Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä riitelyä. Eikö asioista voi keskustella?
Mikä on homman idea? Nostaa adrenaliinitasoa joten siitä saa jotain säväreitä? En tiedä, ei toimi mulla, minusta se tuntuu vain ja ainoastaan pahalta. Joskus voi kinastella mutta mitään karjumisriitoja en suostu käymään kenenkään kanssa, niistä sain tarpeekseni jo lapsuudenperheessä. Minusta aikuisena kuuluu olla sen verran tunnesäätelykykyä ja itsehillintää ettei raivoa päättömästi. Se oleellinen ero kinasteluun on äänen volyymissa ja siinä että kinastelussa on vielä järki mukana ja se on luonteeltaan keskustelevaa, riitely taas ei.
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esim. olisin laittanut ruokaa ja mieheni tulisi kotiin ja alkaisi huutaa, että mitä hirveää p*skaa olen hänen lautaselleen laittanut, niin se ei ois mulle riita. Naurattais vaan, että saa olla urpo nälässä tai nähdä vaivaa omiin ruokiinsa sitten, jos noin kokee. Oishan se toki surullista, mutta ei riita.
No omituisessa suhteessa olet, jos tuolle vain kohauttaisit olkiasi ja jatkaisit vain tyynenä eteenpäin. Useimmille tuo osoittaa kunnioituksen puutetta ja kiittämättömyyttä, mutta sinulle tällaiset asiat eivät ilmeisesti ihmissuhteessa ole kovin tärkeitä.
En ymmärrä, miksi olisi jotenkin jaloa naureskella ja haukkua urpoksi, mutta sitten heti perään myöntää, että olisihan se surullista. Miksi ihmeessä se ei saisi olla surullista nimenomaan siinä tilanteessa ihan avoimesti? Miksi pitää peittää pahaa oloa johonkin nauruun ja piittaamattomuuteen?
Se ei olisi ennenkään tuottanut tulosta.
En ole elänyt vapaaehtoisesti tuollaisessa suhteessa, mutta kiitos äitisuhteeni osaan eläytyä tilanteeseen, jossa joku eläisi siinä (jostain syystä pakosta).Miten niin ei tuota tulosta? Mitä tulosta sen sitten pitäisi tuottaa ja miten sitä tulosta sitten syntyy tuolla naureskelulla ja peittelyllä? Mitä häviät, jos sen naurun sijasta olet ihan aidosti vain surullinen?
Tietenkin sitä tulosta, ettei loukkaa jos on laitettu ruokaa. Ja miksi olisin surullinen, jos toinen ei arvosta hyvää elettä? Hänhän se siitä tulee elämässään kärsimään, en minä. (Itse siis jättäisin tuollaisen tyypin mutta lapsena se ei ollut mahdollista). Paljon mieluummin olen hyvällä tuulella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esim. olisin laittanut ruokaa ja mieheni tulisi kotiin ja alkaisi huutaa, että mitä hirveää p*skaa olen hänen lautaselleen laittanut, niin se ei ois mulle riita. Naurattais vaan, että saa olla urpo nälässä tai nähdä vaivaa omiin ruokiinsa sitten, jos noin kokee. Oishan se toki surullista, mutta ei riita.
No omituisessa suhteessa olet, jos tuolle vain kohauttaisit olkiasi ja jatkaisit vain tyynenä eteenpäin. Useimmille tuo osoittaa kunnioituksen puutetta ja kiittämättömyyttä, mutta sinulle tällaiset asiat eivät ilmeisesti ihmissuhteessa ole kovin tärkeitä.
En ymmärrä, miksi olisi jotenkin jaloa naureskella ja haukkua urpoksi, mutta sitten heti perään myöntää, että olisihan se surullista. Miksi ihmeessä se ei saisi olla surullista nimenomaan siinä tilanteessa ihan avoimesti? Miksi pitää peittää pahaa oloa johonkin nauruun ja piittaamattomuuteen?
Se ei olisi ennenkään tuottanut tulosta.
