Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hankinnan lykkäys katkeroitti
12.03.2019 |
Ollaan ollut mieheni kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta. Aikaisemmin ei olla päästy yhteisymmärrykseen lapsen hankinnasta ja sitä siirrettiin ja siirrettiin vuodesta vuoteen. Olen kaikki nämä vuodet kärsinyt erilaisista gynekologisista vaivoista, joka on tuonut minulle suurta stressiä. Tämä stressi on sitten purkautunut painostuksena miestäni kohtaan. Pahin pelkoni on ollut, että kun vihdoin päästään yrittämään, niin on jo liian myöhäistä. No tämä sitten toteutuikin raadollisella tavalla.
Viime vuonna mentiin naimisiin ja päätettiin vihdoin yrittää häiden jälkeen lasta, mutta saatiinkin gynekologilta täysikielto edes yrittää. Olisi liian suuri keskenmeno vaara ja suurella todennäköisyydellä en edes tulisi raskaaksi. Vaikka tiesin ongelmista, niin tämä oli kuitenkin täydellinen shokki minulle. Olen tämän jälkeen kokenut suurta surua ja vihaa miestäni kohtaan. Vuodesta toiseen toin hänelle huoleni esille ilman minkäänlaista vaikutusta asiaan. Tämä katkeroitti, mutta säilytin yhä toivon yhteisestä perheestä kaikki nämä vuodet.
Olen saanut hoitoja vaivoihin, mutta yhä ei minkäänlaista mahdollisuutta edes yrittää. Ikäkin alkaa jo tulla vastaan, joten vaikka ongelma saataisi hoidettua, niin raskaus ei enää siltikään välttämättä onnistuisi. Luultavasti nyt kokemani pettymys oli ihan liian suuri käsiteltäväksi ja olen alkanut vakavasti harkita eroa miehestäni. Suhteessamme ei ole enää mitään lämpöä, läheisyyttä ja kaikki on räjähdysherkkää. En enää tiedä onko enää rakkauttakaan jäljellä, kun en tunne muuta, kuin vihaa ja raivoa miestäni kohtaan.
Kommentit (181)
M41 kirjoitti:
Odottaminen oli yhtä lailla sinun päätöksesi. Kanma nyt hyvä ihminen oma vastuupuolikkaasi asiasta.
Terveysasiat taas eivät ole kenenkään vika. Yhtä lailla syytön se mies on rikkinäiseen kehoosi kuin sinä itsekin.
Anteeksi nyt vain mutta miten niin?nainen halusi mies ei.eli sun neuvoasi jos on uskominen niin naisen olisi salaa mieheltä pitänyt hankkiutua raskaaksi.ihan urveloko olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdeterapia voisi olla hyvä juttu
Tuollaiset asiat olisi hyvä puhua selviksi jo suhteen alkuvaiheessa. Itse olisin lähtenyt suhteesta saman tien jos mies ei olisi halunnut lapsia. Itselläni oli niin kova halu saada lapsia, että en missään tapauksessa olisi voinut elää toisin tahtovan miehen kanssa. Rehellinen täytyy olla toiselle alusta asti, mielestäni tuollainen ei edes ole mitään rakkautta jos jättää toisen ikään kuin roikkumaan löysään hirteen toiveineen.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset asiat olisi hyvä puhua selviksi jo suhteen alkuvaiheessa. Itse olisin lähtenyt suhteesta saman tien jos mies ei olisi halunnut lapsia. Itselläni oli niin kova halu saada lapsia, että en missään tapauksessa olisi voinut elää toisin tahtovan miehen kanssa. Rehellinen täytyy olla toiselle alusta asti, mielestäni tuollainen ei edes ole mitään rakkautta jos jättää toisen ikään kuin roikkumaan löysään hirteen toiveineen.
Kuten aikasemmin jo mainitsin molemmat halusivat lapsia. Ja lisäksi, kun tavattiin olin 24, niin lapset ei kyl siinä vaiheessa ollut vielä mielessä. Haluaisin vain kuulla muitten kokemuksia vastaavista tilanteista. Eikä voisi vähempää kiinnostaa kenenkään jälkiviisaat elämänohjeet.
