Lue keskustelun säännöt.
SupenNanny: Miten ihmiset ette osaa kasvattaa lapsianne?
13.03.2019 |
Mikä siinä lasten kasvatuksessa on niin vaikeaa? Suurin osa nykylapsista kiroilee, ei ole käytöstapoja, tehdään mitä huvittaa ja vanhempien ihmisten sana ei paina mitään.
Tässä vastaus
KURI!! Lapsilla pitää olla kunnon kuri ja johdonmukaiset säännöt. Eipä se sen vaikeampaa ole.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain 20v sitten vielä kunnolla remmistä perseelle, jos tein tyhmyyksiä.
Kyllä se opetti! Kerran ku tunti persuksilla paukkeen ei tehny enää mieli tehdä samoja asioita. Eipä minusta kasvanut väkivaltaista ihmistä ja kunnioitan vanhempia ihmisiä kavereitani enemmän.Kyseessä kuitenkin oli pahoinpitely. Ja vielä niin, että isompi pahoinpiteli pienempäänsä. Meillä ei koskaan lyöty, hölmöilystä tuli tietenkin seuraamuksia ja minusta tuli kunnollinen muita arvostava ja kunnioittava ihminen. Omia lapsianikaan en ole koskaan kurittanut fyysisesti, mutta jämpti olen ollut. Ja kunnollisia on jo heistäkin kasvanut.
Mitä vikaa siinä on, että perheessä isompi (=vanhempi) rankaisee pienempää (=lapsi)? Pitäisikö sen sinusta mennä päinvastoin, että lapsi rankaiseekin aikuista?
Miksi kenenkään pitää hakata ketään?
Ei kenenkään pidäkään hakata ketään. Rankaiseminen on täysin eri asia kuin hakkaaminen.
Lyöminen on lyömistä, vaikka lyöjä kuvittelisi sen olevan mitä muuta. Kyllähän pedofiilikin voi kuvitella olevansa hyvä lapselle, mutta seksuaalinen hyväksikäyttökin on haitaksi lapsen kehitykselle ja psyykelle, ja samalla tavalla rikollista kuin ruumiillinen kuritus.
Kaikki rankaiseminen on sitä, että aiheutetaan jotain ikävää tunnetta toiselle. Ruumiillisessa kurituksessa aiheutetaan kipua, takavarikoinnissa viedään toiselta tavara ja arestissa tehdään vapaudenriisto ja niin edelleen.
Tämän päivän lastenkasvatuksessa on se vika, että ei nähdä rankaisemisen hyviä puolia vaan keskitytään näkemään vain se, että lapsesta tuntuu ikävältä, jonka taas sitten päätellään olevan lapselle haitallista.
Rankaisemisen seurauksena vanhempi näyttäytyy lapselle ailahtelevaisena ja epäluotettavana. Miksi tällaista pitäisi kunnioittaa? Pelosta? Onko se silloin oikeaa kunnioitusta vanhempaa kohtaan? Kunnioitus ansaitaan reilulla käytöksellä.
Jos säännöistä ja niiden rikkomisen seurauksista pidetään kiinni, niin rankaisemisessa ei ole mitään ailahtelevaista tai epäluotettavaa. Päin vastoin jos lapsi tietää, että rikkomuksesta A seuraa rangaistus B, niin se on erittäin johdonmukaista.
Lisäksi on reilua, että kielletyt teot joutuu sovittamaan rangaistuksen kärsimisen kautta. Se, että väärintekijä päästetään kuin koira veräjästä on oikeudentunnon vastaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mielestä nuo vanhemmat on kuitenkin aika avoimesti ja nöyrinä pyytämässä ja vastaanottamassa apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain 20v sitten vielä kunnolla remmistä perseelle, jos tein tyhmyyksiä.
