Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hankinnan lykkäys katkeroitti
12.03.2019 |
Ollaan ollut mieheni kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta. Aikaisemmin ei olla päästy yhteisymmärrykseen lapsen hankinnasta ja sitä siirrettiin ja siirrettiin vuodesta vuoteen. Olen kaikki nämä vuodet kärsinyt erilaisista gynekologisista vaivoista, joka on tuonut minulle suurta stressiä. Tämä stressi on sitten purkautunut painostuksena miestäni kohtaan. Pahin pelkoni on ollut, että kun vihdoin päästään yrittämään, niin on jo liian myöhäistä. No tämä sitten toteutuikin raadollisella tavalla.
Viime vuonna mentiin naimisiin ja päätettiin vihdoin yrittää häiden jälkeen lasta, mutta saatiinkin gynekologilta täysikielto edes yrittää. Olisi liian suuri keskenmeno vaara ja suurella todennäköisyydellä en edes tulisi raskaaksi. Vaikka tiesin ongelmista, niin tämä oli kuitenkin täydellinen shokki minulle. Olen tämän jälkeen kokenut suurta surua ja vihaa miestäni kohtaan. Vuodesta toiseen toin hänelle huoleni esille ilman minkäänlaista vaikutusta asiaan. Tämä katkeroitti, mutta säilytin yhä toivon yhteisestä perheestä kaikki nämä vuodet.
Olen saanut hoitoja vaivoihin, mutta yhä ei minkäänlaista mahdollisuutta edes yrittää. Ikäkin alkaa jo tulla vastaan, joten vaikka ongelma saataisi hoidettua, niin raskaus ei enää siltikään välttämättä onnistuisi. Luultavasti nyt kokemani pettymys oli ihan liian suuri käsiteltäväksi ja olen alkanut vakavasti harkita eroa miehestäni. Suhteessamme ei ole enää mitään lämpöä, läheisyyttä ja kaikki on räjähdysherkkää. En enää tiedä onko enää rakkauttakaan jäljellä, kun en tunne muuta, kuin vihaa ja raivoa miestäni kohtaan.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeesti tajua kuinka mustavalkoista porukkaa täällä on. Kai mä nyt järjellä tiedän, että meissä molemmissa on vikaa. Parisuhde on kahden kauppaa, mutta ei se mun tuskaa vie pois. Olisi ollut kiva saada kannustavia ja myötätuntoisia ajatuksia enemmän.
AP.
Mitä vikaa sun miehessä on? Ei ollut vielä valmis vanhemmaksi ja ilmaisi sen sulle rehellisesti.
Oliko vika siinä, ettei tanssinut sun pillin mukaan? Siltä vaikuttaa.
Ei ole kukaan mulle mitään rehellisesti ikinä sanonut. Tämä se ongelma on alunperin ollutkin. On kierelty ja kaareltu antamatta mitään muuta vastausta, kun että hänkin haluaa. Niin silloin musta on miehessäkin vikaa.
Siis mitä ihmettä? Itsekin sanoit että
A. Haluaa lapsia
B. Ei vielä
Tuohan on jo rehellinen vastaus
Sinä olisit halunnut jonkun päivämäärän, niinkö? Anteeks vaan, mut sellainen on aika mahdoton välillä asettaa. Ole nyt järkevä. Olet todella lapsellinen ja epäreilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yhtä lailla se mies vois sanoa et sinä et "kuunnellut sillä tavalla, että sillä olisi vaikutusta" kun intit ja ulisit ja painostit, vaikka hän oli ilmaissut itseään selvästi. Miksi sulla on suurempi oikeus olla kuuntelematta toista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä se taas nähdään mitä seuraa kun ollaan liian kilttejä miehille. Jos lapsen haluaa niin älkää hyvät naiset käyttäkö ehkäisyä vastoin omaa tahtoa. Ennemmin onnellinen yksinhuoltaja kuin katkera lapseton miehen kanssa
Ja miettikääpä jos ap ei olisi halunnut lapsia ja mies haluaisi niin olisiko mies jäänyt ap:n kanssa olemaan. Niinpä.
"Liian kiltti miehelle"? Hohhoijaa... Tässä taas omaan napaan tuijottava nainen. Lapsella on oikeus syntyä olosuhteisiin, jossa on toivottu molempien vanhempien osalta.
