Lue keskustelun säännöt.
Vaimon mielialan vaihtelut aiheuttavat rajuja riitoja parisuhteessa. Onko mitään tehtävissä?
M31
13.03.2019 |
Lopullinen ero ei ole vaihtoehto. Eilen riitamme kärjistyi taas niin pahaksi, että siirryin toiselle puolelle taloa nukkumaan, asumme siis isossa omakotitalossa kahdestaan, ei (vielä) lapsia. Meillä on kerran kuussa todella pahoja riitoja, jotka kärjistyvät niin että emme voi sietää toisiamme. Riidat alkavat aina viikkoa ennen vaimon kuukautisia ja vaikka en haluaisi sanoa tätä niin vaimosta tulee kauhea raivoaja. Masentunut hän ei ole eikä myöskään ole raskaana, mutta mielialat saattavat vaihdella vuorokauden ajasta riippumatta vihaan ja suruun, tälläkin hetkellä itkee yksin makuuhuoneessa. TÄMÄ EI OLE NORMAALIA! Hormonaalista ehkäisyä emme ole koskaan käyttäneet, joten siitä tämä ei aiheudu vaan pms:stä. Voinko auttaa vaimoani mitenkään? Mietin eilen jopa sitökin, että hankkisin vara-asunnon, jossa asuisin yksin viikon ajan kuukaudessa. Vaimo on ollut nyt pari päivää kotona rajun flunssan takia ja itse olen tehnyt etäpäiviä kotona ja eilen riita kärjistyi niin pahaksi etten uskalla mennä katsomaan vaimoa mutta kävin oven takana kuuntelemassa itkua. Eilen vaimo sanoi, että vihaa minua, uhkaili erolla ja heitti tavaroilla, jotka ehdin väistää. Myöhään illalla sitten itki taas ja valvoi aamuyöhön. Olin ajatellut keittää kamomillateetä ja viedä sen vaimolleni mutta en uskaltanut aiemman yhteenoton takia, joten googlailin vahtoehtoja. Viikko on aina pahin, mutta muuten suhteemme on onnellinen ja tasapainoinen. Jokin apu tähän on saatava, koska tätä on jatkunut joka kuukausi kohta viiden vuoden ajan. Huutamiset ja erolla uhkailut sattuvat, vaikka tiedän ettei vaimo tarkoita sanomisiaan ja kuukautisten jälkeen pyytää aina anteeksi ja minähän annan, vaikka sisällä sattuu. Ajattelin ehdottaa vaimolle pientä annosta mieliala- tai masennuslääkkeitä kuukautisten ajaksi jos niillä saisi taltutettua mielipuolen. Onko vaimoni laatuaan ainoa, jonka pms on näinkin raju? Onko muita keinoja auttaa?
Kommentit (82)
Minä sain tähän tilanteeseen lääkkeen nimeltä Citalopram. Käytetään mm. masennukseen, ahdistukseen ja rajuihin psyykkisiin pms-oireisiin.
Eli ennen lääkettä tilanne se että viikon ennen kuukautisia itkin sohvan nurkassa, maailma romahti. Kerran kuussa. Riitoja olisi ollut rajusti ellei mies olisi ollut niin kiltti.
pms-rumba loppui kuin seinään aloitettuani 10mg Citalopramia per pv. Se siis loppui kerta heitolla, heti ensimmäisestä kuukaudesta lähtien. Pelasti varmaan elämäni, sillä on psyykkisesti erittäin kuluttavaa romahtaa 12 krt vuodessa pohjalle.
Ja sitten tontut postaa tänne miten mielialalääkkeitä ei "kannata" syödä.
Suosittelen hakemaan lääkityksestä apua, suosittelen lämpimästi, ei tuollaista helvettiä tarvitse kenenkään kestää, varsinkaan sen naisen itsensä. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoet täällä että elämä on muuten ihanaa, paitsi puolet ajasta on helvettiä. Mitä esität?
Vierailija kirjoitti:
M31 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ero ei ole vaihtoehto?
