Mies ja hänen siskonsa perivät mökin
isältään viime kesänä kun tämä kuoli. Ostin siskon puolikkaan ja laitoimme mökin vuokrailmoituksen nettiin kesäkuulle lisärahan tarpeessa ja siksi kun mökki olisi olut muuten tyhjillään.
Nyt kun katsoin niin mökki oli varattu kesäkuulta kolmeksi viikoksi ja varaajana miehen sisko.. Spostissa viesti että heidän kesälomansa on juuri tuohon aikaan ja suunnittelivat sinne menoa, mutta rahaa eivät aio antaa. On kuulemma ollut isän sana että mökillä saavat käydä ketkä haluavat.. (niin on ollut silloin kun tämä oli vielä elossa)
Mies soitti ja sanoi ettei noin voii toimia niin kauheeta mäkätystä että me ollaan aikoinaan siellä viettety ilmaisia kesiä jne jne..
Mä en kyllä enää tiedä miten tuollaisen sekopään kanssa tulee toimeen, nytkin tulee viestiä koko ajan ja syyllistetään minua vieraalle vuokraamisesta.
Onko jollain muulla miehen suvun kanssa riitoja, miten niistä selviää kun väleissä pitäis kuitenkin pysyä ihan serkkujen ja anopinkin vuoksi.
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:02"]
Minulla on sosiaalinen ja vieraanvarainen äiti, joka nyt eläkeläisenä asuu maalla kartanossa, jota me lapset käytämme "mökkinämme". Hänellä on myös sisaruksia, jotka tulevat ja menevät miten tahtovat: pitävät äidin kartanoa siis kuin omanaan, vaikka eivät ole sen kustannuksiin mitenkään osallistuneet (talkoisiin toki joskus harvakseltaan).
Minulla on sisar, ja kartano jää todennäköisesti meille puoliksi perinnöksi. Siskoni on pa, ja todennäköisimmin minä ja mieheni ostamme sitten hänen puolikkaansa. Tämä ketju oli hyvä muistutus siitä, että tuossa tilanteessa on näemmä hyvä keskustella jo ennen kauppojen tekemistä, mitä kaikki asiat siinä muuttuvat. Ehkä ne voi varmuuden vuoksi jopa kirjata kauppakirjaankin. Siis siskollani ei ole enää oikeutta käyttää kartanoa mökkinään, jos hän myy osuutensa meille. Meidän tapauksessamme en usko, että tästä tulee suurta ongelmaa.
Mutta nämä äitini sisarukset perheineen tulevatkin olemaan ongelmallisempia. Heillähän ei mitään omistusoikeutta kartanoon ole nytkään, mutta silti ramppaavat siellä kuin omalla mökillään. Miten saan heidät uskomaan, että tapaa ei voi jatkaa enää kartanon omistuksen siirryttyä eteenpäin? Äitiäni ei tuo ramppaaminen haittaa, vaan hän ottaa mielellään vastaan kaikki tulijat. Itse olen aivan erilainen, kaipaan paljon yksityisyyttä ja etenkin lomillani en halua joutua sosialisoimaan sukulaisteni tai kenenkään muunkaan kanssa, vaan olla kaikessa rauhassa omissa oloissani.
Onko palstalaisilla ehdotuksia, miten saan äidin sisarukset ja heidän jälkeläisensä pidettyä poissa?
[/quote]
Kaikkea te mietitte etukäteen. Äitisihän voi elinaikanaan vaikka myydä sen kartanon ja sitten ei tarvitse tuollaisista murehtia. Hauska laskelmoida tuollaisilla asioilla, kun paikka ei edes ole teidän vaan äitisi.
Mutta, jos tuo aika joskus koittaa, niin teidän on sanottava suoraan. Että kutsutte (jo haluatte) sukulaisia joukolla vaikka kerran kesässä sukujuhliin, tms. Mutta että muuten teille ei ole kenelläkään asiaa.
Soittaako ne sukulaiset edes ennen kuin tulevat oven taakse? Jos soittavat, sitten sanotte, että nyt ei sovi tulla. Jos ovat aina ennen tulleet ja menneet ilman ilmoitusta, niin sitten vaan härkää sarvista. Pidätte hautajaisten lopussa tiedotustilaisuuden, jossa kerrotte, että sinne kartanolle ei nyt sitten muilla ole asiaa. Tai sitten laitatte koko suvulle asiasta kirjeen.
Mutta turha sitten odottaa niitä mihinkään talkoisiin myöskään.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:22"]Mutta, jos tuo aika joskus koittaa, niin teidän on sanottava suoraan. Että kutsutte (jo haluatte) sukulaisia joukolla vaikka kerran kesässä sukujuhliin, tms. Mutta että muuten teille ei ole kenelläkään asiaa.
