Lue keskustelun säännöt.
Vaimon mielialan vaihtelut aiheuttavat rajuja riitoja parisuhteessa. Onko mitään tehtävissä?
M31
13.03.2019 |
Lopullinen ero ei ole vaihtoehto. Eilen riitamme kärjistyi taas niin pahaksi, että siirryin toiselle puolelle taloa nukkumaan, asumme siis isossa omakotitalossa kahdestaan, ei (vielä) lapsia. Meillä on kerran kuussa todella pahoja riitoja, jotka kärjistyvät niin että emme voi sietää toisiamme. Riidat alkavat aina viikkoa ennen vaimon kuukautisia ja vaikka en haluaisi sanoa tätä niin vaimosta tulee kauhea raivoaja. Masentunut hän ei ole eikä myöskään ole raskaana, mutta mielialat saattavat vaihdella vuorokauden ajasta riippumatta vihaan ja suruun, tälläkin hetkellä itkee yksin makuuhuoneessa. TÄMÄ EI OLE NORMAALIA! Hormonaalista ehkäisyä emme ole koskaan käyttäneet, joten siitä tämä ei aiheudu vaan pms:stä. Voinko auttaa vaimoani mitenkään? Mietin eilen jopa sitökin, että hankkisin vara-asunnon, jossa asuisin yksin viikon ajan kuukaudessa. Vaimo on ollut nyt pari päivää kotona rajun flunssan takia ja itse olen tehnyt etäpäiviä kotona ja eilen riita kärjistyi niin pahaksi etten uskalla mennä katsomaan vaimoa mutta kävin oven takana kuuntelemassa itkua. Eilen vaimo sanoi, että vihaa minua, uhkaili erolla ja heitti tavaroilla, jotka ehdin väistää. Myöhään illalla sitten itki taas ja valvoi aamuyöhön. Olin ajatellut keittää kamomillateetä ja viedä sen vaimolleni mutta en uskaltanut aiemman yhteenoton takia, joten googlailin vahtoehtoja. Viikko on aina pahin, mutta muuten suhteemme on onnellinen ja tasapainoinen. Jokin apu tähän on saatava, koska tätä on jatkunut joka kuukausi kohta viiden vuoden ajan. Huutamiset ja erolla uhkailut sattuvat, vaikka tiedän ettei vaimo tarkoita sanomisiaan ja kuukautisten jälkeen pyytää aina anteeksi ja minähän annan, vaikka sisällä sattuu. Ajattelin ehdottaa vaimolle pientä annosta mieliala- tai masennuslääkkeitä kuukautisten ajaksi jos niillä saisi taltutettua mielipuolen. Onko vaimoni laatuaan ainoa, jonka pms on näinkin raju? Onko muita keinoja auttaa?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaimo ei ole mennyt selittämään tilannettaan lääkärille? Sieltä voisi löytyä helpotusta ongelmaan. Tai eroa. Ei kukaan normaali raivoa kuukautisten aikana. Tottakai useimmat naiset ovat juuri kuukautisten aikaan vähän äkäsiä, kotka ovat kivuissa 24/3-7, mutta ei se tarkoita, että tavaroiden paiskominen, uhkailu ja ynnämuut ovat oikein. Ettei vain käytä kuukautisia tekosyynä, että saa raivota?
Se äkäisyys tai masentunut mieliala ei johdu vain kivusta vaan hormoneista. Hormoneilla iso vaikutus mielialaan,tästä johtuu esim.synnytyksen jälkeinen herkistyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelit ehdottaa mielialalääkkeitä? Ei niitä taideta sinun ehdotuksestasi aloittaa, kyllä se on lääkäri joka ne kirjoittaa, eikä niitä kirjoiteta vain muutamaksi päiväksi kuukaudessa.
Itselläni on hirveä PMS, on aina ollut, mutta puolisoni on tehnyt selväksi että hän ei ole siihen syyllinen ja jos häneen sen puran niin suhteemme loppuu siihen. PMS ei oikeuta väkivaltaan, ei henkiseen eikä fyysiseen.
Erillinen asunto on ihan hyvä vaihtoehto.
Kyllä kannattaisi ap:takin kuunnella, hän tuosta kärsii. Vaimolla PMS:n pahin muoto, joka estää sosiaalisen kanssakäymisen ja vammauttaa suorastaan. Ja jonkun mielestä ei olisi mielialalääkkeen paikka?! Kyllä todellakin on. Vaimo kärsii itsekin. Ihme ettei hae apua.
