Muutto ulkomaille lastensuojelun takia

Onko teidän mielestäsi siis aivan täydellisen mahdotonta, että lastensuojelu olisi tehnyt virheen? Mitä yli-ihmisiä siellä oikein on töissä, jos on mahdotonta, että tapahtuu paha virhe? No, okei, teidän mielestänne se on siis mahdotonta. Onko teidän myös mahdotonta kuvitella kyseinen hypoteettinen tilanne, ja yrittää kuvitella itsenne vanhempien asemaan? Jos ei ole mahdotonta, niin mitä tekisitte kyseisessä tilanteessa? Luovuttaisitte lapsenne huostaan?

Mutta pakko sanoa, että aika naiivia porukkaa täällä on, jos todellakin uskotte, että on mahdotonta, että lastensuojelu voi tehdä virheellisen huostaanoton. Onko mielestänne myös mahdotonta, että sairaalassa tapahtuu virhe potilaan hoidossa? Kukaan ei myöskään Suomen oikeuslaitoksessa koskaan ikinä ole joutunut oikeusmurhan kohteeksi? Ketään ei ikinä ole syyttömänä vangittu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan taas: jos tilanne on se, että lapsi ei ole kaltoinkohdeltu, vanhemmat eivät ole tehneet mitään väärää, eikä ole mitään kummempia ongelmia perheessä, mutta vanhempia ei yksinkertaisesti uskota, vaan juttua vaan viedään eteenpäin.

Mitä tarkoitat jutun eteenpäin viemisellä? Lastensuojelussa lasta ei kuulla vain viittä minuuttia ja kysytä lapselta yhtä kysymystä tyyliin, että lyökö vanhempi, ja jos lapsi vastaa että joo niin asiaa sanojesi mukaisesti "viedään eteenpäin", vaan asia selvitetään perinpohjaisesti ja kysytään lapselta tarkemmin mitä vanhempi on tehnyt. Ja sitten mietitään onko lapsen kertoma uskottavaa. Ja jos myöhemmin käy vielä ilmi että lapsi on jostain syystä puhunut läpiä päähänsä niin ei siinä mitään.

Jos tilanne on se, että syystä tai toisesta lastensuojelu on tehnyt virhearvioinnin, ja vie asiaa eteenpäin. Lastensuojelu on sitten vaikka ollut sitä mieltä, että lapsen kertoma on uskottavaa, vaikka se ei todellisuudessa pidäkään paikkaansa. Edelleen, vanhemmat syyttömiä, lapsella kaikki hyvin.  Oletko kuullut oikeusmurhista? Syyttömänä tuomituista? Oikeasti, yritä nyt. 

Edelleenkin tarvitaan niitä todisteita siihen virheelliseen arvioonkin, kun pelkästään lapsen kertomusta ei voida hyväksyä perusteeksi.

Oletetaan, että "todisteet" on, vaikka väite ei oikeasti pidä paikkaansa. Mitä teet vanhempana?

Kerro mulle nyt, mikä on sellainen asia mistä lapsi valehtelee ja todisteetkin löytyy mutta "mitään ei ole oikeasti tapahtunut"? Kun niitä todisteita harvemmin ihan tyhjästä ilmestyy.

No, vaikka se väkivalta. Lapsi sattuu höpötyksensä lisäksi vielä kaatumaan pahasti pyörällä niin, että on mustelmia. Uusi todistaja voi olla vaikkapa päiväkodin työntekijä, joka on lapsen mustelmien lisäksi nähnyt äidillä olevan mustan silmän. Kappas vain, lääkärikin voi todistaa, että äidillä on nähty musta silmä, vaikka äiti vakuuttaa, että perheen isä ei ole lyönyt, vaan se on tullut muulla tapaa.

Eli sä kävelit kaapinoveen ja lapses kaatui pyörällä ja nyt olet karkaamassa Espanjaan ettei sossut vie lasta?

Joo...

Onko lapsen kaatuminen pyörällä jotenkin erityisenkin harvinainen tilanne? Ei varmastikaan. Mutta jos on lastensuojelulle lähetetty perätön lastensuojeluilmoitus väkivallasta, niin siinä tapauksessa siihen pyörällä kaatumiseen ei kukaan enää uskokaan. Onko mahdotonta, että on satuttanut itsensä muulla tavoin kuin saanut turpaansa? Tällaista ei voi tapahtua? No, ei varmaankaan siinä tapauksessa, jos isä on jo laitettu suurennuslasin alle, eikä muuta enää nähdä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lapsia-huostaanotetaan-kyseenalaisi…

"Torniolaisten Janita ja Sami Leppäniemennuorin lapsi otettiin huostaan kolme vuotta sitten. Vanhempien mukaan huostaanotto oli aiheeton, mutta tilanne jatkuu edelleen.

