Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä riitelyä. Eikö asioista voi keskustella?
Mikä on homman idea? Nostaa adrenaliinitasoa joten siitä saa jotain säväreitä? En tiedä, ei toimi mulla, minusta se tuntuu vain ja ainoastaan pahalta. Joskus voi kinastella mutta mitään karjumisriitoja en suostu käymään kenenkään kanssa, niistä sain tarpeekseni jo lapsuudenperheessä. Minusta aikuisena kuuluu olla sen verran tunnesäätelykykyä ja itsehillintää ettei raivoa päättömästi. Se oleellinen ero kinasteluun on äänen volyymissa ja siinä että kinastelussa on vielä järki mukana ja se on luonteeltaan keskustelevaa, riitely taas ei.
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta tässä ketjussa on se, että nämä, jotka eivät ymmärrä riitelemistä, ovat itse tässä ketjussa haukkumassa ja tekemässä ihan päättömiä johtopäätöksiä ja syyttämässä täysin tuntemattomia ilman mitään perusteita.
Johtuiskohan siitä että täällä jotkut jotka riitelevät kotona kaiket aikaa, haastaa riitaa myös täällä :D
Tai sitten tunnevammaiset tekevät just näin että haluavat toisten suuttuvan ja pääsee sitten sanomaan oikeutetusti "Oletpa sä hullu". "En yhtään ihmettele että teillä riidellään". Mikäs siinä jos tykkää laittaa bensaa liekkeihin. Mutta sitten saa mitä tilaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esim. olisin laittanut ruokaa ja mieheni tulisi kotiin ja alkaisi huutaa, että mitä hirveää p*skaa olen hänen lautaselleen laittanut, niin se ei ois mulle riita. Naurattais vaan, että saa olla urpo nälässä tai nähdä vaivaa omiin ruokiinsa sitten, jos noin kokee. Oishan se toki surullista, mutta ei riita.
No omituisessa suhteessa olet, jos tuolle vain kohauttaisit olkiasi ja jatkaisit vain tyynenä eteenpäin. Useimmille tuo osoittaa kunnioituksen puutetta ja kiittämättömyyttä, mutta sinulle tällaiset asiat eivät ilmeisesti ihmissuhteessa ole kovin tärkeitä.
En ymmärrä, miksi olisi jotenkin jaloa naureskella ja haukkua urpoksi, mutta sitten heti perään myöntää, että olisihan se surullista. Miksi ihmeessä se ei saisi olla surullista nimenomaan siinä tilanteessa ihan avoimesti? Miksi pitää peittää pahaa oloa johonkin nauruun ja piittaamattomuuteen?
Se ei olisi ennenkään tuottanut tulosta.
En ole elänyt vapaaehtoisesti tuollaisessa suhteessa, mutta kiitos äitisuhteeni osaan eläytyä tilanteeseen, jossa joku eläisi siinä (jostain syystä pakosta).
Miten niin ei tuota tulosta? Mitä tulosta sen sitten pitäisi tuottaa ja miten sitä tulosta sitten syntyy tuolla naureskelulla ja peittelyllä? Mitä häviät, jos sen naurun sijasta olet ihan aidosti vain surullinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta tässä ketjussa on se, että nämä, jotka eivät ymmärrä riitelemistä, ovat itse tässä ketjussa haukkumassa ja tekemässä ihan päättömiä johtopäätöksiä ja syyttämässä täysin tuntemattomia ilman mitään perusteita.
Johtuiskohan siitä että täällä jotkut jotka riitelevät kotona kaiket aikaa, haastaa riitaa myös täällä :D
Entä sitten? Ei kai kenenkään riidan haastaminen tarkoita sitä, että sen ikityynen riidattoman pitäisi riidellä heidän kanssaan. Kai se sama pätee täällä palstallakin, että on ihan helppoa olla riitelemättä ja riitely on turhaa. Tämä änkkääminen todistaa pikemminkin sitä, etteivät nämä välttämättä olekaan niin riidattomia kuin antavat ymmärtää.
