Lapsen hankinnan lykkäys katkeroitti

Vierailija kirjoitti:

Vuosia kärsin endometrioosista ja molemmissa munasarjoissa oli noin 5cm kokoiset suklaakystat. Niitä seurailtiin vuosia ja minua peloitetltiin, joka gynekologikäynnillä, kuinka vuosien aikana ne pahenee ja raskaus tulee olemaan entistä hankalampaa. Joka vuosi todettiin, että raskaaksi pitäisi tulla NYT tai sit en saa enää myöhemmin. No lopputulema oli se et ne "parani" ja endometrioosi kipuja mulla ei ole ollut enää vuosiin, eikä niitä kystiä ole enää näkynyt. Lääkärit oli tästä ihmeissään, eikä heillä ollut antaa mulle mitään selitystä miksi näin kävi. Mutta vaikka oireita ei enää ole, niin arpikudosta saattaa olla munasarjoissa, joten ei se takaa mitään hedelmällisyyttä kuitenkaan.

Kodussa oli samaan aikaan pieni ja harmiton myoma, joka alkoi yllättäen kasvaa endometrioosi oireiden loputtua. Se kasvoi 4cm:n kokoiseksi ja tosi hankalaan paikkaan. Eli tämä myoma peittää koko kohdun ja näin, joko estää täysin raskauden tai aiheuttaa suurella todennäköisyydellä keskenmenon. Lisäksi myoma voi synnytyksessä aiheuttaa verenvuotoriskia. Leikkaukset ovat epäonnistuneet, juuri suuren verenvuodon takia.

Tässä sairaushistoria.

Ei sitten ole käynyt mielessä että jos et luonnollisesti tule raskaaksi ei sinun kuulu lisääntyä? Fyysisesti vialliset luonto karsii ja näin sen kuuluu olla. Lapsettomuushoidot pitäisi kieltää!

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten ole käynyt mielessä että jos et luonnollisesti tule raskaaksi ei sinun kuulu lisääntyä? Fyysisesti vialliset luonto karsii ja näin sen kuuluu olla. Lapsettomuushoidot pitäisi kieltää!

Oletpa kamala ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika. Mies ei ole ollut rehellinen tässä lapsen hankinta asiassa. Kyllä ihmisen pitää tietää nopeammin haluaako vai eikö lapsia. Sinänsä on ok olla haluamastta, mutta silloin ollaan rehellisiä ja sanotaan siitä heti, jotta se kumppani voi lähteä ja etsiä itselleen paremmin yhteensopivan uuden kumppanin. Naiset ovat kyllä hulluja kun jäävät tuollaisen suhteisiin roikkumaan. Kyllä se puolin ja toisin on tulos tai ulos. Jos pariskunnalla ei ole yhteisiä tavoitteita elämässä niin silloin vaan ei sovita yhteen.

Mieshän halusi lapsia mutta myöhemmin. Mistä hän olisi voinut tietää että ap on viallinen.

Siitä, että AP oli asiasta kertonut alusta lähtien?

Missä niin lukee? Aloituksessa sanotaan että hän oli kärsinyt erilaisista vaivoista, mutta vasta kun päättivät yrittää lasta tuli ilmi ettei se kannata. Eli mistä mies olisi voinut tietää ettei myöhemmin enää onnistu kun ei ap itsekkään tiennyt?

Siteeraan aloitusta:" Olen kaikki nämä vuodet kärsinyt erilaisista gynekologisista vaivoista, joka on tuonut minulle suurta stressiä. Tämä stressi on sitten purkautunut painostuksena miestäni kohtaan.

Viime vuonna mentiin naimisiin ja päätettiin vihdoin yrittää häiden jälkeen lasta, mutta saatiinkin gynekologilta täysikielto edes yrittää. Olisi liian suuri keskenmeno vaara ja suurella todennäköisyydellä en edes tulisi raskaaksi. Vaikka tiesin ongelmista, niin tämä oli kuitenkin täydellinen shokki minulle. Olen tämän jälkeen kokenut suurta surua ja vihaa miestäni kohtaan. VUODESTA TOISEEN TOIN HÄNELLE HUOLENI ESILLE ILMAN MINKÄÄNLAISTA VAIKUTUSTA ASIAAN. Tämä katkeroitti, mutta säilytin yhä toivon yhteisestä perheestä kaikki nämä vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten ole käynyt mielessä että jos et luonnollisesti tule raskaaksi ei sinun kuulu lisääntyä? Fyysisesti vialliset luonto karsii ja näin sen kuuluu olla. Lapsettomuushoidot pitäisi kieltää!

