Lue keskustelun säännöt.
Voiko yli 20 vuoden takainen koulukiusaaminen yhä vaikuttaa?
14.03.2013 |
Olen lähemmäs nelikymppinen ja yhä välillä mietin, mikä käytöksessäni ja tavassani reagoida asioihin on ns. perusluonnetta ja mikä koulukiusaamisen aiheuttamaa "käytöshäiriötä"?
Oletteko muut kiusaamista kokeneet huomanneet, että lapsena/teininä kokemanne kiusaaminen vaikuttaisi teissä vielä 30-40- vuotiaana?
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 15:49"]
Näistä viesteistä näkee, miten vakava asia kiusaaminen on. Vaikuttaa kiusatun minäkuvaan ja sitä kautta elämään vuosikaudet. Sitä ei pidä hyssytellä eikä siltä pidä sulkea silmiä. Kaikki meistä ei ole teflonia, jotka kestää mitä tahansa; osa varmaan kokemuksistaan vahvistuu, mutta suurin osa kärsii - hirveän pitkään.
[/quote]
Ja ihan rahallsesti ajateltuna, nää koulukiusaamiset tulee yhteiskunnalle tosi kalliiksi, ku aletaan laskemaan. Tulevat terapiat ja lääkitykset kelan kustantaman. Työkuvyttömyydet ja sairauslomat. Me veronmaksajat ne maksetaan.
Halvemmaksi tulisi antaa sitä terapiaa kouluaikana sille kiusaajalle, niin ei tarvitse oireilla omaa pahaa oloa kiusaamalla, ja siten siirtämällä pahaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 15:49"]
Näistä viesteistä näkee, miten vakava asia kiusaaminen on. Vaikuttaa kiusatun minäkuvaan ja sitä kautta elämään vuosikaudet. Sitä ei pidä hyssytellä eikä siltä pidä sulkea silmiä. Kaikki meistä ei ole teflonia, jotka kestää mitä tahansa; osa varmaan kokemuksistaan vahvistuu, mutta suurin osa kärsii - hirveän pitkään.
[/quote]
Ei nuo ole ne vaihtoehdot, että joko kärsii tai on teflonia. Kyllä mä ainakin kärsin koulukiusaamisesta aikanaan hirveästi ja masennuin vakavasti nuorena aikuisena, kun tuli eka kerta, että siihen masentumiseen oli "varaa".
Mutta mä myös tahdoin sydämeni pohjasta parantua, ja olin valmis kärsimään aika paljon lisää sen takia, kokemaan epämukavuutta pitkiä aikoja ja menemään niille alueille, joissa se kiusaaminen ja sen aiheuttamat tuntemukset kaikista eniten nousi pintaan.
Näin ollen tänä päivänä voin sanoa tuntevani itseni paremmin, olevani itsevarmempi ja onnellisempi kuin mitä varmaan olisin ilman tuota kammottavaa paskaa jota kesti vuosikausia.
Tässä on aina se mahdollisuus uhriutua koko elämäksi, tai sitten todeta, että vittu miten paskaa on ollut, miten tästä eteenpäin?
[/quote]
Ei tietenkään ole ainoat vaihtoehdot. Ihmiset reagoi tietenkin yksillöllisesti ja noitten välillä on monta tapaa. Ketuttaa vaan, että joittenkin mielestä kiusaamista on aina ollut ja että se vaan pitäisi kestää ja että kiusaamiseen on joku syy. Kuitenkin useisiin kiusaaminen jättää syvät jäljet.
[/quote]
19. Mitenkä niin hyssytellä ja pitää kestää? Ei tietenkään pidä! Kiusaaminen pitää loppua mutta kun sekään ei monelle vaan "riitä" että kiusaaminen sovitaan, sitä jäädään uhreiksi ja kiusaajaa jäädään syyllistämään. Onko sekään normaalia? Minusta sekin voidaan nimetä kiusaamiseksi!
Omasta kiusaamisestani on jo kymmeniä vuosia. Olin ala-asteella enkä siitä kenellekään kertonut. Se loppui aikanaan ja olen nyt 34- vuotias, puhun lapsilleni paljon siitä miltä kiusaaminen toisesta tuntuu ja miten tärkeää on kertoa siitä niin asiat voidaan S-O-P-I-A.
Olisin valmis viemään mahdolliset kiusaamistilanteet koulusta vaikka oikeuteen jos koulu ei saa asiaa loppumaan. Mutta minusta sekin on vakavaa jos joku ei omassa päässään pääse sitten kiusaamistilanteesta irtautumaan ja nollaamaan asiaa.
Minä en ollut niille kiusaajille mitään koskaan tehnyt eikä minussa ollut mitään jonka takia minua olisi voitu kiusata. Samoin on kun itse kiusasin, oma elämäntilanne tosin oli silloin haastava ja siihen olisi voinut koulu puuttua rankemmin. Terapeutilla käyminen silloin oli valinnaista ja asia jäi käsittelemättä loppupelissä. Vanhempani erosivat silloin ja parkasin tilaani koululla.