- Vuonna 2007 veimme poikamme päivystykseen, koska hänellä oli hengenahdistusta ja kova kuume. Päivystyksessä lääkäri näki pojan kasvoissa mustelmia. Emme osanneet kertoa niiden alkuperää, jolloin lääkäri teki oman päätöksensä, että kyseessä on pahoinpitely, kertoo pojan äiti, Janita Leppäniemi.

Poika huostaanotettiin yön aikana. Vanhemmille kerrottiin, että poika palautetaan vanhemmille, jos poliisitutkinta osoittaa, etteivät mustelmat ole syntyneet pahoinpitelystä.

- Pyysimme itse poliisilta, että pääsisimme mahdollisimman pian kuulusteluihin. Kuulusteluissa todettiin, että mikään ei viittaa pojan pahoinpitelyyn. Pahoinpitelysyyte jäi siihen, mutta poikaa ei palautettu kotiin.

Huosta jatkui, ja sen seuraavana perusteena pidettiin virikedeprivaatiota. Keskosena syntynyt poika kehittyi normaalia hitaammin, minkä vanhemmatkin olivat huomanneet. Lääkäri tulkitsi kehitysviiveen johtuvan siitä, että vanhemmat eivät tarjonneet kuopukselleen riittävästi virikkeitä.

- Me olimme useaan otteeseen pyytäneet lääkäreiltä pääsyä tutkimuksiin, koska huomasimme, että poika ei kehity samaan tahtiin kuin esikoisemme. Kunnollisia tutkimuksia ei kuitenkaan tehty. Vasta huostaanoton jälkeen poika tutkittiin perusteellisesti, ja lääkäri totesi, että poika on lievästi kehitysvammainen, muistelee äiti.

Huostaanoton toinen peruste, virikedeprivaatio, kumoutui myös.

Huosta jatkuu, perusteet muuttuvat

Tänä päivänä perheen kahdesta lapsesta nuorimmainen on edelleen sijoitettuna toiseen perheeseen ja toiseen kuntaan. Nyt huostaa perustellaan äidin munuaissairaudella.

- Olen sairastunut 9-vuotiaana munuaissairauteen. Käyn sen vuoksi kolmesti viikossa dialyysissä. Nyt lääkärit käyttävät tätä perusteena sille, että huostaanottoa ei pureta. Minulla on kuitenkin lääkärintodistus, joka osoittaa, että olen täysin kykeneväinen hoitamaan kehitysvammaista poikaani. Tästä huolimatta huostaanottoa ei suostuta purkamaan, kertoo pojan äiti.

- Lisäksi huostaa perustellaan sillä, että sijaisperheelle on muodostunut kiintymyssuhde poikaan. Haluan kuitenkin sanoa, että myös minulla on kiintymyssuhde poikaani, joka on saanut alkunsa vaikeiden lapsettomuushoitojen jälkeen, äiti jatkaa.

Kunnissa ei olla halukkaita kommentoimaan huostaanottoja yksityisyydensuojaan vedoten."

Tässä tapauksessa lääkäri näki mustelmia lapsen kasvoissa, ja poika huostattiin saman tien ilman mitään todisteluita. Lapsi luvattiin palauttaa poliisitutkinnan jälkeen, mikäli ei voida osoittaa perheessä olleen väkivaltaa lasta kohtaan. Vaan eipä palautettu lasta, vaan keksittiin yhä aina uusia syitä.

Kyllä palvelutarpeen arvioinnissa virheitäkin tehdään. Pari kk jaksoin siellä nököttää, det var det. Yleisesti ihan täyspäisiä ihmisiä töissä ja toki pareittain työskennellään. Silti mätiä omenia mahtuu tuonne kyllä.

Tämä aloitus on ollut täällä ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus on ollut täällä ennenkin.

Kiitos vinkistä, täytyypä googlettaa. 

Ai että olisi hienoa kuulla viranomaispuolen versio taas tästäkin perusteettomasta vainoamisesta. Muttakun he eivät voi.

Ollaan oltu aikanaan myös lastensuojelussa ns. pahoinpitelyn takia.

Meistä ei tehty rikosilmoitusta koska sosiaalitoimen johtaja päätti niin.

Mulle jäi pelko tästä sekä traumat.

Monta kertaa jouduin kertomaan mitä tapahtui ja sairaalassa meitä kohdeltiin todella huonosti.

Ollaan vanhempia jotka tekee kaikkensa lasten puolesta ja tämä jätti ikuisen haavan minuun.

