Lue keskustelun säännöt.
Ei esiaviollista seksiä?
09.03.2019 |
Jotain selvitystä kaipaisin mihin tämä perustuu ja miten se on toiminut. Uskon Jumalaan ja suostun uskomaan että seksissä tullaan yhdeksi lihaksi. Ihmettelen vain käytännön toteutusta ja sen onnistumista ihmisillä?
Kommentit (95)
Miksi uskovainen ei kommentoi tuurikysymystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos ne avioliittoon asti odottaneet eivät sillä osa-alueella sovikaan yhteen? Sängyssä homma ei toimikaan ollenkaan? Vaikka seksi ei pitkässä suhteessa/avioliitossa olekaan (ainakaan aina) pääasia, on loppuelämä aika pitkä aika viettää seksuaalisesti epäsopivan kumppanin kanssa.
Ei ihminen rakastu saati kiinnostu ihmisestä jonka kanssa ei ole mitään kemiaa. Tuo on vain tekosyy hypätä lyhyissä panosuhteissa ja halveerata avioliittoa. Meillä ainakin juttu luistaa ja puhumalla asiat selvitettiin eikä siihen tarvittu mitään seksitaitojen testaamista ennen avioliittoa.
Todellakin voi rakastua ilman kemiaa ja/tai seksuaalista yhteensopivuutta. Moni kokematon nuori aikuinen ei edes tiedä, mitä haluaa seksin saralla. Miten itsensä voisi tuntea, kun mitään ei saa koskaan kokeilla, ei saa tutustua itseensä eikä toiseen?
Tässä tilanteessa voi rakastua vaikkapa henkisiin ominaisuuksiin toisessa, ja vasta naimisiin mentyä huomaa ettei seksipuoli suju.
Ei seksi ole koko elämä eikä sitä ole pakko harrastaa jos ei halua. Avioliitossa on kyse tahdosta - tahdotko rakastaa hyvinä ja huonoina päivinä. Täydellistä avioliittoa eikä puolisoa ole olemassakaan, mutta ongelmat ratkaistaan puhumalla. Jos ei ole tarpeeksi kypsä ottamaan vastuuta itsestä eikä toisesta, ei silloin kannata mennä naimisiin.
Tyypillinen uskis, "parempi ihminen". Seksi ei tietenkään ole koko elämä, ei edes meille likaisille pakanoille. Minulle avioliitto on tärkeä asia, jota ei ihan pikkujuttujen takia lähdetä rikkomaan - siksi menen naimisiin vain sen ihmisen kanssa, jonka kanssa tiedän sopivan mahdollisimman monella tasolla yhteen. Seksi on prioriteettilistalla melko korkealla, voin myöntää.
Monet asiat voi selvittää puhumalla, joitakin ei. Mikä seksissä oikeastaan on niin pahaa ja likaista, että se pitäisi säästää siihen asti kun on "liian myöhäistä" perääntyä?
Sinuna en yleistäisi noin rajusti. En ole parempi ihminen, koska olemme kaikki syntisiä. Teen samaa mitä sinä minua kohtaan eli kyseenalaistan arvosi. Jos rakastat kumppaniasi ja pidät avioliittoa tärkeänä niin miksi et sitten odottanut avioliittoon? Vaikutat tyypilliseltä "paremmalta ateistilta", mutta kerron että esiaviollinen seksi on syntiä ja se kuuluu avioliittoon. Kyse on lupauksesta - lupauksesta itselle ja tulevalle puolisolle. Kaikki asiat voidaan selvittää puhumalla, puhumattomuus rikkoo ihmissuhteita enemmän kuin avoin kommunikoiminen ja kuunteleminen.
Meillä oli tarkoitus, mutta lipsahti sanan mukaisesti 3kk ennen häitä. Seurustelua takana alle vuoden.
