Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi on virhe monessa perheessä
19.03.2013 |
Se on niin muodikasta nykyään hankkia kolme lasta kun "muillakin on" ja erityisesti, jos kaksi ekaa on samaa sukupuolta keskenään. Ja sitten monesti näkee, että sen perheen resurssit eivät oikeasti olisi kestäneet sitä kolmatta lasta. Enkä nyt puhu vain vauva-ajasta, vaikka sekin on rankkaa, joku juuri tilitti että ei ehdi ja jaksa huomioida kahta vanhempaa lasta, kun vauva valvottaa ja huutaa, sekö on koko perheen ja erityisesti niiden isojen lasten etu?? Vaan todella todella moni, joka ns. ruuhkavuosissa valittaa ettei jaksa, niin kas vain, jossain lauseessa tulee että kolme lasta. Siis vaikka olisivat jo kouluikäisiä. Rahat loppu ja kaikki aika menee harrastuskuskauksiin, läksyihin jne niin ettei äiti ehdi itsestään huolehtia ollenkaan. Miettikää oikeasti ennen kuin hankitte sen kolmannen, hyppäys on iso kahdesta kolmeen. On harha kuvitella, että se kolmas menee siinä missä kaksikin, ei se ikinä mene.
Sanomattakin selvää, että meille ei sitä kolmatta koskaan tule.
Kommentit (52)
Kyse on lasten luonteista. Meillä esikoinen oli rauhallinen vauva ja taapero, joten ajattelimme, että selviämme hyvin toisestakin lapsesta. No, nyt tästä kakkosesta on tullut ihan hirveä riiviöuhmis, ja esikoisesta muuten vaan äärimmäisen hankala ja kuriton. Elämä on yhtä helvettiä, ja jos tämän olisi osannut ennakoida/aavistaa, niin olisivat molemmat jääneet tekemättä, tai ainakin se nuorempi.
Joo, kolmatta ei TODELLAKAAN tule meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17: Lähes kymmenessä vuodessa mieli muuttuu kummasti. Ja jos erityisesti sitä suunnittelematta saa reilun vuoden sisällä kaksi vauvaa, niin voihan se sillä hetkellä tuntua raskaalta. Vaikka siitä kuinka kiitollinenkin olisi.
17: Lähes kymmenessä vuodessa mieli muuttuu kummasti. Ja jos erityisesti sitä suunnittelematta saa reilun vuoden sisällä kaksi vauvaa, niin voihan se sillä hetkellä tuntua raskaalta. Vaikka siitä kuinka kiitollinenkin olisi.
Meillä uusperheessä on 3 lasta ja haaveissa olisi se neljäs, mutta kun kaikki ovat jo koululaisia(vanhin jo 19v) niin ehkä ei enää kannata.. En ole huomannut että elämä olisi jotenkin kamalan rankkaa :D
On se sitten hyvä, että tein sen neljännenkin. Eipä ole valittamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 10:29"]
On se sitten hyvä, että tein sen neljännenkin. Eipä ole valittamista!
[/quote]
Sama täällä! Se neljäs on nyt tulossa :)
[quote author="Vierailija" time="19.03.2013 klo 08:31"]
Sanonta kolmannesta vasta osaa nauttia pitää loistavasti paikkansa. Toka on usein se, joka muuttaa perheen elämää rajuimmin. Ja toka tulee monesti pienellä ikäerolla ekaan nähden, joten elämä on silloin tosi rankkaa, itsellä alle kahden vuoden ikäero. Ja stressi oli silloin kova.
Kolmas tehtiin muutaman vuoden tauon jälkeen ja tähän osaa jo suhtautua aivan eri tavalla. Jokaisen vaiheen tietää menevän niin nopeasti ohi. Toinen vanhemmista ehtii antaa isoille huomiota. Jotenkin kaikki sujuu tällä kokemuksella jo ihan eri tavoin. Ja ilmeisesti ne neloset ja vitoset myös, mutta sitä me ei varmuuden vuoksi taideta itse enää kokeilla, kun tämä elämä kahden koululaisen ja yhden taaperon kanssa on nyt niin helppoa.
[/quote]
Täysin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Olen ikionnellinen, että saimme kolmannen lapsen, koska hänen myötä minusta tuli myös parempi äiti kahdelle vanhemmalle lapselle. Juuri tuollainen negatiivisuus, takakireys ja tiukkapipoisuus, joka ap:n tekstistä loistaa on meidän perhe-elämästä tipotiessään!