Lasta ei meiltä viety, eikä sanottu että voitaisiin viedä mutta tukitoimet tuli, oltiin ikään tarkkailun alla.

Syyllisiä muiden edessä ja tästä aikaa jo 15 vuotta.

Koin olevani syyttömänä syyllinen jota ei saatu tuomittua.

Hyvin harvoin puhun asiasta, nytvteille tämän kerroin.

Tänä päivänä joutuu lastensuojeluun helposti jos teini jää kiinni jostain.

Näpistys vaikka veisi vaan tikkarin,

Nuuska

Alkoholi vaikka määrä olisi 1 pullo.

Yli 15v. moni kauppias tekee rikosilmoituksen vaikka teini olisi vienyt suklaapatukan ja sitten ollaan käräjillä sen takia.

Sitten vielä ilkivalta tai lintsaus koulusta,

Voi vetää happea kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä joutuu lastensuojeluun helposti jos teini jää kiinni jostain.

Näpistys vaikka veisi vaan tikkarin,

Nuuska

Alkoholi vaikka määrä olisi 1 pullo.

Yli 15v. moni kauppias tekee rikosilmoituksen vaikka teini olisi vienyt suklaapatukan ja sitten ollaan käräjillä sen takia.

Sitten vielä ilkivalta tai lintsaus koulusta,

Voi vetää happea kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Näistä kaikista tulee joo automaattinen lastensuojeluilmoitus. Poliisi esim. ilmoittaa kaikki varkaudet ja näpistyksen automaattisesti. Ainakaan omassa kaupungissani ei resursseja näihin käytetä vaan ilmoitukset lähetetään vanhemmille tiedoksi. Mikäli sitten on isommista kyse, vanhempia tavataan ja mietitään tukitoimia. Esim. koulunkäynnin laiminlyönneistä mietitään millä tilannetta voisi tukea, että lapsi/nuori koulunsa saisi hoidettua. Kotona voi olla siihen vaikka sosiaaliohjausta tai yritetään selvittää onko nuorella kyse esim. kiusaamisesta tai psyykkisistä ongelmista jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuan aihetta nyt, mutta kerron lyhyesti oman perheeni kokemuksesta lastensuojelun kanssa.

Olimme mieheni kanssa nuoria, kun saimme esikoisemme, 20-vuotiaita. Raskausaikana muutimme toiselle paikkakunnalle miehen töiden takia ja uusi neuvolan terveydenhoitaja halusi väkisin, että lastensuojelu käy luonamme ennen vauvan syntymää, koska täällä uudella paikkakunnalla ei ollut sukulaisia tai ystäviä ja olimme niin kovin nuoria. Ihmeissämme suostuimme ja lastensuojelu kävi ja meni. Halusivat tulla vielä vauvan syntymän jälkeen, kuten tulivatkin. Totesivat, että pärjäämme hyvin, mutta jos tahdomme, niin saamme tukea, esim. lastenvahdin siksi aikaa, että pääsemme kauppaan. Tuossa kohtaa kyllä naurettiin ihan avoimesti, että mihin me sellaista tarvitsemme, tottakai vauva tulee mukaan. Mieheni kävi yksin kaupassa n.kuukauden, kunnes menimme vauvan kanssa mukaan, ei mitään ongelmia.

Myöhemmin lastenneuvolassa meillä vaihtui terveydenhoitaja, kun edellinen jäi äitiyslomalle. Tämä sitten teki meistä lastensuojeluilmoituksen, kun olimme niin nuoria, että tarvitsemme tukea, esim. tukiperheen vai mikä se nyt oli. Taas lastensuojelusta kävivät ja tarjosivat erilaisia tukivaihtoehtoja, mutta emme tarvinneet, joten asia jäi siihen. Sitten tämä hoitaja siirtyi toiseen kaupunkiin ja hetkeksi saimme hoitajan, joka oli ollut äitiysneuvolassa. Hän sitten taas vaati lastensuojelua käymään meillä ja sanoimme, että he ovat meillä jo kaksi kertaa käyneet, emme tarvitse mitään tukitoimia. Jankutti vain, että kyllä tarvitsemme, kun olemme niin nuoria, eikä ole perhettä lähellä. Tuon kerran vielä lastensuojelu kävi ja sanoimme heti alkuun, ettemme tarvitse mitään tukitoimia, olivat hetken ja juttelimme monista asioista, kunnes taas lähtivät. Onneksi saimme seuraavaksi ihanan terveydenhoitajan neuvolaan, joka näki meidät ihmisinä, ei nuorina osaamattomina vanhempina.