Tiedän kyllä heitäkin, jotka ovat onnistuneet. Mutta aika usein siinä käy kuten meillä, että vaikka kuikna vastustelis niin luonto vie tikanpojan puuhun ;)
Mutta jo se pyrkimys odottaa on erinomaisen hyvä. Suojelee, koska voihan käydäkin niin, että pian huomaa että juu ei, tuon kanssa en halua elää loppuelämääni. Helpompi erota jos ei olla vielä rakasteltu, on se sen verran intiimiäkin puuhaa.
Tsemppiä kaikille jotka tahtovat odottaa!
Edelleenkään kukaan ei ole vastannut kysymykseen: MIKSI pitäisi odottaa? Itse ajattelen että onneksi ei tarvitse! Ja kyllä, odottaminenkin on tullut koettua... never again!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos ne avioliittoon asti odottaneet eivät sillä osa-alueella sovikaan yhteen? Sängyssä homma ei toimikaan ollenkaan? Vaikka seksi ei pitkässä suhteessa/avioliitossa olekaan (ainakaan aina) pääasia, on loppuelämä aika pitkä aika viettää seksuaalisesti epäsopivan kumppanin kanssa.
Ei ihminen rakastu saati kiinnostu ihmisestä jonka kanssa ei ole mitään kemiaa. Tuo on vain tekosyy hypätä lyhyissä panosuhteissa ja halveerata avioliittoa. Meillä ainakin juttu luistaa ja puhumalla asiat selvitettiin eikä siihen tarvittu mitään seksitaitojen testaamista ennen avioliittoa.
Ei kyse ole taidoista ja niiden testaamisesta. Itselläni takana on yksi 4 vuotta pitkä suhde sekä tähän mennessä 13 vuotta avioliittoa. Nämä kaksi miestä ovat olleet ainoat seksikumppanini, enkä todellakaan halveeraa avioliittoa. Tässä olisi tarkoitus pysyä hamaan loppuun saakka.
Vaikka asiasta puhuisi etukäteen, ei ole takeita siitä, että homma toimisi käytännössä. Rakastuminen ja kemia eivät todellakaan takaa seksuaalista yhteensopivuutta - sinänsä liikuttavan naiivi ajatus, jollaista voi vain uskovaiselta odottaa.Nimenomaan halveeraat avioliittoa ja ihmisiä, jotka eivät elä kuten sinä elät. Olet naiivi väittäessäsi tuollaista, mutta se osoittaa syntisen heikkoutesi. Meillä kävi tuuri kun kemiat ja toiveet kohtaa edelleen pitkässä avioliitossa ja rakkautta riittää.
Eli lopulta kaikki on tuurista kiinni? Eikö onnenne olekaan palkinto oikein tekemisestä?
Kyse on valinnasta eli valitsetko hyvän vai pahan. Päätös on yksin sinun, mutta minä ja mieheni valitsimme hyvän. Emme ole rikki vaan yhdessä onnellisia ja tekisimme samoin jos uudestaan pitäisi valita seksiä vai ei ennen avioliittoa. Jos olet noin ulapalla niin kannattaa tutustua Kristinuskoon ja Raamattuun tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ymmärtänyt, että Jeesuksen aikana ei ollut avioliittoja sellaisenaan kuin mitä nykyään avioliitolla ymmärretään. Jeesuksen aikainen avioliitto oli kahden ihmisen välinen suullinen sopimus, kuten kihlaus nykyaikana. Kirkko ei tietääkseni myöskään kytkeytynyt tuolloin mitenkään avioliittoihin vaan kirkko on myöhemmin ottanut tehtäväkseen avioliittojen siunaamisen ja myöhemmin vihkimisen. Joten voisi ajatella, että myös kristinuskon näkökulmasta tärkeintä on se, että olette henkisesti sitoutuneita toisiinne, riippumatta siitä mikä on maallinen sitoumus, oli se sitten avioliitto, kihlaus tai avoliitto. Avioliitto on juridiikkaa, näin itse näen asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos ne avioliittoon asti odottaneet eivät sillä osa-alueella sovikaan yhteen? Sängyssä homma ei toimikaan ollenkaan? Vaikka seksi ei pitkässä suhteessa/avioliitossa olekaan (ainakaan aina) pääasia, on loppuelämä aika pitkä aika viettää seksuaalisesti epäsopivan kumppanin kanssa.
