Lue keskustelun säännöt.
Kunnianhimo ja menestyksennälkä heräsi vasta 39-vuotiaana, myöhäistäkö?
09.03.2019 |
Olen elellyt elämääni mukamas tyytyväisenä vähän boheemina, taiteilijasieluna taiteellisen alan yrittäjänä. 28-vuotiaana yritystä perustaessani riitti vähäiset epäsäännölliset tulot. Välillä sai laskutettua enemmän ja elämä oli juhlaa, sitten oli hiljaisempia aikoja ja kiristeltiin mutta olipahan vapaa-aikaa. Kuvittelin silloin, etten kaipaa koulutuksia tai uranluontia, pohjalla oli ammattitutkinto ja ylioppilastutkinto. Eka lapsi syntyi ja yrittäminen hankaloitui, sama ajatus kuitenkin oli mielessä että en niin uraa kaipaa ja jatkoin hoitovapaalla työskentelyä pienillä tuloilla. Sain kuitenkin puristettua lapsen syntymän jälkeen kokoon oman alani AMK-tutkinnon, josta valmistuttuani sain toisen lapsen.
Nyt nuorimmaiseni on 3-vuotias, minä lähes nelikymppinen ja todellisuus on lyönyt vasten kasvoja. Suurin osa ystävistäni, jotka ovat hyvissä ajoin käyneet korkeakoulututkinnon porskuttavat uransa huipulla. Palkkataso hipoo pilviä, itse kitkuttelen edelleen parin sadan kuukausituloilla. Suurin osa asiakkaistani on kadonnut lomieni aikana. Yritystoiminta on epävarmaa ja lähes tappiollista sekä kuluttavaa. Haluaisin hyvän palkkatyön.
Mutta se koulutus! Typerästä päästä kärsii koko elämä, miten tässä iässä saadaan vielä ura nousukiitoon? Yritän nyt epätoivon vimmalla kaksi lasta ja kituva yritys jaloissani opiskella ylempää korkeakoulututkintoa, että voisin jossakin vaiheessa 40+ vuosilla hakea järkevään palkkatyöhön ja päästä kiinni arkeen jossa raha tulee tilille kuukausittain. Miten olen voinutkaan olla näin tyhmä ja kuvitella että boheemi taiteilijaelämä voisi jatkua loputtomiin. Nyt vaan alkaa olla aika myöhäistä vai onko?
Kommentit (42)
Valmistuisit yliopistosta joskus viisikymppisenä noilla spekseillä. Do the math.
Mutta siis sulla on jo amk-tutkinto, lisäkoulutus tuskin edes välttämättä auttaisi...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ne menestyjätkin ovat turvallisissa, hyväpalkkaisissa suoritusammateissa koko ikänsä tuuduttautuneena. Vahvuutesi on se, että uskallat ja haluat uudistua!
Ei kai se myöhäistä ole. Sitähän toitotetaan ylen aikaa, että nykyään ihminen joutuu vaihtamaan ammattiaan. Ja sitten kuitenkin toitotetaan siitä urasta. Jos se sitten on ura, että joutuu aloittamaan uudelleen...
Vaikka pääsisit oitis hyväpalkkaiseen hommaan, toistakymmentä vuotta mahdollisuuksia hankkia mammonaa ja mainetta on mennyt. Kaipa se niin on, ettei kannata lähteä samoihin kekkereihin 27-vuotiaiden kanssa. Voi myös olla, ettei saa sekä isoa omakotitaloa että raflaavaa kesämökkiä.
Entä jos fundeeraisit, mistä tykkäät, mutta mikä nyt kuitenkin elättäisi kohtuullisesti? Totta kai voit pyrkiä opiskelemaan lääketiedettä. Hyvät tulot odottavat heti 7 vuoden päässä, jos tänä vuonna pääset opiskelemaan. Onko se sen arvoista?
Menestyvä ihminen ei mitenkään välttämättä suoriudu 8 tunnin työpäivillä. Yöllä pitäisi nukkua. Jäljelle jäävästä ajasta osa menee työmatkoihin, kauppareissuihin ja huushollihommiin. Kuule nyt, kun viisas opettaa sinua!
Keskityt avauksessa aika paljon sanoihin 'tutkinto' ja 'korkeakoulu' ja kerrot, että kavereilla on millä mällätä, mutta et täsmennä millä alalla he ovat.
Kaikilla aloilla ennuste ei ole sama, vaikka olisi miten monta tutkintoa ja koulutusta. Toisissa taas riittää, että käy koulun kerran loppuun ja sitten vain kävelee toisen osoittamiin tehtäviin hyvälle palkalle (esim.lääkärit) eikä luovuutta tarvita.