Tuon jälkeen ei ole kukaan enää tuputtanut tukitoimia, mutta kyllä ärsytti, ja kaikki vain siksi, että olimme nuoria. Vauva oli aina hyvässä kunnossa, ehjät ja puhtaat vaatteet, mitään moitittavaa ei ollut ja kasvoi ja kehittyi normaalisti. Onko oikeasti niin, että on normaalia kahden vanhemman taloudessa hankkia lapselle/vauvalle hoitaja kauppareissun ajaksi? Minä ainakin luulin, että normaalia on käydä vauvan kanssa kaupassa. Meilläkin vauva oli aina oikein rauhallinen, ymmärtäisin jos meillä olisi ollut vaikka koliikki vauvalla.

Jos tämä tarinanne pitää paikkansa ettekä rehellisesti jättäneet mitään kertomatta, niin kuulostaa hyvin omituiselta. Jos ei muuta niin ylitsevuotavan virkainnokas neuvolahoitaja. Neuvoloissa ja terveydenhuollossa on käytössä erilaisia kaavakkeita, lomakkeita ja kyselyitä, joilla pystyy seulomaan ilman mutu-tuntumaa perheen tuen tarvetta ja tekemään vanhemmuuden arviota pohjautuen tutkimustietoon. Sosiaalityöntekijät sen sijaan kuulostivat tehneensä vain työtään ja juuri sen mitä tuossa tilanteessa pystyi ja täytyi. Heillä oli velvollisuus selvittää tuen tarve, kun olivat saaneet yhteydenoton toiselta viranomaiselta (terveydenhuolto). Se, että teille tarjottiin useampaan kertaan lastenhoitoapua, oli selvästi se ainoa tukitoimi ja palvelu, jota heillä oli teille tarjota; heillä oli velvollisuus sitä tarjota ja varmistaa teidän mielipide asiaan, jotta ei ainakaan jälkeen päin voi kukaan valittaa, ettei teille olisi tukea tarjottu. Lastenhoitoapu on usein todella kysytty palvelu ihan kaikenlaisten perheiden keskuudessa, sillä lastenhoito omakustanteisesti on kallista ja kunnalta sosiaalitoimen kautta sitä saa edullisesti. En jaksa uskoa, että ne sossut tuputtivat palveluita teille ilkeyttään. Sossuilla on myös oikeus/velvollisuus tarkentaa ilmoituksen tekijältä (eli tässä tapauksessa hoitajalta) perusteluita ilmoitukselle ja huolenaiheille, mikäli niitä sen tarkemmin ei ilmoituksessa ole eritelty eikä niistä ole ilmoittaja vanhempien kanssa keskustellut. Sossutkin mitä ilmeisimmin totesivat, ettei lastensuojelullista huolta ollut teidän perheestä ja neuvolahoitaja oli osaamaton muotoilemaan tarkemmin huoltaan ja näkemystään - tai sitten muuten vaan halusi ottaa yliampuvasti varman päälle tehdessään perheestänne yhteydenoton. Neuvoloista kyllä tehdään kotikäyntejä, hassua ettei hoitaja käynyt itse teillä kotona ja tehnyt omaa tarkempaa arviotaan, sitä kautta olisi ainakin voinut teille vanhemmille jäsennellä tarkemmin mistä asiasta ja miksi oli huolissaan. Nyt neuvolahoitaja ulkoisti osittain oman työnsä sosiaaliviranomaiselle. Niin ei pitäisi olla, vaan se ennaltaehkäisy tapahtuu nimenomaan tarjoamalla sitä tukea perheille jo siellä varhaisessa matalan kynnyksen palveluissa, esim. juurikin neuvola.

En ymmärrä että mikä tämä sinun ylipitkän meuhkaamisen pointti oli, mutta: yksi neuvolan tehtävistä on vanhemmuuden tukeminen. Ja tässä kohdassa tuo ko. neuvola epäonnistui pahemman kerran ja useampaan otteeseen. Vanhemmat saivat sen käsityksen että heitä ei pidetä hyvinä vanhempina. Lisäksi merkinnät tiedoissa siitä että on ollut lastensuojelun asiakkaana lyö perheeseen leiman joka seuraa jokaiselle lääkärikäynnille, jne. Jos lapsi vaikka tippuu leikkitelineestä ja murtaa kätensä, voi seurata huostaanotto, jne. Niin että samaa mieltä olen sun kanssa siitä että neuvolan olisi pitänyt ensin tarjota matalan kynnyksen palveluja, ei lastensuojelua.