En ole elänyt vapaaehtoisesti tuollaisessa suhteessa, mutta kiitos äitisuhteeni osaan eläytyä tilanteeseen, jossa joku eläisi siinä (jostain syystä pakosta).Miten niin ei tuota tulosta? Mitä tulosta sen sitten pitäisi tuottaa ja miten sitä tulosta sitten syntyy tuolla naureskelulla ja peittelyllä? Mitä häviät, jos sen naurun sijasta olet ihan aidosti vain surullinen?
Tietenkin sitä tulosta, ettei loukkaa jos on laitettu ruokaa. Ja miksi olisin surullinen, jos toinen ei arvosta hyvää elettä? Hänhän se siitä tulee elämässään kärsimään, en minä. (Itse siis jättäisin tuollaisen tyypin mutta lapsena se ei ollut mahdollista). Paljon mieluummin olen hyvällä tuulella.
Surullisella siis viittaisin esimerkissäni siihen, että joku ei lähtisi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa sanoitkin "Mä en ymmärrä riitelyä". Etpä näköjään ymmärräkään. Miksi tätä ketjua pitäisi sitten edes jatkaa. Jutut menee vaan harakoille.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Osaan keskustella asioista, ei minun tarvitse ruveta riitelemään asioista. Jos toinen on eri mieltä asiasta niin en väitä vastaan ja sama toisin päin.
Miten keskustelet asioista, jos sinua kohtaan tehtiin väärin, eikä toinen korjaa asiaa? Mitään riitaa ei tarvita, toinen saa toimia niin väärin kuin huvittaa?
No miten se riita homman ratkaisee? Mikä tuollainen tilanne voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
Hahahhaa, ihana ajatus; kulta vingutin luottokortin tappiin saakka, eikö otettais ihan vaan huumorilla?
Otetaan tietty, mä kävin pettämässä, eikös olekin ihkuu? Hahhaah, on meillä niin kivaa, kun ei tarvitse mistään riidellä.
Siinäs naurat, jotkut osaa nämäkin selvittää ilman riitaa :)
Tuossa puhuttiinkin huumorista eikä siitä riidelläänkö vai ei. Minusta noissa on huumori aika kaukana, vaikka ilman riitaa selvittäisiinkin.
No niin onkin, se huumori on vain tuon naureskelijan päässä.
Tarkoitatko tuota vastaajaa, joka kertoi, että heidän väittelynsä ovat täysin huumoripohjalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
No ei tietenkään loukkaa. Ei toisen pahaa mieltä sivuuteta mutta ei siitä riitelemään aleta.
Entäpä jos tavallinen huomiointi ei korjaa toisen mielipahaa? Yleisempää on, että toisen toiminnasta loukkaannutaan, vaikka tarkoitus ei loukata olisikaan ollut. Itse ainakin suutun silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
Hahahhaa, ihana ajatus; kulta vingutin luottokortin tappiin saakka, eikö otettais ihan vaan huumorilla?
Otetaan tietty, mä kävin pettämässä, eikös olekin ihkuu? Hahhaah, on meillä niin kivaa, kun ei tarvitse mistään riidellä.
Siinäs naurat, jotkut osaa nämäkin selvittää ilman riitaa :)
Tuossa puhuttiinkin huumorista eikä siitä riidelläänkö vai ei. Minusta noissa on huumori aika kaukana, vaikka ilman riitaa selvittäisiinkin.
No niin onkin, se huumori on vain tuon naureskelijan päässä.
Tarkoitatko tuota vastaajaa, joka kertoi, että heidän väittelynsä ovat täysin huumoripohjalla?
Kun sanoin että meidän väittelyt on huumoripohjalla, niin en tietenkään tarkoittanut että jostakin vakavasta asiasta vedetään huumorilla vaan että meidän väittelyn aiheet ovat niin pieniä että ne menee huumorilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa sanoitkin "Mä en ymmärrä riitelyä". Etpä näköjään ymmärräkään. Miksi tätä ketjua pitäisi sitten edes jatkaa. Jutut menee vaan harakoille.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Osaan keskustella asioista, ei minun tarvitse ruveta riitelemään asioista. Jos toinen on eri mieltä asiasta niin en väitä vastaan ja sama toisin päin.