Mutta minusta elämää pitää jatkaa. Itse puran sitä siihen että puutun kiusaamiseen mitä näen. Työpaikallani on eräs henkilö saanut kenkää kun hänestä kantelin eikä hän lopettanut.
22
22
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 15:49"]
Näistä viesteistä näkee, miten vakava asia kiusaaminen on. Vaikuttaa kiusatun minäkuvaan ja sitä kautta elämään vuosikaudet. Sitä ei pidä hyssytellä eikä siltä pidä sulkea silmiä. Kaikki meistä ei ole teflonia, jotka kestää mitä tahansa; osa varmaan kokemuksistaan vahvistuu, mutta suurin osa kärsii - hirveän pitkään.
[/quote]
Ei nuo ole ne vaihtoehdot, että joko kärsii tai on teflonia. Kyllä mä ainakin kärsin koulukiusaamisesta aikanaan hirveästi ja masennuin vakavasti nuorena aikuisena, kun tuli eka kerta, että siihen masentumiseen oli "varaa".
Mutta mä myös tahdoin sydämeni pohjasta parantua, ja olin valmis kärsimään aika paljon lisää sen takia, kokemaan epämukavuutta pitkiä aikoja ja menemään niille alueille, joissa se kiusaaminen ja sen aiheuttamat tuntemukset kaikista eniten nousi pintaan.
Näin ollen tänä päivänä voin sanoa tuntevani itseni paremmin, olevani itsevarmempi ja onnellisempi kuin mitä varmaan olisin ilman tuota kammottavaa paskaa jota kesti vuosikausia.
Tässä on aina se mahdollisuus uhriutua koko elämäksi, tai sitten todeta, että vittu miten paskaa on ollut, miten tästä eteenpäin?
[/quote]
Ei tietenkään ole ainoat vaihtoehdot. Ihmiset reagoi tietenkin yksillöllisesti ja noitten välillä on monta tapaa. Ketuttaa vaan, että joittenkin mielestä kiusaamista on aina ollut ja että se vaan pitäisi kestää ja että kiusaamiseen on joku syy. Kuitenkin useisiin kiusaaminen jättää syvät jäljet.
[/quote]
19. Mitenkä niin hyssytellä ja pitää kestää? Ei tietenkään pidä! Kiusaaminen pitää loppua mutta kun sekään ei monelle vaan "riitä" että kiusaaminen sovitaan, sitä jäädään uhreiksi ja kiusaajaa jäädään syyllistämään. Onko sekään normaalia? Minusta sekin voidaan nimetä kiusaamiseksi!
Omasta kiusaamisestani on jo kymmeniä vuosia. Olin ala-asteella enkä siitä kenellekään kertonut. Se loppui aikanaan ja olen nyt 34- vuotias, puhun lapsilleni paljon siitä miltä kiusaaminen toisesta tuntuu ja miten tärkeää on kertoa siitä niin asiat voidaan S-O-P-I-A.
Olisin valmis viemään mahdolliset kiusaamistilanteet koulusta vaikka oikeuteen jos koulu ei saa asiaa loppumaan. Mutta minusta sekin on vakavaa jos joku ei omassa päässään pääse sitten kiusaamistilanteesta irtautumaan ja nollaamaan asiaa.
Minä en ollut niille kiusaajille mitään koskaan tehnyt eikä minussa ollut mitään jonka takia minua olisi voitu kiusata. Samoin on kun itse kiusasin, oma elämäntilanne tosin oli silloin haastava ja siihen olisi voinut koulu puuttua rankemmin. Terapeutilla käyminen silloin oli valinnaista ja asia jäi käsittelemättä loppupelissä. Vanhempani erosivat silloin ja parkasin tilaani koululla.
Mutta minusta elämää pitää jatkaa. Itse puran sitä siihen että puutun kiusaamiseen mitä näen. Työpaikallani on eräs henkilö saanut kenkää kun hänestä kantelin eikä hän lopettanut.
22
22
[/quote]
Tuo on totta. Tytärtäni kiusattiin neljä vuotta ja hänen itsetuntonsa on vielä ihan romuna vaikka vuosi ollaan tässä menty paremmassa ympäristössä eli koulu vaihtui. Pessimistinen ajattelu on tiukassa 'olen kuitenkin siellä yksin', 'ei mulla kuitenkaan oo siellä paria/kaveria'. Olen sanonutkin, että älä enää piehtaroi tuossa itsesäälissä, mutta pelottaa tuo, miten 20 vuoden päästä.
Vaikuttaa kyllä vieläkin ikävä kyllä. Koulussa olin epäsosiaalinen, kiltti ja hiljainen. Minua oli helppo kiusata. En osannut puolustautua. Nielin vaan kaiken. Kiusaaminen taas tuntui vahvistavan vain piirteitäni. Opettajat syyttivät vain minua vetäytymisestä. Ainoa keino minkä osasin.
Olen joutunut silmätikuksi herkkyyteni ja passiviisuuteni vuoksi myös peruskoulun jälkeen. Vetäydyn ryhmissä taka-alalle helposti. On vaikea katsoa silmiin. Muut pitävät minua kai viileänä, epäkohteliaana ja tyhmänä. En osaa tai saa tuotua osaamistani esille, kun jännitän. Annan helposti muille periksi ja olen vaan samaa mieltä. Aktiivisemmat vievät paikkani "jonossa".
