Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hankinnan lykkäys katkeroitti
12.03.2019 |
Ollaan ollut mieheni kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta. Aikaisemmin ei olla päästy yhteisymmärrykseen lapsen hankinnasta ja sitä siirrettiin ja siirrettiin vuodesta vuoteen. Olen kaikki nämä vuodet kärsinyt erilaisista gynekologisista vaivoista, joka on tuonut minulle suurta stressiä. Tämä stressi on sitten purkautunut painostuksena miestäni kohtaan. Pahin pelkoni on ollut, että kun vihdoin päästään yrittämään, niin on jo liian myöhäistä. No tämä sitten toteutuikin raadollisella tavalla.
Viime vuonna mentiin naimisiin ja päätettiin vihdoin yrittää häiden jälkeen lasta, mutta saatiinkin gynekologilta täysikielto edes yrittää. Olisi liian suuri keskenmeno vaara ja suurella todennäköisyydellä en edes tulisi raskaaksi. Vaikka tiesin ongelmista, niin tämä oli kuitenkin täydellinen shokki minulle. Olen tämän jälkeen kokenut suurta surua ja vihaa miestäni kohtaan. Vuodesta toiseen toin hänelle huoleni esille ilman minkäänlaista vaikutusta asiaan. Tämä katkeroitti, mutta säilytin yhä toivon yhteisestä perheestä kaikki nämä vuodet.
Olen saanut hoitoja vaivoihin, mutta yhä ei minkäänlaista mahdollisuutta edes yrittää. Ikäkin alkaa jo tulla vastaan, joten vaikka ongelma saataisi hoidettua, niin raskaus ei enää siltikään välttämättä onnistuisi. Luultavasti nyt kokemani pettymys oli ihan liian suuri käsiteltäväksi ja olen alkanut vakavasti harkita eroa miehestäni. Suhteessamme ei ole enää mitään lämpöä, läheisyyttä ja kaikki on räjähdysherkkää. En enää tiedä onko enää rakkauttakaan jäljellä, kun en tunne muuta, kuin vihaa ja raivoa miestäni kohtaan.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa nyt et olenko nyt täysin käsittänyt väärin tämän foorumilaisten ajatusmaailman? Eli parisuhteessa pitäisi vain olla täysin itsekeskeinen ja olla ottamatta huomioon toisen tilannetta millään tavalla. Eli jos halusin lapsen, niin minun olisi pitänyt kylmästi jättää ehkäisy pois ja kiristää tai huijata mieheni tekemään kanssani lapsen? Tai sitten kävellä ulos ovesta ja etsiä ensimmäinen isäehdokas. Oli väärin koittaa puhua miehelleni ja saada jonkunlaista tietoa tulevaisuudesta, kun tiesin aikani käyvän vähiin?
Suurimman osan mielestä miehellänihän ei ollut minkäänlaista velvollistuutta ajatella tätä päivää pidemmälle ja kertoa omista suunnitelmistaan tai toiveistaan puolen vuoden tai vuoden päähän. Kaikki oli vain minun vikani, kun minä vikisin. Minulla ei ollut oikeutta tietää mihin suuntaan minun elämäni menee. Raskaus vaikuttaa aika pitkälti naisen elämään, joten kyllä naisen kuuluu tietää tälläisistä asioista pikkasen ennakkoon, jotta voi edes psyykkisesti varautua asiaan.
Joskus miehet ei ymmärrä kuin pakon edessä asioita. Varsinkaan lisääntymiseen liittyviä, koska heille ei tule sellaista vauvakuumetta mitä naisille. Eikä he siten saata edes miettiä kuinka tärkeä asia se sinulle on. Ehkä hän olisi ymmärtänyt jos olisit laittanut valitsemaan, olisit vaikka eronnut. Silloin hän olisi nähnyt, että sinä olet tosissasi asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te joiden mielestä mies saa päättää milloin voi yrittää raskautta. Totteletteko myös silloin kun mies vaatii aborttia?
