Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä riitelyä. Eikö asioista voi keskustella?
Mikä on homman idea? Nostaa adrenaliinitasoa joten siitä saa jotain säväreitä? En tiedä, ei toimi mulla, minusta se tuntuu vain ja ainoastaan pahalta. Joskus voi kinastella mutta mitään karjumisriitoja en suostu käymään kenenkään kanssa, niistä sain tarpeekseni jo lapsuudenperheessä. Minusta aikuisena kuuluu olla sen verran tunnesäätelykykyä ja itsehillintää ettei raivoa päättömästi. Se oleellinen ero kinasteluun on äänen volyymissa ja siinä että kinastelussa on vielä järki mukana ja se on luonteeltaan keskustelevaa, riitely taas ei.
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riitelyhän on loppujen lopuksi aivan inhimillinen asia. Ei se välttämättä aina johda mihinkään, mutta se voi puhdistaa samalla tavalla kuin vaikkapa itkeminen. Eikä riitely suinkaan aina tarkoita raivoamista ja ovien paiskomista. Silti, nekin ovat normaaleita, ihmisyyteen kuuluvia asioita. Toki riitelyssä olisi hyvä pitää se raja, ettei toista ainakaan tahallaan loukkaisi.
En sitten tiedä, pelkäävätkö jotkut teistä voimakkaita tunteita niin paljon, että kritisoitte huutamista ja voimakkaita, negatiivisia tunteita. Toisaalta ette ole välttämättä koskaan joutuneet sellaiseen tilanteeseen, jossa luonto oikeastaan pakottaa teidät raivostumaan. Tuollainen tilanne voisi olla vaikkapa sellainen, kun joku ihminen oikein verisesti, syvästi loukkaa teitä tai vaikkapa lastanne, parasta ystäväänne tai jotakuta muuta todella rakasta ihmistä. Ja tuollaisella todella pahalla, syvästi loukkaavalla asialla tarkoitan vaikkapa pettämistä, väkivaltaa tms. On lopulta todella inhimillistä joskus menettää malttinsa ja silloin tunteet kuohuvat yli, joskus huutaen. Raivo, inho ja vihakin ovat lopulta todella normaaleita tunteita ja me kaikki käsittelemme niitäkin vähän eri tavoin.
Myös ihmisen luontainen temperamentti ja herkkyys vaikuttavat siihen, kuinka herkästi ihminen kiihtyy tilaan, jossa äänenpaino muuttuu ja ääni voimistuu. En henkilökohtaisesti nauti riitelystä, mutta tajuan sen silti olevan hyvin inhimillinen asia.
Kyllä sitä kaikenmaailman kusipäille ja hyväksikäyttäjille tulee rajat tehdä selväksi vaikka sitten hampaita näyttämällä, mutta en silti ala läheisiäni kyykyttämään raivoamalla kun muitakin työkaluja asioiden käsittelemiseen on käytössä rutkasti.
Kuka tässä mistään kyykyttämisestä mitään puhui? Riitely ja tunteiden näyttäminen eivät ole kyykyttämistä, vaan aivan inhimillinen asia.
Valitettavan usein ne negatiiviset tunteet vain kanavoidaan niin että lopputulos on juuri vaikka sitä kyykyttämistä tai pahimmillaan jopa fyysistäkin väkivaltaa.
Aikuisten kesken jos ei kykene ottamaan vastapuolen suuttumista vastaan jos hän huutaa on ihmisellä kasvun paikka, eikä uhriutumisen, että itseä kyykytetään.
Huutajallahan siinä on kasvun paikka. Sillä, että kuinka uhri hommaan suhtautuu ei ole juurikaan merkitystä, paskaa käytöstä se huutaminen on joka tapauksessa.
Ei ole, koska huutaja huutaa siksi, että toinen on tehnyt väärin, eikä ota vastuuta käytöksestään.
Yleensä se huutaja huutaa siksi ettei halua tai osaa ottaa vastuuta omasta käytöksestään, ei sen kummemmin sen huutamisen kuin varsinaisen riidanaiheenkaan osalta.
Ei huuda, se joka ei halua ottaa vstuuta käytöksestään pakenee kuin vellihousu vastuutaan. Se, joka huutaa on se, jota toinen kohteli väärin, eikä myönnä virhettään.
Huutajahan se on mikä useimmiten on väärässä. Huutaminen on oikein hyvä keino kun argumentit ovat loppuneet jo aikaa sitten mutta ei myönnä olleensa väärässä.