Olet tietenkin vihainen ja suunniltasi, kun et ehkä saakaan lasta. Miehen syy se ei kuitenkaan ole. Hän ei aiemmin halunnut lasta tai ollut siihen valmis - mitä olisit saavuttanut painostamisella? Vastentahtoisen isän, onnettoman perheen?
Eihän mies ole syyllinen sairauteesi. Nyt teidän on molempien katsottava eteenpäin, lopeta syyttely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt oikein ymmärsin, purit vihaa mieheen ilman miehen syytä jo pitkään aikaisemmin. Kannattaako samaa käytöstä jatkaa? Ymmärrän että on paha olo, mutta mies ei ole millään tavalla harhaanjohtanut sinua.
Yksin elävänä sitä on tosi heikoilla monissa tilanteissa, kannattaa miettiä haluaako sen taakan lapsettomuuden lisäksi. Sinuna yrittäisin lasta heti, elämä tuo sitten mitä tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin elävänä sitä on tosi heikoilla monissa tilanteissa, kannattaa miettiä haluaako sen taakan lapsettomuuden lisäksi. Sinuna yrittäisin lasta heti, elämä tuo sitten mitä tuo.
Siis ootko nyt aivan vakavissas. Siis anteeksi vain, mutta olen itsenäinen nainen ja kaiken lisäksi korkeastikoulutettu oman alan töissä. Joten pärjäisin kyllä yksinkin.
Älä kuuntele "pelkkää" gynekologia, vaan käy yksityisellä lapsettomuuslääkärillä. Voimia. Itsekin olisin katkera miehelle tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti stressi vaikutti parisuhteeseen, mutta ei miehenikään mikään pulmunen ole. Minun stressiä lisäsi huomattavasti hänen tapa käsitellä asioita. En ole koskaan aikasemmin saanut minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia hänen kanssa tehtyä. Eli aina asia on jäänyt ilmaan, eikä minkäänlaista vastausta ole asiaan saanut.
Onpa täällä törkeitä naisia! Todella epäreiluja. Tuo EI OLE mitenkään miehen vika. Lapsia ei hankita ennen kuin kumpikin on siihen valmiita! Molemmilla on tässä samat oikeudet päättää asiasta. Tai tulisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä se taas nähdään mitä seuraa kun ollaan liian kilttejä miehille. Jos lapsen haluaa niin älkää hyvät naiset käyttäkö ehkäisyä vastoin omaa tahtoa. Ennemmin onnellinen yksinhuoltaja kuin katkera lapseton miehen kanssa
Ja miettikääpä jos ap ei olisi halunnut lapsia ja mies haluaisi niin olisiko mies jäänyt ap:n kanssa olemaan. Niinpä.
"Liian kiltti miehelle"? Hohhoijaa... Tässä taas omaan napaan tuijottava nainen. Lapsella on oikeus syntyä olosuhteisiin, jossa on toivottu molempien vanhempien osalta.
Vierailija kirjoitti:
Olet tietenkin vihainen ja suunniltasi, kun et ehkä saakaan lasta. Miehen syy se ei kuitenkaan ole. Hän ei aiemmin halunnut lasta tai ollut siihen valmis - mitä olisit saavuttanut painostamisella? Vastentahtoisen isän, onnettoman perheen?
Eihän mies ole syyllinen sairauteesi. Nyt teidän on molempien katsottava eteenpäin, lopeta syyttely.
Tämä. Kanna oma vastuusi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en oikeesti tajua kuinka mustavalkoista porukkaa täällä on. Kai mä nyt järjellä tiedän, että meissä molemmissa on vikaa. Parisuhde on kahden kauppaa, mutta ei se mun tuskaa vie pois. Olisi ollut kiva saada kannustavia ja myötätuntoisia ajatuksia enemmän.
AP.
