia kotonaollessa pystyssä. Kun naapurille asiasta avauduin, niin hän sanoi minulle tuon ensimmäisen lauseen, jonka tähän kirjoitin. Se helpotti ja auttoi jatkamaan eteenpäin vähän rennommin.
Tsemppiä, kaikille ei ole suotu niitä helppoja, itsekseen viihtyviä vauvoja, jotka heti synnärillä nukkuu 12 tuntia putkeen.
Siis piti kirjoittamani kodinhoidon lomalla, tietenkin.
Myös äidillä on oikeus lepoon, rauhallisiin taukoihin, ruokailuun ja kahvitteluun, suihkuun, päiväuniin jne. ihan samalla tavalla kuin muillakin. Miksi pienten lasten äidillä ei olisi tätä oikeutta?