Esimerkki: X aloittaa riidan siitä että Y teki jotain minkä X koki loukkaavana. Y kertoo oman näkemyksensä asiasta ja perustelee täysin rauhallisesti miksi hän ei tehnyt asiaa loukatakseen, tai miten hänen mielestään X näkee asian eivan eri valossa. X huomaa ettei hänellä ollutkaan mitään oikeaa syytä loukkaantua, mutta ei halua sitä myöntää, koska on niin loukkaantunut ja aloittaa huutamaan Y:lle Ei se tarkoita että X olisi oikeassa.
Huutaminen ei mitenkään tarkoita sitä, että huutaja olisi väärässä. Minä huusin sedälleni, koska hän ei palauttanut minulle minulle kuuluvaa paperia, eikä sanonut edes auttavansa siinä, tai hoitavansa mokaamansa asian. En mä ois huutanut, jos itse olisin ollut se mokaaja, eli hän.
Sanoinkin USEIMMITEN, en aina. Huomaatko, olet jo niin kiihtynyt ettet lue mitä minä kirjoitan, etkä edes ajattele järkevästi vaan olet täysin defenssimoodista. Onko sinun tapauksesi ainoa tapaus missä joku huutaa? Huutaja ei ole koskaan väärässä? Jos minä nyt huutaisin sinulle, olisinko automaattisesti oikeassa, koska huudan? Jos koen että olet loukannut minua olemalla eri mieltä kanssani ja alan sinulle huutamaan, tuleeko sinusta syylinen siihen mitä sinusta syytän?
Huutaminen ei mitenkään tarkoita sitäkään, että huutaja olisi USEIIMITEN väärässä. Huutajan osalla riidassa ei voi mitenkän päätellä siitä itään, kumpi on oikeassa. Itse yritit väittää niin.
Huutaminen on niin yleinen puolustuskeino silloin kun ollaan väärässä että kyllä se huutaja todennäköisemmin on väärässä. Ei tietenkään aina.
No, itselleni se ei ole ollut isokaan ongelma. Olen ehkä sitten sen verran hyvä peustelemaan miksi toinen on väärässä ja mä oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämässä jos mä huhdan niin toinen osapuoli tekee jotain väärää eikä myönnä olevansa väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riitelyhän on loppujen lopuksi aivan inhimillinen asia. Ei se välttämättä aina johda mihinkään, mutta se voi puhdistaa samalla tavalla kuin vaikkapa itkeminen. Eikä riitely suinkaan aina tarkoita raivoamista ja ovien paiskomista. Silti, nekin ovat normaaleita, ihmisyyteen kuuluvia asioita. Toki riitelyssä olisi hyvä pitää se raja, ettei toista ainakaan tahallaan loukkaisi.
En sitten tiedä, pelkäävätkö jotkut teistä voimakkaita tunteita niin paljon, että kritisoitte huutamista ja voimakkaita, negatiivisia tunteita. Toisaalta ette ole välttämättä koskaan joutuneet sellaiseen tilanteeseen, jossa luonto oikeastaan pakottaa teidät raivostumaan. Tuollainen tilanne voisi olla vaikkapa sellainen, kun joku ihminen oikein verisesti, syvästi loukkaa teitä tai vaikkapa lastanne, parasta ystäväänne tai jotakuta muuta todella rakasta ihmistä. Ja tuollaisella todella pahalla, syvästi loukkaavalla asialla tarkoitan vaikkapa pettämistä, väkivaltaa tms. On lopulta todella inhimillistä joskus menettää malttinsa ja silloin tunteet kuohuvat yli, joskus huutaen. Raivo, inho ja vihakin ovat lopulta todella normaaleita tunteita ja me kaikki käsittelemme niitäkin vähän eri tavoin.
Myös ihmisen luontainen temperamentti ja herkkyys vaikuttavat siihen, kuinka herkästi ihminen kiihtyy tilaan, jossa äänenpaino muuttuu ja ääni voimistuu. En henkilökohtaisesti nauti riitelystä, mutta tajuan sen silti olevan hyvin inhimillinen asia.
Kyllä sitä kaikenmaailman kusipäille ja hyväksikäyttäjille tulee rajat tehdä selväksi vaikka sitten hampaita näyttämällä, mutta en silti ala läheisiäni kyykyttämään raivoamalla kun muitakin työkaluja asioiden käsittelemiseen on käytössä rutkasti.
Kuka tässä mistään kyykyttämisestä mitään puhui? Riitely ja tunteiden näyttäminen eivät ole kyykyttämistä, vaan aivan inhimillinen asia.
Valitettavan usein ne negatiiviset tunteet vain kanavoidaan niin että lopputulos on juuri vaikka sitä kyykyttämistä tai pahimmillaan jopa fyysistäkin väkivaltaa.
Aikuisten kesken jos ei kykene ottamaan vastapuolen suuttumista vastaan jos hän huutaa on ihmisellä kasvun paikka, eikä uhriutumisen, että itseä kyykytetään.