T. Ei se kenelle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuan aihetta nyt, mutta kerron lyhyesti oman perheeni kokemuksesta lastensuojelun kanssa.

Olimme mieheni kanssa nuoria, kun saimme esikoisemme, 20-vuotiaita. Raskausaikana muutimme toiselle paikkakunnalle miehen töiden takia ja uusi neuvolan terveydenhoitaja halusi väkisin, että lastensuojelu käy luonamme ennen vauvan syntymää, koska täällä uudella paikkakunnalla ei ollut sukulaisia tai ystäviä ja olimme niin kovin nuoria. Ihmeissämme suostuimme ja lastensuojelu kävi ja meni. Halusivat tulla vielä vauvan syntymän jälkeen, kuten tulivatkin. Totesivat, että pärjäämme hyvin, mutta jos tahdomme, niin saamme tukea, esim. lastenvahdin siksi aikaa, että pääsemme kauppaan. Tuossa kohtaa kyllä naurettiin ihan avoimesti, että mihin me sellaista tarvitsemme, tottakai vauva tulee mukaan. Mieheni kävi yksin kaupassa n.kuukauden, kunnes menimme vauvan kanssa mukaan, ei mitään ongelmia.

Myöhemmin lastenneuvolassa meillä vaihtui terveydenhoitaja, kun edellinen jäi äitiyslomalle. Tämä sitten teki meistä lastensuojeluilmoituksen, kun olimme niin nuoria, että tarvitsemme tukea, esim. tukiperheen vai mikä se nyt oli. Taas lastensuojelusta kävivät ja tarjosivat erilaisia tukivaihtoehtoja, mutta emme tarvinneet, joten asia jäi siihen. Sitten tämä hoitaja siirtyi toiseen kaupunkiin ja hetkeksi saimme hoitajan, joka oli ollut äitiysneuvolassa. Hän sitten taas vaati lastensuojelua käymään meillä ja sanoimme, että he ovat meillä jo kaksi kertaa käyneet, emme tarvitse mitään tukitoimia. Jankutti vain, että kyllä tarvitsemme, kun olemme niin nuoria, eikä ole perhettä lähellä. Tuon kerran vielä lastensuojelu kävi ja sanoimme heti alkuun, ettemme tarvitse mitään tukitoimia, olivat hetken ja juttelimme monista asioista, kunnes taas lähtivät. Onneksi saimme seuraavaksi ihanan terveydenhoitajan neuvolaan, joka näki meidät ihmisinä, ei nuorina osaamattomina vanhempina.

Tuon jälkeen ei ole kukaan enää tuputtanut tukitoimia, mutta kyllä ärsytti, ja kaikki vain siksi, että olimme nuoria. Vauva oli aina hyvässä kunnossa, ehjät ja puhtaat vaatteet, mitään moitittavaa ei ollut ja kasvoi ja kehittyi normaalisti. Onko oikeasti niin, että on normaalia kahden vanhemman taloudessa hankkia lapselle/vauvalle hoitaja kauppareissun ajaksi? Minä ainakin luulin, että normaalia on käydä vauvan kanssa kaupassa. Meilläkin vauva oli aina oikein rauhallinen, ymmärtäisin jos meillä olisi ollut vaikka koliikki vauvalla.