Toki se oli rankkaa, esikoinen oli 4,5-vuotias, kun kuopus syntyi ja tunnustan, että alkuun keskimmäinen jäi jotenkin varjoon, koska oli aina ollut helppo, reipas ja halusi tehdä kaiken itse, niin ehkä häntä tuli kohdeltua paljon isompana kuin 2-vuotiasta normaalisti. Meille tosin on ollut alusta lähtien selvää, että lapsille annetaan omaa aikaa ja huomiota ja sitä järjestetään ihan vaikka kalenterin kanssa, jos sitä ei muuten järjesty, tosin on kyllä järjestynyt. Joskus, kun muistelemme vauva-aikoja, niin keskimmäinen on sanonut, että kun sisko syntyi, et välittänyt enää meistä, ja kyllä se on piikki sydämeen, MUTTA onneksi ovat jo isompia ja asiasta on voitu keskustella ja selittää miksi äidit ovat niin kiinni vauvoissa ja, että hekin ovat olleet. Samoin on muisteltu, sitä että äiti on nyt hauskempi kuin aikaisemmin ja leikkii enemmän, kahden lapsen kanssa minulla oli pakonomainen tarve suorittaa äitiyttä ja tehdä älyttömästi kotitöitä, koska olinhan kotiäiti ja tuhlasin yhteiskunnan varoja ja kaiken piti olla tiptop. En tiedä mitä kolmas lapsi minussa sai aikaan, mutta yhtäkkiä vain tajusin, ettei elämän tarvitse olla suorittamista, vaan ihan oikeasti osaan tämän homman ja kai sitä myös tajusi kuinka nopeasti ne lapset kasvavat ja oppi nauttimaan tästä ajasta.
Joten rakas ap, löysää vähän pipoa. Se, että sulle riittää kaksi lasta ja näet isommat perheet kauheina ongelmina, johtuu oikeastaan vaan sun omista asenteistasi ja hyvin suppeasta ja tylsästä lähipiiristä, josta olet päätelmäsi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä se kolmas lapsi on virhe perheissä, joissa sitä ensimmäistäkin olisi kannattanut harkita enemmän...
Ehkäpä se kolmas lapsi on virhe perheissä, joissa sitä ensimmäistäkin olisi kannattanut harkita enemmän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pelkäsin, että kolmannen lapsen hankkiminen osoittautuisi virheeksi, vielä odotusaikana oli vähän epävarmat fiilikset. Mutta kun se vauva syntyi, epävarmuus oli poissa. Kolmannen lapsen tekeminen on ollut ehkä elämäni paras päätös tähän mennessä! :) Meillä ensimmäiset kaksi lasta tulivat pienellä ikäerolla, ja tähän kolmanteen sitten vähän pitempi väli. Tuo ihan uusia ulottuvuuksia kuopuksen vauva-aikaan, kun isosisko ja isoveli ovat innolla mukana.
Taitaakin olla kasvatuksen tai sen puutteen tuloos,kun lähtöohdat oli lapsella itsellään hyvät. Ja nyt molemmat vaikeita.Tukea kasvatukseen ja omille voimavaroille hakemaan nyt, ennenkuin on myöhäistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viittasin siis 23 tekstiin..en edellisen
Minulle yksikin lapsi olisi ollut liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee vaikka sitten kymmenen. Riippuu ihan siitä miten minua haluttaa. Nimittäin ehkäisyä ei käytetä kun sen on hirvittävä synti ja lapsen tappamista. Halut ne on minullakin ja kovat sellaiset ja kyllä se niin on, että mies määrää tahdin.
Ihan perusmatikkaahan on se, että joka kerta kun perheeseen syntyy uusi lapsi, se on pois edellisiltä. Isommille jää vähemmän aikaa, aluksi jopa huomattavasti, kun äiti on kiinni vauvan hoidossa, imetyksessä jne. Isommille jää myös vähemmän rahaa heihin käytettäväksi, vaikka kuinka talouden olisi suunnitellut riittämään. Ehkä perhe on niin varakas, ettei yhden lisälapsen tulo keikauta taloutta mihinkään, mutta useimmissa lapsiperheissä näin ei ole, ja joissakin perheissä ajan ja rahan puutteen vuoksi saattavat isommat joutua luopumaan harrastuksistaan.