Onko sitten ap:n kohdalla parempi tilanne jos mies muutaman vuoden kuluttua tajuaa haluavansa lapsia ja vaihtaa naista ? Verrattuna siihen että olisi ilman miehen lupaa hankkiutunut raskaaksi ja saanut lapsen
Et siis vieläkään tajua et kyse on elämän mittaisesta vastuusta saattaa uusi ihminen tarpeineen maailmaan. Sulle on vaan pelkkä ap ja mies ja kumpi tekee mitäkin. Lapsen oikeuksista ja eduista viis.
Ainakaan mies ei voi tuossa tapauksessa koskaan rikkoa parisuhdetta sillä syyllä, että haluaa lapsia ja eikä ap kykene niitä saamaan. Miehen pitää kantaa vastuunsa vetkuttelustaan.
Huoh, monikohan nainen suostuis vastaavaan painostukseen... ei yksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vieläkään ymmärrä koko tämän ketjun luettuani miksei ap vaan hoitanut ongelmaa kuntoon sillä aikaa kun mies pohti sitä oikeaa aikaa lapselle. Miksi ruveta tekemään asialle jotain vasta siinä vaiheessa kun lapsi on kummallekin tervetullut. Olisihan tässä ollut ap:lla vuosikausia ollut aikaa tehdä niitä hoitoja joita nyt tehdään. Kysehän ei siis ole lapsettomuushoidoista vaan jonkinlaisen ap:hen liittyvän elimellisen (ja/tai) hormonaalisen ongelman ratkaisu johon aktiivista lapsen yrittämistä ei ole tarvittu laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan mies ei voi tuossa tapauksessa koskaan rikkoa parisuhdetta sillä syyllä, että haluaa lapsia ja eikä ap kykene niitä saamaan. Miehen pitää kantaa vastuunsa vetkuttelustaan.
Joo, eiköhän ap riko ihan itse tuon suhteen epäoikeutetulla vihalla ja raivolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan mies ei voi tuossa tapauksessa koskaan rikkoa parisuhdetta sillä syyllä, että haluaa lapsia ja eikä ap kykene niitä saamaan. Miehen pitää kantaa vastuunsa vetkuttelustaan.
Haha, kyllä mies itseasiassa voi tehdä ihan mitä haluaa. Kuka muka määrää hänet pysymään suhteessa??
Jätä se sika. Mies ei ole ollut rehellinen tässä lapsen hankinta asiassa. Kyllä ihmisen pitää tietää nopeammin haluaako vai eikö lapsia. Sinänsä on ok olla haluamastta, mutta silloin ollaan rehellisiä ja sanotaan siitä heti, jotta se kumppani voi lähteä ja etsiä itselleen paremmin yhteensopivan uuden kumppanin. Naiset ovat kyllä hulluja kun jäävät tuollaisen suhteisiin roikkumaan. Kyllä se puolin ja toisin on tulos tai ulos. Jos pariskunnalla ei ole yhteisiä tavoitteita elämässä niin silloin vaan ei sovita yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut kahdelta eri gynekologilta saman vastauksen, niin enköhän mä nyt luota tässä tapauksessa lääkäreiden arvioon. Siis tietysti voimme yrittää, mutta onko järkee ottaa se riski et tulee keskenmeno vielä tämän surun keskellä. Sit jos sen jälkeen tarviikin kaavintaa tai muita toimenpiteitä, niin olisi kyllä mielestäni olisi täysin idioottimaista ottaa sellaista turhaa riskiä. En kuitenkaan tarvitse minkäänlaista uutta diagnoosia tai ratkaisuja lapsettomuuteen.
Kaksi vuotta on mennyt hoitoihin, koska pääkaupunkiseudulla leikkausjonot on noin 6kk. Pari ensimmäistä leikkausta epäonnistui ja kolmannen kohdalla kaikki alkoi alusta, koska lääkäri kuittasi viimeisen leikkauksen jälkeen, että ongelma on hoidettu. Ja koska näin on merkattu, niin koko prosessi alkaa silloin alusta. Ja kun alkaa valittaa asiasta, niin silloin todetaan kylmästi, että syöpäpotilaat on ennen sinua.