Selvä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa sanoitkin "Mä en ymmärrä riitelyä". Etpä näköjään ymmärräkään. Miksi tätä ketjua pitäisi sitten edes jatkaa. Jutut menee vaan harakoille.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Osaan keskustella asioista, ei minun tarvitse ruveta riitelemään asioista. Jos toinen on eri mieltä asiasta niin en väitä vastaan ja sama toisin päin.
Kyllähän tuo nyt ihan aiheesta riippuu mistä riidellään. Ei kai kukaan nyt siitä suutu jos toinen tykkääkin banaanista ja toinen kurpitsasta. Tilanteet, väsymys, stressi, rahanpuute, pettymykset aikaan saa myös riitelyä. Joskus riitely on myös eteenpäin vievä voima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOS osaa keskustella, tämä foorumi on erittäin väärä paikka.
Joskus täällä osataan, yleensä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta tässä ketjussa on se, että nämä, jotka eivät ymmärrä riitelemistä, ovat itse tässä ketjussa haukkumassa ja tekemässä ihan päättömiä johtopäätöksiä ja syyttämässä täysin tuntemattomia ilman mitään perusteita.
Johtuiskohan siitä että täällä jotkut jotka riitelevät kotona kaiket aikaa, haastaa riitaa myös täällä :D
Niin juuri. Tämän ketjunhan aloittikin riitelijä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö muka ap:lle tule koskaan mitta täyteen mistään asiasta. Olisit täydellinen meidän töissä. :D
Olin ennen kunnon kilahtelija ja huutaja, mutta sen jälkeen kun lievä kaksisuuntainen mielialahäiriö diagnosoitiin ja sain siihen lääkityksen, ei jotenkin vain pysty enää huutamaan. :D Ääntä pystyn korottamaan ja valittamaan, mutta ei vain nouse kierrokset niin, että huutaisin. Olen todella tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulee ensimmäisenä mieleen, että ihmisellä on jotain mielenterveysongelmia tms. jos huutaa puolisolle tai lapselle saatika vieraalle ihmiselle. Tai sitten se on lapsuudesta opittu malli.
Tällä logiikalla iso osa tuttavistani kärsivät jostain mt-ongelmista. Olen nähnyt sekä puolisoni, äitini, isäni, siskoni, ystävieni ja jopa isovanhempieni hermostuvan ja riitelevän. Kuitenkin täysin tasapainoisia ja fiksuja ihmisiä ovat kaikki.
kylähermoiset psykot kirjoitti:
Tukahdetut tunteet tulee mieleen tuollaisesta parista joka ei riitele. Jopa hieman pelottavakin.
Mullakin tulee aina ensimmäisenä mieleen, että peittelevät joitain tunteitaan eivätkä uskalla olla täysin oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
No ei tietenkään loukkaa. Ei toisen pahaa mieltä sivuuteta mutta ei siitä riitelemään aleta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskinta tässä ketjussa on se, että nämä, jotka eivät ymmärrä riitelemistä, ovat itse tässä ketjussa haukkumassa ja tekemässä ihan päättömiä johtopäätöksiä ja syyttämässä täysin tuntemattomia ilman mitään perusteita.
Johtuiskohan siitä että täällä jotkut jotka riitelevät kotona kaiket aikaa, haastaa riitaa myös täällä :D
Tai siitä, että ylimielisinä ovat jo kumppaninsa karkottaneet narsistisessa riidanhalussaan, ja nyt yksinäisinä haastavat sitä täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa sanoitkin "Mä en ymmärrä riitelyä". Etpä näköjään ymmärräkään. Miksi tätä ketjua pitäisi sitten edes jatkaa. Jutut menee vaan harakoille.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Osaan keskustella asioista, ei minun tarvitse ruveta riitelemään asioista. Jos toinen on eri mieltä asiasta niin en väitä vastaan ja sama toisin päin.
Kyllähän tuo nyt ihan aiheesta riippuu mistä riidellään. Ei kai kukaan nyt siitä suutu jos toinen tykkääkin banaanista ja toinen kurpitsasta. Tilanteet, väsymys, stressi, rahanpuute, pettymykset aikaan saa myös riitelyä. Joskus riitely on myös eteenpäin vievä voima.