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 15:49"]
Näistä viesteistä näkee, miten vakava asia kiusaaminen on. Vaikuttaa kiusatun minäkuvaan ja sitä kautta elämään vuosikaudet. Sitä ei pidä hyssytellä eikä siltä pidä sulkea silmiä. Kaikki meistä ei ole teflonia, jotka kestää mitä tahansa; osa varmaan kokemuksistaan vahvistuu, mutta suurin osa kärsii - hirveän pitkään.
[/quote]
Ja ihan rahallsesti ajateltuna, nää koulukiusaamiset tulee yhteiskunnalle tosi kalliiksi, ku aletaan laskemaan. Tulevat terapiat ja lääkitykset kelan kustantaman. Työkuvyttömyydet ja sairauslomat. Me veronmaksajat ne maksetaan.
Halvemmaksi tulisi antaa sitä terapiaa kouluaikana sille kiusaajalle, niin ei tarvitse oireilla omaa pahaa oloa kiusaamalla, ja siten siirtämällä pahaa eteenpäin.
[/quote]
Totta. Monesti aikuisena nämä kiusaajat ovat syrjäytyneitä ja ongelmaisia, kun ei ole aikoinaan heidän ongelmiaan hoidettu. Tulevat silläkin tavalla kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankka koulukiusaaminen yhden kouluasteen läpi (jatkopaikoissa mukavaa, ei samaa porukkaa niissä) ja myöhemmällä aikuisiällä häirikköporukalta osakseni saama nettikiusaaminen (dominantti asemansa sai muun passiivisen ryhmän normalisoimaan homman ja osan luulemaan että se on vaan "kovistyyliä" ja manipuloimaan vikaa kohteessa jne, ei vastuuta, ketkä koviten huutaa se linja wineen - psykojen kanssa ei tekemisiin ei puheisiin eikä myöskään lauman jolla ei ole tolkkua) ovat vaikuttaneet niin, että minulle on tärkeää ettei pahuus tai vääryys pääse valtaamaan alaa, tämä ihan yleisellä tasolla, ja henk koht tasolla pyrin välttämään kusipäisiä ihmisiä enkä hyväksy pahuutta.
Moni nainen ja mies tiedostaa että fyysinen väkivalta on väärin, mutta ei kiinnitetä huomiota henkisen väkivallan merkkeihin ja ihmisiin jotka nauttivat henkisen väkivallan harjoittamisesta ja joista se on "hauskaa" taikka "totuutta" - nämä ovat verukkeita ja naamiointia siiihen mitä harjoitetaan. Voi olla niin että henkisen väkivallan käyttäjän omassa kodissa vanhempi on vittuillut, alistanut, tylyttänyt, itkettänyt esim äitiä ja tällaisen läpi elänyt tuleva henkisen väkivallan airut on oppinut että se on normaalia ja nähnyt kuinka sillä isä sai valtaa ja näin ollaan.
Tiedostan paljon ja onneksi. Näin en ole joutunut esimerkiksi hirveisiin suhteisiin joissa voisin huonosti. Itsetuntoni ei ole alhaalla vaan ihmeellisesti suht korkealla. Mutta olen varautunut enkä sitäkään haluaisi pois, koska sillä lailla maailmassa selviydytään. Pitää osata käyttää aivojaan, kuunnella sydäntä ja arvostaa sitä mihin on kuitenkin päässyt ihan elämänkoulun kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei niitä nyt koko elämää mietitä, omatpa ovat ongelmasi. Älä vaivaa muita niillä.
Minua on aina kiusattu, koulussa kiusattiin kun olin ruma, isä oli omalaatuinen. Aikuisena kiusatataan kun mulla on pienet Munat, en saa naista ja ihmiset vittuilee. En saa töitä kun asun hikisellä pikkukylässä, ihmiset sanoo että en osaa mitään. Kaikki tietää että mulla on pienet Munat ja ne sanoo että en osaa mitään. Täällä sanotaan että miehen älykkyys on Munissa, ja taidot ovat myös munissa.jos ne ovat Isot mies on ammattimies. Mun siskon miehellä on Isot Munat, naiset juoksee sen perään ja miehet soittelee että se tulisi töihin, mutta se mies ei tee mitään kuin juo, hakkaa vaimoa ja lukee Raamattua. Hän saisi helposti töitä koska hänellä on Isot Munat, mutta hän ei halua töitä. Vaimo eli siskoni elättää hänet. Isot Munat on tärkeintä mitä miehellä on, jos on pienet Munat on tässä maailmassa ihan paska
Minua on kiusattu, olen seurannut kiusaamista hiljaa ja puuttunut kiusaamiseen. Olen myös kiusannutkin.
Itse en ajattele kiusaamistani kuin pienenä haaleana muistona. En ole sen uhri enää ollut vuosiin ja jos asia minuun vaikuttaisi yhä niin menisin terapiaan.