Miten keskustelet asioista, jos sinua kohtaan tehtiin väärin, eikä toinen korjaa asiaa? Mitään riitaa ei tarvita, toinen saa toimia niin väärin kuin huvittaa?
No miten se riita homman ratkaisee? Mikä tuollainen tilanne voi olla?
Etkö ihan oikeasti keksi yhtäkään asiaa, joka pitää puhua läpi ja esim pyytää anteeksi ja sopia, miten jatkossa toimitaan? Missä hiton tyhjiössä te elätte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
Hahahhaa, ihana ajatus; kulta vingutin luottokortin tappiin saakka, eikö otettais ihan vaan huumorilla?
Otetaan tietty, mä kävin pettämässä, eikös olekin ihkuu? Hahhaah, on meillä niin kivaa, kun ei tarvitse mistään riidellä.
Siinäs naurat, jotkut osaa nämäkin selvittää ilman riitaa :)
Tuossa puhuttiinkin huumorista eikä siitä riidelläänkö vai ei. Minusta noissa on huumori aika kaukana, vaikka ilman riitaa selvittäisiinkin.
No niin onkin, se huumori on vain tuon naureskelijan päässä.
Tarkoitatko tuota vastaajaa, joka kertoi, että heidän väittelynsä ovat täysin huumoripohjalla?
Kun sanoin että meidän väittelyt on huumoripohjalla, niin en tietenkään tarkoittanut että jostakin vakavasta asiasta vedetään huumorilla vaan että meidän väittelyn aiheet ovat niin pieniä että ne menee huumorilla.
Ja tuolla sinulta kysyinkin, ettekö koskaan loukkaa toisianne tai tee mitään väärää vaan kaikki menee huumorilla vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa sanoitkin "Mä en ymmärrä riitelyä". Etpä näköjään ymmärräkään. Miksi tätä ketjua pitäisi sitten edes jatkaa. Jutut menee vaan harakoille.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Osaan keskustella asioista, ei minun tarvitse ruveta riitelemään asioista. Jos toinen on eri mieltä asiasta niin en väitä vastaan ja sama toisin päin.
Miten keskustelet asioista, jos sinua kohtaan tehtiin väärin, eikä toinen korjaa asiaa? Mitään riitaa ei tarvita, toinen saa toimia niin väärin kuin huvittaa?
No miten se riita homman ratkaisee? Mikä tuollainen tilanne voi olla?
Etkö ihan oikeasti keksi yhtäkään asiaa, joka pitää puhua läpi ja esim pyytää anteeksi ja sopia, miten jatkossa toimitaan? Missä hiton tyhjiössä te elätte?
En keksi ennen kun eteen sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
Hahahhaa, ihana ajatus; kulta vingutin luottokortin tappiin saakka, eikö otettais ihan vaan huumorilla?
Otetaan tietty, mä kävin pettämässä, eikös olekin ihkuu? Hahhaah, on meillä niin kivaa, kun ei tarvitse mistään riidellä.
Siinäs naurat, jotkut osaa nämäkin selvittää ilman riitaa :)
Tuossa puhuttiinkin huumorista eikä siitä riidelläänkö vai ei. Minusta noissa on huumori aika kaukana, vaikka ilman riitaa selvittäisiinkin.
No niin onkin, se huumori on vain tuon naureskelijan päässä.
Tarkoitatko tuota vastaajaa, joka kertoi, että heidän väittelynsä ovat täysin huumoripohjalla?
Kun sanoin että meidän väittelyt on huumoripohjalla, niin en tietenkään tarkoittanut että jostakin vakavasta asiasta vedetään huumorilla vaan että meidän väittelyn aiheet ovat niin pieniä että ne menee huumorilla.
Ja tuolla sinulta kysyinkin, ettekö koskaan loukkaa toisianne tai tee mitään väärää vaan kaikki menee huumorilla vaan?