Huutajallahan siinä on kasvun paikka. Sillä, että kuinka uhri hommaan suhtautuu ei ole juurikaan merkitystä, paskaa käytöstä se huutaminen on joka tapauksessa.
Ei ole, koska huutaja huutaa siksi, että toinen on tehnyt väärin, eikä ota vastuuta käytöksestään.
Yleensä se huutaja huutaa siksi ettei halua tai osaa ottaa vastuuta omasta käytöksestään, ei sen kummemmin sen huutamisen kuin varsinaisen riidanaiheenkaan osalta.
Ei huuda, se joka ei halua ottaa vstuuta käytöksestään pakenee kuin vellihousu vastuutaan. Se, joka huutaa on se, jota toinen kohteli väärin, eikä myönnä virhettään.
Mitä virhettä? Mulle ajoi kerran joku mies risteyksessä kylkeen, tuli kolmion takaa itse mutta silti änkesi huutamaan kuuppa punaisena mun auton ikkunalle kuinka minä en osaa jaa. Mikä se mun virhe tässä oli?
Miksi ylipäätään kuvittelet että huutaja olisi automaattisesti oikeassa?
Tuo ei ole mikään riita. Jossa joku "alkaa huutamaan".
Tottakai se on riita, aika merkittäväkin kun kyseessä on mahdollisesti suht iso korjaamolasku tai vähintään menetyt bonukset. Tuollaisia riitoja selvitellään joskus oikeudessakin, mutta tuossa tapauksessa tuskin tarvitsi kun mies oli melko itsestäänselvästi väärässä.
Ei ole riita, vaan toisen osapuolen itsestään lähtöisin ollut hermojen menetys. Huutaminen ei ollut siis erimielisyyden seuraus.
Olitko paikalla?
"mutta silti änkesi huutamaan kuuppa punaisena mun auton ikkunalle kuinka minä en osaa ajaa"
Jep eli yritti vierittää vastuun kolarista toiselle, vaikka itse tuli kolmion takaa. Aika tavallinen taktiikka että kun tiedetään että ollaan itse heikoilla niin käydään hyökkäykseen ja toivotaan että toinen säikähtää.
Kyse ei ollut riidasta.
Mitä vittua sinä urpo nyt jankkaat? Et edelleenkään ollut paikalla.
Eihän tämä mikään "oikea" riita olekaan, vaan tuon kolmion takaa tulleen keksitty provokatiivinen riita, jotta pääsisi pälkähästä. Kaikkensa sitä jotkut tekevätkin, jotta eivät joutuisi korvaamaan omia töppejään.
Jos poliisi kertoisi tapahtuman kulun jollekin, vaikka pomolleen, niin sanoisi, että ollaan täällä ratkomassa tällaista riitatilannetta, missä kaveri väittää yhtä ja toinen toista. Eli riitahan se varmaan olisi, kunnes vaikkapa paikalla olleet todistajat kertoisivat, että me nähtiin, kun tuo mies tuli merkin takaa naisen auton kylkeen. Eipä siinä sen jälkeen mitään, muuta kuin korvaushakemukset kuntoon ja syylliseltä nimi tunnustuksen alle.
Jos taas ei olisi kuin sana sanaa vastaan, voisi tuosta kehkeytyäkin riita, mitä jopa oikeusasteissa puitaisiin, vaikka väärin tehnyt kolmion takaa tulija valehtelisikin. Ja näitä riittää. Talvikelillä ainakin voivat ajoneuvot ajautua sellaisiin paikkoihin, ettei ihan selvästi pysty päättelemään mitä on tapahtunut, ennen kuin mitataan ja tutkitaan. Siihen asti on menossa riita, vaikkakin toisen osapuolen keksimä omaksi puolustuksekseen. ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riitelyhän on loppujen lopuksi aivan inhimillinen asia. Ei se välttämättä aina johda mihinkään, mutta se voi puhdistaa samalla tavalla kuin vaikkapa itkeminen. Eikä riitely suinkaan aina tarkoita raivoamista ja ovien paiskomista. Silti, nekin ovat normaaleita, ihmisyyteen kuuluvia asioita. Toki riitelyssä olisi hyvä pitää se raja, ettei toista ainakaan tahallaan loukkaisi.