Soittaako ne sukulaiset edes ennen kuin tulevat oven taakse? Jos soittavat, sitten sanotte, että nyt ei sovi tulla. Jos ovat aina ennen tulleet ja menneet ilman ilmoitusta, niin sitten vaan härkää sarvista. Pidätte hautajaisten lopussa tiedotustilaisuuden, jossa kerrotte, että sinne kartanolle ei nyt sitten muilla ole asiaa. Tai sitten laitatte koko suvulle asiasta kirjeen.
Mutta turha sitten odottaa niitä mihinkään talkoisiin myöskään.
[/quote]
Joillain tuntuu olevan sukulaisia, joilla on omituisia pakkomielteitä tiettyihin mökkeihin. Eikö silloin kannata vain myydä se mökki sille, jolla tuo pakkomielle on ja hommata itseleen mökki, johon muilla ei ole pakkomielteitä?
Kummallista, että yksikään av-mamma ei itse myönnä olevansa tällainen suvun mökin hyväksikäyttäjä vaikka kaikki tuntuu tuntevan ainakin yhden sellaisen lähipiirissään. :)
Monet vanhat perintömökit on aikoinaan ostettu halvalla ja jos sijaitsejavat hyvän veden äärellä, niin nykyään maksavat tosi paljon. Ovat upeita paikkoja eikä nykymaailmassa sellaiseen monellakaan ole varaa, saati sitten, että sellaisen paikan edes löytäisi. Eli ei välttämättä kannata myydä, vaikka saisikin paljon rahaa, koska uutta yhtä hyvää tai edes samantasoista ei välttämättä edes löydä. Enkä mä ainakaan myisi laman aikana mökkiä, parempana aikana niistä saa tosi paljon rahaa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:02"]
Onko palstalaisilla ehdotuksia, miten saan äidin sisarukset ja heidän jälkeläisensä pidettyä poissa?
[/quote]
Et mitenkään. Myy se kartano äitisi sisaruksille ja osta rahoilla sellainen paikka, jossa saat olla rauhassa. Kaikissa sukumökeissä kannattaa tehdä niin, että se, joka haluaa olla rauhassa, myy osuutensa pois. Näin vältytään sukuriidoilta ja jokainen saa mielenrauhan.
[/quote]
Järkiehdotushan tuo on, mutta ongelmana tässä on se, että sukulaisilla ei varmasti ole varaa ostaa tuota kartanoa ja siihen kuuluvaa tonttia, vaikka ostajiksi suostuisivat kaikki neljä siellä eniten ramppaavaa perhettä.
Itsekään en mielelläni tuota paikkaa myisi, koska tontti on vanhempieni hankkima ja kartano heidän rakentamansa, ja paikka on ollut meidän perheemme omistuksessa jo minun lapsuudessani. Minulla (ja sisarellani) on siis taatusti paikkaan tiiviimmät tunnesiteet kuin näillä satunnaisemmilla kävijöillä. Lisäksi paikka on siinä määrin poikkeuksellinen, että vaikka saisinkin sen myytyä sukulaisille markkinahintaan ja voisin teoriassa niillä rahoilla ostaa toisen vastaavan, niin käytännössä niitä muita vastaavia ei noin vain tule vastaan. Ja silloin kun tulee, eivät ole myynnissä mistään hinnasta. Joutuisin pahimmassa tapauksessa vuosikymmeniä olemaan ilman mökkiä samalla kun sukulaiset hurvittelisivat (lue: ryypiskelisivät) vanhempieni rakentamassa ja minulle tärkeässä paikassa.
t. 36
Mikäli ostatte kartanon, niin soittaisin tai lähettäisin viestin sukulaisillenne siitä, että teille kutsutaan. Rakastette rauhallisuutta ja hiljaisuutta, joten kukaan ei ole tervetullut kylään kutsumatta.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:22"]
Kaikkea te mietitte etukäteen. Äitisihän voi elinaikanaan vaikka myydä sen kartanon ja sitten ei tarvitse tuollaisista murehtia. Hauska laskelmoida tuollaisilla asioilla, kun paikka ei edes ole teidän vaan äitisi.
[/quote]
Äitini on ihan itse ottanut asian puheeksi ja kysellyt minulta ja sisareltani, miten toivoisimme omaisuutta jaettavan hänen kuoltuaan. Lisäksi hän on esittänyt toiveenaan, että emme riitelisi omaisuudesta keskenämme. Enkä usko että riitelemmekään, vaan asiat sovitaan mahdollisimman tarkoin jo äidin eläessä.