Jokainen vanhempi miettii omat voimavaransa ja perheensä voimavarat niin, että lopputulos tyydyttää heitä. Lasten kokemukset sitten ovatkin toinen juttu. Joku on luonteeltaan sopeutuvainen ja joustava eikä kärsi vanhempien huomion puutteesta vaan osaa ottaa paikkansa apurina tai vastaavana. Toinen taas kokee hylkäämisen tunteita jopa tilanteissa, joissa niitä voi kokea äärimmåisen vähän. En näe tähän mitään eroa sen kanssa, tekeekö toisen lapsen vain kolmannen lapsen. Samalla tavalla sen isomman lapsen resursseja kavennetaan.
Lisälapsien hankkimista voidaan perustella monella tavalla. Halutaan tarjta lapsille leikkikaverin, läheisen ja pysyvän ihimssuhteen, sisarukset ovat rikkaus jne. Jotkut tosin eivät vain hallitse arkeaan ja lapsia putkahtelee "vahingossa".
Itse koen vaikeaksi ymmärtää millään perusteella sitä neljännen lapsen jälkeen hankittuja lapsia. Ymmärrän, että halutaan lapselle sisaruksia, leikkikavereita ja ison perheen. Mutta neljännen lapsen jälkeen nuo kaikki ovat toteutuneet ja sen jälkeen mennään "ahneudella". Mikään ei riitä, täytyy toteuttaa jotain kunnianhimoista haavetta, jolla täytetään oman elämän aukkoja ilman onnistumista. Tuossa vaiheessa ei ole enää selkeää syytä vaan puhutaan isommasta rakkaudesta ja tarpeesta saada lapsia mutta mitään konkreettista syytä ei enää ole tarjolla. Tiivistäen se syy on "minä haluan", kun aiemmin voidaan sentään puhua lapsirakkaudesta ja sisaruksille leikkitovereista.
Jokainen perhe tekee omat päätöksensä, eniten on isommilta lapsilta pois, mitä enemmän niitä lapsia tulee, ja neljännen jälkeen se on jo iso karhunpalvelus muille lapsille.
Mun tuttava perheissä eniten valittaa ne, joilla on 1-2 lasta. 1 lapsisissa perheissä tuntuu ahdistavan eniten se, että lapsi vaatii kotona huomiota koko ajan, pitäisi leikkiä hänen kanssaan yms. Ne perheet joissa lapsia on 3 tai enemmän tuntuvat olevan elämäänsä tyytyväisempiä...tai ehkä he ovat liian uupuneita valittaakseen
Mulla on 16 lasta ja hyvin menee. Vanhimmat lapset ovat onneksi jo aikuisia (29, 27, 26, 25, 23, 22, 21) ja kotona asuu enää "vain" yhdeksän (20, 19, 18, 16, 15, 14, 12, 12 ja 8). Onhan se vähän rankkaa kun on koko ajan paksuna ja vauva huutaa mutta nyt kun lapset ovat jo isompia niin kaikki sujuu.
Että hankkikaa vaan kolme jos siltä tuntuu, se on vielä aika vähän.
Olen kuullut sellaisen ajatuksen, että monella "vielä sen kolmannen" tehneellä on ollut ehkä virheellisesti visio pienestä perheestä, vaikka todellisuudessa se kolmas (saati neljäs) vaatisi jo suurperheellisen mentaliteetin. Jos "suurperhe" elämän tyylinä sopii, ei se kolmas varmastikaan tuota sen kummempia ongelmia. Mutta jos niiden kolmen lapsen kanssa haluaa elää kuin pienperhe (ehkä kaupunkiasumista, matkustelua, harrastuksia yms.), niin kyllähän aika monella tulee niin jaksamis-, aika- kuin taloudelliset resurssit vastaan. Itse haaveilen kolmannesta, mutta ymmärrän ettei resurssit (ainakaan vielä) siihen riitä. Jo kaksi näin vaativaa työtä tekee sitä mahdottoman ajatuksen. Mutta kukin tyylillään.
Tottakai henkilökohtaista, mutta niissä perheissä jossa on 3 lasta niin tuntuu olevan aina täysi kaaos päällä... Siis omasta kokemuksesta puhun
Jos sulla on vain kaksi lasta, et voi esiintyä asiantuntijana siinä, millaista elämä on kolmilapsisessa perheessä. Vierestä seuraaminen ei riitä.
Mulla on kolme lasta melko isoilla ikäeroilla eli esikoisen ja keskimmäisen välillä on kuusi vuotta ja keskimmäisen ja kuopuksen kolme vuotta. Missään vaiheessa ei ole ollut ylivoimaisen rankkaa. Rahatkin on riittäneet.