Kyllä se opetti! Kerran ku tunti persuksilla paukkeen ei tehny enää mieli tehdä samoja asioita. Eipä minusta kasvanut väkivaltaista ihmistä ja kunnioitan vanhempia ihmisiä kavereitani enemmän.Kyseessä kuitenkin oli pahoinpitely. Ja vielä niin, että isompi pahoinpiteli pienempäänsä. Meillä ei koskaan lyöty, hölmöilystä tuli tietenkin seuraamuksia ja minusta tuli kunnollinen muita arvostava ja kunnioittava ihminen. Omia lapsianikaan en ole koskaan kurittanut fyysisesti, mutta jämpti olen ollut. Ja kunnollisia on jo heistäkin kasvanut.
Mitä vikaa siinä on, että perheessä isompi (=vanhempi) rankaisee pienempää (=lapsi)? Pitäisikö sen sinusta mennä päinvastoin, että lapsi rankaiseekin aikuista?
Miksi kenenkään pitää hakata ketään?
Ei kenenkään pidäkään hakata ketään. Rankaiseminen on täysin eri asia kuin hakkaaminen.
Lyöminen on lyömistä, vaikka lyöjä kuvittelisi sen olevan mitä muuta. Kyllähän pedofiilikin voi kuvitella olevansa hyvä lapselle, mutta seksuaalinen hyväksikäyttökin on haitaksi lapsen kehitykselle ja psyykelle, ja samalla tavalla rikollista kuin ruumiillinen kuritus.
Kaikki rankaiseminen on sitä, että aiheutetaan jotain ikävää tunnetta toiselle. Ruumiillisessa kurituksessa aiheutetaan kipua, takavarikoinnissa viedään toiselta tavara ja arestissa tehdään vapaudenriisto ja niin edelleen.
Tämän päivän lastenkasvatuksessa on se vika, että ei nähdä rankaisemisen hyviä puolia vaan keskitytään näkemään vain se, että lapsesta tuntuu ikävältä, jonka taas sitten päätellään olevan lapselle haitallista.
Rankaisemisen seurauksena vanhempi näyttäytyy lapselle ailahtelevaisena ja epäluotettavana. Miksi tällaista pitäisi kunnioittaa? Pelosta? Onko se silloin oikeaa kunnioitusta vanhempaa kohtaan? Kunnioitus ansaitaan reilulla käytöksellä.
Jos säännöistä ja niiden rikkomisen seurauksista pidetään kiinni, niin rankaisemisessa ei ole mitään ailahtelevaista tai epäluotettavaa. Päin vastoin jos lapsi tietää, että rikkomuksesta A seuraa rangaistus B, niin se on erittäin johdonmukaista.
Lisäksi on reilua, että kielletyt teot joutuu sovittamaan rangaistuksen kärsimisen kautta. Se, että väärintekijä päästetään kuin koira veräjästä on oikeudentunnon vastaista.
Juuri rangaistuskeskeistä kasvatusta pitää välttää. Lapsi ei sisäistä, miksi ei saa vaikka kiusata sisarusta, jos hän oppii vain välttelemään rangaistuksia. Silloin lapsi tekee mitä vain, kun valvonta on poissa.
Kun lapsi oppii empatiaa ja sisäistää miksi on parempi olla kiusaamatta, tulos on pysyvä eikä perustu ulkoiseen valvontaan.
Mitä tulee supernannyyn, yhdessäkään tapauksessa ruumiillinen kuritus ei ratkaisisi yhtään mitään vaan ainoastaan pahentaisi tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain 20v sitten vielä kunnolla remmistä perseelle, jos tein tyhmyyksiä.
Kyllä se opetti! Kerran ku tunti persuksilla paukkeen ei tehny enää mieli tehdä samoja asioita. Eipä minusta kasvanut väkivaltaista ihmistä ja kunnioitan vanhempia ihmisiä kavereitani enemmän.Kyseessä kuitenkin oli pahoinpitely. Ja vielä niin, että isompi pahoinpiteli pienempäänsä. Meillä ei koskaan lyöty, hölmöilystä tuli tietenkin seuraamuksia ja minusta tuli kunnollinen muita arvostava ja kunnioittava ihminen. Omia lapsianikaan en ole koskaan kurittanut fyysisesti, mutta jämpti olen ollut. Ja kunnollisia on jo heistäkin kasvanut.