Mikään noista ei ole meillä saanut aikaan riitaa vielä tämän viiden vuoden aikana. Mutta ihmiset onkin erilaisia ja eri temperamenteilla varustettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
Hahahhaa, ihana ajatus; kulta vingutin luottokortin tappiin saakka, eikö otettais ihan vaan huumorilla?
Otetaan tietty, mä kävin pettämässä, eikös olekin ihkuu? Hahhaah, on meillä niin kivaa, kun ei tarvitse mistään riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
Hahahhaa, ihana ajatus; kulta vingutin luottokortin tappiin saakka, eikö otettais ihan vaan huumorilla?
Otetaan tietty, mä kävin pettämässä, eikös olekin ihkuu? Hahhaah, on meillä niin kivaa, kun ei tarvitse mistään riidellä.
Siinäs naurat, jotkut osaa nämäkin selvittää ilman riitaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riitelevät pariskunnat myös rakastavat toisiaan enemmän. Riitely on merkki välittämisestä. Jos toinen ei olisi sinulle tärkeä, tuskin jaksaisit marmattaa hänelle esimerkiksi hänen elämäntavoistaan. Riitely on mainio tilaisuus oppia enemmän kumppanista ja myös itsestään. Saamme selville, mitä toinen haluaa ja meillä on tilaisuus kertoa myös omat toiveemme. Joskus kannattaa myös suoraselkäisesti myöntää olevansa väärässä ja lakata väittämästä vastaan ihan vain periaatteen vuoksi. Olisi hyvä myös pysyä riidan aiheessa eikä nostaa esiin vanhoja kaunoja.
Riitelystä on hyötyä, jos pystytte oikeasti keskustelemaan. Liian kiihtyneessä mielentilassa olisi hyvä rauhoittua ensin.
Ennemmin ajattelen että riitelevät pariskunnat eivät juuri rakasta ja kunnioita toisiaan. Tuo sanoma että rakastavat enemmän toisiaan, sen on varmaam keksiny joku joka yrittää uskotella että se on normaalia.
No mutta riitelyhän on normaalia. Raivoriitely ei ole, jos sitä tarkoitat.
Mistä ihmeestä edes saatte riitaa aikaiseksi? Väiytelyä meilläkin on mutta ei me asioista olla riidelty koskaan.
Mikä sinulle on riita? Sehän voi olla vaikka tuota väittelyäkin.
Samalla ajatuksella kun ap aloituksessa mainitsee. Meidän väittelyt on täysin huumoripohjalla.
Teillä ei siis koskaan kumpikaan loukkaa toista tai tee väärin missään asiassa? Kaikki väittelynne ovat vain jotain keveitä ja suhteen ulkopuolisia aiheita? Jos toinen esimerkiksi unohti asian, joka oli toiselle tärkeä, sillekö vain nauretaan ja sivuutetaan toisen paha mieli ja pettymys?
Hahahhaa, ihana ajatus; kulta vingutin luottokortin tappiin saakka, eikö otettais ihan vaan huumorilla?
Otetaan tietty, mä kävin pettämässä, eikös olekin ihkuu? Hahhaah, on meillä niin kivaa, kun ei tarvitse mistään riidellä.
Siinäs naurat, jotkut osaa nämäkin selvittää ilman riitaa :)
Tuossa puhuttiinkin huumorista eikä siitä riidelläänkö vai ei. Minusta noissa on huumori aika kaukana, vaikka ilman riitaa selvittäisiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo tuossa aloituksessa sanoitkin "Mä en ymmärrä riitelyä". Etpä näköjään ymmärräkään. Miksi tätä ketjua pitäisi sitten edes jatkaa. Jutut menee vaan harakoille.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Osaan keskustella asioista, ei minun tarvitse ruveta riitelemään asioista. Jos toinen on eri mieltä asiasta niin en väitä vastaan ja sama toisin päin.
Miten keskustelet asioista, jos sinua kohtaan tehtiin väärin, eikä toinen korjaa asiaa? Mitään riitaa ei tarvita, toinen saa toimia niin väärin kuin huvittaa?
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Osaan keskustella asioista, ei minun tarvitse ruveta riitelemään asioista. Jos toinen on eri mieltä asiasta niin en väitä vastaan ja sama toisin päin.