Enkä mä syytä miestäni mun sairaudesta millään tavalla, vaan siitä, että hän ei kuunellut minua. Vuosia sitten tilanne ei olisi ollut näin paha. Ja kyllä tiedostan oman osuuteni, että päätin jäädä tähän suhteeseen kaikesta huolimatta. Ja lisänä kyllä mieheni lapsen kanssani halusi, ei vaan päästy yhteisymmärrykseen asioista.
Et taida oikeasti edes haluta lapsia. ”Onko järkeä ottaa turhaa riskiä” no jos se on ainut mahdollisuus saada se lapsi niin kyllä, on järkeä ottaa kaikki riskit, kun kyse ei ole hengestäsi vaan keskenmenosta.
Siis onko teidän mielestä väärin, että nainen haluaa kiirehtiä lapsen hankintaa, koska tiedostaa, että ei voisi välttämättä myöhemmin saada lasta sairauksien takia? Minkä ikäsenä se hedelmällisyys muutenkin jo alkaa laskemaan? Ja pistetään siihen päälle vielä mun ongelmat, niin mikä on todennäköisyys raskautua? Pitääkö antaa elämän mennä ohi? Eikö miehelläkin pitäisi olla järkeä päässä, että jos hän haluaa kanssani lapsen, niin aikaa ei ole kovin paljon. No eihän se miehen loppuelämään vaikuta ja voi sit vaihtaa mut sellaiseen, jonka kanssa se on mahdollista. Eihän tässä tuhoutunut, kuin vain mun mahdollisuudet saada lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Mies ei ole ollut rehellinen tässä lapsen hankinta asiassa. Kyllä ihmisen pitää tietää nopeammin haluaako vai eikö lapsia. Sinänsä on ok olla haluamastta, mutta silloin ollaan rehellisiä ja sanotaan siitä heti, jotta se kumppani voi lähteä ja etsiä itselleen paremmin yhteensopivan uuden kumppanin. Naiset ovat kyllä hulluja kun jäävät tuollaisen suhteisiin roikkumaan. Kyllä se puolin ja toisin on tulos tai ulos. Jos pariskunnalla ei ole yhteisiä tavoitteita elämässä niin silloin vaan ei sovita yhteen.
Mieshän halusi lapsia mutta myöhemmin. Mistä hän olisi voinut tietää että ap on viallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan mies ei voi tuossa tapauksessa koskaan rikkoa parisuhdetta sillä syyllä, että haluaa lapsia ja eikä ap kykene niitä saamaan. Miehen pitää kantaa vastuunsa vetkuttelustaan.
Haha, kyllä mies itseasiassa voi tehdä ihan mitä haluaa. Kuka muka määrää hänet pysymään suhteessa??
Näin juuri. Mies voi missä vaiheessa tahansa lähteä suhteesta ja ryhtyä lisääntymään jonkun hedelmällisemmän tyypin kanssa. Miehen on helpompi vetkutella sitä lasten hankkimista. En kyllä aplle suosittele alkuunkaan lisääntymistä tuon miehen kanssa, koska suhde kyllä on täydellisesti karulla. Jätä se sika ja etsi uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Mies ei ole ollut rehellinen tässä lapsen hankinta asiassa. Kyllä ihmisen pitää tietää nopeammin haluaako vai eikö lapsia. Sinänsä on ok olla haluamastta, mutta silloin ollaan rehellisiä ja sanotaan siitä heti, jotta se kumppani voi lähteä ja etsiä itselleen paremmin yhteensopivan uuden kumppanin. Naiset ovat kyllä hulluja kun jäävät tuollaisen suhteisiin roikkumaan. Kyllä se puolin ja toisin on tulos tai ulos. Jos pariskunnalla ei ole yhteisiä tavoitteita elämässä niin silloin vaan ei sovita yhteen.
Mieshän halusi lapsia mutta myöhemmin. Mistä hän olisi voinut tietää että ap on viallinen.