Jos tämä tarinanne pitää paikkansa ettekä rehellisesti jättäneet mitään kertomatta, niin kuulostaa hyvin omituiselta. Jos ei muuta niin ylitsevuotavan virkainnokas neuvolahoitaja. Neuvoloissa ja terveydenhuollossa on käytössä erilaisia kaavakkeita, lomakkeita ja kyselyitä, joilla pystyy seulomaan ilman mutu-tuntumaa perheen tuen tarvetta ja tekemään vanhemmuuden arviota pohjautuen tutkimustietoon. Sosiaalityöntekijät sen sijaan kuulostivat tehneensä vain työtään ja juuri sen mitä tuossa tilanteessa pystyi ja täytyi. Heillä oli velvollisuus selvittää tuen tarve, kun olivat saaneet yhteydenoton toiselta viranomaiselta (terveydenhuolto). Se, että teille tarjottiin useampaan kertaan lastenhoitoapua, oli selvästi se ainoa tukitoimi ja palvelu, jota heillä oli teille tarjota; heillä oli velvollisuus sitä tarjota ja varmistaa teidän mielipide asiaan, jotta ei ainakaan jälkeen päin voi kukaan valittaa, ettei teille olisi tukea tarjottu. Lastenhoitoapu on usein todella kysytty palvelu ihan kaikenlaisten perheiden keskuudessa, sillä lastenhoito omakustanteisesti on kallista ja kunnalta sosiaalitoimen kautta sitä saa edullisesti. En jaksa uskoa, että ne sossut tuputtivat palveluita teille ilkeyttään. Sossuilla on myös oikeus/velvollisuus tarkentaa ilmoituksen tekijältä (eli tässä tapauksessa hoitajalta) perusteluita ilmoitukselle ja huolenaiheille, mikäli niitä sen tarkemmin ei ilmoituksessa ole eritelty eikä niistä ole ilmoittaja vanhempien kanssa keskustellut. Sossutkin mitä ilmeisimmin totesivat, ettei lastensuojelullista huolta ollut teidän perheestä ja neuvolahoitaja oli osaamaton muotoilemaan tarkemmin huoltaan ja näkemystään - tai sitten muuten vaan halusi ottaa yliampuvasti varman päälle tehdessään perheestänne yhteydenoton. Neuvoloista kyllä tehdään kotikäyntejä, hassua ettei hoitaja käynyt itse teillä kotona ja tehnyt omaa tarkempaa arviotaan, sitä kautta olisi ainakin voinut teille vanhemmille jäsennellä tarkemmin mistä asiasta ja miksi oli huolissaan. Nyt neuvolahoitaja ulkoisti osittain oman työnsä sosiaaliviranomaiselle. Niin ei pitäisi olla, vaan se ennaltaehkäisy tapahtuu nimenomaan tarjoamalla sitä tukea perheille jo siellä varhaisessa matalan kynnyksen palveluissa, esim. juurikin neuvola.

En ymmärrä että mikä tämä sinun ylipitkän meuhkaamisen pointti oli, mutta: yksi neuvolan tehtävistä on vanhemmuuden tukeminen. Ja tässä kohdassa tuo ko. neuvola epäonnistui pahemman kerran ja useampaan otteeseen. Vanhemmat saivat sen käsityksen että heitä ei pidetä hyvinä vanhempina. Lisäksi merkinnät tiedoissa siitä että on ollut lastensuojelun asiakkaana lyö perheeseen leiman joka seuraa jokaiselle lääkärikäynnille, jne. Jos lapsi vaikka tippuu leikkitelineestä ja murtaa kätensä, voi seurata huostaanotto, jne. Niin että samaa mieltä olen sun kanssa siitä että neuvolan olisi pitänyt ensin tarjota matalan kynnyksen palveluja, ei lastensuojelua.

T. Ei se kenelle vastasit

Lastensuojelun tiedot näkee vain ja ainoastaan lastensuojelu. Ei siis koulu, päiväkoti, lääkäri, poliisi tms. ihan mikä tahansa. 

Huostaanotot menevät nykyisin oikeuden kautta joten eiköhän nämä "virheet" siellä viimeistään huomata. Eipä ole muuten tullut ikinä vastaan vanhempaa joka pitäisi ls-ilmoitusta aiheellisena, aina on virhe.

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotot menevät nykyisin oikeuden kautta joten eiköhän nämä "virheet" siellä viimeistään huomata. Eipä ole muuten tullut ikinä vastaan vanhempaa joka pitäisi ls-ilmoitusta aiheellisena, aina on virhe.

Sossuna voin sanoa, että paljonkin on, ovat itse tehneet ne omasta lapsestaan palveluihin päästäkseen. 

Wanha, tää provo on ollut täällä jo aikasemmin viime vuonna.

Vierailija kirjoitti:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lapsia-huostaanotetaan-kyseenalaisi…

"Torniolaisten Janita ja Sami Leppäniemennuorin lapsi otettiin huostaan kolme vuotta sitten. Vanhempien mukaan huostaanotto oli aiheeton, mutta tilanne jatkuu edelleen.

- Vuonna 2007 veimme poikamme päivystykseen, koska hänellä oli hengenahdistusta ja kova kuume. Päivystyksessä lääkäri näki pojan kasvoissa mustelmia. Emme osanneet kertoa niiden alkuperää, jolloin lääkäri teki oman päätöksensä, että kyseessä on pahoinpitely, kertoo pojan äiti, Janita Leppäniemi.

Poika huostaanotettiin yön aikana. Vanhemmille kerrottiin, että poika palautetaan vanhemmille, jos poliisitutkinta osoittaa, etteivät mustelmat ole syntyneet pahoinpitelystä.

- Pyysimme itse poliisilta, että pääsisimme mahdollisimman pian kuulusteluihin. Kuulusteluissa todettiin, että mikään ei viittaa pojan pahoinpitelyyn. Pahoinpitelysyyte jäi siihen, mutta poikaa ei palautettu kotiin.