Mitä vikaa siinä on, että perheessä isompi (=vanhempi) rankaisee pienempää (=lapsi)? Pitäisikö sen sinusta mennä päinvastoin, että lapsi rankaiseekin aikuista?
Miksi kenenkään pitää hakata ketään?
Ei kenenkään pidäkään hakata ketään. Rankaiseminen on täysin eri asia kuin hakkaaminen.
Lyöminen on lyömistä, vaikka lyöjä kuvittelisi sen olevan mitä muuta. Kyllähän pedofiilikin voi kuvitella olevansa hyvä lapselle, mutta seksuaalinen hyväksikäyttökin on haitaksi lapsen kehitykselle ja psyykelle, ja samalla tavalla rikollista kuin ruumiillinen kuritus.
Kaikki rankaiseminen on sitä, että aiheutetaan jotain ikävää tunnetta toiselle. Ruumiillisessa kurituksessa aiheutetaan kipua, takavarikoinnissa viedään toiselta tavara ja arestissa tehdään vapaudenriisto ja niin edelleen.
Tämän päivän lastenkasvatuksessa on se vika, että ei nähdä rankaisemisen hyviä puolia vaan keskitytään näkemään vain se, että lapsesta tuntuu ikävältä, jonka taas sitten päätellään olevan lapselle haitallista.
Rankaisemisen seurauksena vanhempi näyttäytyy lapselle ailahtelevaisena ja epäluotettavana. Miksi tällaista pitäisi kunnioittaa? Pelosta? Onko se silloin oikeaa kunnioitusta vanhempaa kohtaan? Kunnioitus ansaitaan reilulla käytöksellä.
Jos säännöistä ja niiden rikkomisen seurauksista pidetään kiinni, niin rankaisemisessa ei ole mitään ailahtelevaista tai epäluotettavaa. Päin vastoin jos lapsi tietää, että rikkomuksesta A seuraa rangaistus B, niin se on erittäin johdonmukaista.
Lisäksi on reilua, että kielletyt teot joutuu sovittamaan rangaistuksen kärsimisen kautta. Se, että väärintekijä päästetään kuin koira veräjästä on oikeudentunnon vastaista.
Rankaiseminen tuntuu aina epäreilulta ja väärältä, se syö itsetuntoa ja siten vanhempi näyttäytyy lapsen silmissä epäluotettavalta.
Rankaisematta jättäminen ei tarkoita pääsemistä kuin koira veräjästä (Itse asiassa jos tulee tarve rangaista niin ollaan jo pahasti myöhässä, ennakoimalla pääsee jo pitkälle). Rankaisemisen sijasta lapselle voi ja pitää opettaa tekojen seuraukset. Ja kyllä, tähän kuuluu paljon tunteiden sanoittamista jo aivan pienelle lapselle. Mielikuvitusleikkejä toisen asemaan astumisesta. Tämän jälkeen kannetaan tekojen seuraukset ja pyydetään esimerkiksi anteeksi. Tärkeintä on, että tahto pyytää anteeksi tulee lapselta itseltään eikä rangaistuksen pelosta. Ylipäätään tuetaan lapsen oman minuuden ja moraalin kehittymistä keskustelemalla ja ohjauksella oikeaan toivottuun käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain 20v sitten vielä kunnolla remmistä perseelle, jos tein tyhmyyksiä.