Mutta tästä sukulaisasiasta emme ole äidin kanssa puhuneet, ja se tuli nyt mieleeni tätä ketjua lukiessa. Ap:n mies ja hänen siskonsa olisivat ehkä välttyneet ongelmilta, jos olisivat jo etukäteen miettineet ja puhuneet asiat selviksi, ja siksi minäkin nyt aloin miettiä, miten saisin noiden sukulaisten kanssa asian hoidettua mahdollisimman kivuttomasti. Parempi kai varautua jo ennakkoon kuin ruveta rypistelemään siinä vaiheessa, kun *ska on jo housussa?
t. 36
Oman kokemukseni mukaan nämä pakkomielisesti johonkin mökkiin tai lapsuusmaisemiin suhtautuvat ovat myös niitä joilla ei ole rahaa. Ei rahaa juokseviin kuluihin eikä rahaa ostaa muita pois pesästä. Heille tärkeintä on yleensä muistella vanhoja ja vastustaa uudistuksia, myös puuterhan hoito ja polttopuiden teko on jotenkin epäoleellista, keskustelu kylän ikivanhoista asioista yleensä kaikkein tärkeintä tekemistä.
Musta on aivan uskomatonta etteivät jotkut tajua koko asiaa. Meille kävi juuri näin: ostettiin miehen siskon osuus mummolta peritystä mökistä, kauppakirjat laadittiin, ja raha tuli siskon tilille. Varmistettiin myös, että miehen sisko ymmärsi ettei kyseinen paikka ole enää hänen mummolansa vaan on siirtynyt maineen ja mökkeineen meidän omistukseen. Tämä tapahtui keväällä.
Yllätys vaan oli meille kova, kun mentiin kesän viettoon mökille: mökillä oli vaihdettu verhot, ja mm. sisustusta oli muutettu. Yht'äkkiä pihaan ajaa auto, sisko tulee ja levittää viltin keskelle pihaa, ja alkaa ottamaan aurinkoa aivan rauhassa. Me oltiin miehen kanssa kysymysmerkkiä. Mentiin sitten kyselemään siskolta mitä hän oikein meinaa. Siinä sitten juteltaessa kävi ilmi, että se oli miehen sisko, joka kävi muuttelemassa mökkiä mieleisekseen. Muistutetiin häntä ettei siskolla ole enää mitään oikeuksia tulla ilman meidän lupaa mökillemme eikä todellakaan alkaa sisustaa sitä mieleisekseen. Kysehän on meidän kodistamme!! Itseasiassa tämä paikka ei ole edes enää hänen mummolansa, ja hän ei todellakaan voi tulla sinne noin vain.
Tapahtumasta on jo vuosia, mutta vieläkään ei tahdo mennä perille mitä tuo omasta osuudestaan luopuminen tarkoitti. Oli pakko vaihtaa lukot, ja laittaa lukot joka paikaan (saunaan, liiteriin yms.). Mies käy vieläkin ottelua asiasta siskonsa kanssa, ja tuntuu ettei tuo asia vaan mene perille.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:44"]
Oman kokemukseni mukaan nämä pakkomielisesti johonkin mökkiin tai lapsuusmaisemiin suhtautuvat ovat myös niitä joilla ei ole rahaa. Ei rahaa juokseviin kuluihin eikä rahaa ostaa muita pois pesästä. Heille tärkeintä on yleensä muistella vanhoja ja vastustaa uudistuksia, myös puuterhan hoito ja polttopuiden teko on jotenkin epäoleellista, keskustelu kylän ikivanhoista asioista yleensä kaikkein tärkeintä tekemistä.
[/quote]
Mieheni äidillä ja hänen siskollaan oli yhteinen, peritty mökki, ja sen osalta tuo piti ainakin paikkansa. Sisko ei pannut rikkaa ristiin eikä osallistunut mihinkään parannustöiden kuluihin, eikä myöskään talkoisiin, vaikka osa niistä parannuksista oli niin tarpeellisia että tekemättä jättäminen olisi johtanut koko mökin muuttumiseen käyttökelvottomaksi. Tällainen meno jatkui yli kymmenen vuotta. Sitten kun anoppini kyllästyi tuohon siipeilyyn ja vaati saada ostaa siskonsa ulos mökistä, sisko arvioitutti mökin paljon todellista arvokkaammaksi, vedoten mm. näihin korjaustöihin joihin ei ollut itse osallistunut mitenkään. Minusta ihan hirmuisen röyhkeä teko!