Eivät ne menkat ole niin rajuja, että laittaisivat naisen noin sekaisin. Ettei ole muutenkin vähän heilahtelevainen ja kuukautiset sitten vain saa heilahtelemaan lisää. Ehkä jotkut todella nuoret tytöt ensimmäisten menkkojen aikaan voivat olla äkkipikaisempia, koska heillä ei ole aivot vielä kehittynyt kokonaan, mutta aikuiset naiset , siis mieleltään ihan terveet osaavat käyttäytyä menkoista huolimatta.
Ei pidä yleistää. Tiedän tapauksen, jossa PMS alkoi oikeastaan yli 3-kymppisenä. Kuukaudessa 2 hyvää viikkoa, jolloin työ ja kaikki muukin sujui, sitten 2 viikkoa, jolloin mikään ei tuntunut sujuvan. Tilanne helpottui, kun ikää tuli niin paljon, että menkat loppuivat.
Mitä ap:n vaimo itse tuumaa mielialansa vaihteluista?
Vaimo on sanonut inhoavansa itseään ja tunnemyrskyä, pelkää että tekee jotain itselleen tai minulle, mutta olen oppinut tunnistamaan oireilun ja yleensä osaan poistua paikalta. Kuukautisten jälkeen vaimo on väsynyt ja tarvitsee lepoa mutta tulee nopeasti itkien luokseni pyytämään anteeksi tapahtunutta. Asiaa kun pohtii tarkemmin, niin ongelmana on se, että meillä on tapana lakaista se pois mielestä ja palata arkeen ilman että tuomme ongelman esiin silloin kun se ei esiinny. Tähänkin pitää puuttua ja keskustella asiasta vaimon kanssa.
C-vitamiini, b-vitamiiniyhdistelmä ja kalsium kuukauden ympäri syötynä ovat helpottaneet oireitani.
Omega-rasvahapot ja dha vaikuttavat lisäävän pinnaa, ja l-teaniini tuntuu tasaavan, mutta yllämainittu yhdistelmä osuu itse oireisiin jollain tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelit ehdottaa mielialalääkkeitä? Ei niitä taideta sinun ehdotuksestasi aloittaa, kyllä se on lääkäri joka ne kirjoittaa, eikä niitä kirjoiteta vain muutamaksi päiväksi kuukaudessa.
Itselläni on hirveä PMS, on aina ollut, mutta puolisoni on tehnyt selväksi että hän ei ole siihen syyllinen ja jos häneen sen puran niin suhteemme loppuu siihen. PMS ei oikeuta väkivaltaan, ei henkiseen eikä fyysiseen.
Erillinen asunto on ihan hyvä vaihtoehto.
Itse asiassa kyllä mielialalääkkeitä käytetään pms:n hoitoon nimen omaan jaksottaisesti, eli juuri se muutama päivä kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaimo ei ole mennyt selittämään tilannettaan lääkärille? Sieltä voisi löytyä helpotusta ongelmaan. Tai eroa. Ei kukaan normaali raivoa kuukautisten aikana. Tottakai useimmat naiset ovat juuri kuukautisten aikaan vähän äkäsiä, kotka ovat kivuissa 24/3-7, mutta ei se tarkoita, että tavaroiden paiskominen, uhkailu ja ynnämuut ovat oikein. Ettei vain käytä kuukautisia tekosyynä, että saa raivota?
Minun pms:ään ei löytynyt lääkäriltä apuja. Tai löytyi, mielialalääkkeiden syöminen reilun viikon kuukaudessa, mutta siihen en halunnut alkaa, joten en saanut mitään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on vaan niin ärsyttävä pska, että vaimon hermot ei kestä sitä varsinkaan pmsn aikaan. Ratkaisu tähän on ero ja uusi miellyttävämpi mies.
Mun vaimolla on alati pahenevat pms-oireet myös. Minulle hän ei raivoa, eikä raivoa muutenkaan koskaan, eikä hauku. Mutta... N. 4-8 päivää ennen kk alkua, alkaa paheneva alakulo, tai vihaisuus, tai v*tutus, tai masentuneisuus, tai ahdistus, ihan kuukaudesta riippuu mikä näistä tulee päälle. Hän on käynyt lääkärissä kyllä, mutta ei ole saanut muuta apua, kuin kehoituksen syödä mielialalääkkeitä. Hän ei kuitenkaan, enkä minäkään sen puoleen, halua syödä päätä muuttavia pillereitä tämän takia. Että hänestä tehdään mt-lääkityksestä riippuvainen vain siksi että hänen hormonitoimintansa on tällainen. hormoniehkäisy ei käy hänelle, ja minulle on tehty vasektomiakin juuri siksi.