Oletpa kamala ihminen.

Näin se vaan on, luonto karsii vialliset. Turha siitä mieltään on pahoittaa :D...

Kyllä tuo on minunkin mielestäni miehen puolelta aika itsekästä toimintaa on ollut joten ymmärrän täysin katkeruuden tunteet. Varmasti suututtaisi minuakin jos olisin vastaavassa tilanteessa. Pahinta olisi jos ero tulisi ja itse jäisi lapsettomaksi ja mies saisi lapsia jonkun toisen naisen kanssa. En tiedä miten selviäisin tuollaisesta ilman vihaa.

Miksi ihmeessä se olisi miehen vika jos hän rehellisesti on kertonut ettei halunnut isäksi vielä? Mielestäni se on suoraselkäistä, paheksuttavampaa on perustaa perhe toisen mieliksi ja olla sitten kantamatta vastuunsa, kun ei vanhemmuus kiinnostanutkaan.

Tuo sinun toimintasi ei kyllä ihan normaalilta kuulosta, syytät miestäsi siitä ettet itse voi raskautua.

Miehesi voi aina etsiä uuden naisen ja hankkia hänen kanssaan perheen. Miehillä kun tuo ikäkään ei tule vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on minunkin mielestäni miehen puolelta aika itsekästä toimintaa on ollut joten ymmärrän täysin katkeruuden tunteet. Varmasti suututtaisi minuakin jos olisin vastaavassa tilanteessa. Pahinta olisi jos ero tulisi ja itse jäisi lapsettomaksi ja mies saisi lapsia jonkun toisen naisen kanssa. En tiedä miten selviäisin tuollaisesta ilman vihaa.

Itseasiassa kuten olen jos sanonut, niin harkitsen hänestä eroa. Joten todennäköisesti hän tulisikin saamaan lapsen ja hyvä niin jos saisi. Edes toinen meistä saisi. Mutta luulisin, että minäkin olen hänelle se elämänsä rakkaus. Niin kai hänestä tuntuisi edes vähän pahalta puolestani tai edes siitä, että me ei saatu yhteistä lasta.

Ap.

Yllättäen olen itsekin AP:n puolella ja kommenteissa keskitytään enemmän aidan seipääseen. AP rakasti ja luotti puolisoonsa ja oletti tämän olevan ajan tasalla tilanteesta. Mitään väärää en tuossa näe. Ja aloituksen pointti oli tuo luottamuksen pettäminen. AP:n puoliso halusi myös lapsia, mutta ei syystä tai toisesta ottanut huomioon AP:n terveydentilaa ja sitä että vitkuttelemalla saattaa lapset jäädä kokonaan saamatta. Vaikka ymmärränkin että jokainen ihminen on oman onnensa seppä ja jokainen meistä on lopulta yksin päätöksinemme niin AP:n mieheltä olisi sopinut odottaa enemmän päämäärätietoisuutta ja ajantasalla oloa. Jotain muutakin roolia parisuhteessa kuin seksin antajaa tmv. Sen sijaan että AP:n pitäisi ohjailla ja kysellä tämän mielipidettä kyseisessä asiassa kuin vanhempi lapseltaan sukkien väriä. Ehkäpä teit aloituksen koska tajusit pahimmalla mahdollisella tavalla että puolisosi ei ollutkaan sellainen pohjimmiltaan kuin kuvittelit vaan on valmis tärvelemään tulevaisuutesi omalla epäjohdonmukaisuudellaan. Lapsettomuus ei ollut se mihin tulit hakemaan vastauksia vaikka kaikki muut siihen keskittyivät.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten ole käynyt mielessä että jos et luonnollisesti tule raskaaksi ei sinun kuulu lisääntyä? Fyysisesti vialliset luonto karsii ja näin sen kuuluu olla. Lapsettomuushoidot pitäisi kieltää!

Tätä mietin itsekin välillä. En välttämättä ap:n tapauksessa, jossa kyseessä sairaus, mutta muutoin lapsettomuustilanteissa. Jos miehen ja naisen geenit eivät ole hyvin yhteensopivat, voisiko se olla luonnollinen keino estää tämä.

Vierailija kirjoitti:

Yksin elävänä sitä on tosi heikoilla monissa tilanteissa, kannattaa miettiä haluaako sen taakan lapsettomuuden lisäksi. Sinuna yrittäisin lasta heti, elämä tuo sitten mitä tuo.

