Sairaalloisen lihava: mitkä ovat lempiruokiasi?

Ihan perus kotiruoat (kaalilaatikko, muusi ja kastike) ja sitten sushi.

163cm ja 84kg.

Ymmärrettävää, että olet uupunut. En alkaisi sinulle heti masennuslääkkeitä laittamaan, kun uupumuksesta johtuu olosuhteista. Tärkeämpää olisi nyt saada keskusteluapua sellaiselta, joka auttaa yhdessä sinua pohtimaan miten elämää voisi järjestää, niin, että saa hieman omaa aikaa. Tarkoitin, myös lääkärillä käyntiä, niin, että otettaisiin kaikki mahdolliset kokeet, ettei väsymystä lisää esim.alhainen hemoglobiini. Ensin pitää raivata sinulle omaa tilaa ja aikaa ja sitten alkaa miettiä laihdutusasiaa. Sinun pitää oppia olemaan itsekkäämpi ja jättämään lapsukaiset välillä isän hoiviin. Kaurapuuro on ihan hyvä ruoka silloin tällöin :)

Rakastan uunissa rapeaksi paahdettua lohta, makeita porkkanoita ja parsakaalia. Nam! Ongelmani on annoskoot (punnitsin annokseni, joka painoi 3x enemmän kuin Painonvartioiden suositusannos), liikelounaat, liikeillalliset ja niihin kuuluva alkoholi sekä ne iänikuiset hirveät wienerit joita tuputellaan joka ikisessä asiakaskokouksessa. En liiku ollenkaan. Työpäivä venyy usein myöhään iltaan (juuri niiden illallisten takia) ja aamuisin olen niin rättiväsynyt etten jaksa urheilla.

Kanasalaatti.

Sushi.

Shetzuan härkä riisillä. 

Syön ehkä kerran kahdessa viikossa.

Kermaperunat/muusi, uunimakkara juustolla, nam. Päivittäin syön.

Paino 128kg, pituus 160cm

Kermaperunat/muusi, uunimakkara juustolla, nam. Päivittäin syön.

Paino 128kg, pituus 160cm

Mikä tahansa salaatti. Syön sitä lähes jokapäivä. Tiedän, että kuulostaa oudolta läskin suusta ;) Napostelen, enkä pysty liikkumaan tarpeeksi.

-hampurilaisateriat

-subwayn patongit

Sushi ihan ykkönen, vaikka harvoin sitä tulee syötyä. Ehkä 5 kertaa vuodessa?

Kotiruuista ykkössuosikkini on gruusialainen kaalilaatikko. Sitä on ehkä muutaman kerran vuodessa, on hieman työläs, mutta ah niin hyvää.

Kotiruuista kakkossuosikki on sellainen ranskalainen kalakeitto, joka on soseutettu. Nammm! Sitä on ehkä muutaman kerran vuodessa tai harvemmin.

Tosi usein arkiruuat tulee tehtyä helpoimman kaavan mukaan. Kanaa/kalaa/lihaa ja sitten kaveriksi parsakaalia ja herneitä. Mies on meillä pääkokki, mutta tulee usein tosi myöhään kotiin, joten hän on enempi sellainen viikonloppukokki.

Nyt kyllä sanon tämän, vaikka tiedänkin että tästä moni provosoituu, tarkoitus ei kuitenkaan ole loukata. Minusta näyttää (oman kaveripiirini ja tv-dokumenttien perusteella) että monelle oikein lihavalle ruoassa ei ole tärkeintä se maku, vaan määrä. Tiedän kyllä että monet ylipainoiset pitävät itseään jonkinsortin kuliranisteina, mutta sitten kun sitä todellista ruokavalioa katsoo niin ei se ole mistään valikoiduista raaka-aineista valmistettua maukasta ruokaa, vaan ranskanperunoita, makaroonia, vaaleaa leipää, uppopaistettuja juttuja (ja yleensäkkin vähän mautonta, mutta helppoa ja nopeaa) ja paljon. Jo kaupassa valitaan kärryyn se vähän halvempi, koska sitä saa enemmän. Tuntemani lihavat ihmiset ostavat mielummin halpaa ja vähän kehnompi laatuista ruokaa (koska sitä saa samalla rahalla paljon?).