En sitten tiedä, pelkäävätkö jotkut teistä voimakkaita tunteita niin paljon, että kritisoitte huutamista ja voimakkaita, negatiivisia tunteita. Toisaalta ette ole välttämättä koskaan joutuneet sellaiseen tilanteeseen, jossa luonto oikeastaan pakottaa teidät raivostumaan. Tuollainen tilanne voisi olla vaikkapa sellainen, kun joku ihminen oikein verisesti, syvästi loukkaa teitä tai vaikkapa lastanne, parasta ystäväänne tai jotakuta muuta todella rakasta ihmistä. Ja tuollaisella todella pahalla, syvästi loukkaavalla asialla tarkoitan vaikkapa pettämistä, väkivaltaa tms. On lopulta todella inhimillistä joskus menettää malttinsa ja silloin tunteet kuohuvat yli, joskus huutaen. Raivo, inho ja vihakin ovat lopulta todella normaaleita tunteita ja me kaikki käsittelemme niitäkin vähän eri tavoin.
Myös ihmisen luontainen temperamentti ja herkkyys vaikuttavat siihen, kuinka herkästi ihminen kiihtyy tilaan, jossa äänenpaino muuttuu ja ääni voimistuu. En henkilökohtaisesti nauti riitelystä, mutta tajuan sen silti olevan hyvin inhimillinen asia.
Kyllä sitä kaikenmaailman kusipäille ja hyväksikäyttäjille tulee rajat tehdä selväksi vaikka sitten hampaita näyttämällä, mutta en silti ala läheisiäni kyykyttämään raivoamalla kun muitakin työkaluja asioiden käsittelemiseen on käytössä rutkasti.
Kuka tässä mistään kyykyttämisestä mitään puhui? Riitely ja tunteiden näyttäminen eivät ole kyykyttämistä, vaan aivan inhimillinen asia.
Valitettavan usein ne negatiiviset tunteet vain kanavoidaan niin että lopputulos on juuri vaikka sitä kyykyttämistä tai pahimmillaan jopa fyysistäkin väkivaltaa.
Aikuisten kesken jos ei kykene ottamaan vastapuolen suuttumista vastaan jos hän huutaa on ihmisellä kasvun paikka, eikä uhriutumisen, että itseä kyykytetään.
Huutajallahan siinä on kasvun paikka. Sillä, että kuinka uhri hommaan suhtautuu ei ole juurikaan merkitystä, paskaa käytöstä se huutaminen on joka tapauksessa.
Ei ole, koska huutaja huutaa siksi, että toinen on tehnyt väärin, eikä ota vastuuta käytöksestään.
Yleensä se huutaja huutaa siksi ettei halua tai osaa ottaa vastuuta omasta käytöksestään, ei sen kummemmin sen huutamisen kuin varsinaisen riidanaiheenkaan osalta.
Ei huuda, se joka ei halua ottaa vstuuta käytöksestään pakenee kuin vellihousu vastuutaan. Se, joka huutaa on se, jota toinen kohteli väärin, eikä myönnä virhettään.
Huutajahan se on mikä useimmiten on väärässä. Huutaminen on oikein hyvä keino kun argumentit ovat loppuneet jo aikaa sitten mutta ei myönnä olleensa väärässä.
Esimerkki: X aloittaa riidan siitä että Y teki jotain minkä X koki loukkaavana. Y kertoo oman näkemyksensä asiasta ja perustelee täysin rauhallisesti miksi hän ei tehnyt asiaa loukatakseen, tai miten hänen mielestään X näkee asian eivan eri valossa. X huomaa ettei hänellä ollutkaan mitään oikeaa syytä loukkaantua, mutta ei halua sitä myöntää, koska on niin loukkaantunut ja aloittaa huutamaan Y:lle Ei se tarkoita että X olisi oikeassa.
Huutaminen ei mitenkään tarkoita sitä, että huutaja olisi väärässä. Minä huusin sedälleni, koska hän ei palauttanut minulle minulle kuuluvaa paperia, eikä sanonut edes auttavansa siinä, tai hoitavansa mokaamansa asian. En mä ois huutanut, jos itse olisin ollut se mokaaja, eli hän.
Sanoinkin USEIMMITEN, en aina. Huomaatko, olet jo niin kiihtynyt ettet lue mitä minä kirjoitan, etkä edes ajattele järkevästi vaan olet täysin defenssimoodista. Onko sinun tapauksesi ainoa tapaus missä joku huutaa? Huutaja ei ole koskaan väärässä? Jos minä nyt huutaisin sinulle, olisinko automaattisesti oikeassa, koska huudan? Jos koen että olet loukannut minua olemalla eri mieltä kanssani ja alan sinulle huutamaan, tuleeko sinusta syylinen siihen mitä sinusta syytän?
Huutaminen ei mitenkään tarkoita sitäkään, että huutaja olisi USEIIMITEN väärässä. Huutajan osalla riidassa ei voi mitenkän päätellä siitä itään, kumpi on oikeassa. Itse yritit väittää niin.