Niin kuin vastasin, ei loukata toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esim. olisin laittanut ruokaa ja mieheni tulisi kotiin ja alkaisi huutaa, että mitä hirveää p*skaa olen hänen lautaselleen laittanut, niin se ei ois mulle riita. Naurattais vaan, että saa olla urpo nälässä tai nähdä vaivaa omiin ruokiinsa sitten, jos noin kokee. Oishan se toki surullista, mutta ei riita.
No omituisessa suhteessa olet, jos tuolle vain kohauttaisit olkiasi ja jatkaisit vain tyynenä eteenpäin. Useimmille tuo osoittaa kunnioituksen puutetta ja kiittämättömyyttä, mutta sinulle tällaiset asiat eivät ilmeisesti ihmissuhteessa ole kovin tärkeitä.
En ymmärrä, miksi olisi jotenkin jaloa naureskella ja haukkua urpoksi, mutta sitten heti perään myöntää, että olisihan se surullista. Miksi ihmeessä se ei saisi olla surullista nimenomaan siinä tilanteessa ihan avoimesti? Miksi pitää peittää pahaa oloa johonkin nauruun ja piittaamattomuuteen?
Se ei olisi ennenkään tuottanut tulosta.
En ole elänyt vapaaehtoisesti tuollaisessa suhteessa, mutta kiitos äitisuhteeni osaan eläytyä tilanteeseen, jossa joku eläisi siinä (jostain syystä pakosta).Miten niin ei tuota tulosta? Mitä tulosta sen sitten pitäisi tuottaa ja miten sitä tulosta sitten syntyy tuolla naureskelulla ja peittelyllä? Mitä häviät, jos sen naurun sijasta olet ihan aidosti vain surullinen?
Tietenkin sitä tulosta, ettei loukkaa jos on laitettu ruokaa. Ja miksi olisin surullinen, jos toinen ei arvosta hyvää elettä? Hänhän se siitä tulee elämässään kärsimään, en minä. (Itse siis jättäisin tuollaisen tyypin mutta lapsena se ei ollut mahdollista). Paljon mieluummin olen hyvällä tuulella.
Kysytkö tosissasi? Oletko robotti? Jos et ymmärrä, miksi tuollaisesta moni tulisi surulliseksi, miksi sitten ylipäätään jättäisit tämän tyypin? Kyllä sinäkin tajuat, että tuo on huonoa käytöstä ja se loukkaa ja tuntuu pahalta. Jostain syystä et nyt vain halua /pysty sitä myöntämään. Tässä juuri kiteytyy tämä riitelemättömyyden ydin. On ihan ok loukkaantua. On ihan ok olla surullinen. Tuokin kertoo jotain, että se pitää peittää ja esittää hämmästynyttä (miksi muka olisin surullinen). On pitänyt kasvattaa kova kuori jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä lähisukulaisella taitaa olla neurologinen vika jolla ensimmäinen lause on kuin puhuisi puulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
Hahahhaa, ihana ajatus; kulta vingutin luottokortin tappiin saakka, eikö otettais ihan vaan huumorilla?
Otetaan tietty, mä kävin pettämässä, eikös olekin ihkuu? Hahhaah, on meillä niin kivaa, kun ei tarvitse mistään riidellä.
Siinäs naurat, jotkut osaa nämäkin selvittää ilman riitaa :)
Totta kai :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa sanoitkin "Mä en ymmärrä riitelyä". Etpä näköjään ymmärräkään. Miksi tätä ketjua pitäisi sitten edes jatkaa. Jutut menee vaan harakoille.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Osaan keskustella asioista, ei minun tarvitse ruveta riitelemään asioista. Jos toinen on eri mieltä asiasta niin en väitä vastaan ja sama toisin päin.
Miten keskustelet asioista, jos sinua kohtaan tehtiin väärin, eikä toinen korjaa asiaa? Mitään riitaa ei tarvita, toinen saa toimia niin väärin kuin huvittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
Hahahhaa, ihana ajatus; kulta vingutin luottokortin tappiin saakka, eikö otettais ihan vaan huumorilla?
