Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hankinnan lykkäys katkeroitti
12.03.2019 |
Ollaan ollut mieheni kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta. Aikaisemmin ei olla päästy yhteisymmärrykseen lapsen hankinnasta ja sitä siirrettiin ja siirrettiin vuodesta vuoteen. Olen kaikki nämä vuodet kärsinyt erilaisista gynekologisista vaivoista, joka on tuonut minulle suurta stressiä. Tämä stressi on sitten purkautunut painostuksena miestäni kohtaan. Pahin pelkoni on ollut, että kun vihdoin päästään yrittämään, niin on jo liian myöhäistä. No tämä sitten toteutuikin raadollisella tavalla.
Viime vuonna mentiin naimisiin ja päätettiin vihdoin yrittää häiden jälkeen lasta, mutta saatiinkin gynekologilta täysikielto edes yrittää. Olisi liian suuri keskenmeno vaara ja suurella todennäköisyydellä en edes tulisi raskaaksi. Vaikka tiesin ongelmista, niin tämä oli kuitenkin täydellinen shokki minulle. Olen tämän jälkeen kokenut suurta surua ja vihaa miestäni kohtaan. Vuodesta toiseen toin hänelle huoleni esille ilman minkäänlaista vaikutusta asiaan. Tämä katkeroitti, mutta säilytin yhä toivon yhteisestä perheestä kaikki nämä vuodet.
Olen saanut hoitoja vaivoihin, mutta yhä ei minkäänlaista mahdollisuutta edes yrittää. Ikäkin alkaa jo tulla vastaan, joten vaikka ongelma saataisi hoidettua, niin raskaus ei enää siltikään välttämättä onnistuisi. Luultavasti nyt kokemani pettymys oli ihan liian suuri käsiteltäväksi ja olen alkanut vakavasti harkita eroa miehestäni. Suhteessamme ei ole enää mitään lämpöä, läheisyyttä ja kaikki on räjähdysherkkää. En enää tiedä onko enää rakkauttakaan jäljellä, kun en tunne muuta, kuin vihaa ja raivoa miestäni kohtaan.
Kommentit (181)
Kuulostaa siltä ettei miehesi lapsia ole edes halunnut, mutta ei ole sitä uskaltanut sanoa vaan odottelemalla kuluttanut aikaa.
Myöskään ei kannata niin ajatella tuota että ikä tulee vastaan, ainakaan kuunnella vauvapalstoja koska täällä kaikilla se "ikä tulee vastaan" 25-vuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä ettei miehesi lapsia ole edes halunnut, mutta ei ole sitä uskaltanut sanoa vaan odottelemalla kuluttanut aikaa.
Myöskään ei kannata niin ajatella tuota että ikä tulee vastaan, ainakaan kuunnella vauvapalstoja koska täällä kaikilla se "ikä tulee vastaan" 25-vuotiaina.
Valitettavasti minun kohdallani tosiaan ikä tulee vastaan, koska olen jo 35v. Hoidon aloituksesta on mennyt jo kaksi vuotta yhteensä. Luulin, että ongelma saatiin kuntoon ja päästään yrittämään, mutta näin ei kuitenkaan ollut ja takaisin samaan odotus hoito rumbaan.
Mies ei halunnut lapsia aikaisemmin. Ihan turha sun on syyttää häntä tästä. Miehen vikako se on, ettet pysty tulla raskaaksi? Ei kukaan voi ennakoida elämää etukäteen noin suuren päätöksen takia. Ihan turha jossitella asioilla, mille kukaan ei voi mitään. Elämässä tapahtuu asioita, joita ei pysty ennakoimaan aina.
Jos katkeruutesi on noin suurta, niin kannattaa miettiä eroa.
Odottaminen oli yhtä lailla sinun päätöksesi. Kanma nyt hyvä ihminen oma vastuupuolikkaasi asiasta.
Terveysasiat taas eivät ole kenenkään vika. Yhtä lailla syytön se mies on rikkinäiseen kehoosi kuin sinä itsekin.
hmm....ei se ikä välttämättä tule vastaan vielä muutamaan vuoteen. en tiedä kuuntelisinko tuossa vaiheessa lääkäriä, ne kun ei tiedä kaikkea. jos on valmis ottamaan keskenmenon riskin, voisitte yrittää jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kannattanut vaihtaa mies jo vuosia sitten. Jos nyt erät, niin mies on vain helpottunut ja parin vuoden päästä hän pukkaa tenavan jonkun toisen kanssa.
Mietin kun av:ssa usein neuvotaan eroamaan jos toinen ei halua ja toinen haluaa lapsia. Mitäs jos on puhuttu 2-4 lapsesta ja lapsia on jo tuo minimi? Sitten varmaan kolmatta toivovalle saa riittää kaksi? Tarkistan vain. Ja saa alapeukuttaa, k-päinen kysymys lapsettomuusketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille syntyi kuukausi sitten vauva ja olen 40v. Älä siis luovu toivosta, voi mennä pitkäänkin mutta kenties sinunkin odotuksesi palkitaan!