Että mitä? Moni selviää yksin koko elämänsä, rankoistakin jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika. Mies ei ole ollut rehellinen tässä lapsen hankinta asiassa. Kyllä ihmisen pitää tietää nopeammin haluaako vai eikö lapsia. Sinänsä on ok olla haluamastta, mutta silloin ollaan rehellisiä ja sanotaan siitä heti, jotta se kumppani voi lähteä ja etsiä itselleen paremmin yhteensopivan uuden kumppanin. Naiset ovat kyllä hulluja kun jäävät tuollaisen suhteisiin roikkumaan. Kyllä se puolin ja toisin on tulos tai ulos. Jos pariskunnalla ei ole yhteisiä tavoitteita elämässä niin silloin vaan ei sovita yhteen.

Mieshän halusi lapsia mutta myöhemmin. Mistä hän olisi voinut tietää että ap on viallinen.

Siitä, että AP oli asiasta kertonut alusta lähtien?

Missä niin lukee? Aloituksessa sanotaan että hän oli kärsinyt erilaisista vaivoista, mutta vasta kun päättivät yrittää lasta tuli ilmi ettei se kannata. Eli mistä mies olisi voinut tietää ettei myöhemmin enää onnistu kun ei ap itsekkään tiennyt?

Siteeraan aloitusta:" Olen kaikki nämä vuodet kärsinyt erilaisista gynekologisista vaivoista, joka on tuonut minulle suurta stressiä. Tämä stressi on sitten purkautunut painostuksena miestäni kohtaan.

Viime vuonna mentiin naimisiin ja päätettiin vihdoin yrittää häiden jälkeen lasta, mutta saatiinkin gynekologilta täysikielto edes yrittää. Olisi liian suuri keskenmeno vaara ja suurella todennäköisyydellä en edes tulisi raskaaksi. Vaikka tiesin ongelmista, niin tämä oli kuitenkin täydellinen shokki minulle. Olen tämän jälkeen kokenut suurta surua ja vihaa miestäni kohtaan. VUODESTA TOISEEN TOIN HÄNELLE HUOLENI ESILLE ILMAN MINKÄÄNLAISTA VAIKUTUSTA ASIAAN. Tämä katkeroitti, mutta säilytin yhä toivon yhteisestä perheestä kaikki nämä vuodet.

Niin? Toit huolesi ilmi? Mitä sitten?

Mussa ei ole mitään sen kummempaa vikaa. Silti sain kolme keskenmenoa ennen onnistunutta raskautta. Olin silloin alle 25-vuotias. Nyt ikää on 31 ja munasolut vähissä. Raskaaksi en helpolla enää tule. Eikä minussa edelleenkään ole sen kummempaa vikaa kuin se, että munasolut loppuvat näköjään tavallista aikaisemmin.

Jos olisin sinä, jättäisin ehkäisyn pois keskenmenoriskistä huolimatta. Et voi tietää paljon sinulla on vielä munasoluja ja tilaisuuksia käytettävissä.

Sanokaa nyt et olenko nyt täysin käsittänyt väärin tämän foorumilaisten ajatusmaailman? Eli parisuhteessa pitäisi vain olla täysin itsekeskeinen ja olla ottamatta huomioon toisen tilannetta millään tavalla. Eli jos halusin lapsen, niin minun olisi pitänyt kylmästi jättää ehkäisy pois ja kiristää tai huijata mieheni tekemään kanssani lapsen? Tai sitten kävellä ulos ovesta ja etsiä ensimmäinen isäehdokas. Oli väärin koittaa puhua miehelleni ja saada jonkunlaista tietoa tulevaisuudesta, kun tiesin aikani käyvän vähiin?

Suurimman osan mielestä miehellänihän ei ollut minkäänlaista velvollistuutta ajatella tätä päivää pidemmälle ja kertoa omista suunnitelmistaan tai toiveistaan puolen vuoden tai vuoden päähän. Kaikki oli vain minun vikani, kun minä vikisin. Minulla ei ollut oikeutta tietää mihin suuntaan minun elämäni menee. Raskaus vaikuttaa aika pitkälti naisen elämään, joten kyllä naisen kuuluu tietää tälläisistä asioista pikkasen ennakkoon, jotta voi edes psyykkisesti varautua asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten ole käynyt mielessä että jos et luonnollisesti tule raskaaksi ei sinun kuulu lisääntyä? Fyysisesti vialliset luonto karsii ja näin sen kuuluu olla. Lapsettomuushoidot pitäisi kieltää!