Kyllä se opetti! Kerran ku tunti persuksilla paukkeen ei tehny enää mieli tehdä samoja asioita. Eipä minusta kasvanut väkivaltaista ihmistä ja kunnioitan vanhempia ihmisiä kavereitani enemmän.Kyseessä kuitenkin oli pahoinpitely. Ja vielä niin, että isompi pahoinpiteli pienempäänsä. Meillä ei koskaan lyöty, hölmöilystä tuli tietenkin seuraamuksia ja minusta tuli kunnollinen muita arvostava ja kunnioittava ihminen. Omia lapsianikaan en ole koskaan kurittanut fyysisesti, mutta jämpti olen ollut. Ja kunnollisia on jo heistäkin kasvanut.
Mitä vikaa siinä on, että perheessä isompi (=vanhempi) rankaisee pienempää (=lapsi)? Pitäisikö sen sinusta mennä päinvastoin, että lapsi rankaiseekin aikuista?
Miksi kenenkään pitää hakata ketään?
Ei kenenkään pidäkään hakata ketään. Rankaiseminen on täysin eri asia kuin hakkaaminen.
Lyöminen on lyömistä, vaikka lyöjä kuvittelisi sen olevan mitä muuta. Kyllähän pedofiilikin voi kuvitella olevansa hyvä lapselle, mutta seksuaalinen hyväksikäyttökin on haitaksi lapsen kehitykselle ja psyykelle, ja samalla tavalla rikollista kuin ruumiillinen kuritus.
Kaikki rankaiseminen on sitä, että aiheutetaan jotain ikävää tunnetta toiselle. Ruumiillisessa kurituksessa aiheutetaan kipua, takavarikoinnissa viedään toiselta tavara ja arestissa tehdään vapaudenriisto ja niin edelleen.
Tämän päivän lastenkasvatuksessa on se vika, että ei nähdä rankaisemisen hyviä puolia vaan keskitytään näkemään vain se, että lapsesta tuntuu ikävältä, jonka taas sitten päätellään olevan lapselle haitallista.
Rankaisemisen seurauksena vanhempi näyttäytyy lapselle ailahtelevaisena ja epäluotettavana. Miksi tällaista pitäisi kunnioittaa? Pelosta? Onko se silloin oikeaa kunnioitusta vanhempaa kohtaan? Kunnioitus ansaitaan reilulla käytöksellä.
Jos säännöistä ja niiden rikkomisen seurauksista pidetään kiinni, niin rankaisemisessa ei ole mitään ailahtelevaista tai epäluotettavaa. Päin vastoin jos lapsi tietää, että rikkomuksesta A seuraa rangaistus B, niin se on erittäin johdonmukaista.
Lisäksi on reilua, että kielletyt teot joutuu sovittamaan rangaistuksen kärsimisen kautta. Se, että väärintekijä päästetään kuin koira veräjästä on oikeudentunnon vastaista.
Juuri rangaistuskeskeistä kasvatusta pitää välttää. Lapsi ei sisäistä, miksi ei saa vaikka kiusata sisarusta, jos hän oppii vain välttelemään rangaistuksia. Silloin lapsi tekee mitä vain, kun valvonta on poissa.
Kun lapsi oppii empatiaa ja sisäistää miksi on parempi olla kiusaamatta, tulos on pysyvä eikä perustu ulkoiseen valvontaan.
Mitä tulee supernannyyn, yhdessäkään tapauksessa ruumiillinen kuritus ei ratkaisisi yhtään mitään vaan ainoastaan pahentaisi tilanteita.
Tasapainoinen vanhempi sekä opettaa empatiaa ja sitä miksi on parempi olla kiusaamatta että rankaisee kiusaamisesta. Tällöin lapselle syntyy kaikkein todennäköisimmin motivaatio olla kiusaamatta ja lisäksi kiusaaja sovittaa tekonsa.
Lasten ymmärryskyky on hyvin rajattu, eikä pelkällä opettamisella ilman rangaistusten uhkaa yleensä saavuteta kovin hyviä tuloksia. Tätä voi verrata siihen, että jopa aikuiset kiusaavat melko usein (esim. työpaikkakiusaaminen) jos katsovat sen etunsa mukaiseksi, vaikka he taatusti tietävät, että kiusaaminen on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain 20v sitten vielä kunnolla remmistä perseelle, jos tein tyhmyyksiä.