Rakkaus on sokea. Ilman näitä kohtauksia suhteemme on tasapainoinen ja onnellinen ja rakastan vaimoani todella paljon. Olemme lujatahtoisia emmekä halua luovuttaa ja johan tässä on yhteistä taivalta kuljettu aika kauan.
Isäni sanoi ajatelleensa noin nuorena. Myöhemmin hän sanoi katuvansa elämää väkivaltaisen vaimon kanssa. Ja minä olin surullinen lapsuudestani, jossa äiti pahoinpiteli meitä lapsia.
Olen pahoillani puolestasi, mutta en aio erota vaimosta. Lapsia meillä ei ole, mutta olen naimisiin mentyä sanonut, että pms ja raju oireilu laitetaan kuntoon ennen kuin edes yritetään esikoista. Pitää ottaa tämäkin asia puheeksi uudestaan.
M31 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä hemmettiä sä sen vaimosi kanssa riitelet? Anna sen raivota ja pysy poissa tieltä. Vai alkaako riidat siitä, että vaimosi nostaa esille kaikki teidän suhteen epäkohdat ja tunnet syyllisyyttä? Oisko se ero kuitenkin hyvä ratkaisu? Pms oireisiin saa apua lääkäristä, mutta helpoin apu on kumppanin vaihtaminen sopivampaan.
Nykyään osaan poistua paikalta ja varoa silloin kun tilanne on tulenarka. Vuosien saatossa on tullut sanottua pahastikin puolin ja toisin, mutta aina olemme sopineet ja pyytäneet anteeksi. Tällä kertaa en poistunut heti paikalta, koska ajattelin että nopea apu toimisi parhaiten mutta tilanne kärjistyi ja taas kävi näin että vaimo uhkaili erolla. En itse oikeastaan riitele vaan yritän auttaa, mutta vaimon raju tunnetila kärjistyy joka ikinen kerta. Yritin mennä lähelle ja koskettaa, mutta tähän sudenkuoppaan lankeamme joka kuukausi. Väkivalta on väärin, mutta vaihdatko itse heti parempaan jos kumppanissa ei kaikki miellytä? Ei kestävää suhdetta eikä liittoa ylläpidetä niin että ollaan yhdessä vain kun on kivaa ja erotaan heti kun tulee vaikeaa. Olemme naimissa eli olemme tahtoneet ja tahdomme olla yhdessä ja tämä on iso ongelma yhdessä ratkaistavaksi.
Et ole rakastunut, olet läheisriippuvainen. Sellaiset jäävät väkivaltaisiin parisuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
No aika pölkky on jos ei itse tajua hakea apua vaivaansa. Jos kuitenkin pyytelee anteeksi jälkeen päin. Kyllä joskus saa riidellä ja kiljua pahaa oloaan, mutta tavaroiden heittely on jo väkivaltaa ja kaipaa hoitoa.
Kuukautisten ja pms:n aikaan meillä on vaikeaa, mutta muuten arkemme on tasapainoista eikä riitoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M31 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä hemmettiä sä sen vaimosi kanssa riitelet? Anna sen raivota ja pysy poissa tieltä. Vai alkaako riidat siitä, että vaimosi nostaa esille kaikki teidän suhteen epäkohdat ja tunnet syyllisyyttä? Oisko se ero kuitenkin hyvä ratkaisu? Pms oireisiin saa apua lääkäristä, mutta helpoin apu on kumppanin vaihtaminen sopivampaan.
Nykyään osaan poistua paikalta ja varoa silloin kun tilanne on tulenarka. Vuosien saatossa on tullut sanottua pahastikin puolin ja toisin, mutta aina olemme sopineet ja pyytäneet anteeksi. Tällä kertaa en poistunut heti paikalta, koska ajattelin että nopea apu toimisi parhaiten mutta tilanne kärjistyi ja taas kävi näin että vaimo uhkaili erolla. En itse oikeastaan riitele vaan yritän auttaa, mutta vaimon raju tunnetila kärjistyy joka ikinen kerta. Yritin mennä lähelle ja koskettaa, mutta tähän sudenkuoppaan lankeamme joka kuukausi. Väkivalta on väärin, mutta vaihdatko itse heti parempaan jos kumppanissa ei kaikki miellytä? Ei kestävää suhdetta eikä liittoa ylläpidetä niin että ollaan yhdessä vain kun on kivaa ja erotaan heti kun tulee vaikeaa. Olemme naimissa eli olemme tahtoneet ja tahdomme olla yhdessä ja tämä on iso ongelma yhdessä ratkaistavaksi.