Ei ihminen rakastu saati kiinnostu ihmisestä jonka kanssa ei ole mitään kemiaa. Tuo on vain tekosyy hypätä lyhyissä panosuhteissa ja halveerata avioliittoa. Meillä ainakin juttu luistaa ja puhumalla asiat selvitettiin eikä siihen tarvittu mitään seksitaitojen testaamista ennen avioliittoa.
Ei kyse ole taidoista ja niiden testaamisesta. Itselläni takana on yksi 4 vuotta pitkä suhde sekä tähän mennessä 13 vuotta avioliittoa. Nämä kaksi miestä ovat olleet ainoat seksikumppanini, enkä todellakaan halveeraa avioliittoa. Tässä olisi tarkoitus pysyä hamaan loppuun saakka.
Vaikka asiasta puhuisi etukäteen, ei ole takeita siitä, että homma toimisi käytännössä. Rakastuminen ja kemia eivät todellakaan takaa seksuaalista yhteensopivuutta - sinänsä liikuttavan naiivi ajatus, jollaista voi vain uskovaiselta odottaa.Nimenomaan halveeraat avioliittoa ja ihmisiä, jotka eivät elä kuten sinä elät. Olet naiivi väittäessäsi tuollaista, mutta se osoittaa syntisen heikkoutesi. Meillä kävi tuuri kun kemiat ja toiveet kohtaa edelleen pitkässä avioliitossa ja rakkautta riittää.
Eli lopulta kaikki on tuurista kiinni? Eikö onnenne olekaan palkinto oikein tekemisestä?
Kyse on valinnasta eli valitsetko hyvän vai pahan. Päätös on yksin sinun, mutta minä ja mieheni valitsimme hyvän. Emme ole rikki vaan yhdessä onnellisia ja tekisimme samoin jos uudestaan pitäisi valita seksiä vai ei ennen avioliittoa. Jos olet noin ulapalla niin kannattaa tutustua Kristinuskoon ja Raamattuun tarkemmin.
Koetahan nyt päättää onko kyse tuurista vai valinnasta. Kai ymmärrät että niillä on ero?
Kristinusko on minulle varsin tuttu asia, raamattukoulut käytynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi uskovainen ei kommentoi tuurikysymystä?
En ole koskaan käynyt Tuurissa enkä käy! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos ne avioliittoon asti odottaneet eivät sillä osa-alueella sovikaan yhteen? Sängyssä homma ei toimikaan ollenkaan? Vaikka seksi ei pitkässä suhteessa/avioliitossa olekaan (ainakaan aina) pääasia, on loppuelämä aika pitkä aika viettää seksuaalisesti epäsopivan kumppanin kanssa.
Ei ihminen rakastu saati kiinnostu ihmisestä jonka kanssa ei ole mitään kemiaa. Tuo on vain tekosyy hypätä lyhyissä panosuhteissa ja halveerata avioliittoa. Meillä ainakin juttu luistaa ja puhumalla asiat selvitettiin eikä siihen tarvittu mitään seksitaitojen testaamista ennen avioliittoa.
Todellakin voi rakastua ilman kemiaa ja/tai seksuaalista yhteensopivuutta. Moni kokematon nuori aikuinen ei edes tiedä, mitä haluaa seksin saralla. Miten itsensä voisi tuntea, kun mitään ei saa koskaan kokeilla, ei saa tutustua itseensä eikä toiseen?
Tässä tilanteessa voi rakastua vaikkapa henkisiin ominaisuuksiin toisessa, ja vasta naimisiin mentyä huomaa ettei seksipuoli suju.
Ei seksi ole koko elämä eikä sitä ole pakko harrastaa jos ei halua. Avioliitossa on kyse tahdosta - tahdotko rakastaa hyvinä ja huonoina päivinä. Täydellistä avioliittoa eikä puolisoa ole olemassakaan, mutta ongelmat ratkaistaan puhumalla. Jos ei ole tarpeeksi kypsä ottamaan vastuuta itsestä eikä toisesta, ei silloin kannata mennä naimisiin.