Huutaminen on niin yleinen puolustuskeino silloin kun ollaan väärässä että kyllä se huutaja todennäköisemmin on väärässä. Ei tietenkään aina.
No, itselleni se ei ole ollut isokaan ongelma. Olen ehkä sitten sen verran hyvä peustelemaan miksi toinen on väärässä ja mä oikeassa.
Tai sitten olet niin tyhmä ettet tajua saati suostu myöntämään olevasi väärässä. Näitä on paljon.
Hauskinta tässä ketjussa on se, että nämä, jotka eivät ymmärrä riitelemistä, ovat itse tässä ketjussa haukkumassa ja tekemässä ihan päättömiä johtopäätöksiä ja syyttämässä täysin tuntemattomia ilman mitään perusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Jos esim. olisin laittanut ruokaa ja mieheni tulisi kotiin ja alkaisi huutaa, että mitä hirveää p*skaa olen hänen lautaselleen laittanut, niin se ei ois mulle riita. Naurattais vaan, että saa olla urpo nälässä tai nähdä vaivaa omiin ruokiinsa sitten, jos noin kokee. Oishan se toki surullista, mutta ei riita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta tässä ketjussa on se, että nämä, jotka eivät ymmärrä riitelemistä, ovat itse tässä ketjussa haukkumassa ja tekemässä ihan päättömiä johtopäätöksiä ja syyttämässä täysin tuntemattomia ilman mitään perusteita.
Narsismi tulee mieleeni.
Ei täällä mistään voi keskustella, koska aiheet ovat niin PAHOJA: mm. ma-ahan-muutto, maaha-nmuutta-jat, ras-ismi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riitelyhän on loppujen lopuksi aivan inhimillinen asia. Ei se välttämättä aina johda mihinkään, mutta se voi puhdistaa samalla tavalla kuin vaikkapa itkeminen. Eikä riitely suinkaan aina tarkoita raivoamista ja ovien paiskomista. Silti, nekin ovat normaaleita, ihmisyyteen kuuluvia asioita. Toki riitelyssä olisi hyvä pitää se raja, ettei toista ainakaan tahallaan loukkaisi.
En sitten tiedä, pelkäävätkö jotkut teistä voimakkaita tunteita niin paljon, että kritisoitte huutamista ja voimakkaita, negatiivisia tunteita. Toisaalta ette ole välttämättä koskaan joutuneet sellaiseen tilanteeseen, jossa luonto oikeastaan pakottaa teidät raivostumaan. Tuollainen tilanne voisi olla vaikkapa sellainen, kun joku ihminen oikein verisesti, syvästi loukkaa teitä tai vaikkapa lastanne, parasta ystäväänne tai jotakuta muuta todella rakasta ihmistä. Ja tuollaisella todella pahalla, syvästi loukkaavalla asialla tarkoitan vaikkapa pettämistä, väkivaltaa tms. On lopulta todella inhimillistä joskus menettää malttinsa ja silloin tunteet kuohuvat yli, joskus huutaen. Raivo, inho ja vihakin ovat lopulta todella normaaleita tunteita ja me kaikki käsittelemme niitäkin vähän eri tavoin.
Myös ihmisen luontainen temperamentti ja herkkyys vaikuttavat siihen, kuinka herkästi ihminen kiihtyy tilaan, jossa äänenpaino muuttuu ja ääni voimistuu. En henkilökohtaisesti nauti riitelystä, mutta tajuan sen silti olevan hyvin inhimillinen asia.
Kyllä sitä kaikenmaailman kusipäille ja hyväksikäyttäjille tulee rajat tehdä selväksi vaikka sitten hampaita näyttämällä, mutta en silti ala läheisiäni kyykyttämään raivoamalla kun muitakin työkaluja asioiden käsittelemiseen on käytössä rutkasti.
Kuka tässä mistään kyykyttämisestä mitään puhui? Riitely ja tunteiden näyttäminen eivät ole kyykyttämistä, vaan aivan inhimillinen asia.
Valitettavan usein ne negatiiviset tunteet vain kanavoidaan niin että lopputulos on juuri vaikka sitä kyykyttämistä tai pahimmillaan jopa fyysistäkin väkivaltaa.
Aikuisten kesken jos ei kykene ottamaan vastapuolen suuttumista vastaan jos hän huutaa on ihmisellä kasvun paikka, eikä uhriutumisen, että itseä kyykytetään.
Huutajallahan siinä on kasvun paikka. Sillä, että kuinka uhri hommaan suhtautuu ei ole juurikaan merkitystä, paskaa käytöstä se huutaminen on joka tapauksessa.
Ei ole, koska huutaja huutaa siksi, että toinen on tehnyt väärin, eikä ota vastuuta käytöksestään.