Mä taas luulen että koko tämä tarina on pelkkää palturia. Ap ei kerro diagnoosia ja vastailee lähinnä vain häntä suosiviin kommentteihin. No ei siinä mitään, ihan hauska näitä on lukea
Vierailija kirjoitti:
Mä taas luulen että koko tämä tarina on pelkkää palturia. Ap ei kerro diagnoosia ja vastailee lähinnä vain häntä suosiviin kommentteihin. No ei siinä mitään, ihan hauska näitä on lukea
Lue tarkasti ketju puusilmä niin huomaat ap:n kertovan sairaudestaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosia kärsin endometrioosista ja molemmissa munasarjoissa oli noin 5cm kokoiset suklaakystat. Niitä seurailtiin vuosia ja minua peloitetltiin, joka gynekologikäynnillä, kuinka vuosien aikana ne pahenee ja raskaus tulee olemaan entistä hankalampaa. Joka vuosi todettiin, että raskaaksi pitäisi tulla NYT tai sit en saa enää myöhemmin. No lopputulema oli se et ne "parani" ja endometrioosi kipuja mulla ei ole ollut enää vuosiin, eikä niitä kystiä ole enää näkynyt. Lääkärit oli tästä ihmeissään, eikä heillä ollut antaa mulle mitään selitystä miksi näin kävi. Mutta vaikka oireita ei enää ole, niin arpikudosta saattaa olla munasarjoissa, joten ei se takaa mitään hedelmällisyyttä kuitenkaan.
Kodussa oli samaan aikaan pieni ja harmiton myoma, joka alkoi yllättäen kasvaa endometrioosi oireiden loputtua. Se kasvoi 4cm:n kokoiseksi ja tosi hankalaan paikkaan. Eli tämä myoma peittää koko kohdun ja näin, joko estää täysin raskauden tai aiheuttaa suurella todennäköisyydellä keskenmenon. Lisäksi myoma voi synnytyksessä aiheuttaa verenvuotoriskia. Leikkaukset ovat epäonnistuneet, juuri suuren verenvuodon takia.
Tässä sairaushistoria.
Gynekologi jatkaa: 4 cm myoma on pieni ja erittäin yleinen löydös. Ei se estä yrittämästä raskautta. Olen hoitanut synnyttäjiä, joilla on ollut parhaimmillaan kolme isoa myomaa, kukin halkaisijaltaan 8-10 cm.
Tuossa ei voi olla koko tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa nyt et olenko nyt täysin käsittänyt väärin tämän foorumilaisten ajatusmaailman? Eli parisuhteessa pitäisi vain olla täysin itsekeskeinen ja olla ottamatta huomioon toisen tilannetta millään tavalla. Eli jos halusin lapsen, niin minun olisi pitänyt kylmästi jättää ehkäisy pois ja kiristää tai huijata mieheni tekemään kanssani lapsen? Tai sitten kävellä ulos ovesta ja etsiä ensimmäinen isäehdokas. Oli väärin koittaa puhua miehelleni ja saada jonkunlaista tietoa tulevaisuudesta, kun tiesin aikani käyvän vähiin?
Suurimman osan mielestä miehellänihän ei ollut minkäänlaista velvollistuutta ajatella tätä päivää pidemmälle ja kertoa omista suunnitelmistaan tai toiveistaan puolen vuoden tai vuoden päähän. Kaikki oli vain minun vikani, kun minä vikisin. Minulla ei ollut oikeutta tietää mihin suuntaan minun elämäni menee. Raskaus vaikuttaa aika pitkälti naisen elämään, joten kyllä naisen kuuluu tietää tälläisistä asioista pikkasen ennakkoon, jotta voi edes psyykkisesti varautua asiaan.
Joskus miehet ei ymmärrä kuin pakon edessä asioita. Varsinkaan lisääntymiseen liittyviä, koska heille ei tule sellaista vauvakuumetta mitä naisille. Eikä he siten saata edes miettiä kuinka tärkeä asia se sinulle on. Ehkä hän olisi ymmärtänyt jos olisit laittanut valitsemaan, olisit vaikka eronnut. Silloin hän olisi nähnyt, että sinä olet tosissasi asian kanssa.
Rehellisesti sanottuna en ymmärrä minäkään tuota hirveää vauvahössötystä, saati mitään vauvakuumetta, vaikka olenkin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosia kärsin endometrioosista ja molemmissa munasarjoissa oli noin 5cm kokoiset suklaakystat. Niitä seurailtiin vuosia ja minua peloitetltiin, joka gynekologikäynnillä, kuinka vuosien aikana ne pahenee ja raskaus tulee olemaan entistä hankalampaa. Joka vuosi todettiin, että raskaaksi pitäisi tulla NYT tai sit en saa enää myöhemmin. No lopputulema oli se et ne "parani" ja endometrioosi kipuja mulla ei ole ollut enää vuosiin, eikä niitä kystiä ole enää näkynyt. Lääkärit oli tästä ihmeissään, eikä heillä ollut antaa mulle mitään selitystä miksi näin kävi. Mutta vaikka oireita ei enää ole, niin arpikudosta saattaa olla munasarjoissa, joten ei se takaa mitään hedelmällisyyttä kuitenkaan.