Kyllä se opetti! Kerran ku tunti persuksilla paukkeen ei tehny enää mieli tehdä samoja asioita. Eipä minusta kasvanut väkivaltaista ihmistä ja kunnioitan vanhempia ihmisiä kavereitani enemmän.Kyseessä kuitenkin oli pahoinpitely. Ja vielä niin, että isompi pahoinpiteli pienempäänsä. Meillä ei koskaan lyöty, hölmöilystä tuli tietenkin seuraamuksia ja minusta tuli kunnollinen muita arvostava ja kunnioittava ihminen. Omia lapsianikaan en ole koskaan kurittanut fyysisesti, mutta jämpti olen ollut. Ja kunnollisia on jo heistäkin kasvanut.
Mitä vikaa siinä on, että perheessä isompi (=vanhempi) rankaisee pienempää (=lapsi)? Pitäisikö sen sinusta mennä päinvastoin, että lapsi rankaiseekin aikuista?
Miksi kenenkään pitää hakata ketään?
Ei kenenkään pidäkään hakata ketään. Rankaiseminen on täysin eri asia kuin hakkaaminen.
Lyöminen on lyömistä, vaikka lyöjä kuvittelisi sen olevan mitä muuta. Kyllähän pedofiilikin voi kuvitella olevansa hyvä lapselle, mutta seksuaalinen hyväksikäyttökin on haitaksi lapsen kehitykselle ja psyykelle, ja samalla tavalla rikollista kuin ruumiillinen kuritus.
Kaikki rankaiseminen on sitä, että aiheutetaan jotain ikävää tunnetta toiselle. Ruumiillisessa kurituksessa aiheutetaan kipua, takavarikoinnissa viedään toiselta tavara ja arestissa tehdään vapaudenriisto ja niin edelleen.
Tämän päivän lastenkasvatuksessa on se vika, että ei nähdä rankaisemisen hyviä puolia vaan keskitytään näkemään vain se, että lapsesta tuntuu ikävältä, jonka taas sitten päätellään olevan lapselle haitallista.
Rankaisemisen seurauksena vanhempi näyttäytyy lapselle ailahtelevaisena ja epäluotettavana. Miksi tällaista pitäisi kunnioittaa? Pelosta? Onko se silloin oikeaa kunnioitusta vanhempaa kohtaan? Kunnioitus ansaitaan reilulla käytöksellä.
Jos säännöistä ja niiden rikkomisen seurauksista pidetään kiinni, niin rankaisemisessa ei ole mitään ailahtelevaista tai epäluotettavaa. Päin vastoin jos lapsi tietää, että rikkomuksesta A seuraa rangaistus B, niin se on erittäin johdonmukaista.
Lisäksi on reilua, että kielletyt teot joutuu sovittamaan rangaistuksen kärsimisen kautta. Se, että väärintekijä päästetään kuin koira veräjästä on oikeudentunnon vastaista.
Rankaiseminen tuntuu aina epäreilulta ja väärältä, se syö itsetuntoa ja siten vanhempi näyttäytyy lapsen silmissä epäluotettavalta.
Rankaisematta jättäminen ei tarkoita pääsemistä kuin koira veräjästä (Itse asiassa jos tulee tarve rangaista niin ollaan jo pahasti myöhässä, ennakoimalla pääsee jo pitkälle). Rankaisemisen sijasta lapselle voi ja pitää opettaa tekojen seuraukset. Ja kyllä, tähän kuuluu paljon tunteiden sanoittamista jo aivan pienelle lapselle. Mielikuvitusleikkejä toisen asemaan astumisesta. Tämän jälkeen kannetaan tekojen seuraukset ja pyydetään esimerkiksi anteeksi. Tärkeintä on, että tahto pyytää anteeksi tulee lapselta itseltään eikä rangaistuksen pelosta. Ylipäätään tuetaan lapsen oman minuuden ja moraalin kehittymistä keskustelemalla ja ohjauksella oikeaan toivottuun käytökseen.