Mies vältteli ,kierteli ja vetkuteli asiasta puhumistakin, joten kyllä se viittaa enemmän siihen, että osti tyhjillä lupauksilla vaan aikaa. Toki on APN oma vika, ettei tehnyt selväksi sitä, että haluaa vastauksen esim . Puolen vuoden kuluttua. Siinä olisi ollut ihan tarpeeksi miettimisaikaa. Kokoajan oli tiedossa APN terveyteen liittyvät ongelmat ja mies ei huomioinut APN huolta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Mies ei ole ollut rehellinen tässä lapsen hankinta asiassa. Kyllä ihmisen pitää tietää nopeammin haluaako vai eikö lapsia. Sinänsä on ok olla haluamastta, mutta silloin ollaan rehellisiä ja sanotaan siitä heti, jotta se kumppani voi lähteä ja etsiä itselleen paremmin yhteensopivan uuden kumppanin. Naiset ovat kyllä hulluja kun jäävät tuollaisen suhteisiin roikkumaan. Kyllä se puolin ja toisin on tulos tai ulos. Jos pariskunnalla ei ole yhteisiä tavoitteita elämässä niin silloin vaan ei sovita yhteen.
Mieshän halusi lapsia mutta myöhemmin. Mistä hän olisi voinut tietää että ap on viallinen.
Siitä, että AP oli asiasta kertonut alusta lähtien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut kahdelta eri gynekologilta saman vastauksen, niin enköhän mä nyt luota tässä tapauksessa lääkäreiden arvioon. Siis tietysti voimme yrittää, mutta onko järkee ottaa se riski et tulee keskenmeno vielä tämän surun keskellä. Sit jos sen jälkeen tarviikin kaavintaa tai muita toimenpiteitä, niin olisi kyllä mielestäni olisi täysin idioottimaista ottaa sellaista turhaa riskiä. En kuitenkaan tarvitse minkäänlaista uutta diagnoosia tai ratkaisuja lapsettomuuteen.
Kaksi vuotta on mennyt hoitoihin, koska pääkaupunkiseudulla leikkausjonot on noin 6kk. Pari ensimmäistä leikkausta epäonnistui ja kolmannen kohdalla kaikki alkoi alusta, koska lääkäri kuittasi viimeisen leikkauksen jälkeen, että ongelma on hoidettu. Ja koska näin on merkattu, niin koko prosessi alkaa silloin alusta. Ja kun alkaa valittaa asiasta, niin silloin todetaan kylmästi, että syöpäpotilaat on ennen sinua.
Enkä mä syytä miestäni mun sairaudesta millään tavalla, vaan siitä, että hän ei kuunellut minua. Vuosia sitten tilanne ei olisi ollut näin paha. Ja kyllä tiedostan oman osuuteni, että päätin jäädä tähän suhteeseen kaikesta huolimatta. Ja lisänä kyllä mieheni lapsen kanssani halusi, ei vaan päästy yhteisymmärrykseen asioista.
Et taida oikeasti edes haluta lapsia. ”Onko järkeä ottaa turhaa riskiä” no jos se on ainut mahdollisuus saada se lapsi niin kyllä, on järkeä ottaa kaikki riskit, kun kyse ei ole hengestäsi vaan keskenmenosta.
Anteeksi nyt vaan, mutta toimin edelleen lääkäreiden ohjeiden mukaan ja en tule toimimaan toisin, vaikka vauvafoorumilta löytyisi uusi diagnoosi. Ja niille, jotka ihmettelee, että miksi en ole aikasemmin hoitanut ongelmia pois, niin ne on vain vuosien aikana pahentuneet. Ja kävin lääkärissä aluksi vain vuosittain tarkkailussa, jolloin ongelma oli vain tiedossa.
AP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Mies ei ole ollut rehellinen tässä lapsen hankinta asiassa. Kyllä ihmisen pitää tietää nopeammin haluaako vai eikö lapsia. Sinänsä on ok olla haluamastta, mutta silloin ollaan rehellisiä ja sanotaan siitä heti, jotta se kumppani voi lähteä ja etsiä itselleen paremmin yhteensopivan uuden kumppanin. Naiset ovat kyllä hulluja kun jäävät tuollaisen suhteisiin roikkumaan. Kyllä se puolin ja toisin on tulos tai ulos. Jos pariskunnalla ei ole yhteisiä tavoitteita elämässä niin silloin vaan ei sovita yhteen.
Mieshän halusi lapsia mutta myöhemmin. Mistä hän olisi voinut tietää että ap on viallinen.