Yleensä se huutaja huutaa siksi ettei halua tai osaa ottaa vastuuta omasta käytöksestään, ei sen kummemmin sen huutamisen kuin varsinaisen riidanaiheenkaan osalta.
Ei huuda, se joka ei halua ottaa vstuuta käytöksestään pakenee kuin vellihousu vastuutaan. Se, joka huutaa on se, jota toinen kohteli väärin, eikä myönnä virhettään.
Huutajahan se on mikä useimmiten on väärässä. Huutaminen on oikein hyvä keino kun argumentit ovat loppuneet jo aikaa sitten mutta ei myönnä olleensa väärässä.
Esimerkki: X aloittaa riidan siitä että Y teki jotain minkä X koki loukkaavana. Y kertoo oman näkemyksensä asiasta ja perustelee täysin rauhallisesti miksi hän ei tehnyt asiaa loukatakseen, tai miten hänen mielestään X näkee asian eivan eri valossa. X huomaa ettei hänellä ollutkaan mitään oikeaa syytä loukkaantua, mutta ei halua sitä myöntää, koska on niin loukkaantunut ja aloittaa huutamaan Y:lle Ei se tarkoita että X olisi oikeassa.
Huutaminen ei mitenkään tarkoita sitä, että huutaja olisi väärässä. Minä huusin sedälleni, koska hän ei palauttanut minulle minulle kuuluvaa paperia, eikä sanonut edes auttavansa siinä, tai hoitavansa mokaamansa asian. En mä ois huutanut, jos itse olisin ollut se mokaaja, eli hän.
Sanoinkin USEIMMITEN, en aina. Huomaatko, olet jo niin kiihtynyt ettet lue mitä minä kirjoitan, etkä edes ajattele järkevästi vaan olet täysin defenssimoodista. Onko sinun tapauksesi ainoa tapaus missä joku huutaa? Huutaja ei ole koskaan väärässä? Jos minä nyt huutaisin sinulle, olisinko automaattisesti oikeassa, koska huudan? Jos koen että olet loukannut minua olemalla eri mieltä kanssani ja alan sinulle huutamaan, tuleeko sinusta syylinen siihen mitä sinusta syytän?
Huutaminen ei mitenkään tarkoita sitäkään, että huutaja olisi USEIIMITEN väärässä. Huutajan osalla riidassa ei voi mitenkän päätellä siitä itään, kumpi on oikeassa. Itse yritit väittää niin.
Huutaminen on niin yleinen puolustuskeino silloin kun ollaan väärässä että kyllä se huutaja todennäköisemmin on väärässä. Ei tietenkään aina.
No, itselleni se ei ole ollut isokaan ongelma. Olen ehkä sitten sen verran hyvä peustelemaan miksi toinen on väärässä ja mä oikeassa.
Tai sitten olet niin tyhmä ettet tajua saati suostu myöntämään olevasi väärässä. Näitä on paljon.
Voin tajuta tai myöntää, kun osoitat minun olevan, tai joku osoittaa minun olevan väärässä. Ja että on itse oikeassa. Jankuttamalla tai olemalla itse siinä uskossa se ei herahda.
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta tässä ketjussa on se, että nämä, jotka eivät ymmärrä riitelemistä, ovat itse tässä ketjussa haukkumassa ja tekemässä ihan päättömiä johtopäätöksiä ja syyttämässä täysin tuntemattomia ilman mitään perusteita.
Johtuiskohan siitä että täällä jotkut jotka riitelevät kotona kaiket aikaa, haastaa riitaa myös täällä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riitelyhän on loppujen lopuksi aivan inhimillinen asia. Ei se välttämättä aina johda mihinkään, mutta se voi puhdistaa samalla tavalla kuin vaikkapa itkeminen. Eikä riitely suinkaan aina tarkoita raivoamista ja ovien paiskomista. Silti, nekin ovat normaaleita, ihmisyyteen kuuluvia asioita. Toki riitelyssä olisi hyvä pitää se raja, ettei toista ainakaan tahallaan loukkaisi.
En sitten tiedä, pelkäävätkö jotkut teistä voimakkaita tunteita niin paljon, että kritisoitte huutamista ja voimakkaita, negatiivisia tunteita. Toisaalta ette ole välttämättä koskaan joutuneet sellaiseen tilanteeseen, jossa luonto oikeastaan pakottaa teidät raivostumaan. Tuollainen tilanne voisi olla vaikkapa sellainen, kun joku ihminen oikein verisesti, syvästi loukkaa teitä tai vaikkapa lastanne, parasta ystäväänne tai jotakuta muuta todella rakasta ihmistä. Ja tuollaisella todella pahalla, syvästi loukkaavalla asialla tarkoitan vaikkapa pettämistä, väkivaltaa tms. On lopulta todella inhimillistä joskus menettää malttinsa ja silloin tunteet kuohuvat yli, joskus huutaen. Raivo, inho ja vihakin ovat lopulta todella normaaleita tunteita ja me kaikki käsittelemme niitäkin vähän eri tavoin.