Enemmän vaikuttaa siltä että haluaisit ratkaista ongelman vaimon puolesta.
Ongelmia ei voi ratkaista siten. Ongelmat on ratkaistava henkilökohtaisesti. Jokaisen on henkilökohtaisesti ratkaistava se mitä on valmis tekemään ongelman ratkaisemiseksi ja mitkä asiat niitä joita ei halua tehdä. Pariduhteessa henkilökohtaisesti joudutaan myös ratkaisemaan se hyväksytkö toisen ja hänen tapansa ratkaista asioita. Jos et parisuhteella ei ole tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun saatte lapsia niin vaimosi varmaan karjuu ja itkee edelleen ja useammin, saattaa jopa purkaa vauvaan tai lapseen pahan olonsa ja traumatisoida. Noin epävakaa aikuinen nainen on aina jotenkin psyykkisesti sairas. Muuten hän kyllä hillitsisi käytöksensä edes jotenkin, koska ei ole 13-vuotias enää. Vaimosi voi olla persoonallisuushäiriöinen (epävakaa) ja se ei parane. Jotain lääkitystä hän tarvitsisi. Onko hän töissä? Jos on niin työterveydessä voisivat auttaa alkuun.
t. mt-hoitsu
No hoh hoijaa nyt taas mitä sontaa... Pahat, voimakkaat pms-oireet on ihan olemassaoleva lääketieteellinen ilmiö millä ei ole mitään tekemistä epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa. Mikään persoonallisuushäiriö ei puhkea mystisesti aikuisiällä tai ole selkeästi liitoksissa kuukautiskiertoon. Tuo titteli tuossa perässä ei tee mielipiteestäsi faktaa eikä lisää uskottavuuttasi, tässä tapauksessa jopa päinvastoin :D
Aloittajalle sanoisin että noin voimakkaisiin ja pahoihin pms-oireen kannattaisi vaimon ihan itsensä takia hankkia apua, sitä nimittäin on saatavilla. Joillekin auttaa mieto annos masennuslääkkeitä, toisille auttaa hormonaalinen ehkäisy. Vaimosi on hyvin ikätyypillinen pms-kärsijä, kolmenkympin korvilla naisen hormonitoiminta usein muuttuu ja saattaa saada oireita joista ei ole koskaan ennen kärsinytkään. Itsekin kuulun näihin, muutuin aivan raivotautiseksi sekopääksi kolmekymppisenä ja meinasi parisuhde mennä alta. Minulle sopiva ratkaisu löytyi hormonaalisesta ehkäisystä, lääkäri otti onneksi oireeni vakavasti ja antoi useammankin hoitovaihtoehdon joista sopiva löytyi :) Ja olen muuten melko tasapainoinen ihminen, sen aikainen vuorotellen raivoaminen ja vuorotellen itkeminen ei ollut ollenkaan minua. Joten olen ylpeä sinusta ap että olet seissyt vaimosi rinnalla nämä vuodet, mutta kummankin teidän takia - kannusta hakemaan apua! Pms ei ole psyykkinen häiriö vain voimakkaasta hormoniepätasapainosta johtuva ilmiö, ymmärtääkseni yleensä keltarauhashormonin puutosta suhteessa estrogeeniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko sen naisen jotenkin doupata rauhalliseksi?
M
Jos vaikka tuuppais sen rauhalliseksi.
Seksi ei tule kysymykseenkään tänä aikana, kun vaimo ei päästä lähelle ja hänellä on paha olla. Muulloin meillä on paljon läheisyyttä ja naureskelemme usein toistemme vitseille. En ole miehiäni mikään seksinvonkaaja, koska rakastan ja kunnioitan vaimoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sido se sänkyyn ja nauti
Oletko mieleltäsi sairas? Väkisin makaaminen on rikos eikä väkisin ottaminen kuulu tapoihini. Kaikesta tunne heittelyistä huolimatta olen herrasmies ja rakastan sekä kunnioitan vaimoani.