Ymmärrän tilanteesi ja itse todennäköisesti reagoisin samoin koska se on inhimillistä. En tiedä pystyisinkö tuollaisessa tilanteessa jatkamaan miehen kanssa vaikka kuinka yrittäisin järkeillä ettei se ole hänen syynsä. Toivon että onnistuttu saamaan lapsen ja korjaamaan parisuhteenne. Kyllähän tuossa kohta alkaa ikäkin tulla vastaan sanoivatpa palstailijat mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis hoidettu endometrioosia cai mikä nyt voi estää raskauden?
Eikö endo itsessään jo vaikeuta raskautumista joten miksi ei voi yrittää jo nyt heti?
Mikä gynegologista vaivaa hoidetaan monta vuotta?
ikä ei välttämättä ole este. Kysy yksityiseltä josko munasolujasi voitaisiin pakastaa.
Itse raskauduin 37v-kesken, toinen raskaus luomusti 39v, vaikka oltiin jo ivf jonossa julkisella, lapsi syntyi ennenkuin täytin 40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tuo ikä on siinä mielessä stressaava koska ei ole montaa vuotta aikaa odottaa ennen kuin pääsee edes yrittämään. Jos ap olisi vaikka alle 30v niin aikaa olisi enemmän ja stressi siksi pienempi luultavasti.
Ei se ikä oikeesti ole vielä tulossa vastaan. Meillä ei mitään sanssia luomulapseen ja tuossa iässä vasta päästiin hoitoihin. Oltiin siis tavattu kun olin 33v ja vuosi sen jälkeen ryhdyimme toivomaan lasta. Puoli vuotta siitä kävin omalla rahalla lääkärissä ja pääsimme heti kerrasta hoitojonoihin. Poika syntyi kun olin 36v ja tytär kun olin 39v. Molemmat siis hoidoilla.
Jos katkeruus mieheen on kova niin vaihda hänet pois, mutta älä lapsitoiveesta vielä luovu. Mahdollisuutesi löytää uusi mies tällä aikataululla on tosin huono,
Eli miksipä ette yrittäisi nyt vimmatusti pari vuotta ja sitten mies mäkeen jos ei tunnelma muutu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan voi KIELTÄÄ sinua yrittämästä. Suositella toki voi mutta mitä muka tapahtuu jos nyt yritätte lasta silti? Niin, ei mitään. Minulla on sairaus joka kasvattaa keskenmenon riskiä ja muutenkin aiheuttaa ongelmia (suurella tod.näk) raskaudessa ja lääkäri ei suositellut ikinä tekemään lapsia. No tein silti 2, hyvin meni ja terveitä lapsia on Ja minäkin selvisin. Olisin toki voinut katkeroitua lspsettomana kun lääkäri kielsi.. mutta päätin ottaa vastuun omista unelmistani ja elämästäni.
Jos raskaus ei suoraan vaaranna omaa terveyttäsi niin miksi lykätä. Tietysti keskenmeno ei ole mitenkään helppo juttu jos se tapahtuu ja jos sairautesi aiheuttaa sen yleisyyttä. Tavallisissakin raskauksista tulee keskenmenoja.
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyi kuukausi sitten vauva ja olen 40v. Älä siis luovu toivosta, voi mennä pitkäänkin mutta kenties sinunkin odotuksesi palkitaan!
Niin, itsekin olen kummi pojalle, joka syntyi 45-vuotiaalle äidille. Että 35 ei ole vielä mitään.
Ap, entä jos kysyt vielä toisenkin lääkärin mielipidettä raskauden yrittämisestä?
Lääkäri ei uskalla suositella yrittämään, koska pelkää saavansa moitteet.
Toisaalta varovainen lääkäri voi sillä tavalla tuhota monen varovaisen naisen haaveet.
Onko siis kyse jostain sellaisesta että sinulla ap ensin pitää hoitaa tietty tila (?) pois ja sitten voitte yrittää raskautta. Silloin toki olisi ollut sinulla mahdollisuus hoitaa tämä tila jo pois odotellessa miehen päätöstä oli se mikä vaan. Eli siinä mielessä turha syyttää miestä 100%. Mies ei halunnut yrittää aikaisemmin, sinä et selvittänyt etukäteen (et ehkä uskaltanut?) varmuudella kuinka iso ongelma sinulla on kun yritys alkaisi. Olisihan toki lääkärisi kertonut tuon ”et missään nimessä voi yrittää, keskenmenoriski on liian suuri” aikaisemminkin.
Vai onko kyseessä tila joka on pahentunut vuosien aikana.
Vaikea vastata mitään kun et kerro tarkemmin mistä on kyse.
Jos kaikki nämä vuodet olet kärsinyt ongelmista, miksi ette yrittäneet aiemmin?