Just joo, jos ainut "rangaistus" on, että pitää pyytää anteeksi niin lapsi ei opi siitä mitään muuta, kuin että virheestä pääsee pyytämällä anteeksi (sitä tarkoittamatta). Kyllä rangaistuksen pitää sisältää jotain sellaista, että lapsi oikeasti oppii olemaan tekemättä väärin. Tuollainen liibalaaba kun ei toimi. Opettaa vain, että valehtelemalla pääsee pälkähästä.
Kyseinen Supernannykin sanoo ohjelmassa, että lapsi tarvitsee säännöt ja rajat!!!
Kyllä ihmiset on hölmöjä jos kasvattaa lapsensa ilman näitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen Supernannykin sanoo ohjelmassa, että lapsi tarvitsee säännöt ja rajat!!!
Kyllä ihmiset on hölmöjä jos kasvattaa lapsensa ilman näitä..
Mutta säännöt ja rajat ovat eri asia kuin kuri. Kurinpito on todistetusti vahingollista lapsen kehitykselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen Supernannykin sanoo ohjelmassa, että lapsi tarvitsee säännöt ja rajat!!!
Kyllä ihmiset on hölmöjä jos kasvattaa lapsensa ilman näitä..Mutta säännöt ja rajat ovat eri asia kuin kuri. Kurinpito on todistetusti vahingollista lapsen kehitykselle.
Kurinpito on sääntöjä ja rajoja....ei se ole aina hakkaamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin kertoa.
Lapset joilla ei ole sääntöjä eikä kuria, eivät kunnioita vanhempia tai ikätovereitaan. Usein juuri nämä lapset ovat koulukiusaajia. Kiusaamis istunnoissa kun tarpeeksi monesti on tullut istuttua, tulee asia heti ilmi. Kiusaajien vanhemmilla ei ole mitään auktoriteettia omiin lapsiinsa ja ne tekevät juuri mitä huvittaa.
Tämä nyt on vain karu totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta voin kertoa.
Lapset joilla ei ole sääntöjä eikä kuria, eivät kunnioita vanhempia tai ikätovereitaan. Usein juuri nämä lapset ovat koulukiusaajia. Kiusaamis istunnoissa kun tarpeeksi monesti on tullut istuttua, tulee asia heti ilmi. Kiusaajien vanhemmilla ei ole mitään auktoriteettia omiin lapsiinsa ja ne tekevät juuri mitä huvittaa.
Tämä nyt on vain karu totuus.
Tämä teksti!
Ei osata koska meidän omatkaan vanhemmat ei osanneet. Entiset, kyseenalaiset kurinpitomenetelmät ei vaan toimi.
Minut on kasvatettu pelolla, huutamalla, puhumattomuudella ja häpäisemällä. Lopputuloksena traumoja, masennus, terapiaa ja lääkitys.
Omaa lastani en noilla metodeilla kasvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei osata koska meidän omatkaan vanhemmat ei osanneet. Entiset, kyseenalaiset kurinpitomenetelmät ei vaan toimi.
Minut on kasvatettu pelolla, huutamalla, puhumattomuudella ja häpäisemällä. Lopputuloksena traumoja, masennus, terapiaa ja lääkitys.
Omaa lastani en noilla metodeilla kasvata.
Miten itse kasvatat? Tunteita sanoittamalla?
SupenNanny, tirsk. Supen = ryyppy, juopoteltu
Rankaisemisen seurauksena vanhempi näyttäytyy lapselle ailahtelevaisena ja epäluotettavana. Miksi tällaista pitäisi kunnioittaa? Pelosta? Onko se silloin oikeaa kunnioitusta vanhempaa kohtaan? Kunnioitus ansaitaan reilulla käytöksellä.