Teini ei käy koulua

On huostaanoton peruste, jos ei käy koulua, peruskoulua siis. Oletteko hakeneet teinille mitään apua surun käsittelemiseen? Kyllä teinit paremmin koulua käyvät siellä laitoksessa...

Vierailija kirjoitti:

Annat sille kunnolla koivunvitsaa. Kyllä se sitten älyää mennä taas kouluun.

Jos kyse ei ois läheisen kuolemasta.......

Koulupakko on lakipykälissä, joten niiden on pakko edes yrittää. Joudut ottamaan yhteyttä psykologiin, joka tutkii ja esittää todisteet masennuksesta, eli siitä ettei poissaolot johdu laiskuudesta, vaan läheisen kuolemasta.

Kai sekin on huostaanoton peruste. Virallisen liturgian mukaan Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa. Kun katsoo, kuinka järeisiin toimiin yhteiskunta on valmis lähtemään, ettei kukaan vain jätä edes sairauden vuoksi memenättä kouluun ja vertaa sitä siihen, että kohtalainen osa oppilaista saa sieltä peruskoulusta päästötodistuksen, vaikka opit rajoittuvat siihen samaan tarralenkkareiden käyttöön kuin 7-vuotiaana, voidaan tehdä johtopäätös: paskaa puhuvat opetususkovaiset. Todellisuudessa Suomessa on koulupakko, mitään velvollisuutta oppia mitään ei ole kenelläkään.

Jos lapsesi on psyykkisesti sairas ja/tai ahdistunut, kyörää hänet tohtorille. Saat jonkinmoisen toimintamallin ja perusteet pistää vastaan pelkäämällesi sossulle.

Kyllä on huostaanoton peruste. Läheisen kuoleman aiheuttamaa masennusta pitää hoitaa koulussa käyden.

Kohta joku tulee ketjuun kouhkaamaan kotikoulusta. Todella harvalla vanhemmalla siihen paukut riittää.

Laitoksesta tarvittaessa tuodaan nuori luokan ovelle ja haetaan sieltä takaisin.

Minun teini on laitoksessa eikä käy koulua. Ohjaajat herättävät aamulla kerran ja jollei herää saa jäädä nukkumaan. Viime ajat on menneet unessa. Yöt on puhelimella ja päivät nukutaan.

Ei tuossa laitoksessa ainakaan toimi hommat.

Älä päästä tilannetta siihen että joutuu laitokseen. Yritä saada vaikka yksityiseltä apua.

Älä luota lastensuojeluun.

Vierailija kirjoitti:

Koulupakko on lakipykälissä, joten niiden on pakko edes yrittää. Joudut ottamaan yhteyttä psykologiin, joka tutkii ja esittää todisteet masennuksesta, eli siitä ettei poissaolot johdu laiskuudesta, vaan läheisen kuolemasta.

Ei olemassa koulupakkoa, kuten sinuakin yllä sivistetään. Oppivelvollisuus on. Kummaa tässä on se, että jos aikuinen menee valittamaan masennusta lääkärille, lätkäistään lääkkeet ja pitkä sairasloma. Peruskoulun oppilaan on oppivelvollisuuden nojalla käytännössä pakko mennä kouluun (eli käytännössä se koulupakko lähes poikkeuksetta on) sairaanakin. Itse muistan ainakin kavereiden käyneen koulua jalka kipsissä ja ties mitä. Ja jos siellä koulussa kiusataan, on turha lätistä opettajille: joku vähän hyssyttelee, että on tää kivakoulu. Se siitä sitten. Kiusaaminen siirretään nurkan taakse, ettei opettaja näe.

Eihän aikuinenkaan saa surun vuoksi sairauslomaa töistä. Kun akuutti surun aiheuttama stressireaktio on ohi, pitää vain koota itsensä ja yrittää jatkaa elämää. Kotiin murehtimaan jääminen ei auta surussa selviytymisessä, ja nuorelle se valitettavasti ennustaa syrjäytymisriskiä.

Aloituksesta jäi kuva, että ap haluaisi antaa lapsen olla kotona, ja kyllähän vanhemman huolen ymmärtää. Joskus kuitenkin ulkopuolinen, kokenut ammattilainen näkee lapsen edun vanhempaa paremmin.

Jos nuori ei käy koulua, kyllä se on lastensuojeluasia. Ap:n asenne, joka näkyy sanavalinnoissa, kuten "sossu uhkailee", ei nuorta auta. Ap, ota tarjottu apu vastaan, vaikka se sitten tarkoittaisikin väliaikaista sijoitusta.

Kyllä voidaan ja pitääkin.

Otat nyt vaan kouluun yhteyttä ja sovitte palaveriajan. Käytte asiaa siellä läpi ja siirrätte teinin tehostettuun/erityiseen tukeen. Tämän jälkeen teette suunnitelmaa teinin kuntoutumisesta ja siitä, kuinka teinin koulunkäynti järjestetään. Mahdollista tuo on. Vaikka vain pari tuntia kolmesti viikossa ja loput kotosalla erilaisn järjestelyin. tämä vaatii toki myös erilaisia yhteistyötahoja psykan puolelta aina mahdollisesti sosiaalitoimeenkin jos tilanne on jo valmiiksi kriisiytynyt. Tuolla tavoin toimien vanhemmat osoittavat tiedostavansa pulman ja tekevänsä asian eteen kaikkensa. Apua teini nyt tarvitsee ja sitä hakemalla vanhemmat osoittavat kantavansa vastuutaan.