M31 kirjoitti:
Pakene kirjoitti:
Kyllä se hormonaalisen ehkäisy olisi paikallaan. Itse olen kanssa jäätävä menkkamosteri, mutta e-pillerit vie onneksi sen pahimman kärjen pms oireista pois.
Mikäli ei nainen rauhoitu niin sitten on jo päässä vikaa. Ei erolla uhkailu ja tavaroiden heittely edes hormoonihuurussa okei. Eli kytkin ylös pois tuosta suhteesta.
En jätä vaimoani vaan ratkaisemme ongelman yhdessä. Hormonaalinen ehkäisy ei ole vaihtoehto, joten sitä emme edes harkitse. Vaimo ei halua enkä anna hänen sekoittaa elimistöään myrkyillä, kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa. Vaimon päässä ei ole vikaa, mutta pms on kaiken takana. Olisin lähtenyt jo kauan sitten ellei vaimo osaisi ottaa vastuuta teoistaan. Kuukautisten jälkeen katuu ja pyytää aidosti anteeksi, mutta olen kertonut omistakin tuntemuksista eli siitä kuinka paljon minuun sattuu erolla uhkailut ja kaikki muu paha minkä pms aiheuttaa.
Selvä. Mitä teet jos vaimo ei syystä tai toisesta mene lääkärille tai ota apua vastaan, ja tilanne jatkuu ikuisesti samanlaisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tumppaa sitä seuraavalla kerralla kuonoon. Loppu tuollainen perkele kerralla.
Väkivalta ja kiroilu eivät ratkaise yhtäkään ongelmaa missään muodossa. Keskustelen asioista rauhallisesti kunhan tulivuoren purskaus on ohitse ja laava viilennyt.
Vierailija kirjoitti:
M31 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ero ei ole vaihtoehto?
Rakkaus on sokea. Ilman näitä kohtauksia suhteemme on tasapainoinen ja onnellinen ja rakastan vaimoani todella paljon. Olemme lujatahtoisia emmekä halua luovuttaa ja johan tässä on yhteistä taivalta kuljettu aika kauan.
Rakasta sitten sokeasti ja hyväksy vaimosi sellaisena kuin hän on. Hänen kanssaan sinun pitäisi keskustella käytännön järjestelyistä eikä täällä. Vähän vaikea kuvitella että eri asunnoissa asuminen esim. hillitsisi raivon purkauksia, varsinkaan jos et etukäteen keskustele asiasta puolison kanssa. Voi hyvinkin käydä jopa päinvastoin eikä sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin ero.
Kylläpä täällä viljellään eroa. Hyväksyn vaimoni sellaisena kuin hän on normaalissa arjessa, mutta en hyväksy fyysistä väkivaltaa enkä erolla uhkailua ja sen takia kysyn neuvoja täältä. En voi vielä tämän viikon aikana keskustella vaihtoehdoista vaimon kanssa, koska oireilu on pahimmillaan. Toisen asunnon hankinta on yksi vaihtoehdoista, mutta asuisin siellä vain nämä huonot ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihana ja kärsivällinen mies ja hienoa, että otat vihkivalasi tosissaan. Kunnioitan :)
Jotkut syö masennuslääkettä myös pms-oireisiin pari viikkoa kuukaudesta. Ainakin Seronilia olen kuullut käytettävän. Hormonilääkitys tai e-pillerit auttavat joillain.
Mulla on pms-oireilu samankaltaista kun vaimollasi, tosin väkivaltaiseksi en ikinä ole käynyt. Itken syyttä, kaikki tuntuu pahalta, saan paniikki- ja dissosiaatiokohtauksia ja ihan itsemurha-ajatuksia ja olen ilkeä miehelleni, hyvin usein ero tuntuu väistämättömältä juuri silloin vaikka pohjimmiltaan kaipaisin vaan miehen syliin. Olen joskus kärsinyt noista muutenkin mutta joskus ne eskaloituu. Jälkeenpäin hävettää ja surettaa oma käytös ja pyytelen anteeksi. Ei tosin joka kuukausi eikä noin pitkään. Mulla tämä on pahentunut sen jälkeen kun munasarjakysta puhkesi ja vei mennessään kokonaan toisen puolen munasarjoista, eli hormonitoiminnalla voi olla hyvinkin iso merkitys.