Tätä mietin itsekin välillä. En välttämättä ap:n tapauksessa, jossa kyseessä sairaus, mutta muutoin lapsettomuustilanteissa. Jos miehen ja naisen geenit eivät ole hyvin yhteensopivat, voisiko se olla luonnollinen keino estää tämä.

Yleisimmät lapsettomuuden syyt ovat:

munasolun irtoamishäiriöt (20–30 %)

munajohdinvauriot (10–20 %)

kohtuviat (2–5 %)

endometrioosi (10–20 %)

miehestä johtuvat syyt, esimerkiksi sperman laatu (20-30 %).

Mitkään näsitä eivät johdu sukusoluden yhteensopivuudesta. Esimerkiksi, jos ovulaatiota ei jostain syystä tapahdu tai munanjohtimet ovat tukossa, niin munasolu ja siittiö eivät pääse koskaan edes kohtaamaan. Jos nuo ongelmat saadaan korjattua, pari saa todennäisesti aivan terveen lapsen.

Käsittääkseni on viljalti lapsia, joilta puuttuu rakastavat vanhemmat ja koti. Eikö teillä olisi tilaa?

Ei kai sen lapsen tarvitse ihan oma biologinen olla?

Jos perhe miehesi kanssa on itseisarvosi ja tahdot lapsia, ei sinun tarvitse tulla raskaaksi. Suomessa on lapsia kyllä yllin kyllin adoptioon. Vai haluatko lapsia oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut kahdelta eri gynekologilta saman vastauksen, niin enköhän mä nyt luota tässä tapauksessa lääkäreiden arvioon. Siis tietysti voimme yrittää, mutta onko järkee ottaa se riski et tulee keskenmeno vielä tämän surun keskellä. Sit jos sen jälkeen tarviikin kaavintaa tai muita toimenpiteitä, niin olisi kyllä mielestäni olisi täysin idioottimaista ottaa sellaista turhaa riskiä. En kuitenkaan tarvitse minkäänlaista uutta diagnoosia tai ratkaisuja lapsettomuuteen.

Kaksi vuotta on mennyt hoitoihin, koska pääkaupunkiseudulla leikkausjonot on noin 6kk. Pari ensimmäistä leikkausta epäonnistui ja kolmannen kohdalla kaikki alkoi alusta, koska lääkäri kuittasi viimeisen leikkauksen jälkeen, että ongelma on hoidettu. Ja koska näin on merkattu, niin koko prosessi alkaa silloin alusta. Ja kun alkaa valittaa asiasta, niin silloin todetaan kylmästi, että syöpäpotilaat on ennen sinua.

Enkä mä syytä miestäni mun sairaudesta millään tavalla, vaan siitä, että hän ei kuunellut minua. Vuosia sitten tilanne ei olisi ollut näin paha. Ja kyllä tiedostan oman osuuteni, että päätin jäädä tähän suhteeseen kaikesta huolimatta. Ja lisänä kyllä mieheni lapsen kanssani halusi, ei vaan päästy yhteisymmärrykseen asioista.

Et taida oikeasti edes haluta lapsia. ”Onko järkeä ottaa turhaa riskiä” no jos se on ainut mahdollisuus saada se lapsi niin kyllä, on järkeä ottaa kaikki riskit, kun kyse ei ole hengestäsi vaan keskenmenosta.

Anteeksi nyt vaan, mutta toimin edelleen lääkäreiden ohjeiden mukaan ja en tule toimimaan toisin, vaikka vauvafoorumilta löytyisi uusi diagnoosi. Ja niille, jotka ihmettelee, että miksi en ole aikasemmin hoitanut ongelmia pois, niin ne on vain vuosien aikana pahentuneet. Ja kävin lääkärissä aluksi vain vuosittain tarkkailussa, jolloin ongelma oli vain tiedossa.

AP.

Et edelleenkään sitten voi kertoa mikä ongelmasi on/oli? Jos joku toinen voisi havahtua yrittämään aiemmin tai hakeutua hoitoon ajoissa. Kohdunkaulan syöpä/ muutokset vai?

Papa- kokeissa kannattaa käydä aina.

Tämä kohtuvika kertoo varmaan siitä, että jossain teitä odottaa lapsi jolla on suurempi tarve tulla juuri teidän perheeseen :) eli adoptio. Joskus pitää vaan kuunnella ja keksiä, mikä se polku olikaan, jos tämä oli kiinni.