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:34"]
Mikäli ostatte kartanon, niin soittaisin tai lähettäisin viestin sukulaisillenne siitä, että teille kutsutaan. Rakastette rauhallisuutta ja hiljaisuutta, joten kukaan ei ole tervetullut kylään kutsumatta.
[/quote]
Näin varmasti teemmekin, mutta luulen ettei sillä ole mitään käytännön vaikutusta, vaan sukulaiset tulevat ja menevät aivan kuten ennenkin. Joku ehdotti myös lukkojen vaihtoa ja puomin asentamista tielle. Ikävä kyllä kartano on suuren vesistön rannalla ja sinne pääsee myös veneellä. Itsellämme ei kyllä ole tarvetta pitää venettä, joten pitäisiköhän sitten pahimmassa tapauksessa venelaituri purkaa...
t. 36
Sama kokemus täälläkin, tädit sipsuttelevat ympäri puutarhaa, kopeloivat marjoja että milloin olis kypsiä. Puutarhan hoito on siis sitä. Enot tekevät puut liiteriin mökkiä ja rantasaunaa varten, enojen vaimot siivoaa ja pesee mökin ja saunan aina kun tarvis. Tarjoavat myös kahvit ja leivonnaiset kaikille, jotka sattuvat paikalla olemaan. Itse en mökillä enää viihdy, haluan omaa rauhaa, enkä jaksa keskustella aina jostain ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta asiasta näiden intellektuellitätien kanssa,
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:34"]
Mikäli ostatte kartanon, niin soittaisin tai lähettäisin viestin sukulaisillenne siitä, että teille kutsutaan. Rakastette rauhallisuutta ja hiljaisuutta, joten kukaan ei ole tervetullut kylään kutsumatta.
[/quote]
Näin varmasti teemmekin, mutta luulen ettei sillä ole mitään käytännön vaikutusta, vaan sukulaiset tulevat ja menevät aivan kuten ennenkin. Joku ehdotti myös lukkojen vaihtoa ja puomin asentamista tielle. Ikävä kyllä kartano on suuren vesistön rannalla ja sinne pääsee myös veneellä. Itsellämme ei kyllä ole tarvetta pitää venettä, joten pitäisiköhän sitten pahimmassa tapauksessa venelaituri purkaa...
t. 36
[/quoteLaitat kuokkavieraat töihin jokakerran kun tulevat kutsumatta. Polttopuutalkoot, maalaustalkoot, suursiivous, pihanlaittoa, terassintekoa, laituriremontti... Eiköhän käyntikerrat vähene. Ilmoitat jo ennen heidän lähtöään mitkä hommat odottavat.
Ja tottakai lukot vaihtoon, etteivät pääse sisälle omineen! Pakkohan niiden on silloin soittaa sulle että saisivat avaimen, ja silloin voit sanoa ettei sinne ole nyt asiaa.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:18"]Laitat kuokkavieraat töihin jokakerran kun tulevat kutsumatta. Polttopuutalkoot, maalaustalkoot, suursiivous, pihanlaittoa, terassintekoa, laituriremontti... Eiköhän käyntikerrat vähene. Ilmoitat jo ennen heidän lähtöään mitkä hommat odottavat.
Ja tottakai lukot vaihtoon, etteivät pääse sisälle omineen! Pakkohan niiden on silloin soittaa sulle että saisivat avaimen, ja silloin voit sanoa ettei sinne ole nyt asiaa.
[/quote]
Nämä sukulaiset eivät siis turhaan ilmoita etukäteen, milloin ovat tulossa, vaan ilmaantuvat vain yhtäkkiä paikalle. Yleensä tietenkin kaikkina kauneimpina kesäpäivinä suosituimpaan loma-aikaan. Suurin osa heistä asuu alle 50 kilometrin päässä, yksi perhe noin 100 km:n päässä, joten heille ei tuota vaikeuksia "lähteä käymään" tuosta vain.
Pitää kai sitten ostella maaleja ja muita tarpeita jo varuiksi liiteriin, että saan sekunnissa talkoot pystyyn kun tulevat. Toisaalta siinä menee itseltänikin sitten vapaapäivä höseltämiseen, ja toisaalta nämä sukulaiset eivät ole mitenkään työtä pelkäämättömiä, vaan varmaankin ihan mielellään osallistuisivat talkoisiin. Se olisi heidän mielestään mukavaa ajanvietettä, osa laittaisi ruokaa, osa auttelisi hommissa ja pari setää sluibailisi ja kävisi naukkailemassa vähän sivummalla. Enemmän kuitenkin osallistuisivat kuin laiskottelisivat, ja tätä osallistumistaan he käyttäisivät sitten myöhemmin perusteena sille, että heidän pitää saada oleskella kartanolla.