Jos vaimosi ei kuitenkaan halua apua niin sun täytyy päättää onko sen arvoista jos puolet elämästä valuu hukkaan ja pelossa, toivon että arvostat itseäsi.
Onko hänellä muuten jotain ongelmaa joka voisi paisua juuri kuukautisten aikaan? Kipuja? Syömishäiriötä? Masennus tai ahdistus? Stressiä? Ja koska tämä on alkanut?
Toivottavasti löydätte apua ja saat arvoisesi iloisen ja kiltin vaimosi takaisin, olet kultainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että teillä vastaajilla ei ole pienintäkään ideaa, mistä on kysymys. Kyse ei ole mistään pikku nipistelyistä ja pikku turvotuksista. Ne on luonnonvoimia, jotka sisällä jyllää. Kemiaa. Hormoneja. Niille ei voi mitään "kotikonstein". Elämä on helvettiä, kun joutuu - sanoisinko - SAIRASTAMAAN tällaista kroonista tautia. Itseäni kehumatta kerron olevani älykäs, tunteva ja perusystävällinen ihminen, mutta tilanne muuttuu sekä pre- että postmenstruaalisten oireiden ollessa päällä.
PMS on todellakin pilannut suuren osan elämästäni. Parannuskeinoa ei ole tullut vastaan. Ainakaan länkättäminen siitä, kuinka "aikuisten ihmisten pitää osata käyttäytyä" ei auta pätkääkään. Hurskastelu vain todistaa sen, että sanojalla ei ole todellakaan Mitään Käsitystä aiheesta.
Usein mietin, että mieluummin ottaisin kuulan kallooni kuin olisin täällä muidenkin elämää pilaamassa samaan aikaan, kun oma elämäni on puoliksi pilalla tämän erittäin pahanlaatuisen pms:ni takia. Kunpa alan tutkimus kehittyisi.
Mieleltään terveet osaavat käyttäytyä kivuista ja hormoneista huolimatta. Eivät ne niin suuria ole, että mukamas koko maailma menisi sekaisin - siis paitsi jos et ole muutenkaan ihan tasainen henkilö. en halua sanoa pahalla, mutta kirjoitustyylistäsi tuli ainakin kuva, ettet ole muutenkaan kaikista tasaisin henkilö.
Mikä sinä olet muita tuomitsemaan? Vaimoani seuraamalla ja hänen kanssaan yhdessä asuvana tiedän kuinka pahaa jälkeä pms voi aiheuttaa eikä kyse ole mielisairaudesta eikä masennuksesta. Tiedätkö yhtään mitään helvetillisistä kivuista ja vuoristoratamaisista mielialan vaihtelusta? Vaimoani kun miettii niin hän ei ole näiden asioiden kanssa helpoimmasta päästä. Anteeksi nyt, mutta sentään miehenä tiedän sen että jokainen niin mies kuin nainen on yksilö eikä samaa massaa, jolla kaikilla on samat oireet ja sairaudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa, että teillä vastaajilla ei ole pienintäkään ideaa, mistä on kysymys. Kyse ei ole mistään pikku nipistelyistä ja pikku turvotuksista. Ne on luonnonvoimia, jotka sisällä jyllää. Kemiaa. Hormoneja. Niille ei voi mitään "kotikonstein". Elämä on helvettiä, kun joutuu - sanoisinko - SAIRASTAMAAN tällaista kroonista tautia. Itseäni kehumatta kerron olevani älykäs, tunteva ja perusystävällinen ihminen, mutta tilanne muuttuu sekä pre- että postmenstruaalisten oireiden ollessa päällä.