Jos miehellä olisi sama tilanne, kukaan ei tuntisi mitään empatiaa miehelle, vaan symppais naista siinäkin tapauksessa. Moni näköjään näyttää uskovan, että naisella tulee olla etuoikeutettu asema lastenhankintapäätöksissä verrattuna mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeesti tajua kuinka mustavalkoista porukkaa täällä on. Kai mä nyt järjellä tiedän, että meissä molemmissa on vikaa. Parisuhde on kahden kauppaa, mutta ei se mun tuskaa vie pois. Olisi ollut kiva saada kannustavia ja myötätuntoisia ajatuksia enemmän.
AP.
Oot saanu tosi paljon kannustusta ja myötätuntoa siihen nähden mitä ansaitsisit. Muka järjellä tiedät asian, ei näytä siltä. Syyllistät miestä rivien välistä jatkuvasti. Eli olet epäoikeudenmukainen miestä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeesti tajua kuinka mustavalkoista porukkaa täällä on. Kai mä nyt järjellä tiedän, että meissä molemmissa on vikaa. Parisuhde on kahden kauppaa, mutta ei se mun tuskaa vie pois. Olisi ollut kiva saada kannustavia ja myötätuntoisia ajatuksia enemmän.
AP.
Mitä vikaa sun miehessä on? Ei ollut vielä valmis vanhemmaksi ja ilmaisi sen sulle rehellisesti.
Oliko vika siinä, ettei tanssinut sun pillin mukaan? Siltä vaikuttaa.
"Vuodesta toiseen toin hänelle huoleni esille ilman minkäänlaista vaikutusta asiaan."
Eli olis käytännössä pitänyt taipua sun tahtoon? Ja nyt raivoot ja vihaat, kun kaikki ei mennyt sun pään mukaan? Itsepähän tuhoat tuon suhteen. Mun sympatiat on 100% miehen puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä se taas nähdään mitä seuraa kun ollaan liian kilttejä miehille. Jos lapsen haluaa niin älkää hyvät naiset käyttäkö ehkäisyä vastoin omaa tahtoa. Ennemmin onnellinen yksinhuoltaja kuin katkera lapseton miehen kanssa
Ja miettikääpä jos ap ei olisi halunnut lapsia ja mies haluaisi niin olisiko mies jäänyt ap:n kanssa olemaan. Niinpä.
"Liian kiltti miehelle"? Hohhoijaa... Tässä taas omaan napaan tuijottava nainen. Lapsella on oikeus syntyä olosuhteisiin, jossa on toivottu molempien vanhempien osalta.
Onko sitten ap:n kohdalla parempi tilanne jos mies muutaman vuoden kuluttua tajuaa haluavansa lapsia ja vaihtaa naista ? Verrattuna siihen että olisi ilman miehen lupaa hankkiutunut raskaaksi ja saanut lapsen
Olen saanut kahdelta eri gynekologilta saman vastauksen, niin enköhän mä nyt luota tässä tapauksessa lääkäreiden arvioon. Siis tietysti voimme yrittää, mutta onko järkee ottaa se riski et tulee keskenmeno vielä tämän surun keskellä. Sit jos sen jälkeen tarviikin kaavintaa tai muita toimenpiteitä, niin olisi kyllä mielestäni olisi täysin idioottimaista ottaa sellaista turhaa riskiä. En kuitenkaan tarvitse minkäänlaista uutta diagnoosia tai ratkaisuja lapsettomuuteen.
Kaksi vuotta on mennyt hoitoihin, koska pääkaupunkiseudulla leikkausjonot on noin 6kk. Pari ensimmäistä leikkausta epäonnistui ja kolmannen kohdalla kaikki alkoi alusta, koska lääkäri kuittasi viimeisen leikkauksen jälkeen, että ongelma on hoidettu. Ja koska näin on merkattu, niin koko prosessi alkaa silloin alusta. Ja kun alkaa valittaa asiasta, niin silloin todetaan kylmästi, että syöpäpotilaat on ennen sinua.
Enkä mä syytä miestäni mun sairaudesta millään tavalla, vaan siitä, että hän ei kuunellut minua. Vuosia sitten tilanne ei olisi ollut näin paha. Ja kyllä tiedostan oman osuuteni, että päätin jäädä tähän suhteeseen kaikesta huolimatta. Ja lisänä kyllä mieheni lapsen kanssani halusi, ei vaan päästy yhteisymmärrykseen asioista.