Useimmat kuitenkin haluavat harrastaa seksiä. Monille seksi on jopa hyvin keskeinen osa toimivaa suhdetta. Silloin on äärimmäisen surullista, jos homma ei toimikaan.
Miksi nämä useimmat eivät sitten voi odottaa avioliittoon ja kunnioita itseään millään tavalla? Jos seksi on niin tärkeää, niin luulisi malttavan odottaa hyvää eikä pilata itseään ennenaikojaan. Tällaiset ihmiset menevät himot edellä eivätkä tiedä mitään hyvästä.
Ehe ehe.
Miten ratkaiset sen ongelman, että seksi ei ole aina hyvää papin aamenen jälkeen? Se voi olla jopa surkeaa. Miten neuvoisit näitä ihmisiä?
Ei tietenkään se seksi ole heti papin aamenen jälkeen loistavaa, voihan siihen mennä jokunen vuosikin. Ihanaa se silti on, jos ja kun toista rakastaa!
Miten seksi voisi olla huonoa oman kumppanin, toisen puoliskonsa kanssa? Tosi paljon voi asioille tehdä, kertoa toiveistaan ja peloistaan etukäteen seksinkin kohdalla.
Ja sen peniksen koon minä kyllä huomasin jo ekan suudelmna kohdalla, ei voinut olla huomaamatta kun verkkarit pullisteli :D
Plus on siinä sekin, että avioliitto on niin paljon muutakin kuin se seksi, niin ihanaa kuin onkin. Toisin päin jos ajattelee, niin tiedän monia jotka ovat eronneet, vaikka seksi on kuulemma ollut taivaallista. Eli ei se seksi todellakaan ole ainoa asia. On monia muitakin todella tärkeitä asioita suhteen toimivuuden kannalta. Yhteinen usko ja arvot on minusta seksiäkin oleellisempi asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt, että Jeesuksen aikana ei ollut avioliittoja sellaisenaan kuin mitä nykyään avioliitolla ymmärretään. Jeesuksen aikainen avioliitto oli kahden ihmisen välinen suullinen sopimus, kuten kihlaus nykyaikana. Kirkko ei tietääkseni myöskään kytkeytynyt tuolloin mitenkään avioliittoihin vaan kirkko on myöhemmin ottanut tehtäväkseen avioliittojen siunaamisen ja myöhemmin vihkimisen. Joten voisi ajatella, että myös kristinuskon näkökulmasta tärkeintä on se, että olette henkisesti sitoutuneita toisiinne, riippumatta siitä mikä on maallinen sitoumus, oli se sitten avioliitto, kihlaus tai avoliitto. Avioliitto on juridiikkaa, näin itse näen asian.
Kyllä. Jeesuksen aikaan ajateltiin yleisesti, että yhdyntä johtaa kihlaukseen, sopimus avioliitosta.
Nykyajan yksi ongelma monien kohdalla on se, että ei sitouduta eikä oteta vastuuta seksikumppanista. Ollaan "naimisissa" sadan eri ihmisen kanssa. Ja sitten ihmetellään kun joku tuleekin raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkään kukaan ei ole vastannut kysymykseen: MIKSI pitäisi odottaa? Itse ajattelen että onneksi ei tarvitse! Ja kyllä, odottaminenkin on tullut koettua... never again!
Hyvä olla naimisissa eli yhtä lihaa vain yhden kanssa, monesta syystä. Ensinnäkin Jumalan tahto, toisekseen kaikki inhimilliset sydämen särkymiset ym.
Seksi voi olla täysin pinnallistakin, mutta Jumala on tarkoittanut sen syvälliseksi, suhdetta syventäväksi ja hoitavaksi ihanaksi asiaksi. Jos se typistyy vain himon- ja tarpeentyydytykseksi, ollaan lähellä hyväksikäyttösuhdetta.