Huosta jatkui, ja sen seuraavana perusteena pidettiin virikedeprivaatiota. Keskosena syntynyt poika kehittyi normaalia hitaammin, minkä vanhemmatkin olivat huomanneet. Lääkäri tulkitsi kehitysviiveen johtuvan siitä, että vanhemmat eivät tarjonneet kuopukselleen riittävästi virikkeitä.

- Me olimme useaan otteeseen pyytäneet lääkäreiltä pääsyä tutkimuksiin, koska huomasimme, että poika ei kehity samaan tahtiin kuin esikoisemme. Kunnollisia tutkimuksia ei kuitenkaan tehty. Vasta huostaanoton jälkeen poika tutkittiin perusteellisesti, ja lääkäri totesi, että poika on lievästi kehitysvammainen, muistelee äiti.

Huostaanoton toinen peruste, virikedeprivaatio, kumoutui myös.

Huosta jatkuu, perusteet muuttuvat

Tänä päivänä perheen kahdesta lapsesta nuorimmainen on edelleen sijoitettuna toiseen perheeseen ja toiseen kuntaan. Nyt huostaa perustellaan äidin munuaissairaudella.

- Olen sairastunut 9-vuotiaana munuaissairauteen. Käyn sen vuoksi kolmesti viikossa dialyysissä. Nyt lääkärit käyttävät tätä perusteena sille, että huostaanottoa ei pureta. Minulla on kuitenkin lääkärintodistus, joka osoittaa, että olen täysin kykeneväinen hoitamaan kehitysvammaista poikaani. Tästä huolimatta huostaanottoa ei suostuta purkamaan, kertoo pojan äiti.

- Lisäksi huostaa perustellaan sillä, että sijaisperheelle on muodostunut kiintymyssuhde poikaan. Haluan kuitenkin sanoa, että myös minulla on kiintymyssuhde poikaani, joka on saanut alkunsa vaikeiden lapsettomuushoitojen jälkeen, äiti jatkaa.

Kunnissa ei olla halukkaita kommentoimaan huostaanottoja yksityisyydensuojaan vedoten."

Tässä tapauksessa lääkäri näki mustelmia lapsen kasvoissa, ja poika huostattiin saman tien ilman mitään todisteluita. Lapsi luvattiin palauttaa poliisitutkinnan jälkeen, mikäli ei voida osoittaa perheessä olleen väkivaltaa lasta kohtaan. Vaan eipä palautettu lasta, vaan keksittiin yhä aina uusia syitä.

Mielestäsi on siis aivan normaalia ettei kumpikaan vanhemmista tiedä, miten lapsi on saanut kasvoihinsa mustelmia? Niin näkyviä että lääkäri kiinnittää muun asian yhteydessä niihin huomiota? Lääkäri, joka on varmasti tottunut siihen että lapsilla on naama ruvella tämän tuosta.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3134492/muutto-ulkomaille-kun-lapsi-huostaanotettu

Ai tämä vai?

Vierailija kirjoitti:

Mun entiset naapurit muuttivat Espanjaan ja pääsivät lastensuojelua pakoon.

Kuulema riittää muutto Helsingistä Saloon.

Ainakin tuttavaperhe pääsi sossuista eroon.

Perheen äiti tosin sanoi, ettei enää ikinä pyydä apua, jos lasten kanssa tulee vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa, USA:ssa, Englannissa on paljon tiukempi lastensuojelulain kuin meillä. USA:ssa ja Briteissä tulee jopa vankeutta. Briteissä vanhemmille sakkoja, jos lapsi pinnaa koulusta. Saksassa ja Briteissä rangaistaan vanhempia, jos vievät lapsen lomalle luvatta kouluaikana.

Englannissa ei ole edes koulupakkoa. Eikä oppivelvollisuutta, siis jos kotona opiskelisi vaan. Tuli eräässä ohjelmassa esille, ja en ollut uskoa, mutta näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lapsia-huostaanotetaan-kyseenalaisi…

"Torniolaisten Janita ja Sami Leppäniemennuorin lapsi otettiin huostaan kolme vuotta sitten. Vanhempien mukaan huostaanotto oli aiheeton, mutta tilanne jatkuu edelleen.

- Vuonna 2007 veimme poikamme päivystykseen, koska hänellä oli hengenahdistusta ja kova kuume. Päivystyksessä lääkäri näki pojan kasvoissa mustelmia. Emme osanneet kertoa niiden alkuperää, jolloin lääkäri teki oman päätöksensä, että kyseessä on pahoinpitely, kertoo pojan äiti, Janita Leppäniemi.