Siitä, että AP oli asiasta kertonut alusta lähtien?
Missä niin lukee? Aloituksessa sanotaan että hän oli kärsinyt erilaisista vaivoista, mutta vasta kun päättivät yrittää lasta tuli ilmi ettei se kannata. Eli mistä mies olisi voinut tietää ettei myöhemmin enää onnistu kun ei ap itsekkään tiennyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Mies ei ole ollut rehellinen tässä lapsen hankinta asiassa. Kyllä ihmisen pitää tietää nopeammin haluaako vai eikö lapsia. Sinänsä on ok olla haluamastta, mutta silloin ollaan rehellisiä ja sanotaan siitä heti, jotta se kumppani voi lähteä ja etsiä itselleen paremmin yhteensopivan uuden kumppanin. Naiset ovat kyllä hulluja kun jäävät tuollaisen suhteisiin roikkumaan. Kyllä se puolin ja toisin on tulos tai ulos. Jos pariskunnalla ei ole yhteisiä tavoitteita elämässä niin silloin vaan ei sovita yhteen.
Mieshän halusi lapsia mutta myöhemmin. Mistä hän olisi voinut tietää että ap on viallinen.
Kutsutko kaikkia, joilla on jokin sairaus, viallisiksi? Kivat sosiaalidarvinismit siellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut kahdelta eri gynekologilta saman vastauksen, niin enköhän mä nyt luota tässä tapauksessa lääkäreiden arvioon. Siis tietysti voimme yrittää, mutta onko järkee ottaa se riski et tulee keskenmeno vielä tämän surun keskellä. Sit jos sen jälkeen tarviikin kaavintaa tai muita toimenpiteitä, niin olisi kyllä mielestäni olisi täysin idioottimaista ottaa sellaista turhaa riskiä. En kuitenkaan tarvitse minkäänlaista uutta diagnoosia tai ratkaisuja lapsettomuuteen.
Kaksi vuotta on mennyt hoitoihin, koska pääkaupunkiseudulla leikkausjonot on noin 6kk. Pari ensimmäistä leikkausta epäonnistui ja kolmannen kohdalla kaikki alkoi alusta, koska lääkäri kuittasi viimeisen leikkauksen jälkeen, että ongelma on hoidettu. Ja koska näin on merkattu, niin koko prosessi alkaa silloin alusta. Ja kun alkaa valittaa asiasta, niin silloin todetaan kylmästi, että syöpäpotilaat on ennen sinua.
Enkä mä syytä miestäni mun sairaudesta millään tavalla, vaan siitä, että hän ei kuunellut minua. Vuosia sitten tilanne ei olisi ollut näin paha. Ja kyllä tiedostan oman osuuteni, että päätin jäädä tähän suhteeseen kaikesta huolimatta. Ja lisänä kyllä mieheni lapsen kanssani halusi, ei vaan päästy yhteisymmärrykseen asioista.
Et taida oikeasti edes haluta lapsia. ”Onko järkeä ottaa turhaa riskiä” no jos se on ainut mahdollisuus saada se lapsi niin kyllä, on järkeä ottaa kaikki riskit, kun kyse ei ole hengestäsi vaan keskenmenosta.
Anteeksi nyt vaan, mutta toimin edelleen lääkäreiden ohjeiden mukaan ja en tule toimimaan toisin, vaikka vauvafoorumilta löytyisi uusi diagnoosi. Ja niille, jotka ihmettelee, että miksi en ole aikasemmin hoitanut ongelmia pois, niin ne on vain vuosien aikana pahentuneet. Ja kävin lääkärissä aluksi vain vuosittain tarkkailussa, jolloin ongelma oli vain tiedossa.
AP.
Toimi vaan, mutta sitten on turha syyttää kerään muuta kuin itseään. Minulle on ihan sama saatko ikinä lapsia, nutta jos oikeasti haluat, tulet katumaan sitä vanhana ettet edes yrittänyt. Mutta tee itse miten haluat, ei ole minulta pois..
Ei ole kukaan mulle mitään rehellisesti ikinä sanonut. Tämä se ongelma on alunperin ollutkin. On kierelty ja kaareltu antamatta mitään muuta vastausta, kun että hänkin haluaa. Niin silloin musta on miehessäkin vikaa.