PMS on todellakin pilannut suuren osan elämästäni. Parannuskeinoa ei ole tullut vastaan. Ainakaan länkättäminen siitä, kuinka "aikuisten ihmisten pitää osata käyttäytyä" ei auta pätkääkään. Hurskastelu vain todistaa sen, että sanojalla ei ole todellakaan Mitään Käsitystä aiheesta.
Usein mietin, että mieluummin ottaisin kuulan kallooni kuin olisin täällä muidenkin elämää pilaamassa samaan aikaan, kun oma elämäni on puoliksi pilalla tämän erittäin pahanlaatuisen pms:ni takia. Kunpa alan tutkimus kehittyisi.
Mieleltään terveet osaavat käyttäytyä kivuista ja hormoneista huolimatta. Eivät ne niin suuria ole, että mukamas koko maailma menisi sekaisin - siis paitsi jos et ole muutenkaan ihan tasainen henkilö. en halua sanoa pahalla, mutta kirjoitustyylistäsi tuli ainakin kuva, ettet ole muutenkaan kaikista tasaisin henkilö.
En ole koskaan ollut mikään "kreisibailaaja", en toki myöskään mikään lahna.
Aloitat vastauksesi juuri sellaisella fraasilla, jonka hokeminen kertoo just siitä, että sulla ei ole tietoa aiheesta (ks. aiempi lainaus). Mutta vaikka sinulla ei ole kokemusta aiheesta, on sinun turha väittää, ettei sellaista ole olemassakaan.
Omalla kohdalla oireeni ovat kärjistyneet lastenhankinnan ja n. 35 ikävuoden jälkeen. Orastavat vaihdevuodet ovat varmasti lisänneet tuskaani. Ennen lapsia hormonaaliset vaihteluvälini olivat vielä melko normaalit.
-aiemman kirjoittanut
Mulla auttanut vhh ruokavalio ja donaferty-valmiste. Olen ennen menkkoja todella herkkä ja kaikki vituttaa. Ja eniten ottaa päähän kun tietää mistä johtuu mut pää on vain niin pirun sekasin. Itse nielen 99% kiukusta mut kun tietäisitte mitä pään sisäl tapahtuu. Mut nyt 3-4kk ollut todella neutraali olo kiitos noiden kahden. Vaikeisiin pms oireisiin määrätään myös mielialalääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
M31 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi katsoa peiliin. Sieltä se syy löytyy.
Minunko vaiko vaimoni? Mikä syy peilistä mahtaa löytyä, kun ei ole ongelma ratkennut näiden vuosien aikana. Epäkäytännöllinen viestisi ei valitettavasti auta meitä - ei, vaikka raahaisin vaimon peilin eteen.
Peilin eteen sinun ei tarvitse raahata kuin itsesi.
Miksiköhän raahautuisin peilin eteen? Sama mies sieltä katselee kuin peilistä pois päin. Tässä ei ole kyse narsismista vaan kuukautisista ja pms:stä, joihin haluan avun vaimolleni.
M31 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M31 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi katsoa peiliin. Sieltä se syy löytyy.
Minunko vaiko vaimoni? Mikä syy peilistä mahtaa löytyä, kun ei ole ongelma ratkennut näiden vuosien aikana. Epäkäytännöllinen viestisi ei valitettavasti auta meitä - ei, vaikka raahaisin vaimon peilin eteen.
Peilin eteen sinun ei tarvitse raahata kuin itsesi.
Miksiköhän raahautuisin peilin eteen? Sama mies sieltä katselee kuin peilistä pois päin. Tässä ei ole kyse narsismista vaan kuukautisista ja pms:stä, joihin haluan avun vaimolleni.
Haluaako vaimo että sinä haluat niihin avun? Minä en ainakaan haluaisi.
Vaimoni kuukautiset ovat todella kivuliaat ja pms-oireet rajut, mutta muuten hän on rauhallinen ja tasapainoinen ilman tätä joka kuukautista vuoristorataa. Eilen kun nettiä selasin, niin löytyi artikkeleita pms:stä ja endometrioosasta, joten ei näitä pidä vähätellä. Muutenkaan vaimoni ei ole mikään teinityttö, mutta apua tarvitsemme, sitä en kiellä.