Lue keskustelun säännöt.
Mä en ymmärrä riitelyä. Eikö asioista voi keskustella?
Mikä on homman idea? Nostaa adrenaliinitasoa joten siitä saa jotain säväreitä? En tiedä, ei toimi mulla, minusta se tuntuu vain ja ainoastaan pahalta. Joskus voi kinastella mutta mitään karjumisriitoja en suostu käymään kenenkään kanssa, niistä sain tarpeekseni jo lapsuudenperheessä. Minusta aikuisena kuuluu olla sen verran tunnesäätelykykyä ja itsehillintää ettei raivoa päättömästi. Se oleellinen ero kinasteluun on äänen volyymissa ja siinä että kinastelussa on vielä järki mukana ja se on luonteeltaan keskustelevaa, riitely taas ei.
Kommentit (354)
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riitely aina ole raivoamista. Jos jostain asiasta ei vain päästä yhteisymmärrykseen ja toinen kokee olonsa loukatuksi, se on riita vaikka miten nätisti puhutaan.
No me ollaan vaan ihmisiä, joilla on omat puutteemme ja rajoitteemme. Täytyy oppia tasapainottelemaan asioiden kanssa ja tekemään kompromissejä. Se mikä on jollekin ehdoton no no, ei tunnu toisella missään. Joidenkin on luontaisesti helpompaa hillitä itseään ja joidenkin tarvitsee tehdä paljon töitä asian eteen.
Jos toinen ei ymmärrä miksi hänen tekemisensä loukkaa ja koittaa vaikkapa viitata tunteilleni tai pyynnölleni kintaalla, niin itse ainakin loukkaannun ja alan huutaa vihaisena.
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No me ollaan vaan ihmisiä, joilla on omat puutteemme ja rajoitteemme. Täytyy oppia tasapainottelemaan asioiden kanssa ja tekemään kompromissejä. Se mikä on jollekin ehdoton no no, ei tunnu toisella missään. Joidenkin on luontaisesti helpompaa hillitä itseään ja joidenkin tarvitsee tehdä paljon töitä asian eteen.
Mä en edes ymmärrä, miksi pitää hillitä itseään. Se sataa lähinnä sen vahvemman tai välinpitämättömän laariin.
Mieheen ei saa kontaktia; ei kuuntele yhtään eikä juurikaan keskustele mistään. Niistä asioista voidaan keskustella mitkä häntä itseään kiinnostavat esim. tietty urheilulaji. Sulkee korvansa minua kiinnostavilta asioilta. Kun toiseen ei saa mitään yhteyttä niin joskus on pakko vaan korottaa ääntään tai sitten vetäytyä täysin tilanteesta. Seinille on turha puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Hieman eri tilanne.... Eihän tuossa vielä mitään syytä maltin menettämiseen ollutkaan.
pidä se ruma naamiosi ummessa ja työllisty lusmu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko temperamenttikysymys, tunneihmiset varmaan riitelevät enemmän kuin järki-ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Hieman eri tilanne.... Eihän tuossa vielä mitään syytä maltin menettämiseen ollutkaan.
No niinpä :D
Mut tämänkin ketjun pointti oli sittenkin ilmeisesti tuoda esiin omaa paremmuuttaan suhteessa muihin? Harmi, tästä olisi voinut saada ihan oikeankin keskustelun aikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Sulla sattui käymään tuuri, kun oli olemassa laillinen valitustie. Usein ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Hieman eri tilanne.... Eihän tuossa vielä mitään syytä maltin menettämiseen ollutkaan.
No niinpä :D
Mut tämänkin ketjun pointti oli sittenkin ilmeisesti tuoda esiin omaa paremmuuttaan suhteessa muihin? Harmi, tästä olisi voinut saada ihan oikeankin keskustelun aikaan
Tässä tyylipuhdas esimerkki passiivisaggressiivisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Mulla oli ehkä lähinnä vastaava tilanne sellainen, jossa isoäitini jäämistöstä löytyi kirje, jonka hän oli kirjoittanut minun hyväkseni erääseen kiistaan isäni vaimoa vastaan. Setäni hoiti pesää ja meni toimimaan niin onnettomasti, että antoi kirjeen isäni vaimolle, eli henkilölle, joka olisi voinut sen vaikka repiä, ja näin viedä koko "puolustukseni" kankkulan kaivoon. Sain siis tädiltäni tietää, että paperi oli löytynyt ja annettu vaimolle.
Soitin sedälle ja sanoin, että se kirje oli tarkoitettu minulle, ja selitin miksi. Sanoin, että se tarttisi saada nyt takaisin (olin aika pöyristynyt sedän tyhmyydestä, mutta en mennyt se edellä) ja siis setäni selitti puhelun aikana, että kyseinen kirje ei kuulu minulle. Se sai minut täysin raivoihini, koska nimenomaan kuului ja minua loukkasi se, että setä ei tajua pitää minun puoltani, vaan on haittaamassa minua vakavasti. Huusin sedälleni asioita, jotka kirjeeseen liittyivät, siis niihin taustoihin, miksi se oli ylipäätään pitänyt kirjoittaa, ja että hänen kuuluisi sukulaisenani ja äitinsä poikana ne kyllä tietää. Äitinsäkin oli kärsinyt isäni vaimon tempuista. Mutta en paperia saanut.