Suomessa koulutus on halpaa ja on näitä tutkintourheilijoita, jotka tavoittelevat esim.neljättä maisterin tutkintoa, koska toistaiseksi tätä harrastusta ei ole rajoitettu suuremmin. Toisille se itseluottamus tulee vaikka jostain urheilulajista. Yliopistoa kannattaa ajatella sosiaalisena klubina ja seuratoimintana kuten muitakin harrastuksia. Eri ihmisille menestys myös tarkoittaa eri asioita.
Tulosi kuulostavat kyllä alhaisilta joka tapauksessa. Voisitko tulevaisuudessa tehdä osittaisen alanvaihdoksen, mutta sellaiselle alalle, jossa voisit jotenkin yhdistää aiemman kokemuksen ja osaamisen työhön?
Eikös monet 40 vaihda alaakin ja viimeistään siinä kohtaa turvallista vakityötä? Siitä vaan puskemaan eteenpäin, pohjalta saat aloittaa, mutta 50v kun ne sun ystävät alkaa sairastella ja saikuttaa, voit iskeä kiinni niiden duuneihin! Kun on istuttu tyytyväisen 20v toimistossa mussuttamassa pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös monet 40 vaihda alaakin ja viimeistään siinä kohtaa turvallista vakityötä? Siitä vaan puskemaan eteenpäin, pohjalta saat aloittaa, mutta 50v kun ne sun ystävät alkaa sairastella ja saikuttaa, voit iskeä kiinni niiden duuneihin! Kun on istuttu tyytyväisen 20v toimistossa mussuttamassa pullaa.
No ompa hieno kommentti, ”ystävät alkaa sairastella ja saikuttaa”. 😧🤭 Itse ainakin toivon ystävilleni terveyttä.
Puolet elämästä jo lusittu siis.
Tunnen kyllä ihmisiä jotka ovat hankkineet lakimiehen pätevyydet +40, mutta tekevät töitä lähinnä ilmaiseksi harjoittelulla. Sitten on opettajiksi opiskelleita ja ovat valmistuneet työttömiksi ja takana on useita vuosia työttömyyttä vailla työkokemusta.
Työt saadaan suhteilla, ei koulutuksella.
Hanki mieluummin jonkun metsäkoneenkäyttötaito9 tai ihan rekkakortti niin pääset tienaamaan ihan oikeasti ja varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustavista kommenteista, olen tuotannollisella tietokonepohjaisella alalla eli työskentelen digin parissa. Eri muodoissa. Kovapalkkaiset ystäväni ovat maistereita ja tohtoreita eri tieteenaloilta ja sijoittuneet toimitusjohtajajiksi, kunnanjohtajaksi ja lehtialalla muun muassa. Tosin noihin tehtäviin vaaditaan jo tietynlaisia luonteenpiirteitä joita minulla ei ole. En ole esimerkiksi hyvä esiintymään vaan kova jännittämään yleisön edessä vaikka arkisosiaalisuuteni on ihan huippuluokkaa ja siksi olen näiden asioiden takia myös yrittäjäksi päätynyt.
Ei kai se auta kun räpistellä eteenpäin. Tuntuu vaan että lapset ja kehitteillä oleva ura ei sovi ollenkaan yhteen, olisi pitänyt opiskella sillon alle 30.v niin pitkälle kun kykenee, vaikka toisaalta olisi nyt sitten ehkä se vaikeus siihen perheenperustukseen kesken urakiidon. Olen tehnyt näitä valintoja joista nyt maksan. Olen halunnut myös viettää aikaa lasten kanssa vaikka se on suoraan omista ansioista pois. Eikä sen jälkeen niin vaan palata yrittäjänä toimentulon virtaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kannustavista kommenteista, olen tuotannollisella tietokonepohjaisella alalla eli työskentelen digin parissa. Eri muodoissa. Kovapalkkaiset ystäväni ovat maistereita ja tohtoreita eri tieteenaloilta ja sijoittuneet toimitusjohtajajiksi, kunnanjohtajaksi ja lehtialalla muun muassa. Tosin noihin tehtäviin vaaditaan jo tietynlaisia luonteenpiirteitä joita minulla ei ole. En ole esimerkiksi hyvä esiintymään vaan kova jännittämään yleisön edessä vaikka arkisosiaalisuuteni on ihan huippuluokkaa ja siksi olen näiden asioiden takia myös yrittäjäksi päätynyt.
Ei kai se auta kun räpistellä eteenpäin. Tuntuu vaan että lapset ja kehitteillä oleva ura ei sovi ollenkaan yhteen, olisi pitänyt opiskella sillon alle 30.v niin pitkälle kun kykenee, vaikka toisaalta olisi nyt sitten ehkä se vaikeus siihen perheenperustukseen kesken urakiidon. Olen tehnyt näitä valintoja joista nyt maksan. Olen halunnut myös viettää aikaa lasten kanssa vaikka se on suoraan omista ansioista pois. Eikä sen jälkeen niin vaan palata yrittäjänä toimentulon virtaan.