Kodussa oli samaan aikaan pieni ja harmiton myoma, joka alkoi yllättäen kasvaa endometrioosi oireiden loputtua. Se kasvoi 4cm:n kokoiseksi ja tosi hankalaan paikkaan. Eli tämä myoma peittää koko kohdun ja näin, joko estää täysin raskauden tai aiheuttaa suurella todennäköisyydellä keskenmenon. Lisäksi myoma voi synnytyksessä aiheuttaa verenvuotoriskia. Leikkaukset ovat epäonnistuneet, juuri suuren verenvuodon takia.
Tässä sairaushistoria.
Gynekologi jatkaa: 4 cm myoma on pieni ja erittäin yleinen löydös. Ei se estä yrittämästä raskautta. Olen hoitanut synnyttäjiä, joilla on ollut parhaimmillaan kolme isoa myomaa, kukin halkaisijaltaan 8-10 cm.
Tuossa ei voi olla koko tarina.
Tää oli paras kommentti ikinä. Vauvafoorumin ikioma gynekologi. Salli mun nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on myooma, ei gynen mukaan estä raskautta, eikä aiheuta toimenpiteitä.
Tietysti yrität jos se on toiveesi ja kukkaro kestää, vaikka mies häipyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos perhe miehesi kanssa on itseisarvosi ja tahdot lapsia, ei sinun tarvitse tulla raskaaksi. Suomessa on lapsia kyllä yllin kyllin adoptioon. Vai haluatko lapsia oikeasti?
Muuten samaa mieltä, mutta SUOMESSA? Olet kyllä niin pihalla adoptiokuvioista, kuin ikinä mahdollista.. Ei niitä adoptioon annettuja lapsia ole yllinkyllin missään ja kaikista vähiten pohjoismaissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perhe miehesi kanssa on itseisarvosi ja tahdot lapsia, ei sinun tarvitse tulla raskaaksi. Suomessa on lapsia kyllä yllin kyllin adoptioon. Vai haluatko lapsia oikeasti?
Suomesta tulee kyllä tosi vähän adoptiolapsia ja suurin osa niistä on ns. erityislapsia, esim. huumelapsia, jotka tarvitsee erityistukea. Muutenkiin adoptioon on tosi tiukat kriteerit juuri sen takia, että adoptiolapsilla on paljon erityistarpeita. Heillä on esimerkiksi ongelmia kiintymyssuhteissa.
Adoption tiukat kriteerit johtuvat kyllä ihan lasten vähyydestä verrattuna hakijamääriin. On varaa valita terveimmät ja varakkaimmat hakijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseisarvo on saada kokea ensimmäinen ultra puolisoni kanssa, raskaus, synnytys ja se hetki, kun saa oman lapsen käsivarsille. Nähdä puolisoni reaktio vauvan syntymän jälkeen, nähdä itseni ja puolisoni piirteitä omassa lapsessa. Ihan niin kuin biologia ja luonto on tarkoittanut.
Kai käsität, ettei se lapsi ole mikään itsesi jatke ja lapsia tulisi haluta siksi, että haluat hoivata ja tukea itsenäisen ihmisen kasvua omaksi itsekseen? Se lapsi ei olisi niin kuin sinä, vaikka kuinka olisi biologinen yhteys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perhe miehesi kanssa on itseisarvosi ja tahdot lapsia, ei sinun tarvitse tulla raskaaksi. Suomessa on lapsia kyllä yllin kyllin adoptioon. Vai haluatko lapsia oikeasti?
Suomesta tulee kyllä tosi vähän adoptiolapsia ja suurin osa niistä on ns. erityislapsia, esim. huumelapsia, jotka tarvitsee erityistukea. Muutenkiin adoptioon on tosi tiukat kriteerit juuri sen takia, että adoptiolapsilla on paljon erityistarpeita. Heillä on esimerkiksi ongelmia kiintymyssuhteissa.