Mielestäni olisi kokeilemisen arvoista ostaa jonkun aikaa sellaista ruokaa mitä normaalisti pitää vähän liian kalliina ja vaivalloisena laittaa. Ostaa vähemmän niin ei se niin kalliiksi tule ja sitten satsaisi siihen ruoan laittamiseen ja maustamiseen, eikä yrittäisi vain saada jotain mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman paljon. Ja älkää nyt loukkaantuko. En ikinä uskaltaisi sanoa tätä ystävilleni suoraan, en halua loukata ketään, mutta mielestäni tämä voi olla se ratkaiseva ero normaalipainoisiin ihmisiin verrattuna ja kannattaisi tiedostaa tämä. Ja siis ihan sillä, että ehkä, siis ehkä, sitä ruokaa ei tarvitisisi syödä niin paljon, jos se maistuisi oikeasti joltain.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 21:41"]

Nyt kyllä sanon tämän, vaikka tiedänkin että tästä moni provosoituu, tarkoitus ei kuitenkaan ole loukata. Minusta näyttää (oman kaveripiirini ja tv-dokumenttien perusteella) että monelle oikein lihavalle ruoassa ei ole tärkeintä se maku, vaan määrä. Tiedän kyllä että monet ylipainoiset pitävät itseään jonkinsortin kuliranisteina, mutta sitten kun sitä todellista ruokavalioa katsoo niin ei se ole mistään valikoiduista raaka-aineista valmistettua maukasta ruokaa, vaan ranskanperunoita, makaroonia, vaaleaa leipää, uppopaistettuja juttuja (ja yleensäkkin vähän mautonta, mutta helppoa ja nopeaa) ja paljon. Jo kaupassa valitaan kärryyn se vähän halvempi, koska sitä saa enemmän. Tuntemani lihavat ihmiset ostavat mielummin halpaa ja vähän kehnompi laatuista ruokaa (koska sitä saa samalla rahalla paljon?).

Mielestäni olisi kokeilemisen arvoista ostaa jonkun aikaa sellaista ruokaa mitä normaalisti pitää vähän liian kalliina ja vaivalloisena laittaa. Ostaa vähemmän niin ei se niin kalliiksi tule ja sitten satsaisi siihen ruoan laittamiseen ja maustamiseen, eikä yrittäisi vain saada jotain mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman paljon. Ja älkää nyt loukkaantuko. En ikinä uskaltaisi sanoa tätä ystävilleni suoraan, en halua loukata ketään, mutta mielestäni tämä voi olla se ratkaiseva ero normaalipainoisiin ihmisiin verrattuna ja kannattaisi tiedostaa tämä. Ja siis ihan sillä, että ehkä, siis ehkä, sitä ruokaa ei tarvitisisi syödä niin paljon, jos se maistuisi oikeasti joltain.

[/quote]

Joo, saman olen huomannut joistain ulkomaisista ohjelmista. Mun lempiruoka on kaalikääryleet, en jaksa niitä tehdä hyvä jos kerran vuodessa, äiti joskus tekee sitten kun käydään niillä, kun tietää että tykkään. Muutenkin lempiruuat on ihan tavallisia kotiruokia, maksakastike, jauhelihakastike, lohi, jauhelihaperunaviipalelaatikko... Makaroonista ja riisistä en tykkää, makaroonista tulee maha kipeäksi, ja riisi on kuin styroksinmuruja söisi. Olen todella nirso syöjä, ja jos teen lasten herkkuruokaa, eli makaroonia ja jauhelihaa, en syö sitä itse ollenkaan, en vaikka kattilaan saattaa jäädä isokin satsi, roskiin menee. Minä syön sitten illalla jugurttia ja suklaata.