Myös ihmisen luontainen temperamentti ja herkkyys vaikuttavat siihen, kuinka herkästi ihminen kiihtyy tilaan, jossa äänenpaino muuttuu ja ääni voimistuu. En henkilökohtaisesti nauti riitelystä, mutta tajuan sen silti olevan hyvin inhimillinen asia.
Kyllä sitä kaikenmaailman kusipäille ja hyväksikäyttäjille tulee rajat tehdä selväksi vaikka sitten hampaita näyttämällä, mutta en silti ala läheisiäni kyykyttämään raivoamalla kun muitakin työkaluja asioiden käsittelemiseen on käytössä rutkasti.
Kuka tässä mistään kyykyttämisestä mitään puhui? Riitely ja tunteiden näyttäminen eivät ole kyykyttämistä, vaan aivan inhimillinen asia.
Valitettavan usein ne negatiiviset tunteet vain kanavoidaan niin että lopputulos on juuri vaikka sitä kyykyttämistä tai pahimmillaan jopa fyysistäkin väkivaltaa.
Aikuisten kesken jos ei kykene ottamaan vastapuolen suuttumista vastaan jos hän huutaa on ihmisellä kasvun paikka, eikä uhriutumisen, että itseä kyykytetään.
Huutajallahan siinä on kasvun paikka. Sillä, että kuinka uhri hommaan suhtautuu ei ole juurikaan merkitystä, paskaa käytöstä se huutaminen on joka tapauksessa.
Ei ole, koska huutaja huutaa siksi, että toinen on tehnyt väärin, eikä ota vastuuta käytöksestään.
Yleensä se huutaja huutaa siksi ettei halua tai osaa ottaa vastuuta omasta käytöksestään, ei sen kummemmin sen huutamisen kuin varsinaisen riidanaiheenkaan osalta.
Ei huuda, se joka ei halua ottaa vstuuta käytöksestään pakenee kuin vellihousu vastuutaan. Se, joka huutaa on se, jota toinen kohteli väärin, eikä myönnä virhettään.
Huutajahan se on mikä useimmiten on väärässä. Huutaminen on oikein hyvä keino kun argumentit ovat loppuneet jo aikaa sitten mutta ei myönnä olleensa väärässä.
Esimerkki: X aloittaa riidan siitä että Y teki jotain minkä X koki loukkaavana. Y kertoo oman näkemyksensä asiasta ja perustelee täysin rauhallisesti miksi hän ei tehnyt asiaa loukatakseen, tai miten hänen mielestään X näkee asian eivan eri valossa. X huomaa ettei hänellä ollutkaan mitään oikeaa syytä loukkaantua, mutta ei halua sitä myöntää, koska on niin loukkaantunut ja aloittaa huutamaan Y:lle Ei se tarkoita että X olisi oikeassa.
Huutaminen ei mitenkään tarkoita sitä, että huutaja olisi väärässä. Minä huusin sedälleni, koska hän ei palauttanut minulle minulle kuuluvaa paperia, eikä sanonut edes auttavansa siinä, tai hoitavansa mokaamansa asian. En mä ois huutanut, jos itse olisin ollut se mokaaja, eli hän.
Sanoinkin USEIMMITEN, en aina. Huomaatko, olet jo niin kiihtynyt ettet lue mitä minä kirjoitan, etkä edes ajattele järkevästi vaan olet täysin defenssimoodista. Onko sinun tapauksesi ainoa tapaus missä joku huutaa? Huutaja ei ole koskaan väärässä? Jos minä nyt huutaisin sinulle, olisinko automaattisesti oikeassa, koska huudan? Jos koen että olet loukannut minua olemalla eri mieltä kanssani ja alan sinulle huutamaan, tuleeko sinusta syylinen siihen mitä sinusta syytän?
Huutaminen ei mitenkään tarkoita sitäkään, että huutaja olisi USEIIMITEN väärässä. Huutajan osalla riidassa ei voi mitenkän päätellä siitä itään, kumpi on oikeassa. Itse yritit väittää niin.
Huutaminen on niin yleinen puolustuskeino silloin kun ollaan väärässä että kyllä se huutaja todennäköisemmin on väärässä. Ei tietenkään aina.
No, itselleni se ei ole ollut isokaan ongelma. Olen ehkä sitten sen verran hyvä peustelemaan miksi toinen on väärässä ja mä oikeassa.