Itse olen pohtinut, ja huomannut, että tämä ahdistuneisuus on ehkä pahin. Siihen liittyy myös epäluuloisuus omasta itsestä, parisuhteesta, elämästä, kaikesta. Saattaa ahdistua valtavasti että talo varmaan palaa kohta, tai että minä en rakasta häntä, tai että hänen elämänsä on mennyt hukkaan minun kanssani, tai nykyisessä työpaikassaan. Hän, kuten minäkin kyllä ymmärtää mistä nämä johtuvat, ja pahinta onkin, että vaimolla menee viikko kuukaudesta pilalle siinä, että hän joutuu koko hereilläoloaikansa keskittymään siihen että torjuu näitä oireita päänsä sisällä. Tästä syystä hän väsyy kovin, ja mitä enemmän hän väsyy, sitä vaikeampaa näiden ajatuste torjunta on. Tästä työstä palkinnoksi tulee sitten 5pv vuotava takapää, ja kovat kivut. Eli n. 2 vk/kk, eli lähes puolet vuodesta on jatkuvaa kipua tai selviytymistä. Tämän jälkeen pitäisi olla 2vk normaali ja onnellinen, ja toipua tuosta 2vk jaksosta, ja keretä nauttimaankin elämästä.
Onneksi joka kk ei ole niin pahoja, vaan välillä pms ei oireile ollenkaan. silloin molempien elämä hymyilee.
Minä olen sitä mieltä vaimoni tilan hoidosta, että hänen tulisi saada rauhoittavat lääkkeet, joita voisi tarpeen tullessa syödä pms- aikana. Lääkärit ovat sitä mieltä että ei voi kokeilla, koska kuitenkin tulee riippuvaiseksi niistä ja kohta vedetään huvikseen. Vaimoni on täysin normaali ihminen, eikä hän ole addiktoitunt koskaan mihinkään, mutta apua hä ei saa, koska joku jossain joskus on addiktoituunut.
Tämä on minusta väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei PMS oo menkkojen aikana, vaan just ennen niiden alkua. Menee sit ohi kun menkat alkaa. Tää yksityiskohta saa vähän epäilemään aloitusta.
Muuten on kyllä kyse ihan todellisesta ilmiöstä, josta osa naisista (ja näiden läheiset) kärsii valtavasti.
Ap, tällä palstalla kirjoittelee usein aidosti persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, joista osa näyttää tähänkin keskusteluun löytäneen tiensä. Olen pahoillani. Toivottavasti osaat ohittaa nuo pahoinvoivien ihmisten kirjoitukset olankohautuksella.
Olet todella arvokas kumppani vaimollesi, kun et häntä ole hylkäämässä vaikka vaimon käytös on varmasti todella raskasta sinulle. Kuten tuossa itsekin aiemmin sanoit, teidän kannattaisi keskustella tästä aiheesta silloin, kun tilanne ei ole päällä, eli niiden kahden rauhallisemman viikon aikana. On mahdollista, että vaimollesi on vaikeaa keskustella, koska hän varmaan haluaisi sen pari viikkoa vain hengähtää ja palautua edellisestä koitoksesta, eikä edes ajatella koko asiaa juuri silloin. Jos suinkin pystyt puhumaan sellaisella tyylillä, että vaimosi ymmärtää sinun olevan hänen tukenaan (eikä häntä vastaan), pääsette parhaiten yhdessä eteenpäin asiassa ilman riitaa.
Vaimosi ymmärrettävästi pelkää lääkkeitä ja hormonihoitoja, jos niistä on aiempia huonoja kokemuksia. Hänen olisi kuitenkin hyvä keskustella tilanteesta asiantuntevan lääkärin kanssa, ja kokeilla järjestelmällisesti kaikkia tarjolla olevia hoitoja. Niitä onneksi on olemassa, tässäkin ketjussa on muutama mainittu. Voisit vaikka lukea hänelle tuon yhden viestin, jossa kirjoittaja sanoo olleensa vastaavassa tilanteessa ja pieni annos masennuslääkettä poisti ongelman välittömästi. Vaimosikin ansaitsee elää normaalia, onnellista elämää, joten hänen kannattaa ehdottomasti kokeilla lääkkeitä. Hänellä voi olla usko loppunut omaan itseensä, ja siksi suhtautuu pelokkaasti ja kielteisesti hoitoihin. Uskon, että hän kyllä lopulta motivoituu yrittämään, kun hänellä on niin hyvä ja rakastava puoliso vierellään kuin sinä. Tarvitsisit nyt sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, ja rohkeutta puhua asiasta avoimesti sellaisella hetkellä kun vaimosi ei ole hormonien vietävänä.