Vaikka olen 130kg, en todellakaan osta halvimpia ruokia että saisi paljon, olen aika epäluuloinen kuluttaja, ja kuten sanottu, erittäin nirso syöjä. Mun ruokavalio on aika yksipuolista, kun syön vähän, mutta vääriä aineita. Olen kokoajan väsynyt, ja vaikka tekisin perheelle ruokaa, mutta jos se ei ole ihan mun lempparia, niin jätän väliin sen syömisen, ja tosiaan kun muut nukkuu, katson telkkaria ja syön jotain, yleensä jugurttia ja suklaata, kun en jaksa tehdä mitään "kunnollista", en jaksa edes hedelmää kuoria ja pureskella.

Mua ärsyttää tuo luulo, että läskit vetää kokoajan jotain mättöä kilo/litra tolkulla. Jos niin paljon syö, niin lihoo kokoajan lisää. Mulla on paino ollut aika samoissa jo kymmenen vuotta, en vain osaa jostain syystä laihduttaa, henkisellä puolella siis mättää. Ei ole älykkyyden kanssa ongelmaa, vaan tunnesyömisen. Lapsena ja nuorena olin hoikka, mutta olen aina ollut sellainen että en millään halua syödä mitään mistä en tykkää, ja aikuisena se on helppoa, kun kukaan ei voi pakottaa syömään oikeaa ruokaa.

mun kohdalla ei päde tuo, että lihavat ostaa halpaa. mies Siitä aina valittaa, kun voisin säästää ruokaostoksissa reippaasti. silläpä ollaankin nyt tehty, niin mies käy useemmin kaupassa. niillä sitten pärjäillään.

uppopaistettu ei ole mautonta, ei todellakaan. mieheni bravuuri on juurikin intialainen keittiö, jossa uppopaistetaan paljonkin.. tänä vuonna hän tosin tekee kys ruokia vain kerran kuussa, pyynnöstäni.

kahdesti kuussa tilaan pitsan tai kebabrullan. yleensä syön moniviljapastoja erilaisilla kastikkeilla, jep paljon kermaa ja rakastan kylmäsavulohta. 

muu perhe ei ole lihava, vain mä. sipseistä sentään olen vierottunut, joten nyt sitten maistuu sukla päivittäin ja puolisen litraa jätskiä.. benjerryys :\

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 02:24"]

mun kohdalla ei päde tuo, että lihavat ostaa halpaa. mies Siitä aina valittaa, kun voisin säästää ruokaostoksissa reippaasti. silläpä ollaankin nyt tehty, niin mies käy useemmin kaupassa. niillä sitten pärjäillään.

uppopaistettu ei ole mautonta, ei todellakaan. mieheni bravuuri on juurikin intialainen keittiö, jossa uppopaistetaan paljonkin.. tänä vuonna hän tosin tekee kys ruokia vain kerran kuussa, pyynnöstäni.

kahdesti kuussa tilaan pitsan tai kebabrullan. yleensä syön moniviljapastoja erilaisilla kastikkeilla, jep paljon kermaa ja rakastan kylmäsavulohta. 

muu perhe ei ole lihava, vain mä. sipseistä sentään olen vierottunut, joten nyt sitten maistuu sukla päivittäin ja puolisen litraa jätskiä.. benjerryys :\

[/quote]

Ethän sää oleta ja odota että verovaroista kustannetaan sun lihavuudesta aiheutuneet hoitosi?

Oma suosikkini on caesar-salaatti. Rakastan sitä ja syön sitä noin kerran viikossa. Se kastike on ihana! Toinen suosikkini on feta-kanasalaatti ja sitäkin syön ehkä kerta viikkoon. 

Syön myös herkkuja, enhän muuten olisi lihava, eli suklaa ja cashew-pähkinät maistuvat myös. Suurin herkkuni on juustotarjotin ja punaviini. Viiniä juon ehkä pullon kuukaudessa, juustoja syön pari kertaa kuussa, mutta aina liikaa.

Minun ongelmani ovat määrät. Voin syödä salaattia kulhollisen tai vetää juustoja niin kauan kuin niitä on kaapissa. Syön paljon kotiruokaa ja totta on, että vaikka ei maistuisi ihan ihanalta, niin syön silti. Herkkujani ovat kylmäsavulohi, pastaruoat, Moskovan pata ja ylipäätään hyvin juustoiset ruoat.