Tai sitten olet niin tyhmä ettet tajua saati suostu myöntämään olevasi väärässä. Näitä on paljon.
Tajuatko, että riidassa sinun pitää osoittaa olevasi oikeassa? Se, että uskot olevasi tai jankutat olevasi ei ole osoitusta yhtään mistään.
Vierailija kirjoitti:
Jos esim. olisin laittanut ruokaa ja mieheni tulisi kotiin ja alkaisi huutaa, että mitä hirveää p*skaa olen hänen lautaselleen laittanut, niin se ei ois mulle riita. Naurattais vaan, että saa olla urpo nälässä tai nähdä vaivaa omiin ruokiinsa sitten, jos noin kokee. Oishan se toki surullista, mutta ei riita.
No omituisessa suhteessa olet, jos tuolle vain kohauttaisit olkiasi ja jatkaisit vain tyynenä eteenpäin. Useimmille tuo osoittaa kunnioituksen puutetta ja kiittämättömyyttä, mutta sinulle tällaiset asiat eivät ilmeisesti ihmissuhteessa ole kovin tärkeitä.
En ymmärrä, miksi olisi jotenkin jaloa naureskella ja haukkua urpoksi, mutta sitten heti perään myöntää, että olisihan se surullista. Miksi ihmeessä se ei saisi olla surullista nimenomaan siinä tilanteessa ihan avoimesti? Miksi pitää peittää pahaa oloa johonkin nauruun ja piittaamattomuuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esim. olisin laittanut ruokaa ja mieheni tulisi kotiin ja alkaisi huutaa, että mitä hirveää p*skaa olen hänen lautaselleen laittanut, niin se ei ois mulle riita. Naurattais vaan, että saa olla urpo nälässä tai nähdä vaivaa omiin ruokiinsa sitten, jos noin kokee. Oishan se toki surullista, mutta ei riita.
No omituisessa suhteessa olet, jos tuolle vain kohauttaisit olkiasi ja jatkaisit vain tyynenä eteenpäin. Useimmille tuo osoittaa kunnioituksen puutetta ja kiittämättömyyttä, mutta sinulle tällaiset asiat eivät ilmeisesti ihmissuhteessa ole kovin tärkeitä.
En ymmärrä, miksi olisi jotenkin jaloa naureskella ja haukkua urpoksi, mutta sitten heti perään myöntää, että olisihan se surullista. Miksi ihmeessä se ei saisi olla surullista nimenomaan siinä tilanteessa ihan avoimesti? Miksi pitää peittää pahaa oloa johonkin nauruun ja piittaamattomuuteen?
Se ei olisi ennenkään tuottanut tulosta.
En ole elänyt vapaaehtoisesti tuollaisessa suhteessa, mutta kiitos äitisuhteeni osaan eläytyä tilanteeseen, jossa joku eläisi siinä (jostain syystä pakosta).
Kuten jo tuossa aloituksessa sanoitkin "Mä en ymmärrä riitelyä". Etpä näköjään ymmärräkään. Miksi tätä ketjua pitäisi sitten edes jatkaa. Jutut menee vaan harakoille.
Huutaminenkin voi olla ok, mutta ei raivohulluna ja ehdoton no no on ainakin itselleni uhkailu jollakin joka liittyy aggressiiviseen käyttäytymiseen tai tietenkin ihan aggressiivinen käyttäytyminen, se että otetaan kädet mukaan, vaikka ei varsinaisesti vedetä ketään turpaan. Ja huutaminenkin riippuu aiheesta, joissakin riidoissa kiivastuminen ymmärrettävää, joissakin ei.
Jos osaa keskustella, tämä foorumi on väärä paikka.
Anteeksi vain, mutta näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta tässä ketjussa on se, että nämä, jotka eivät ymmärrä riitelemistä, ovat itse tässä ketjussa haukkumassa ja tekemässä ihan päättömiä johtopäätöksiä ja syyttämässä täysin tuntemattomia ilman mitään perusteita.
Johtuiskohan siitä että täällä jotkut jotka riitelevät kotona kaiket aikaa, haastaa riitaa myös täällä :D
Entä sitten? Ei kai kenenkään riidan haastaminen tarkoita sitä, että sen ikityynen riidattoman pitäisi riidellä heidän kanssaan. Kai se sama pätee täällä palstallakin, että on ihan helppoa olla riitelemättä ja riitely on turhaa. Tämä änkkääminen todistaa pikemminkin sitä, etteivät nämä välttämättä olekaan niin riidattomia kuin antavat ymmärtää.
Kyllä. Vaimosi oli selkeästi unessa tai sitten psykoosissa.