Teini ei käy koulua
Voidaanko lapsi ottaa huostaan jollei käy koulua? Onko huostaanoton peruste?
Läheisen kuolema vaikuttaa siihen ettei lapsi halua tai kykene menemään kouluun. Sossu uhkailee laitoksella. Ei kai hän laitoksestakaan mene paremmin kouluun.
Onko kokemusta laitoksista?
Vai mikä avuksi. Pelottaa sossun uhkailu. Eikä ymmärrä lapsen surua.
Kommentit (41)
Näitä erityistapauksia tulee koko ajan lisää. Mutta yhteiskunta ei anna oireiluun apua. 13-16 vuotiaat eivät saa Suomessa apua.
Kouluihin pitäisi saada enemmän tukea lapsille ja opettajille. Toisaalta opettajilla ei ole mitään oikeuksia, pelkästään vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Laitoksessa saa olla puhelin yötä päivää ja yöt menee puhelimella. Ei aamulla jaksa herätä ja sehän ei ohjaajia haittaa kun saavat pitää lapset laitoksessa. Eivät tee paljonkaan kotiuttamisen eteen.
Vaadi lapsellesi parempaa, parempaan laitokseen, kunnolliseen ja asap, että lapsesi saa elämänsä raiteilleen mahdollisimman pian.
Ei voida. Kokemusta on, pysy vaan lujana.
Hah, vaadi parempaa. Olipahan juuri tapaus jossa kesti vuoden, että sossu myönsi virheensä väärästä paikasta ja siirsi 12 vuotiaan lapsen lähemmäs kotia. Vaatia pitää todella.
Mutta heillä on niin paljon töitä, että täysin ymmärrettävää etteivät ehdi edes käydä lasta katsomassa saati paikkaa mihin ovat tenavat sijoittaneet pois silmistään.
Olisiko kotiopetus mitenkään mahdollinen vaihtoehto, ja olisiko siitä nuorelle apua?
Tai voisiko nuori opiskella edes jotain aineita kotona itsenäisesti?
Kiitos kommenteista. En anna lasta laitokseen vaan yritetään jotenkin muuten selviytyä. Kotiopetusta täytyy kysellä. Osaa kyllä kaikki asiat mitä tähän asti on tehty että oppimisessa ei ole vikaa.
Toki omat työt vaikeutuu kun opetat lasta päivisin, mutta kaikkeni tekisin jos tämä onnistuu.
Kun vielä sossu luopuu laitokseen sijoittamisesta.
No haloo, ei ole mikään huostaanoton tai laitoksen paikka nyt. Sovitte asian koulun kanssa (lapsi käy esim. vain kokeissa) ja hommaatte lapselle hoitoa (lääkitys, terapia).
Joo. Sossujen kanssa voi neuvotella. Ne ymmärtää kun sanot ettei laitos auta.
Arviointiin psyk polille ja terapiaa lapselle pahimman yli.
Suomesta saa hyvin apua.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. En anna lasta laitokseen vaan yritetään jotenkin muuten selviytyä. Kotiopetusta täytyy kysellä. Osaa kyllä kaikki asiat mitä tähän asti on tehty että oppimisessa ei ole vikaa.
Toki omat työt vaikeutuu kun opetat lasta päivisin, mutta kaikkeni tekisin jos tämä onnistuu.
Kun vielä sossu luopuu laitokseen sijoittamisesta.
Tietenkin ne luopuu sijoituksesta, mikäli te hoidatte asiat kuntoon, eli kotikoulu. Ei mitään tarvetta sitten millekään sijoitukselle. Sen voin sanoa, että rankkaa tulee olemaan, mutta eihän se ikuisuuksia kestä.
Ja jos sijoitetaan kokeilette ensin 30 päivää kiireellistä sijoitusta, sitten avohuollon sijoitusta. Tätä voi pitkittää puoli vuotta ennen lopullista vangitsemista jollei muksu tule kuntoon. Saa hyvää tukea osastoilla joissa ammattitaitoinen henkilökunta.
Ja sitten sellaiseen laitokseen missä koulu on samassa rakennuksessa ettei tarvitse edes liikkua pitkälle. Kyllä ne osaa auttaa.
Saat itsekin levätä kun lapsi on hyvässä hoidossa.
Voi tätä yhteiskuntaa. Apua ei saa ja sossun ainoa tavoite on laitos. Ei laitoksesta saa apua.
Saatiin sovittua lyhennetty koulupäivä, mutta sen täytyy onnistua. Muuten lapsi lähtee koulukotiin.
Mitä mieltä olette? Voinko joten välttää tuon?
Lapsi, joka ei halua käydä koulua, tarvitsee muutakin apua kuin lyhennetyt koulupäivät. Vanhempana olisin kyllä huolissani siitä lapsesta ja hänen voinnistaan kuin siitä, sujuuko koulunkäynti vai ei. On selvää, että jotakin hoitoa, apua ja tukea tällainen lapsi tarvitsee enkä pihistelisi rahassa sitä saadakseni. Psykiatri, nuorisopoli, perheneuvola, sosiaalitoimi. Kaikki ne ovat sitä varten, että se lapsi saadaan kuntoon. Tuollainen yksi ratkaisu kuten lyhennetty koulupäivä, ei varmasti riitä tai ole millään tavalla lapsen kunnon kannalta oleellinen, jos kerran ei ole kykeneväinen toimimaan normaalisti (näin siis ymmärsin aloituksen, terve lapsi kykenee käymään koulua eikä muserru surun alla niin, ettei mikään apu tai tuki riitä).