Toisaalta esim. syöpää sairastavat tekevät kotona koulunsa. Voisiko ottaa kotiin tehtävät ja välttää laitos.

Laitoksessa oppii sitten muutkin pahat tavat. Laitoksesta ei tule hyviä tapauksia ulos jos sitten 18 pääsee ulos.

Mulla on yläasteen erityisopettaja lähes ainoastaan hyviä kokemuksia siitä kun nuori on päässyt laitokseen.

Kannabiksen käyttöä saadaan kuriin kun huumeseulotaan. Elämää saadaan muutenkin järjestykseen, syömiset ja nukkumiset kuntoon. Koulunkäyntikin lähes aina saadaan toiminaan, lyhennetyin koulupäivin tai vuosiluokkiin sitoutumattoman opetuksen avulla.

Meidän sossu tuntuu olevan erikoistunut sijoituksiin. Ajaa nyt siihen suuntaan asiaa.

Mitkä mun oikeudet on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulupakko on lakipykälissä, joten niiden on pakko edes yrittää. Joudut ottamaan yhteyttä psykologiin, joka tutkii ja esittää todisteet masennuksesta, eli siitä ettei poissaolot johdu laiskuudesta, vaan läheisen kuolemasta.

Ei olemassa koulupakkoa, kuten sinuakin yllä sivistetään. Oppivelvollisuus on. Kummaa tässä on se, että jos aikuinen menee valittamaan masennusta lääkärille, lätkäistään lääkkeet ja pitkä sairasloma. Peruskoulun oppilaan on oppivelvollisuuden nojalla käytännössä pakko mennä kouluun (eli käytännössä se koulupakko lähes poikkeuksetta on) sairaanakin. Itse muistan ainakin kavereiden käyneen koulua jalka kipsissä ja ties mitä. Ja jos siellä koulussa kiusataan, on turha lätistä opettajille: joku vähän hyssyttelee, että on tää kivakoulu. Se siitä sitten. Kiusaaminen siirretään nurkan taakse, ettei opettaja näe.

Mistähän olet mahtanut tietosi haalia? Jos nuorella on masennusta, kyllä hänelle voidaan myöntää sairauslomaa siinä kuin aikuisellekin, ja vastaavasti aikuinen menee jalka kipsissä töihin, jos työ on sen luonteista, että sitä pystyy tekemään. Miksi koululaisen pitäisi jäädä kotiin jalka paketissa, jos pystyy liikkumaan kepeillä, istumaan tuolilla ja kivut ovat hallinnassa lääkkeellä? Liikuntatunneilta saa totta kai vapautuksen.

Joko olette ap olleet koulun kanssa neuvottelemassa asiasta? Jos sä vaan passiivisena odottelet, että mitä tapahtuu niin varmaan seurauksena on huostaanotto. Haetko sä itse apua lapsellesi? Miten? Miten yrität järjestää lapsesi koulunkäyntiä toimivaksi?

Minun teinini sairastui aikoinaan sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Häntä tuskastutti käydä psykologilla koska se ei johtanut mihinkään. Onneksi hän pääsi tutulle lääkärille, jolle hän kertoi sosiaalisten tilanteiden pelostaan. Sehän kahlitsi hänet kotiin.

Hän sai lääkityksen ja sairaslomaa. Selvitimme tilannetta koulun kanssa ja hän sai aloittaa saman luokan uudestaan seuraavana syksynä. Nykyään on paljon kavereita, koulu sujuu ja kirjoittaa kohta ylioppilaaksi.

Tilanteeseen olisi pitänyt puuttua aiemmin ja toimittaa lapsi lääkärille. Mikään laitos ei paranna sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Minun teini on laitoksessa eikä käy koulua. Ohjaajat herättävät aamulla kerran ja jollei herää saa jäädä nukkumaan. Viime ajat on menneet unessa. Yöt on puhelimella ja päivät nukutaan.

Ei tuossa laitoksessa ainakaan toimi hommat.

Älä päästä tilannetta siihen että joutuu laitokseen. Yritä saada vaikka yksityiseltä apua.

Älä luota lastensuojeluun.

Laitosnuori herättää itse itsensä, ei se ole ohjaajien hommaa. Miksi teinisi ei käytä herätyskelloa? Missä laitoksessa muka saa pitää puhelimen yötä myöten?? Vaadi teinillesi parempi laitos.

Peruskoulua voi käydä netissä

On käyty terapiat ja neuvottelut ja kaikki. Lyhennetty koulupäivä yms. Apua on haettu, että laitos seuraavaksi vuorossa.

Sossu on varmaan oikeassa.

Laitoksessa saa olla puhelin yötä päivää ja yöt menee puhelimella. Ei aamulla jaksa herätä ja sehän ei ohjaajia haittaa kun saavat pitää lapset laitoksessa. Eivät tee paljonkaan kotiuttamisen eteen.