Minulle on diagnosoitu ahmimishäiriö.

Vakuutan, etten syö ranskalaisia perunoita tai hampurilaisia. Eivät maistu. Mutta muuta syön ja aina liikaa.

Lasagne on lempparini ja teen sitä muutaman kerran vuodessa.

Pitää paikkansa, ettöä ostan halvinta mahdollista, mutten allekirjoita sitä, etteikö niistäkin saisi maukasta ruokaa. Esim. juuri tuo tekemäni lasagne on maailman parasta ja juuri siksi syönkin sitä enemmän kuin pitäisi.

Ylemmästä kirjoituksesta saa sen kuvan, että laadukkaista (=kalliista) aineksista tehty ruoka on pahaa, eikä sitä viitsi syödä yhtään enempää kuin on pakko nälän voittamiseksi.

Kerran yksi terkkari sanoi mulle, että opettele tekemään huonompaa ruokaa, niin et syö niin paljon.

Ongelmani ovat paitsi ylisuuret annokset myös napostelu ja makean himo. Puputan koko ajan leipää. Makeaa tekee myös koko ajan mieli ja jos saan käsiini suklaalevyn, en voi lopettaa ennen kuin käsissäni on pelkät paperit. Insuliinin pistäminen on nostanut makean himon aivan uusiin sfääreihin. Se myös lisää ruokahalua.

BMI 51

Lasagne on lempparini ja teen sitä muutaman kerran vuodessa.

Pitää paikkansa, ettöä ostan halvinta mahdollista, mutten allekirjoita sitä, etteikö niistäkin saisi maukasta ruokaa. Esim. juuri tuo tekemäni lasagne on maailman parasta ja juuri siksi syönkin sitä enemmän kuin pitäisi.

Ylemmästä kirjoituksesta saa sen kuvan, että laadukkaista (=kalliista) aineksista tehty ruoka on pahaa, eikä sitä viitsi syödä yhtään enempää kuin on pakko nälän voittamiseksi.

Kerran yksi terkkari sanoi mulle, että opettele tekemään huonompaa ruokaa, niin et syö niin paljon.

Ongelmani ovat paitsi ylisuuret annokset myös napostelu ja makean himo. Puputan koko ajan leipää. Makeaa tekee myös koko ajan mieli ja jos saan käsiini suklaalevyn, en voi lopettaa ennen kuin käsissäni on pelkät paperit. Insuliinin pistäminen on nostanut makean himon aivan uusiin sfääreihin. Se myös lisää ruokahalua.

BMI 51

Tämäkin todistaa sen, että lihava syö vähän ja laiha paljon.

Juustot ja ruisleipä, joka päivä menee muutama siivu.

Se on niin hulvatonta kun superläskit syövät AINA salaatteja ja sushia ja muuta kevyttä, työpaikkaruokalassa syövät puolikulhollista kanasalaattia ja valittavat kovaan ääneen kuinka OVAT NIIIIIIIN TÄYNNÄ! Sitten vyörytään töistä kotiin vatsa kurniten ja tilataan karvakädeltä perhepitsa lisäjuustolla ja jälkkäriksi kanansiipiä ranskalaisilla.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 08:18"]

Se on niin hulvatonta kun superläskit syövät AINA salaatteja ja sushia ja muuta kevyttä, työpaikkaruokalassa syövät puolikulhollista kanasalaattia ja valittavat kovaan ääneen kuinka OVAT NIIIIIIIN TÄYNNÄ! Sitten vyörytään töistä kotiin vatsa kurniten ja tilataan karvakädeltä perhepitsa lisäjuustolla ja jälkkäriksi kanansiipiä ranskalaisilla.

[/quote]

En minäkään oikeasti ymmärrä miten susheilla, salaateilla ja kotiruoka-annoksilla voi lihoa yli 100 kiloiseksi. Itselläkin on lievä ylipaino ja kyllä olen valmis myöntämään, että tissuttelu ja herkuttelu on lihottanut.