Otetaan tietty, mä kävin pettämässä, eikös olekin ihkuu? Hahhaah, on meillä niin kivaa, kun ei tarvitse mistään riidellä.
Siinäs naurat, jotkut osaa nämäkin selvittää ilman riitaa :)
Tuossa puhuttiinkin huumorista eikä siitä riidelläänkö vai ei. Minusta noissa on huumori aika kaukana, vaikka ilman riitaa selvittäisiinkin.
No niin onkin, se huumori on vain tuon naureskelijan päässä.
Tarkoitatko tuota vastaajaa, joka kertoi, että heidän väittelynsä ovat täysin huumoripohjalla?
Kun sanoin että meidän väittelyt on huumoripohjalla, niin en tietenkään tarkoittanut että jostakin vakavasta asiasta vedetään huumorilla vaan että meidän väittelyn aiheet ovat niin pieniä että ne menee huumorilla.
Ja tuolla sinulta kysyinkin, ettekö koskaan loukkaa toisianne tai tee mitään väärää vaan kaikki menee huumorilla vaan?
Niin kuin vastasin, ei loukata toisiamme.
Okei, onnea teille sitten. Yleensä kun ollaan yhdessä tiiviisti ja välitetään toisistaan, tulee helposti tilanteita, jolloin toista tulee myös loukattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa sanoitkin "Mä en ymmärrä riitelyä". Etpä näköjään ymmärräkään. Miksi tätä ketjua pitäisi sitten edes jatkaa. Jutut menee vaan harakoille.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Osaan keskustella asioista, ei minun tarvitse ruveta riitelemään asioista. Jos toinen on eri mieltä asiasta niin en väitä vastaan ja sama toisin päin.
Miten keskustelet asioista, jos sinua kohtaan tehtiin väärin, eikä toinen korjaa asiaa? Mitään riitaa ei tarvita, toinen saa toimia niin väärin kuin huvittaa?
No miten se riita homman ratkaisee? Mikä tuollainen tilanne voi olla?
Etkö ihan oikeasti keksi yhtäkään asiaa, joka pitää puhua läpi ja esim pyytää anteeksi ja sopia, miten jatkossa toimitaan? Missä hiton tyhjiössä te elätte?
En keksi ennen kun eteen sattuu.
Eli elätte tyhjiössä tai laput silmillä. Maailma on täynnä ihmisten virheitä, vajavaisuuksia, epävarmuuksia, unohduksia, epäonnistumisia jne, mutta et todellakaan tiedä yhtäkään asiaa, joka elämässä voisi koskaan mennä pieleen. Minäkään en ole koskaan kuullut esim syövästä, kun ei ole eteen sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
Hahahhaa, ihana ajatus; kulta vingutin luottokortin tappiin saakka, eikö otettais ihan vaan huumorilla?
Otetaan tietty, mä kävin pettämässä, eikös olekin ihkuu? Hahhaah, on meillä niin kivaa, kun ei tarvitse mistään riidellä.
Siinäs naurat, jotkut osaa nämäkin selvittää ilman riitaa :)
Tuossa puhuttiinkin huumorista eikä siitä riidelläänkö vai ei. Minusta noissa on huumori aika kaukana, vaikka ilman riitaa selvittäisiinkin.
No niin onkin, se huumori on vain tuon naureskelijan päässä.
Tarkoitatko tuota vastaajaa, joka kertoi, että heidän väittelynsä ovat täysin huumoripohjalla?
Ei, vaan minulle oli tuo kyseinen kommentti. Kun näitä lukee, ei voi kuin nauraa ja ottaa huumorilla :) Eli omassa päässäni kukkii huumori. Tässä iässä se suotakoon. Ja tällä kokemuksella voin jo naureskella.
Jos saisi kuunneltavaksi vaikka nauhoituksina eri pariskuntien riitoja tai keskusteluja, ihan kuinka vain, olen varma, että sieltä alkaisi oitis erottua niitä, joiden kanssa ei voi kommunikoida mitenkään. Ja tietenkin niitä suoraselkäisiä ja fiksuja.