Seksi kuuluu rakkaussuhteeseen. Ja jos toista rakastaa, miksi ei menisi hänen kanssaan virallisesti naimisiin? Avioliitto on merkki muillekin ihmisille, että nämä kaksi kuuluvat yhteen. Instituutio suojelee pariskuntaa, ainakin sen pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen sitoutuneisuus kuulostaisi ainakin järkeenkäyvältä. Tunteet mukana.
Mitä tulee tuuri vs. oikein tekemiseen niin itse en usko tuuriin vaan siihen että kaikella on tarkoitus. Toisaalta omasta elämäntavasta tietenkin seuraa asioita, tyyliin jos et tee töitä, köyhdyt tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos ne avioliittoon asti odottaneet eivät sillä osa-alueella sovikaan yhteen? Sängyssä homma ei toimikaan ollenkaan? Vaikka seksi ei pitkässä suhteessa/avioliitossa olekaan (ainakaan aina) pääasia, on loppuelämä aika pitkä aika viettää seksuaalisesti epäsopivan kumppanin kanssa.
Ei ihminen rakastu saati kiinnostu ihmisestä jonka kanssa ei ole mitään kemiaa. Tuo on vain tekosyy hypätä lyhyissä panosuhteissa ja halveerata avioliittoa. Meillä ainakin juttu luistaa ja puhumalla asiat selvitettiin eikä siihen tarvittu mitään seksitaitojen testaamista ennen avioliittoa.
Todellakin voi rakastua ilman kemiaa ja/tai seksuaalista yhteensopivuutta. Moni kokematon nuori aikuinen ei edes tiedä, mitä haluaa seksin saralla. Miten itsensä voisi tuntea, kun mitään ei saa koskaan kokeilla, ei saa tutustua itseensä eikä toiseen?
Tässä tilanteessa voi rakastua vaikkapa henkisiin ominaisuuksiin toisessa, ja vasta naimisiin mentyä huomaa ettei seksipuoli suju.
Ei seksi ole koko elämä eikä sitä ole pakko harrastaa jos ei halua. Avioliitossa on kyse tahdosta - tahdotko rakastaa hyvinä ja huonoina päivinä. Täydellistä avioliittoa eikä puolisoa ole olemassakaan, mutta ongelmat ratkaistaan puhumalla. Jos ei ole tarpeeksi kypsä ottamaan vastuuta itsestä eikä toisesta, ei silloin kannata mennä naimisiin.
Useimmat kuitenkin haluavat harrastaa seksiä. Monille seksi on jopa hyvin keskeinen osa toimivaa suhdetta. Silloin on äärimmäisen surullista, jos homma ei toimikaan.
Miksi nämä useimmat eivät sitten voi odottaa avioliittoon ja kunnioita itseään millään tavalla? Jos seksi on niin tärkeää, niin luulisi malttavan odottaa hyvää eikä pilata itseään ennenaikojaan. Tällaiset ihmiset menevät himot edellä eivätkä tiedä mitään hyvästä.
Ehe ehe.
Miten ratkaiset sen ongelman, että seksi ei ole aina hyvää papin aamenen jälkeen? Se voi olla jopa surkeaa. Miten neuvoisit näitä ihmisiä?Ei tietenkään se seksi ole heti papin aamenen jälkeen loistavaa, voihan siihen mennä jokunen vuosikin. Ihanaa se silti on, jos ja kun toista rakastaa!
Miten seksi voisi olla huonoa oman kumppanin, toisen puoliskonsa kanssa? Tosi paljon voi asioille tehdä, kertoa toiveistaan ja peloistaan etukäteen seksinkin kohdalla.
Ja sen peniksen koon minä kyllä huomasin jo ekan suudelmna kohdalla, ei voinut olla huomaamatta kun verkkarit pullisteli :D
Plus on siinä sekin, että avioliitto on niin paljon muutakin kuin se seksi, niin ihanaa kuin onkin. Toisin päin jos ajattelee, niin tiedän monia jotka ovat eronneet, vaikka seksi on kuulemma ollut taivaallista. Eli ei se seksi todellakaan ole ainoa asia. On monia muitakin todella tärkeitä asioita suhteen toimivuuden kannalta. Yhteinen usko ja arvot on minusta seksiäkin oleellisempi asia.