Toivon teille menestystä yritykseen, ja onnellista loppuelämää yhdessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimolla on alati pahenevat pms-oireet myös. Minulle hän ei raivoa, eikä raivoa muutenkaan koskaan, eikä hauku. Mutta... N. 4-8 päivää ennen kk alkua, alkaa paheneva alakulo, tai vihaisuus, tai v*tutus, tai masentuneisuus, tai ahdistus, ihan kuukaudesta riippuu mikä näistä tulee päälle. Hän on käynyt lääkärissä kyllä, mutta ei ole saanut muuta apua, kuin kehoituksen syödä mielialalääkkeitä. Hän ei kuitenkaan, enkä minäkään sen puoleen, halua syödä päätä muuttavia pillereitä tämän takia. Että hänestä tehdään mt-lääkityksestä riippuvainen vain siksi että hänen hormonitoimintansa on tällainen. hormoniehkäisy ei käy hänelle, ja minulle on tehty vasektomiakin juuri siksi.
Itse olen pohtinut, ja huomannut, että tämä ahdistuneisuus on ehkä pahin. Siihen liittyy myös epäluuloisuus omasta itsestä, parisuhteesta, elämästä, kaikesta. Saattaa ahdistua valtavasti että talo varmaan palaa kohta, tai että minä en rakasta häntä, tai että hänen elämänsä on mennyt hukkaan minun kanssani, tai nykyisessä työpaikassaan. Hän, kuten minäkin kyllä ymmärtää mistä nämä johtuvat, ja pahinta onkin, että vaimolla menee viikko kuukaudesta pilalle siinä, että hän joutuu koko hereilläoloaikansa keskittymään siihen että torjuu näitä oireita päänsä sisällä. Tästä syystä hän väsyy kovin, ja mitä enemmän hän väsyy, sitä vaikeampaa näiden ajatuste torjunta on. Tästä työstä palkinnoksi tulee sitten 5pv vuotava takapää, ja kovat kivut. Eli n. 2 vk/kk, eli lähes puolet vuodesta on jatkuvaa kipua tai selviytymistä. Tämän jälkeen pitäisi olla 2vk normaali ja onnellinen, ja toipua tuosta 2vk jaksosta, ja keretä nauttimaankin elämästä.
Onneksi joka kk ei ole niin pahoja, vaan välillä pms ei oireile ollenkaan. silloin molempien elämä hymyilee.
Minä olen sitä mieltä vaimoni tilan hoidosta, että hänen tulisi saada rauhoittavat lääkkeet, joita voisi tarpeen tullessa syödä pms- aikana. Lääkärit ovat sitä mieltä että ei voi kokeilla, koska kuitenkin tulee riippuvaiseksi niistä ja kohta vedetään huvikseen. Vaimoni on täysin normaali ihminen, eikä hän ole addiktoitunt koskaan mihinkään, mutta apua hä ei saa, koska joku jossain joskus on addiktoituunut.
Tämä on minusta väärin.
Miksi rauhoittavat kelpaisi, mut mielialalääkkeet ei? Kyllä ne rauhoittavien käyttäjät näkyy enemmistönä niissä ihan tavallisissa mummuissa jotka ovat koukussa.
Vierailija kirjoitti:
AP on vaan niin ärsyttävä pska, että vaimon hermot ei kestä sitä varsinkaan pmsn aikaan. Ratkaisu tähän on ero ja uusi miellyttävämpi mies.
Säkin oot ärsyttävä persereikä, että toivottavasti pysyisit yksin koko loppuelämäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on paha PMS. Se tulee just noin viikko ennen kuukautisia, mutta ei ihan joka kerta kovin pahana. Olen oppinut kyllä jo hillitsemään raivoani, kun miehen kanssa huomasimme että riidat tulee PMS aikana. Jotkut sanoo että omega 3 ja B6 vitamiini 50-100mg voisi auttaa oireisiin . Jotkut sanoo että liikunta . Ja tosiaan raskauden aikana ei usein ole PMS oireita tai jos syön e-pillereitä. Hormonit vaan vaikuttaa naiseen aika paljon ja joihinkin todella paljon. Itselläni PMS helpottaa jos mies ei provosoidu lainkaan vaan jaksaa tulla viereen ja halata/paijata. Joskus PMS aikaan huomaan että minun täytyy saada purkautua miehelle jostakin asiasta, mutta toivon että mies unohtaa sen sitten .