Poika huostaanotettiin yön aikana. Vanhemmille kerrottiin, että poika palautetaan vanhemmille, jos poliisitutkinta osoittaa, etteivät mustelmat ole syntyneet pahoinpitelystä.

- Pyysimme itse poliisilta, että pääsisimme mahdollisimman pian kuulusteluihin. Kuulusteluissa todettiin, että mikään ei viittaa pojan pahoinpitelyyn. Pahoinpitelysyyte jäi siihen, mutta poikaa ei palautettu kotiin.

Huosta jatkui, ja sen seuraavana perusteena pidettiin virikedeprivaatiota. Keskosena syntynyt poika kehittyi normaalia hitaammin, minkä vanhemmatkin olivat huomanneet. Lääkäri tulkitsi kehitysviiveen johtuvan siitä, että vanhemmat eivät tarjonneet kuopukselleen riittävästi virikkeitä.

- Me olimme useaan otteeseen pyytäneet lääkäreiltä pääsyä tutkimuksiin, koska huomasimme, että poika ei kehity samaan tahtiin kuin esikoisemme. Kunnollisia tutkimuksia ei kuitenkaan tehty. Vasta huostaanoton jälkeen poika tutkittiin perusteellisesti, ja lääkäri totesi, että poika on lievästi kehitysvammainen, muistelee äiti.

Huostaanoton toinen peruste, virikedeprivaatio, kumoutui myös.

Huosta jatkuu, perusteet muuttuvat

Tänä päivänä perheen kahdesta lapsesta nuorimmainen on edelleen sijoitettuna toiseen perheeseen ja toiseen kuntaan. Nyt huostaa perustellaan äidin munuaissairaudella.

- Olen sairastunut 9-vuotiaana munuaissairauteen. Käyn sen vuoksi kolmesti viikossa dialyysissä. Nyt lääkärit käyttävät tätä perusteena sille, että huostaanottoa ei pureta. Minulla on kuitenkin lääkärintodistus, joka osoittaa, että olen täysin kykeneväinen hoitamaan kehitysvammaista poikaani. Tästä huolimatta huostaanottoa ei suostuta purkamaan, kertoo pojan äiti.

- Lisäksi huostaa perustellaan sillä, että sijaisperheelle on muodostunut kiintymyssuhde poikaan. Haluan kuitenkin sanoa, että myös minulla on kiintymyssuhde poikaani, joka on saanut alkunsa vaikeiden lapsettomuushoitojen jälkeen, äiti jatkaa.

Kunnissa ei olla halukkaita kommentoimaan huostaanottoja yksityisyydensuojaan vedoten."

Tässä tapauksessa lääkäri näki mustelmia lapsen kasvoissa, ja poika huostattiin saman tien ilman mitään todisteluita. Lapsi luvattiin palauttaa poliisitutkinnan jälkeen, mikäli ei voida osoittaa perheessä olleen väkivaltaa lasta kohtaan. Vaan eipä palautettu lasta, vaan keksittiin yhä aina uusia syitä.

Mielestäsi on siis aivan normaalia ettei kumpikaan vanhemmista tiedä, miten lapsi on saanut kasvoihinsa mustelmia? Niin näkyviä että lääkäri kiinnittää muun asian yhteydessä niihin huomiota? Lääkäri, joka on varmasti tottunut siihen että lapsilla on naama ruvella tämän tuosta.

Jos on kyseessä vaikkapa erityisen aktiivinen joka paikassa koheltava lapsi, niin todellakin on aivan normaalia, ettei jokaisen mustelman alkuperälle ole vanhemmilla selitystä. Oma esikoiseni lähti kävelemään 10:n kuukauden iässä, ja seuraavana päivänä suurin piirtein jo juoksi, eikä hänellä ollut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa koheltaessaan. Lapsi oli aina ihan mustelmilla, vaikka juostiin parhaamme mukaan perässä/vierellä. Oli kyllä stressaavaa aikaa. Rauhoittui vasta kolmen vuoden iässä sillä tavalla, ettei tarvinnut enää ihan joka liikettä vahtia. Jos olisi joku lähtenyt kyselemään tarkemmin mustelmien alkuperää, niin en kyllä olisi jokaiselle mustelmalle millään osannut antaa selitystä. Pahimmille vaurioille kyllä, esim. kun huuli meni rikki, tai otsassa oli pinnistä vasten kaatumisesta tullut iso mustelma ja kuhmu jne.

Kannattaa myös ottaa huomioon, että on hyvin yksilöllistä, kuinka helposti mustelmia tulee. Itselläni tulee mustelmia todella helposti, eikä minulla useinkaan ole aavistustakaan mistä olen mustelmani saanut.