Miten naiivia tämä ajatuksenjuoksu oikein on? Oletko kovin nuori? Naimisissa vähän aikaa? Muuten vähän elämänkokemusta?
Seksi voi todellakin olla huonoa vuodesta toiseen eikä rakkaus takaa hyvää seksiä. Seksin toimivuuteen liittyy hyvin olennaisesti tässä ketjussa monta kertaa mainittu kemia ja toisaalta mieltymysten yhteensopivuus. Jos nämä natsaavat ja lisäksi on rakkautta, seksi on varmasyi hyvää ja tyydyttävää. Jos taas seksuaalista yhteensopivuutta ei ole, suhde on enemmän "sisko ja veli" tyyppinen ja silloin ol selvää, ettei seksi suju.
Jotta ymmärrät pointin, niin ajattele jotakuta sinulle rakasta ihmistä, johon et kuitenkaan tunne seksuaalista vetoa: sisarusta, parasta ystävääsi, isovanhempiasi tms.
Siltä se tuntuu, kun on naimisissa seksuaalista yhteensopimattoman kumppanin kanssa. :( Ei siinä kuule auta puhuminen tai ongelmien selvittely, niin arvokkaita asioita kuin ne ovatkin muuten suhteen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta rakkauteen ja sitoutumiseen nimenomaan ei tarvita mitään instituutioita. "Jumalan tahdolla" taas ei ole minulle ateistina merkitystä.
On aika ihmeellinen ajatus, että vain avioliitossa ihmiset rakastaisivat ja sitoutuisivat oikeasti, tai että ilman avioliittoa seksi olisi pinnallista. Teidän uskisten kannattaisi tutustua aitojen ihmisten aitoihin ajatuksiin, eikä elää niin paljon ennakkoluulojen varassa. Juuri tuo avioliiton ja muiden suhteiden vastakkainasettelu on hirveän ennakkoluuloista.
Voiko seksuaalinen kemia lähteä pois? Siis että ensin ollut paljon kemiaa ja myöhemmin ei olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Henkinen sitoutuneisuus kuulostaisi ainakin järkeenkäyvältä. Tunteet mukana.
Mitä tulee tuuri vs. oikein tekemiseen niin itse en usko tuuriin vaan siihen että kaikella on tarkoitus. Toisaalta omasta elämäntavasta tietenkin seuraa asioita, tyyliin jos et tee töitä, köyhdyt tms.
ja uskovainen jatkaa (olen tosin eri kuin tuo jolta kysyit) että jos tuuria onkin olemassa, niin miellän sen alemmaksi osaseksi isompaa kuviota joka on Jumalasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Voiko seksuaalinen kemia lähteä pois? Siis että ensin ollut paljon kemiaa ja myöhemmin ei olekaan.
Kyllähän se alkuaikojen kiihko laimenee, mutta on kemiaa on aluksi ollut niin se on mahdollista herätellä uudestaan.
Mä olen elänyt avioliitossa ja sen jälkeen suhteessa ilman naimisiinmenoa. Omalla kohdalla se instituutio teki suhteesta liian itsestäänselvän. Nyt kun ei ole naimisissa niin ei ole mitään kannattelevaa rakennetta vaan suhdetta pitää oikeasti hoitaa. En tiedä teistä mut minua se ainakin motivoi huolehtimaan itsestä ja kumppanista mahd. hyvin.
Miten minusta kuulostaa niin naurettavalta nää uskontoihin liittyvät keskustelut :D Ihanku lapset hiekkalaatikolla puhuisivat, että "nyt tulee superman ja pelastaa maailman" Miten vielä aikuisilla ihmisillä on tollasta lapsenuskoa?
Ehe ehe.
Miten ratkaiset sen ongelman, että seksi ei ole aina hyvää papin aamenen jälkeen? Se voi olla jopa surkeaa. Miten neuvoisit näitä ihmisiä?