Toisaalta vaikuttaa siltä, että ammattitahot ovat sitä mieltä, että lapsi kykenisi käymään koulua mutta ei vain tahdo. Vaikuttaa siltä, että perhe mahdollistaa lapsen lusmuamisen kotona surun varjolla ja siksi laioshoitoa suositellaan. Laitoshoidossahan on tarkoitus saada lapsi pois tahoilta, jotka estävät normaalin elämän ja tämä taho taitaa nyt sitten olla koti.
Vierailija kirjoitti:
Saatiin sovittua lyhennetty koulupäivä, mutta sen täytyy onnistua. Muuten lapsi lähtee koulukotiin.
Mitä mieltä olette? Voinko joten välttää tuon?
Mitä kävi sun ajatukselle siitä kotikoulusta? Minkä sä haluat välttää? Koulukodin? Eli elät jo tietäen, ettei tule onnistumaan. Oletpa luottavainen, nuoresi varmasti arvostaa.
Lyhennetty ei varmaankaan ole teinille riittävä, mutta jospa hän tervehtyisi nopsaan, niin kyllä se siitä. Mitä puheapua hän saa, kenen kanssa ja kuinka säännöllisesti/usein? Hän tarvitsee hoitoa mt-ongelmiinsa, sun pitäisi se ymmärtää myös.
Joskus on ap niin että vanhempi omalla käytöksellään pitää lapsen pois koulusta. Sinustako on hyvä ja ok ettei lapsi käy koulua? Millaista tukea itse annat koulunkäyntiin ja mitä tukea olet lapselle hakenut?
Lapsen yläkoulun luokkaan on tullut loppukevääksi kaksi sijoitettua lasta, joilla ongelmia koulunkäynnin kanssa. Ovat sopeutuneet luokkaan ihan ok ja käyvät koulua. Ei aavistustakaan mikä on sijoituksen koko syy taustalla.
Älä vaan suostu lapsesi sijoitukseen mikäli vain koulunkäymättömyys syy. Mielummin vaikka uusii kyseisen luokan uudelleen kuin että joutuu laitokseen. Jättää niin raskaat jäljet lapseen loppuelämäkseen että niiden kanssa eläminen ja työstäminen todella haastavaa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan suostu lapsesi sijoitukseen mikäli vain koulunkäymättömyys syy. Mielummin vaikka uusii kyseisen luokan uudelleen kuin että joutuu laitokseen. Jättää niin raskaat jäljet lapseen loppuelämäkseen että niiden kanssa eläminen ja työstäminen todella haastavaa onkin.
Koulunkäymättömyys ei olekaan suurin ja ainoa syy, vaan selkeä seuraus ap:n lapsen mielenterveysongelmista. Lapsikin voi saada sairauslomaa, vaan jos sen kesto on pitkä, tulee sairaalakoulu kyseeseen.
Nyt vaikuttaa todella siltä, ettei ap oikein tajua asian vakavuutta, eikä hoida velvollisuuksiaan lapsen vanhempana.
Lyhennetty ei tule heillä onnistumaan, ellei syynä ole teinin saamattomuus/laiskuus. Onko lapsi ennenkin saanut pyöritettyä perhettä?
Ap tajuaa asian vakavuuden, mutta 14 vuotias ei saa mt- ongelmiin apua kun on vain ”suru” vaivana.
Tätä tämä yhteiskunta on kun sossuilla ei ole muuta kuin laitos. Siellä ne kaveripiirit vasta hyviä on. Eikä sieltä tarvitse mennä kouluun. Saavat pidettyä laitoksessa kun lapsi lusmuaa.
Ap vie lapsen joka aamu kouluun autolla. Ap tekee kaikkensa.
Meidän lapsi on laitoksessa. Kaikki menee muuten hyvin ja lapsi on kotona ison osan ajasta. Nyt vain koulunkäymättömyys tai poissaolot on syynä sijoituksen jatkamiseen
Aika lohduton tilanne myös. On lyhennetty päivä, mutta koulu ei vaan kiinnosta.
Älä anna tilanteen mennä niin pahaksi että sijoitetaan. Se on loputonta. Aina löytyy syy jatkaa sijoitusta.
Kokemusta on. Onneksi lapsi saa olla kotona pitkän viikonlopun. Mutta silti laitoslapsi ja osa öistä menee laitoksessa. Ikävä on kova.
Tsemppiä. Ja yritä selvitellä vaihtoehtoja. Laitos se ei voi olla. Oppii lisää huonoja tapoja, huumeet yms.
Eipä käy kateeksi opettajia: valmistele opiskeltava paketti, mieti sopivat tavoitteet, kirjoita kaikki muistiot, tee tuesta viralliset lomakkeet, seuraa tilannetta ja kirjaa tavotteiden täyttyminen. Testaa ja arvioi, istu palavereissa ja lupaa tehdä vielä enemmän. Kaikki tämä ilman korvausta normaalin työn ohella. Ja sitten kun näitä erityisoppilaita alkaa nykyään olemaan useampi joka luokalla...