Keskustelukykyiset, ja yleensäkin sellaiset rehelliset tyypit, jotka pystyvät käsittelemään asiaa realismilla myös toisen näkökulmasta, kiertelemättä ja kieroilematta, ovat aika vähissä. Aina on jollain lailla se oma lehmä ojassa ja joko vähätellään omia tekoja tai halutaan käsittää väärin, samalla kun sitten suurennellaan toisen osapuolen tekemisiä ja sanomisia, jopa valehdellaan.
Joillain on toisin. Ja eipä tarvitse korottaa ääntään, kun ollaan samalla aaltopituudella niin, että kyetään punnitsemaan hyviä ja huonoja puolia ja tekemään kompromisseja. Se on nimenomaan se toisen kunnioitus ja tasa-arvoisuus, mitkä pitävät homman koossa. Mutta aika usein huomaa pariskuntien kesken keskinäistä kilpailua ja outoa nälvimistä, kuin koko ajan olisi joku kilpailuasetelma tai pomotus käynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa sanoitkin "Mä en ymmärrä riitelyä". Etpä näköjään ymmärräkään. Miksi tätä ketjua pitäisi sitten edes jatkaa. Jutut menee vaan harakoille.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Osaan keskustella asioista, ei minun tarvitse ruveta riitelemään asioista. Jos toinen on eri mieltä asiasta niin en väitä vastaan ja sama toisin päin.
Miten keskustelet asioista, jos sinua kohtaan tehtiin väärin, eikä toinen korjaa asiaa? Mitään riitaa ei tarvita, toinen saa toimia niin väärin kuin huvittaa?
No miten se riita homman ratkaisee? Mikä tuollainen tilanne voi olla?
Etkö ihan oikeasti keksi yhtäkään asiaa, joka pitää puhua läpi ja esim pyytää anteeksi ja sopia, miten jatkossa toimitaan? Missä hiton tyhjiössä te elätte?
En keksi ennen kun eteen sattuu.
Eli elätte tyhjiössä tai laput silmillä. Maailma on täynnä ihmisten virheitä, vajavaisuuksia, epävarmuuksia, unohduksia, epäonnistumisia jne, mutta et todellakaan tiedä yhtäkään asiaa, joka elämässä voisi koskaan mennä pieleen. Minäkään en ole koskaan kuullut esim syövästä, kun ei ole eteen sattunut.
Jos nyt meidän avioliitosta hypätään maailman kaikkeuteen niin kyllä varmasti asioita on. Mutta kun katson tätä meidän suhdetta nii en keksi riidan aiheita. Jos jompikumpi unohtaa jotain tai epäonnistuu niin eihän siitä nyt riitaa tarvitse sytyttää. Mutta sovitaan että eletään tyhjiössä jos se sinulle on niin tärkeää saada nyt minusta lypsettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa sanoitkin "Mä en ymmärrä riitelyä". Etpä näköjään ymmärräkään. Miksi tätä ketjua pitäisi sitten edes jatkaa. Jutut menee vaan harakoille.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Osaan keskustella asioista, ei minun tarvitse ruveta riitelemään asioista. Jos toinen on eri mieltä asiasta niin en väitä vastaan ja sama toisin päin.
Miten keskustelet asioista, jos sinua kohtaan tehtiin väärin, eikä toinen korjaa asiaa? Mitään riitaa ei tarvita, toinen saa toimia niin väärin kuin huvittaa?
No miten se riita homman ratkaisee? Mikä tuollainen tilanne voi olla?
Etkö ihan oikeasti keksi yhtäkään asiaa, joka pitää puhua läpi ja esim pyytää anteeksi ja sopia, miten jatkossa toimitaan? Missä hiton tyhjiössä te elätte?
Jos asia pitää jokatapauksessa puhua läpi, miksei sitä voi tehdä heti vaan ensin pitää pää punaisena karjua? -eri
No niin onkin, se huumori on vain tuon naureskelijan päässä.