Eikö nykyään iso osa adoptiolapsista kotimaasta ja ulkomailta ole juuri erityislapsia, kun ns. terveitä lapsia on aina vain vähemmän ja ne mahdollisesti halutaankin pitää oman maan kansalaisille avoinna. Tai no, netissä puhuttiin erityistarpeisista (adoptio)lapsista.
Linkki, jos kiinnostaa lukea: http://www.tietovipu.fi/sn-adoptiot/
Kaikki lapset käyvät ensin maan sisäisen adoptioprosessin läpi ja vasta tästä jäljelle jäävät tulevat kv-adoptioon. Osa erityistarpeisia ja osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä mies saa päättää milloin voi yrittää raskautta. Totteletteko myös silloin kun mies vaatii aborttia?
Tähän olisi mielenkiintoista saada vastauksia. Eikö pidä totella kaikessa jos yhdessä asiassa tottelee?
Vierailija kirjoitti:
Kuten aikasemmin sanoin, niin myoma on hankalassa paikassa ja suht iso. Lisäksi sain HIFU hoitoa turussa joulukuussa, jonka vaikutus pitäisi näkyä vasta kuukausien kuluttua. Mulla on vasta tarkistuskäynti huhtikuussa, jonka jälkeen tehdään päätös, että varataanko uusi leikkausaika 6 kk:n päähän. Koska myoma ei välttämättä tästä kokonaan kutistu. Mutta verenkierto myomassa saattaa loppua, jolloin leikkaus voisi onnistua. Et noin hidasta tämä hoito valitettavasti. Odottelua vuodesta toiseen.
Ap - sinun pitää oppia allekirjoittamaan viestisi sanalla ap kun vastaat...nyt ei nopeasti luettuna kukaan tajua että olet kahdessa viestissä kertonut diagnoosista/ongelmista.
No joka tapauksessa. Noita ongelmia olisi voinut koittaa hoitaa jo aikaisemmin pois. Ei vasta kun yritys alkaa.
Sinä olet yhtä lailla vastuussa tuosta asiasta. Katso peiliin, et voi syyttää yksin miestä!
Ymmärrän täysin katkeruutesi ja tunteesi. Itse odotin yli 10 vuotta naimisiinmenoa ja lapsia. Mies aina jallitti jäämään jollain verukkeella, ja minä hölmö odottelin. Josko ensi vuonna sitten. Gynegologisia pulmia minullakin, minkä takia asia aiheutti ahdistusta. Lopulta saimme kaksi lasta, mutta itsestäänselvää se ei tuossa vaiheessa ollut. Tunnen edelleen katkeruutta miestä kohtaansiitä, että kaikki elämän isot asiat ja päätökset on menty hänen mukaan ja oma elämäni on vaan ollut siinä sivussa odottelemassa. Omaa hölmöyttä tietysti, että jäin. Mahdotonta antaa anteeksi silti.
Onko se nyt loppujen lopuksi paha jos lapsi kasvaa ilman isää (lähtenyt kun nainen hankkiutunut salaa raskaaksi) Verrattuna siihen että lesbot tekevät lapsia niin että lapsi saa vasta 18-vuotiaana tietää kuka on isä eli siittiöiden luovuttaja.
Ei tarvinnut keinosiementää ja yli 40 v ensimmäinen. Hyvin meni. Älä heitä toivoa.
Sinä olet silti valinnut jäädä hänen kanssaan olemaan, vaikka hän on kierrellyt ja kaarrellut. Ymmärrätkö ollenkaan omaa vastuutasi asiassa? Olisit voinut laittaa pillit pussiin ja jatkaa matkaasi.
Et halua kuulla jälkiviisaita, mutta sanonpa silti oman kokemukseni. Mulla oli tuollainen nössykkä mies, joka sanoi aina vain, että "ei ihan vielä", asia siirtyi ja siirtyi, kunnes itse kyllästyin kolmen vuoden jälkeen. Jätin hänet ja olen siitä hel-ve-tin tyytyväinen. Nyt mulla on kolme lasta uuden miehen kanssa. Minä valitsin haluta muuta. Jos olisin jäänyt odottamaan niin olisin räjähtänyt vihasta, koska siitä ei olisi tullut lasta eikä paskaa. Että ymmärrän kyllä mitä koet. Silti se ei ole miehen syy, että sinä jäit siihen.
Sulla on vielä aikaa. Sinuna yrittäisin silti heti, vaikka keskenmenon riski oliskin. Koita päästä vihastasi, sekin vaikuttaa elimistöösi, kuten kaikki stressi.