Ap
Usko pois, et kadu vanhuksena lasten kanssa vietettyä aikaa. Moni katuu kuolinvuoteella liikaa tehtyjä töitä. Lasten kanssa vietetty aika on korvaamatonta.
Yrittäjyys on arvaamatonta, mutta usko omaan osaamiseen on kaiken a ja o. Kannustan sinua markkinointiin ja verkostoitumiseen. Luota omaan yritykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkan takia ei Suomessa kannata tehdä työtä koska verot. Mikään ei ole turhempaa kuin raataa pitkää päivää töissä kun rahat päätyy muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu, jotenkin sitä tajusi kaiken 20 vuotta liian myöhään. Oikeasti ihmetelen miten tämä voi olla edes mahdollista, että opin tuntemaan itseni ja kiinnostuksenkohteeni vasta 35-vuotiaana kun miltei kaikki muut tietää saman jo alle 20-vuotiaana.
Se on viimeisen reilun 5 vuoden aikana tullut selväksi, että myöhäistä on "aloittaa alusta" ja motivaatio nykyisiin p*skapätkäduuneihin on enemmän kuin pakkasella. V*tuttaa 24/7/365
N42
Koodareista on kova pula ja opiskelupaikkoja on tarjolla. Sinne, mars, mars!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös tajunnut arvostavani juurikin niitä asioita joita en nuorempana mukamas kaivannut lainkaan. Tuntuu jotenkin julmalta ja epäreilulta, että nuoruuden valintojen kanssa on elettävä koko loppuelämä. Ainakin olisi reilua kertoa nuorelle, että nyt teet sellaisia päätöksiä/valintoja joita on myöhemmin miltei mahdotonta muuttaa.
Kyllä meitäkin on, jotka olemme yli nelikymppisenä vaihtaneet onnistuneesti alaa. Pidin itseäni jo toivottomana tapauksena oltuani 2 v työttömänä, mutta löysin nopeahkon lisäkoulutuksen, joka oikeasti työllisti, ja sen jälkeen olen päässyt ihan hyväpalkkaiseksi asiantuntijaksi ja esimieheksi.
Mä tunnen valtavasti ihmisiä, eikä suinkaan kaikki nelikymppiset kaverini ole huippupalkkaisia. Osalla lapsia, osalla ei, osalla hyvät tulot, osalla ei, osalla hyvä urakehitys, osalla ei. Osalla lähes kaikkea, osalla ei mitään. Itse olen taidealan yrittäjä, nousujohteinen ura mutta pohjalta olen lähtenyt ja kaikkea tehnyt. Ei lapsia, enkä tosiaan ajattele että urani olisi nyt huipussaan, tai että aikaa ei olisi enää kehittyä ja saavuttaa uusia juttuja, päinvastoin, koen olevani vasta alussa. En nyt ehkä lähtisi kouluttautumaan lääkäriksi, mutta täydennystä voi aina tehdä. Tunnen myös kotona vuosikausia lasten kanssa olleita, vasta nyt uuteen ammattiin kouluttautuvia. Ei meidän kaikkien elämät mene aina putkeen tai samalla tavalla. Kukaan ei voi saada kaikkea elämässä, mutta pelataan niillä korteilla joita on. Sulla on lapset tehty ja yritys olemassa, nyt on hyvä lähteä kehittämään siitä eteenpäin tai hakea jotain vastaavaa duunia muiden leivistä! Ei ole mitään syytä mikset voisi vielä saavuttaa parempaa elintasoa.
40 vuotta tehokasta työaikaa jäljellä. Itsestäsi se on kiinni. Kukaan ei sua tule kannustamaan mutta se ei tarkoita ettekö voisi saavuttaa vielä vaikka mitä.
Olen tehnyt 9-5 työtä koko aikuisikäni ja tunnen että se on haaskattua aikaa kokonaisuudessaan. Elämäni on turhaa. Sinun elämäsi on varmasti ollut parempi.
Ihan hyvin voit opiskella vanhan päälle tai uuden ammatin ja menestyä. Ideaalitilanteessa voit yhdistää vanhat taidot uusiin. Ratkaisevaa on nyt miettiä mitä oikeasti haluat tehdä (motivaatio) ja miten (suunnittelu). Haluatko opiskella nopeasti vai tehdä opintojen ohella töitä, valita firma mihin teet lopputyön (ja ehkä sinne työllistyt) jne. Ole realistinen, mutta varo turhaa negatiivisuutta.
Ajattele asioita positiivisesti. Miten yrityksesi saisi jotenkin taas nousukiitoon, millä alalla yrityksesi on? Nyt sinulla on lapset ”tehtynä”, joten jos vain terveys ja työkyky säilyy, sinulla olisi aikaa ja energiaa yrityksen markkinointiin ynnä muuhun. Enää ei tule niin pitkiä aukkoja asiakkaiden palveluun, kun et ole hoitovapaalla.