Käske sen ottaa vaikka diapamia . Tai yksinkertaisesti raivoa kunnolla takas ja laita oppimaan .
Muutaman kerran huudat sen naaman edessä niin oppii tai tajuaa lähtä hoitoon .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on välillä todella pahat pms-oireet, ja kerro toki jos keksit niihin ratkaisun.
Mielialalääkkeitä en taatusti ala sen takia syömään, liikunta, hyvä ravinto ja positiivinen tekeminen auttavat parhaiten. Ja lepääminen.
Luuletko että vaimosi itse nauttii tilanteesta, kun kerran kuussa tuntuu pää räjähtävän? Kyllä sitä yrittää kaikkensa tehdä että olo menee pois.
Vierailija kirjoitti:
Käske sen ottaa vaikka diapamia . Tai yksinkertaisesti raivoa kunnolla takas ja laita oppimaan .
Muutaman kerran huudat sen naaman edessä niin oppii tai tajuaa lähtä hoitoon .
😅 En tiiä kehen toi on toiminut, mutta surkeampaa neuvoa en ole koskaan kuullut...
Harmittaa lukea tätä jankkausta vaikka asiaan on saatavissa apua ja lääkkeet. Kirjoitin siitä ketjuun sivulla 1. Lääkevastaisuus menee toisinaan oman(kin) hyvinvoinnin edelle, mille en tietysti voi mitään, koska valinnanvapaus.
Mulla nyt viikko kuukautisiin. Ennen lääkitystäni tämä viikko oli pelkkää itkua ja koko maailma h...ttiä, oma toimintakyky arjessa lähellä nollaa. Puolitoista vuotta sitten sain sen 10mg Citalopram/pv lääkityksen. Arvatkaa mitä jankkaajat? Pms-oireet jäi silloin taakse, toimintakyky kohosi sellaista vauhtia että minusta tuli normaalisti käyttäytyvä. Puoli vuotta sitten olin jo niin hyvässä kunnossa että perustin oman yritykseni, vihdoinkin. Ja täällä ei tätä tietenkään voi uskoa ja tulee jankkauksia ja vastaväitteitä, mutta en palaisi hetkeksikään takaisin entiseen, niin monta vuotta psm-oireet minulta pilasivat että syön lääkettäni loppuelämäni jos tarvis on.
Onnea ap:lle jatkoon. Vaihtoehtoja ja ratkaisuja on olemassa. Eri asia sitten suostuuko niitä kokeilemaan.
Vertaisin tätä toiseen sairauteen, nimittäin alkoholismiin. Siinä mielessä että vain ihminen itse voi siihen hakea apua, se halu olla toiselle siedettävä täytyisi löytyä hänestä. Puoliso ei voi tehdä mitään.
Samanlailla on vaihtelevat mielialat ja henkistä väkivaltaa, voi olla fyysistäkin.
Ja myös siinä mielessä, että tällaisen hoitamattoman ihmisen kanssa ei oikein voi eikä pidä hukata elämäänsä. Ainakaan lapsia ei pidä hankkia jos oman elämän haluaa siihen munankuorilla kulkemiseen tuhlata.
Missään nimessä henkinen ja fyysinen väkivalta ei kuulu parisuhteeseen edes mikään sairauden varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle suosittelen vasektomiaa, jos kerran ero ei ole vaihtoehto. Älkää missään tapauksessa hankkiko lapsia.
Emme hanki lasta ennen kuin vaimon ongelma on ratkaistu. Vasektomia ei ratkaise vaimon pms-oireita. Ei meillä ole joka päivä näin vaikeaa.
Ei ole tehtävissä. Mitään siis.
Homoseksuaaliksi on ryhdyttävä jos miehenä haluaa tasapainoisen kumppanin.
Mutta eikö se ole juuri osa naisten viehätysvoimaa ettei heistä ikinä tiedä mitä tulee?
Miksi vaimo haluaisi asua erillään vain huonot ajat vaikka uhkailee lopullisella erolla?