Mutta ei se, että raivostuin asia mitenkään haitannut tai muuten muuttanut (oaitsi että se tuntui hyvältä, kun muutakaan ei siinä puhelimessa voinut), minulla oli asaianajaja, ja hän ensin vaati setääni toimittamaan paperin vaimolta minulle. Ei tulosta. Seuraavaksi asianajajani ehdotti, että laitetaan haastemies sedän ovelle viemään viestiä perille. Se auttoi. Sain sen paperin vaimolta, joka ei onneksi tajunnut kieltäytyä palauttamasta sitä sedälle eikä ollut sitä tuhonnut.
Mitään iloa siitä, että en olisi huutanut sedälle mulla ei ole, miksi haluaisin olla joissain väleissä henkilön kanssa, jolle etuni eivät ole kunnioitettuja? Ja siis kyllä MÄ hänen kanssaan väleissä olen, mutta en tiedä onko hän ;) vai oliko oma toimintansa liian nöyryyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Hieman eri tilanne.... Eihän tuossa vielä mitään syytä maltin menettämiseen ollutkaan.
No niinpä :D
Mut tämänkin ketjun pointti oli sittenkin ilmeisesti tuoda esiin omaa paremmuuttaan suhteessa muihin? Harmi, tästä olisi voinut saada ihan oikeankin keskustelun aikaan
Tässä tyylipuhdas esimerkki passiivisaggressiivisuudesta.
Ei vaan tämä viesti on...
Samaa mieltä olen. Eipä ole tarvinnut kenellekkään huutaa ja raivota enkä sitä aio tehdäkkään. Asioista voi keskustellakkin.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä olen. Eipä ole tarvinnut kenellekkään huutaa ja raivota enkä sitä aio tehdäkkään. Asioista voi keskustellakkin.
Entäpä jos et olisi saanut sitä itsellesi todella tärkeää paperia setäsi ylimielisyyden ja tyhmyyden takia? Siinä vaiheessa kun olin puhelimessa en vielä tiennyt, onko paperia enää edes olemassa, vai onko se revitty, ja onko keinoja pakottaa väärin toiminutta toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Hieman eri tilanne.... Eihän tuossa vielä mitään syytä maltin menettämiseen ollutkaan.
Eikö? Sinustako olisi OK, että 1 pph hoitaa 8 kpl lapsia 4 kk ajan klo 6-18 välillä? 3 kpl 1v ikäisiä, 2 kpl 2v ikäisiä, 1kpl 3v ikäinen ja 2 kpl 4v ikäisiä olisi ihan OK hoidattaa yhdellä hoitajalla, jolla lasten lukumäärän ja hoitoaikojen takia olisi käytännössä joka viikko ylityövapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun joskus vastaan tulee asia, joka oikeasti on sulle tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys (tai mieluummin lapsesi elämän ja kuoleman kysymys) ja olet siitä eri ieltä keskustelukumppanin kanssa.
On olemassa tilanteita, joissa itsehillintä on mahdotonta ja jos se olisi mahdollista, se olisi silti moraalitonta.
Eipä ole tuollainen tilanne vielä tullut vastaan. Faktat on paljon parempia keskustelussa kuin riitely, joten jos vastaan tulee lapseni elämän ja kuoleman kysymys, tiedän todella hyvin, että riitely ei auta mitään. Tuossa saa apua keskustelemalla asiasta, ei suinkaan riitelemällä muiden kanssa.
Esimerkki: lapseni päivähoitopaikassa (pph) oli 8 lasta 4 sijaan. Kunta oli päättänyt, että tilapäinen ylitys on sama kuin 4 kk. En ryhtynyt riitelemään, vaan soitin asiasta päättäneelle, kerroin oman kantani, kerroin lakitekstin perusteluineen ja totesin, että mikäli laiton tilanne jatkuu, teen siitä ilmoituksen AVIin. Ihan asiallisesti juttelin riitelemättä. Vastapuoli oli eri mieltä, riitelemättä hänkin. Tein valituksen ja 1 vko kuluttua pph:lta lähtivät ylimääräiset lapset ja kunta sai tehtäväkseen selvittää lasten ja hoitajien määrän eri päivähoitoyksiköissä.
Riitelemällä en olisi saanut aikaan lainmukaista tilannetta, miksi räyhääjää olisi kannattanut uskoa. Sen sijaan asiallinen keskustelu johti toivottuun tulokseen.
Ensinnäkin pikkuisen eri asia takuta jonkun oikean lakipykälän kanssa kuin henkilökohtaisista epävirallisista asioista. Ja miten tuossa sinun mielestäsi ne lakipykälät olisivatkin olleet pätemättömiä pelkästään sen perusteella, että olisitkin menettänyt malttisi. Ei kai ne lakipykälät sillä miksikään muutu. Kyllä sen räyhääjänkin osoittamat lakipykälät pitää tutkia.
Riitely on nautinnollista, jos molemmat tekevät sitä vain saadakseen säväreitä, vaikka tosiasiassa tiedetään, että ollaan samalla puolella.