On se hankalaa.. Ehkä pitäisi vain hankkia mökille vuokralainen koko kesäksi muutaman ensimmäisen kesän ajaksi, jotta suku oppii ettei siellä voi enää tuolla tavalla rampata. Pelkään tosin, että ramppaavat sittenkin, vuokralainen närkästyy ja joudun hankkimaan monta kertaa uuden tilalle kun edellinen saa tarpeekseen ja sanoo sopimuksen irti. :/
T. 36
meillä vähän samanlainen tilanne. Anoppi kuoli ja miehelle jäi kesämökki ja vähän maata sen ympärillä, miehen siskolle jäi anopin kaksio irtaimistoineen. Sisko möi asunnon viime kesänä, luultavasti käyttänyt jo suurimman osan rahoista. Reissannut, piti pari vapaakuukautta töistään jne. Nyt alkanut kysellä meidän lomista, että milloin mökki olisi vapaana hänen ja miehensä käyttöön, kun kyseessä sentään heidän vanhempiensä mökki. Mies oli sanonut että siskonsa voi kyllä vierailla mökillä kun mekin siellä ollaan, mutta että siskollaan ei ole enää mitään oikeuksia mökkiin, että mökki on nyt miehen omaisuutta. Tästä tää miehen sisko oli vetänyt herneet nenuun. Saapa nähdä mitä tästä vielä seuraa. Itse olen yrittänyt pysytellä taka-alalla, vaikka siskon tuntien jo miestä etukäteen varoittelin että juuri tuon tyylistä toimintaa luultavasti odotettavissa. Varmaan meidän pitää sanoa, että vuokrataan mökki jollekin ulkopuolisille siksi aikaa kun emme itse siellä aio olla.
Ykköselle ja kakkoselle ehdottaisin, että tarjoaisitte siskolle yhtä mökkiviikkoa kesässä ilmaiseksi. SIlloin mahdollistatte heille käymisen lapsuusaikojen (ilmeisesti?) talossa ja paikoilla, mikä olisi ystävällisesti tehty, mutta järjestely on teidänkin kannalta vielä järjellinen.
Uskomattoman tökeröä on kyllä kolmen viikon varaaminen varausjärjestelmän kautta...
Meillä on miniän ja pojan kanssa samanlainen ongelma! Vaikka me olemme vielä kovasti elossa ja mökki pitkin kesää käytössä, ovat jo varailemassa sitä omaan käyttöönsä kahdeksi viikoksi heinäkuussa ja koko juhannukseksi. Olemme kuulemma itsekkäitä porvareita, jotka eivät yhtään välitä lapsistaan, koska emme anna pojan ja miniän olla mökillä silloin, kun heille sopii. Hehän ovat meidän perhettämme!
Joskus kun ovat mökillä kahdestaan, jätetään kaikki sotkut siivoamatta, polttopuita ei kanneta valmiiksi puuvajasta mökille, vedet voi jäädä saunan pataan jne.
Mä en tajua miehen sisko käyttäytyy kuin mökki olis vielä hänen??!!?? Miten kehtaa??
Loppusyksystä oli jo kauhea riita päällä kun miehen sisko oli hakenut suuren osan polttopuita mökiltä mitkä olivat meidän. Tyyli oli että "Aina mä täältä olen meidän perheen puut hakenut" Ei tänäpäivänäkään ole maksanut koko summaa puista mitä haki.
Ja kyllä osituksessa oltiin sovittu tasan tarkkaan että mökki irtaimistoineen siirtyy miehelle..
Vähän vastaavaa tilannetta pelkään omalle kohdalle, kun appivanhemmista aika jättää. Miehen sisaruksilla vähän boheemi suhtautuminen mökin huoltoon ja kustannuksiin. Myös yhdessäolo mökillä nykyään pelkkää passattavanaoloa, anoppiparka syöttää ja siivoaa. Jollain ei ole sitten pienintäkään käsitystä mistä ne polttopuut sinne rantasaunaan ilmestyy, räystäät kai puhdistuvat itsestään, nurmikkohan ei kasva muuten kuin käskystä, jne.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:02"]
Onko palstalaisilla ehdotuksia, miten saan äidin sisarukset ja heidän jälkeläisensä pidettyä poissa?
[/quote]
Et mitenkään. Myy se kartano äitisi sisaruksille ja osta rahoilla sellainen paikka, jossa saat olla rauhassa. Kaikissa sukumökeissä kannattaa tehdä niin, että se, joka haluaa olla rauhassa, myy osuutensa pois. Näin vältytään sukuriidoilta ja jokainen saa mielenrauhan.